Lue keskustelun säännöt.
Neljä lasta surmannut itsensä Helsingissä
16.12.2009 |
Neljä lasta on tänä vuonna tehnyt itsemurhan Helsingissä. Kaikkiaan parikymmentä lasta surmaa itsensä samassa ajanjaksossa koko Suomessa.
Helsingin poliisin tietoon on tullut, että nuoret keskustelevat internetissä aktiivisesti ikäistensä tekemistä itsemurhista. Keskustelun on käynnistänyt Helsingissä tapahtunut alle 18-vuotiaan lapsen itsemurha.
Helsingin poliisi on tutkinut tänä vuonna neljä alle 18-vuotiaan lapsen itsemurhaa. Muualla Suomessa tapauksia on ollut 12. Lisäksi poliisi on joutunut tutkimaan samansuuruisen määrän myös juuri 18 vuotta täyttäneiden nuorten itsemurhia.
Poliisi on tutkinut Helsingissä myös sellaisia lasten ja nuorten itsemurhayrityksiä, jotka ovat johtaneet lapsen vakavaan vammautumiseen. Tapaukset, joissa nuori esimerkiksi viiltelee itseään, mutta ei vammaudu vakavasti tai kuole, eivät yleensä tule poliisin tutkittavaksi.
Lapsien tekemissä itsemurhissa tekotavat ovat rajuja ja peruuttamattomia.
Itsemurha toteutetaan usein ilman päihteiden vaikutusta. Lähes kaikissa tapauksissa lapsen itsemurha on yllättänyt vanhemmat täysin, vaikka he olisivatkin havainneet lapsellaan poikkeavaa käytöstä tai masennusta.
Valtaosalla lapsista on ollut ns. normaalit kotiolot.
Poliisin tehtävänä ei ole arvioida esimerkiksi masennuksen syitä. Sen sijaan poliisin tehtävänä on rikosten ja onnettomuuksien ennaltaehkäiseminen. Siksi Helsingin poliisi on halunnut tuoda ilmiön julkisuuteen siltä osin, kun poliisi on siitä tietoinen.
Yksityiskohdista poliisi ei voi kertoa, koska kuolemansyyn tutkintaa koskevat tiedot ovat lain mukaan salassa pidettäviä.
IS
Kommentit (120)
"Iltalehden mukaan
on nuorin itsemurhan tehnyt.
Kyllä on surullista. "
Missä ja milloin lukenut että olisi nuorin? Tiedän nimittäin ettei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuormittavista tekijöistä. Esimerkiksi avioero on lapselle mielenterveydellinen riski - ei ehkä yksin, mutta jos lapsen elämää kuormittaa jotain muitakin asioita, kuten vanhemman alkoholinkäyttö, työriippuvuus ja läsnäolon puute tms. niin jossain vaiheessa joillain lapsilla mitta tulee täyteen, ja lapsi sairastuu henkisesti.
Onpa todella surullista! Vika on varmasti eniten vanhemmissa, mutta toisaalta myös siinä, että nyky-yhteiskunta on varsin suorituskeskeistä. Nykyaikuisille on lapsesta asti luotu mitä kummallisempia paineita liittyen koulunkäyntiin, käyttäytymiseen ja jopa vielä tarkemmin omaan minuuteensa. Näitä paineita on ylhäältä päin asetettu kohtuuttomiksi mm. sanomalla että jos tämä menee pieleen, on elämä pilalla tms. yhtä loputonta. Tarkoitus on varmasti hyvä; on vain haluttu korostaa asian tärkeyttä. Mutta metsään menee aina kun sanoo että jonkun asian jälkeen on elämä, tai tulevaisuus (tai jokin muu nuorelle käsittämättömän iso asia) pilalla. Paskanmarjat elämä ole ikinä pilalla! Elämä ei ole koskaan pilalla.
Kyselen välillä tuntemiltani vanhemmilta mitä odotuksia heillä on lapsiaan kohtaan. Todella pienenkin lapsen vanhemmilta saattaa tulla erittäin spesifejä vaatimuksia koskien ammattia, puolisoa tai taloudellista/yhteikunnallista asemaa. En ole yhdenkään vanhemman kuullu sanovan sitä mitä itse pidän ohjenuorana lapsieni kasvatuksessa: Eli että olisivat onnellisia isoina. MIKÄÄN ei ole tärkeämpää. Ilman onnea on aivan sama mitä ulkoiset statukset ovat. Onnen kanssa nuo statukset saavat olla mitä tahansa.
Tottakai lapset masentuvat, jos aito välittäminen puuttuu. Ei se ole välittämistä, että konemaisesti ohjaa lapsiaan yleisesti hyväksyttäviä ja tavoiteltuja statuksia kohti. Vanhemmat tekevät siitä eräänlaisen pakon ja ainoan vaihtoehdon. Lapset tiedostavat kyllä mikä on aitoa. Meidän vanhempien olisi hyvä muistaa, että emme omista lapsiamme, vaan he ovat meillä vain lainassa.
Suljetuilta osastoilta kotiutetaan liian aikaisin, ja monesti hoidon taso sairaaloissakin on riittämätöntä. Hoitopaikkoja on vähennetty rajusti viimeisten 20 vuoden aikana. Ilman riittäviä tukipalveluista ja avohoitoa monet päätyvät itsemurhaan tai päihdeongelmiin, jotka ovat suunnilleen sama asia.
Aina ei auta edes se, että pääsee hoidon piiriin. Saati että jää sitä kokonaan ilman.
lankaan. Eivät ole ehkä tajunneet, miten vakavasta tilanteesta on kyse.
Ei tämä nykyinen hoitojärjestelmä voi pelastaa kaikkia. Kyllähän noita syöpäkasaimiakin missataan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puutu asiaan vaikka selvästi näkisivät lapsella olevan ongelmia.
haluaa varmistella sitä "ettei meidän Elli tekisi kyllä itsemurhaa, kun sillä on niin täydelliset kotiolot". Haluaisinpa tavata ne vanhemmat, joista molemmat jaksavat/saavat elää 18 vuotta ilman minkäänlaista kriisiä tai murhetta. Ja jos jotain ongelmia kotona on, niin täytyy muistaa että se on tietenkin syy lapsen itsemurhaan. On toki huonoja kotioloja, mutta tosi asia on, että täydellisiä kotioloja ei ole olemassakaan ja loppujen lopuksi VALTAOSAN kotiolot itsemurhan tehneistä eivät huomattavasti poikkea ihan peruskodeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jotta lapsi päätyy itsemurhaan, näitä kuormittavia asioita pitää olla jo aika monta, ja/tai ne ovat aika rankkoja asioita lapsen kestää.
Lapset eivät opi sietämään minkäänlaisia pettymyksiä tai vastoinkäymisiä curling-vanhempiensa takia. Sitten kun tulee joku vastoinkäyminen (voi olla hyvinkin pieni) niin se nähdään suoranaisena maailmanloppuna ja riistetään henki.
Googleta Emile Durkheimin Itsemurha, missä itsemurhien esiintymistä tarkastellaan yhteiskunnan kiinteyden näkökulmasta.
Se on sellasta tieteen faktaa, että on joka paikassa siteerattu...
Näin se vaan on..on todella yksinkertaista tehdä tollasia johtopäätöksiä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja opiskelen vielä opettajaksi... Joskus tuntuu, että nykyajan lapsilla on niin paljon kestettävää, että en itsekään tahdo jaksaa sitä tuskan määrää. Kun tuntuu, etteivät ne itsekään tajua, kuinka rankkojen asioiden kanssa he painivat. Kun eivät tiedä paremmasta.
Ja sitten on ne, joiden pahaa oloa ei nää. Kun kaikki pitäisi olla hyvin, mutta päässä on vain mustia pilviä. Masennus on sairaus, josta ei parane ajattelemalla iloisia ajatuksia. Sitä ei monikaan tajua yhä tänäkään päivänä.
kurin sijasta armoa.
Rajoja oikeudenmukaisesti, lapsen ominaislaatu ja sielu huomioiden.
Mä en ole uskova, vaikka sellaista retoriikkaa käytänkin..
Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että ei niiden lasten kasvatuksessa juurikaan tarvita kovuutta.
Eivät ne lapset edes juuri koettele, jos olette jatkuvasti kontaktissa siihen, mitä he sisällään ovat!
Siis tässä on SUURI salaisuus!
Toimikaa itse oikeudenmukaisesti ja eettisesti, niin lapset seuraavat mukana.
Se miten te elätte elämäänne ja kohtaatte lapsianne sisäistyy!
Voi että kun tää käsitettäis :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- geeniperimä (joka viidennellä suomalaisella on perimä, joka altistaa diabetekselle)
- altistuminen lehmänmaidon proteiineille
- enterovirusinfektio.
Nämä kaikki kolme tarvitaan diabeteksen syntymiseen. Eli siis sekä tietty geneettinen tausta että ympäristön liittyviä tekijöitä - jompi kumpi riski yksistään ei riitä sairastuttamaan ihmistä.
Onko skitsofrenia perinnöllistä?
Jatkuvista tutkimuksista huolimatta tarkkaa tietoa skitsofrenian syistä ei vieläkään ole olemassa. Väestössä riski sairastua skitsofreniaan on 0,8 -1,0 %:n luokkaa.
Perhetutkimuksissa on osoitettu, että skitsofreniaa sairastavan potilaan sisaruksilla sairastumisriski on 9 prosenttia, lapsilla 13 prosenttia ja kaukaisimmilla sukulaisilla 2 - 3 prosenttia. Jos molemmat vanhemmat ovat sairastuneet skitsofreniaan, lapsen riski on tällöin 35 - 46 prosenttia.
Suomessa on tehty useita perinnöllisyyttä selvittäviä tutkimuksia. On osoitettu, että skitsofreniaa sairastaneiden äitien toisiin perheisiin adoptoiduille lapsille kehittyi aikuisena skitsofreniaa, psykooseja ja persoonallisuushäiriöitä useammin kuin vertaisryhmänä olleilla adoptiolapsilla.
Täytyy siis todeta, että alttius skitsofreniaan sairastumiseen periytyy. On olemassa kuitenkin henkilökohtaisia suojatekijöitä ja myöskin ympäristön suojatekijöitä, jotka ylläpitävät terveyttä, Perinnöllisistä ja rakenteellisista syistä haavoittuvampia ja herkempiä ihmisiä tulisi tukea niin, että heillä elämänhallinta olisi kunnossa.
Eila Heikkinen
ylilääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut jääkaappiäiti...
Yhtä lailla voisi sanoa, että vakavissa fyysisissä sairauksissa syynä on aina geneettisen perimän ja ympäristön yhteisvaikutus. EOmalla lapsellani on geneettinen taipumus diabetekseen ja hän on mukana tutkimuksessa, joka kartoittaa mitkä ympäristötekijät laukaisevat ko. taipumuksen. Ei ole siis todellakaan kyse pelkästä perimästä vaan perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.
- geeniperimä (joka viidennellä suomalaisella on perimä, joka altistaa diabetekselle)
- altistuminen lehmänmaidon proteiineille
- enterovirusinfektio.Nämä kaikki kolme tarvitaan diabeteksen syntymiseen. Eli siis sekä tietty geneettinen tausta että ympäristön liittyviä tekijöitä - jompi kumpi riski yksistään ei riitä sairastuttamaan ihmistä.
Youtubessa on siitä tytöstä pari videoa. Siis siitä hypänneestä/tippuneesta tytöstä. Kyllä tekee pahaa kun nuori menehtyy.
hei!Missä päin pitskua tapahtui,strömbergintiellä paljon taloja,punasävyisiä,haluaisin vielä viedä muistokynttilän sinne...surullista on.
En itsekään ollut edes ajatellut, että lapset tekevät/yrittävät itsemurhia ennen kuin eräs lasten mielenterveys-asioiden parissa työskentelevö asiakkaani kertoi kuinka yleistä se on.
Itse sain kyllä sen käsityksen, että ei kaikki ihan normaali kodeista ole, osa kylläkin.
Kun super-julkkikset maailmalla tekee itsemurhia, itsemurhista keskustellaan liian avoimesti, eikä mielestäni tarpeeksi negatiiviseen sävyyn, vaan enemmänkin haikeudella, niin itsemurhista ei tule "paha"-juttu lasten ja nuorten keskuudessa. Veikkaanpa, että moni lapsi/nuori joka itsemurhan on tehnyt ei ole ajatellut sen lopullisuutta.
Minulle ei ole tullut koskaan mieleenikään missään iässä vahingoittaa itseäni, eikä ole yksikään kavereistanikaan koskaan tehnyt itselleen mitään.
Siksi tuo tuntuu aivan uskomattoman surulliselta.
ollut elämässään aika paljon mielenterveyttä kuormittavia tekijöitä, tuskin nyt yksi tai kaksi epäkohtaa elämässä saa lapsen niin epätoivoiseksi, että hän valitsee mielummin kuoleman. Joillekin lapsille näitä menetyksiä ja sitä kautta surematonta surua tulee niin paljon, etteivät he enää kestä sen tuottamaa tuskaa. Ehkä näillä lapsilla ei jostain syystä ole läsnäolevia vanhempia, joihin tukeutua tai läheisiä, jotka eivät osaa/huomaa/pysty hälventämään lapsen kanssa yhdessä lapsen pahaa oloa.
eli olettaisin et S-marketin takana olevissa taloissa..