Neljä lasta surmannut itsensä Helsingissä

itsemurhan tehneillä on ollut? Ei kait kaikki nyt sentään skitsofreenikkoja tai bipolaarisia ole olleet? Suuri osa nuorista kärsii masennuksesta, suunnilleen joka viides, ja noin 5-10% tarvitsisi psykiatrista tukea. Eiköhän tästä joukosta löydy niitä itsemurhakandidaatteja riittämiin - monet kun jäävät tunnistamatta ja siten hoitamatta, kun taas psykoottiset nuoret varmaan saadaan helpommin hoidon piiriin.



Mistä masennus johtuu? Joidenkin teorioiden mukaan lapsuusajan menetyksistä ja suremattomasta surusta.

kun kyseessä ovat alle 18-vuotiaat. Hehän saattavat kaikki olla vaikka 17 v 11 kk. Eli eivät mitään lapsia, vaan lähes täysi-ikäisiä nuoria.



Surullisia tietenkin heidänkin tekemänsä itsemurhat ovat, mutta on kuitenkin hieman eri asia tappaa itsensä 17-vuotiaana kuin vaikka 8-vuotiaana.



Mutta lähteen (IS) huomioiden en kyllä otsikointia ihmettele - pitäähän sitä kohua ja rahaa repiä mistä vain.

14 v yks näistä?

ja siellä päiväkirjassa oli kuvia ja juttua kuinka molemmat jalat menneet poikki ja aortta revennyt, ollut nyt syksyllä 2 kk sairaalassa asian vuoksi. Ilmeisesti siis elokuussa hypännyt ja yrittänyt jo silloin itsemurhaa.

Eikö hänet 14v olisi noin vakavan itsemurhayrityksen takia olisi laitettu suljetulle osastolle jopa puoleksi vuodeksi. Eikä sieltä itsetuhoriskin takia kotilomille helposti alkuun päästetä. Kaiken kaikkiaan todella surullinen tapaus, joka olisi voitu estää.

jos jokainen meistä pitäisi huolen siitä, ettei lapsellamme ole tarvetta kiusata ketään toista siellä koulussa.

oli pitkäaikaista vakavaa koulukiusaamista. Olisi hyvinkin voinut säilyä hengissä, jos koulu olisi ajoissa puuttunut kiusaamiseen.

niin s viiltely ei ole mitään huomion hakua vaan sitä kun henkinen tuska on niin sietämätön niin henkinen kipu koitetaan siirtää fyysiseen kipuun. on niin turta henkisesti

On se niin helppo kertoa ihmisistä, joilla ei ollut mitään ongelmia ja sit yks kaks tappoivat itsensä... Vaikka kaikki olisi ulkoisesti täydellistä, ei se tarkoita ettei ihmisellä voisi olla ongelmia. Ne vaan pysyvät siellä oman pään sisällä, muilta piilossa. Itsellä oli kaikki näennäisesti hyvin teininä, mutta silti vaan olin ahdistunut, masentunut ja lopulta sairastuin syömishäiriöön. Ja ajatus itsensä satuttamisesta, että psyykkinen tuska laantuisi, ei ollut vieras ollenkaan. En viillellyt, mutta jos olisin, niin enpä niitä jälkiä olisi muille esitellyt. Huomion hakua? Ei teillä ole hajuakaan.

Neljä lasta on tänä vuonna tehnyt itsemurhan Helsingissä. Kaikkiaan parikymmentä lasta surmaa itsensä samassa ajanjaksossa koko Suomessa. Helsingin poliisin tietoon on tullut, että nuoret keskustelevat internetissä aktiivisesti ikäistensä tekemistä itsemurhista. Keskustelun on käynnistänyt Helsingissä tapahtunut alle 18-vuotiaan lapsen itsemurha. Helsingin poliisi on tutkinut tänä vuonna neljä alle 18-vuotiaan lapsen itsemurhaa. Muualla Suomessa tapauksia on ollut 12. Lisäksi poliisi on joutunut tutkimaan samansuuruisen määrän myös juuri 18 vuotta täyttäneiden nuorten itsemurhia. Poliisi on tutkinut Helsingissä myös sellaisia lasten ja nuorten itsemurhayrityksiä, jotka ovat johtaneet lapsen vakavaan vammautumiseen. Tapaukset, joissa nuori esimerkiksi viiltelee itseään, mutta ei vammaudu vakavasti tai kuole, eivät yleensä tule poliisin tutkittavaksi. Lapsien tekemissä itsemurhissa tekotavat ovat rajuja ja peruuttamattomia. Itsemurha toteutetaan usein ilman päihteiden vaikutusta. Lähes kaikissa tapauksissa lapsen itsemurha on yllättänyt vanhemmat täysin, vaikka he olisivatkin havainneet lapsellaan poikkeavaa käytöstä tai masennusta. Valtaosalla lapsista on ollut ns. normaalit kotiolot. Poliisin tehtävänä ei ole arvioida esimerkiksi masennuksen syitä. Sen sijaan poliisin tehtävänä on rikosten ja onnettomuuksien ennaltaehkäiseminen. Siksi Helsingin poliisi on halunnut tuoda ilmiön julkisuuteen siltä osin, kun poliisi on siitä tietoinen. Yksityiskohdista poliisi ei voi kertoa, koska kuolemansyyn tutkintaa koskevat tiedot ovat lain mukaan salassa pidettäviä. IS

Neljä lasta on tänä vuonna tehnyt itsemurhan Helsingissä. Kaikkiaan parikymmentä lasta surmaa itsensä samassa ajanjaksossa koko Suomessa. Helsingin poliisin tietoon on tullut, että nuoret keskustelevat internetissä aktiivisesti ikäistensä tekemistä itsemurhista. Keskustelun on käynnistänyt Helsingissä tapahtunut alle 18-vuotiaan lapsen itsemurha. Helsingin poliisi on tutkinut tänä vuonna neljä alle 18-vuotiaan lapsen itsemurhaa. Muualla Suomessa tapauksia on ollut 12. Lisäksi poliisi on joutunut tutkimaan samansuuruisen määrän myös juuri 18 vuotta täyttäneiden nuorten itsemurhia. Poliisi on tutkinut Helsingissä myös sellaisia lasten ja nuorten itsemurhayrityksiä, jotka ovat johtaneet lapsen vakavaan vammautumiseen. Tapaukset, joissa nuori esimerkiksi viiltelee itseään, mutta ei vammaudu vakavasti tai kuole, eivät yleensä tule poliisin tutkittavaksi. Lapsien tekemissä itsemurhissa tekotavat ovat rajuja ja peruuttamattomia. Itsemurha toteutetaan usein ilman päihteiden vaikutusta. Lähes kaikissa tapauksissa lapsen itsemurha on yllättänyt vanhemmat täysin, vaikka he olisivatkin havainneet lapsellaan poikkeavaa käytöstä tai masennusta. Valtaosalla lapsista on ollut ns. normaalit kotiolot. Poliisin tehtävänä ei ole arvioida esimerkiksi masennuksen syitä. Sen sijaan poliisin tehtävänä on rikosten ja onnettomuuksien ennaltaehkäiseminen. Siksi Helsingin poliisi on halunnut tuoda ilmiön julkisuuteen siltä osin, kun poliisi on siitä tietoinen. Yksityiskohdista poliisi ei voi kertoa, koska kuolemansyyn tutkintaa koskevat tiedot ovat lain mukaan salassa pidettäviä. IS

kyseessä on sukulaiseni

14 v yks näistä?

itsemurhan tehneet ja sitä yrittäneet ja vammautuneet lapset ovat asuneet?

itsemurhan tehneet ja sitä yrittäneet ja vammautuneet lapset ovat asuneet?

Poliisin pitäisi seurata nuorten puheita netissä. Miksi ihmiset eivät voi tavat toisiaan kasvotusten esim vaikkapa vanhemmat lapsiaan ja olla näiden kanssa ihan vaan rauhassa ja paljon. Siinä sattaisi moni pahaolo korjaantua ja jos ei niin ehkä sen huomaisi helpommin.

itsemurhat ovat 2000-luvulla vähentyneet. Että se niistä paremmista vanhoista ajoista.

voinut tehdä jotain heidän auttamisekseen... olen irtohoitsu, enkä saa automaattisesti välttämättä tietoa tapahtuneista. Tiedän, että turha tällaisista on huolehtia, mutta kun mietityttää kuitenkin. Työnkuvani on ollut välillä sellainen, että olisin saattanut jonkun nuoren elämänkulkuun pystyä vaikuttamaankin.

itsemurhan tehneet ja sitä yrittäneet ja vammautuneet lapset ovat asuneet?

sairaus jo lapsella tai nuorella. Sairaus ei ole aina suoraan sidonnainen esim. vastoinkäymisiin vaan se voi olla puhtaasti kemiallista ja geneettistä. Vakava tai psykoottinen masennus vääristää ihmisen mielen ja elämä on kuin painajaisessa eläisi eikä ihmisellä ole välttämättä mitään tietoa tai näkymää, että voisi koskaan saada apua tilaansa. Usein sen luullan olevan omien valintojen seurausta ja rangaistus jostain. Tuska on mieletön ja mitään ulospääsyä ei tilasta tunnu olevan. Tällöin apuna on vain tehokkaat hoidot; pitkä sairaalahoito, sähköhoito, tehokkaat lääkkeet ja intensiivinen terapia. Itsellä oli ensimmäinen vaikea masennus 16 v. Vuosia oli ylä-ja alamäkiä. Esikoisen syntymän jälkeen tuli niin syvä masennus, että yritin itsemurhaa ja ihmeen kaupalla selviydyin. Vasta yli 30 v sain lopulta tuota tehokasta hoitoa ja sain aivan uuden elämän. En ollutkaan syypää sairauteeni ja lopulta sain sairauteeni avun. Nyt vuosia myöhemmin olen todella onnellinen siitä, että olen elossa. Masennus ja epätoivo voi olla niin valtava, että ihminen, nuorikin, päätyy itsemurhaan. Minun onneni oli, että läheiseni eivät koskaan menettäneet toivoaan ja jaksoivat olla tukenani, vaikka pyysin heitä lopettamaan.

Se, että oma itse tuntuu arvottomalta ja kelvottomalta, häpeä omasta itsestä. Siitä, ettei kelpaa itselleen, mikä taas johtuu siitä, ettei ole tullut hyväksytyksi omana itsenä vanhemmilleen ja ikätovereilleen. Turvaton kiintymyssuhde on riskitekijänä masennukselle ja ahdistuneisuudelle. Kiintymyssuhde taas muodostuu suhteesta läheisiin ihmisiin.



Kyllä moni lapsi ja nuori tuntee varmasti jäävänsä ihan yksin perheessä, missä aikuisten huomio menee muihin asioihin, oli se sitten alkoholi, vanhemman mielenterveysongelmat, työorienteisuus ja siten henkinen poissaoloa. Lapsi ja nuori ei tunne saavansa tarpeeksi tukea, jolloin häneltä menee luottamus maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Kun pitää pystyä pärjäämään omillaan (henkisesti), voi ne meistä aikuisista tuntuvat pienet vastoinkäymiset tuntua suurilta ja voittamattomilta. Kun ei ole itseluottamusta eikä luottamusta elämää kohtaan eikä ketään, kuka voisi olla kanssakulkijana, kuolema voi varmaan silloin tuntua ratkaisulta.



Ei kukaan tee itsemurhaa ellei ole menettänyt luottamusta ja joka tuntee, että lähellä on ihmisiä, jotka ymmärtävät ja joilta saa tukea hädän hetkellä silloinkin, vaikka itse olisi kuinka epäonnistunut ja huono.

neurobiologiasta, perinnöllisyydestä, etiologiasta, epidemiologiasta. Kiintymyssuhde on yksi syy, mutta vain yksi monien joukossa. Esität sen kuin se olisi ainoa masennuksen aiheuttaja! Saat itsesi vaikuttamaan tyhmältä aasilta.

Ei kukaan tee itsemurhaa ellei ole menettänyt luottamusta ja joka tuntee, että lähellä on ihmisiä, jotka ymmärtävät ja joilta saa tukea hädän hetkellä silloinkin, vaikka itse olisi kuinka epäonnistunut ja huono.

"villitys". Muistan omalta yläasteeltani ja nuoruudestani pääkaupunkiseudulla useita itsemurhan tehneitä alle 16-vuotiaita.

Yksi hirtti itsensä eteiseen 14-vuotiaana. Vanhemmat löysivät tullessaan töistä. Toinen meni makaamaan moottoritielle...oli muistaakseni 15, tai ehkä jo 16 täyttänyt. Kolmas veti koko lääkekaapin sisällön. Oli 15v. Kaikki minun koulusta, rinnakkaisluokilta 90-luvun alussa.

Itsellä masennuksen riskiä on varmasti lisännyt traumaattinen perhetausta ja monet lapsuuden menetykset ja vastoinkäymiset. Kuitenkin kaksi veljeäni ovat selvinneet elämästä ilman psyykkisiä sairauksia ja menestyneet hyvin. Uskon, että minulle on periytynyt ainakin äitini puolella esiintyvä masennustaipumus ja tähän päälle lapsuuden kokemukset jne.

Kuitenkin kaksi veljeäni ovat selvinneet elämästä ilman psyykkisiä sairauksia ja menestyneet hyvin. Uskon, että minulle on periytynyt ainakin äitini puolella esiintyvä masennustaipumus ja tähän päälle lapsuuden kokemukset jne.

Kenenkään lapsen lapsuus ei ole oikeasti samanlainen vaikka samassa perheessä kasvetaan. Esim. esikoisten on käsittääkseni tutkimuksissa todettu masentuvan helpommin.