Eroaisitko tässä tilanteessa: lapsi 2.5v., mies säännöllisesti

ettei niitä lapsia potuta, vaikkei vanhemmilla seksiä olekaan?

ei kai lapset halua että vanhemmilla olisi ylipäätään mitään seksiä koskaan.

mutta jos parisuhteessa on pahoinvointia, niin kyllä lapsi sen huomaa ja reagoi siihen.

Mulla on itsellä ollut kauheet tsempalot meidän avioliiton eteen ja luojan kiitos, en silloin aikoinani teiltä mielipidettä kysynyt.



Taisteltiin vaikeiden aikojen yli hammasta purren ja nyt tänäpäivänä lapsilla on ehjä koti.



Ja ihan oikeesti mä olen siitä ylpeä, koska ei se meillekään ilmaiseksi tullut.

Oikeestiko ootte kaikki sitä mieltä, että ap:n kannattaa erota?

Mutta eihän me täällä voida oikeasti tietää missä mennään. Eikä kai sitä ratkaisua pelkästään sen perusteella tehdä,mitä täältä saa lukea.

Hyvä ettet sinä eronnut,se oli varmasti sinulle sopivin ratkaisu.

Kaikki ihmiset ei suostu terapiaan tai mihinkään parisuhdeapuun.

- tai siis vaan puren hammasta, kuten nytkin olen tehnyt? Ja olen siinä aika hyvä. Olen vaan huolissani omasta itsestäni - parin kolmen seksi-illan jälkeen olen tuntenut eläväni... miten ihanaa olla elossa!!! Olen aina ollut hyvin seksuaalinen tai siis halukas. Olen säilyttänyt ulkoisen naiseuteni. Mutta janoan tunnustusta, miesten katseita, sanoja... olen todella otollisessa tilassa rakastua. Ja ensi vuodelta toivon terveyden lisäksi sitä, että saisin rakastua. Olen elänyt kylmyydessä 26-vuotiaasta 34 vuotiaaseen. Moni varmaan kauemminkin - mutta minä en halua enempää!!!



-ap

Miehen mielestä olen hankala ja tyytymätön - mutta ei näe MITÄÄN yhteyttä seksielämän kanssa tms. - olen siis hankala ja tyytymätön luonne!! ja en kiistä mitään. Mutta minulla on ollut toki suhteita ennen miestä eikä koskaan minkäänlaista ongelmaa seksin kanssa. Eikä mitään tällaista valtataistelua, kuten nykyään. Toisaalta, koska mies paljon poissa, voisin elää kaksoiselämää. Mutta en saavuta sitä, mitä haluan... onnellista, tasapainoista, välittävää arkea...haluaisin, että lapseni näkisi, että olen oikeasti iloinen - nyt van teeskentelen...



-ap

oli se sitten henkistä tai fyysistä, en hyväksy missään määrin. Liian paljon olen työssäni nähnyt, miten lasten näkemä väkivalta alkaa tuhota heitä. Pojista tulee aggressiivisia ja tytöistä yleensä passiivisia alistujia.



haluatko ap välittää lapsellesi kuvan, että naista saa uhkailla ja hänen pitää antaa periksi?

Eilen laitoin eropaperit postiin, samantyyppinen tilanne taustalla, ei oikeastaan seksiä 10 vuoteen, henkistä väkivaltaa ja alistamista, lapsi nyt 5 v. Tein elämäni parhaan ratkaisun kun jätän tämän miehen, oloni on niin helpottunut, tuntuu kuin painajainen olisi loppunut. Joulukin tuntuu taas joululta, kyyneleet ja kiitollisuus elämään on herkässä.



Olen alistunut vuosia kotona, vaikka työelämässä olen menestynyt pidetty johtavassa asemassa oleva nainen, ja kuvitellut että lapsen takia pitää yrittää jatkaa.

kirjoitellut aiheesta tännea aikaisemminkin?

Olikohan silloin joku sellainen tilanne,että mies oli heitellyt kaikki meikkisi ympäri vessaa ja kynsilakat oli seinillä yms. kun et ollut vatannut miehen mielen mukaisesti?

Eli ollaan yhdessä , koska on lapsia.. Jokaisella on myös oikeus henkilökohtaiseen onneen ,oli lapsia tai ei. Eikä ne lapset ole onnellisia jos vanhemmat ei ole onnellisisa. Säälittävää.

Mua niin ihmetyttää aina vaan sunkaltaset naiset, jotka kynsin hampain pysyy kiinni suhteessa ja miehessä, vaikka se olisi millanen paska tahansa. Äläkä nyt vedä sitä lapsikorttia esiin.

Mä menin naimisiin tollasen miehen kanssa ja kestin sitä henkistä mollaamista ja epätasapainoa 2kk kunnes hain eroa ja lähdin kirjaimellisesti kamat kainalossa kävelemään siitä liitosta.

Tämä mies osasi hyvin näytellä muuta kuin mitä todellisuudessa oli. Totuus selvisi heti häitä seuraavana päivänä. Silloin alkoi mun helvettini. Onneksi ei ollut lapsia siinä, joten ei tarvitse enää ikinä olla tekemisissä kyseisen miehen kanssa.

no, mieti omalle kohalle. jos olisit pieni lapsi, ja kotona fiilis olis jatkuvasti hiukan kolea koska vanhemmat ei tuu toimeen, eikö ois aika paskamaista?

itestä oli lapsena hemmetin paljo mukavampi kun vanhemmat eros, ei tarvinnu enää miettiä kuka on tehny ja mitä pahaa ja kuinka kamala itse on. koska pienenä syytin itseäni äidin ja isän riidoista.

kun ne sitte viimein eros, tapasin isää viikonloppuisin ja lomilla, ja isä oli ihan eri mies kun ei koko aikaa mököttäny. samoin äiti. et ihan sanoisin että EROA. jos vain olet asian miettinyt läpi ja mikään muu ei enää auta, anna mennä.