Lue keskustelun säännöt.
Eroaisitko tässä tilanteessa: lapsi 2.5v., mies säännöllisesti
12.12.2009 |
asettaa vaimonsa "selkä seinää vasten", ei oikeaa seksielämää 7 vuoteen. Kaikki lämpö pois, enkä totta puhuen enää halua miestäni (kaiken jälkeen) - mies ei ole halunnut 7 vuoteen, ulkoinen kuoreni todella ok. Lapsen syntymän jälkeen ovat alkaneet n. muutaman kerran vuodessa toistuvat avioerouhkailut ja muu henkinen alistaminen. Sanoo rakastavansa, suukottaa hyvätyöt (joka paradoksaalista - koska toisessa hetkessä on niin julma!!). Aion järjestää omat asiani ja erota ensi vuonna. Mies on lähipiirissään "unelma-aviomies ja -isä". Todellisuudessa kotona todella vähän ja isänä "ok", mutta vähän tilannetajuton.
Kommentit (51)
mutta nyt, kun tätä lapsiarkea on eletty 2,5v. ja mies todella vähän läsnä niin ehkä jopa olisi parempi, että olisi ne vähät hetkensä intensiivisesti? Lisäksi oikeasti haluaisin, että lapsi kokisi, että isäkin voi hoitaa asioita ja lohduttaa...
Mutta tietenkin mietin omaa itseäni - haluaisin niin kovasti mahdollisuuden ihanaan parisuhteeseen! Vai odotanko, että rakastun?!?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se nuoruudessa tuntui, kun kavereiden vanhemmt erosi. Vaikka ei omillakaan mikään ihanne avioliitto ollut, tuntui kuitenkin hyvältä, että vanhemmat ja koko perhe oli koossa, joka ilta.
molempia vanhempiaan ehdottomasti.
nyt ei pidä paikkaansa, kyllä minä ainakin inhosin isääni, joka joi liikaa alkoholia ja oli aggressiivinen, ja toivoin, että vanhemmat eroaisivat.
on kaksi vanhempaa samassa kodissa. Miten kaksi "huonoa" voisi olla parempi kuin yksi (tai parhaassa tapauksessa kaksi) hyvä(Ä)?
-ap
että täällä yleensä koko akkalauma kirkuu sen eron puolesta.
Eikö käy mielessä mitä sitä joskus on tullut luvattua? Ei tää avioelämä oo niin ihanaa, vaan oikeesti aika rankkaa, mutta ei kannata heti ensimmäisissä karikoissa luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lapsuudestani tiedän myös sen että esim. henkinen väkivalta, krooninen pettäminen, fyysinen uhkailu ja alkoholismi ovat sellaisia asioita, että ero on aivan varmasti lapsen paras. Ja se oli. Minä en voi ymmärtää, että joku ymmärtämätön akka voi tuomita sen äidin, joka ajattelee lapsensa parasta ja eroaa, ja jopa omaa henkeään ja terveyttään sen verran että uskaltaa erota. Kyllä suututtaa, kun näin ymmärtämättömiä kommentteja lukee.
että täällä yleensä koko akkalauma kirkuu sen eron puolesta.
Eikö käy mielessä mitä sitä joskus on tullut luvattua? Ei tää avioelämä oo niin ihanaa, vaan oikeesti aika rankkaa, mutta ei kannata heti ensimmäisissä karikoissa luovuttaa.
että täällä yleensä koko akkalauma kirkuu sen eron puolesta.
Eikö käy mielessä mitä sitä joskus on tullut luvattua? Ei tää avioelämä oo niin ihanaa, vaan oikeesti aika rankkaa, mutta ei kannata heti ensimmäisissä karikoissa luovuttaa.
Mulla oli helvetin paska lapsuudenkoti, ja ai ihanaa
vanhemmat ovat avioliitossa keskenään vieläkin.
Henkistä väkivaltaa oli yllin kyllin, fyysistä tukkapöllyn ja läpsimisien muodossa. Ja isän puolelta. Monesti toivoin että vanhemmat eroaisivat ja tämän toiveen kyllä kerroin äidillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai pitääkö sitten salasuhteita ja elää kulissiliittoa, kunnes lapsi 18v? Lähipiirissä 17-18v. poikien vanhempien ero oli kyllä aika rankka, vaikka riitoja ja (alistamista ym.) oli ollut aina. Pojat olivat shokissa, kun kuvittelivat, että perheessä kaikki hyvin - heillä se perhemalli oli sellainen riitaisa!?!
-ap
Mutta siitä huolimatta lapsen paras ei aina ole tuhoontuomitussa liitossa kituminen.
molempia vanhempiaan ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sitä 2,5 vuotiasta potuta yhtään vaikka isällä ja äidillä ei seksiä olekaan!
Mutta on avioliittoja joita ei pelasta edes kaikki yritys ja työ.
Mutta lapsuudestani tiedän myös sen että esim. henkinen väkivalta, krooninen pettäminen, fyysinen uhkailu ja alkoholismi ovat sellaisia asioita, että ero on aivan varmasti lapsen paras. Ja se oli. Minä en voi ymmärtää, että joku ymmärtämätön akka voi tuomita sen äidin, joka ajattelee lapsensa parasta ja eroaa, ja jopa omaa henkeään ja terveyttään sen verran että uskaltaa erota. Kyllä suututtaa, kun näin ymmärtämättömiä kommentteja lukee.
että täällä yleensä koko akkalauma kirkuu sen eron puolesta.
Eikö käy mielessä mitä sitä joskus on tullut luvattua? Ei tää avioelämä oo niin ihanaa, vaan oikeesti aika rankkaa, mutta ei kannata heti ensimmäisissä karikoissa luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Muuten katkeroidut kun vanhenet. Eroa ja löydä onnellinen itsesi uudelleen. Niin sinusta tulee myös parempi äiti! Alle 3-vuotias sopeutuu kyllä hyvin, mikäli pystytte fiksusti hoitamaan eron. Kenenkään lapsen ei tulisi koskaan nähdä kun vanhemmat tappelevat.
ei sitä 2,5 vuotiasta potuta yhtään vaikka isällä ja äidillä ei seksiä olekaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eikö alistaminen, toisen laiminlyöminen (miehen henkinen seksiongelma avioliitossa (jo toinen peräkkäinen), jolle ei halua/pysty/voi/uskalla tehdä mitään)? Minä vaikeuden ymmärrän, sairaudet, työttömyydet, tilapäisen uskottomuuden ym. Mutta jatkuva kylmyys karmii. Ja se "näennäinen" rakastaminen - jos ei halua "panna", miten muka voi "rakastaa"?!?
-ap
Tilannetajuton mies --> avioeron paikka?
pännii vaan täällä av-palstalla(pienten lasten vanhempien palstalla) että aina ollaan huutamassa avioeroa. Eikö kannata kokeilla muita keinoja ensin, perheterapiaa yms?
ettei niitä lapsia potuta, vaikkei vanhemmilla seksiä olekaan?
jotka eivät pääty - ei sovita tms. Muuten vietetään viikonlopuista toinen iltapäivä yhdessä, tehdään jotain kivaa, retkeillään tms. Lapsi ollut siis ok, nukkuu hyvin, on iloinen, reipas ja kehittynyt. Onko siis itsekästä miettiä omaa hyvinvointia - vai pitäisikö odottaa, että lapsi kasvaa?
-ap
vanhempien tarpeet voi odottaa, pienen lapsen ei.
molempia vanhempiaan ehdottomasti.