Kuuluuko kukaan muu täällä ns. "luovaan luokkaan"?

ihmisiä tämä ketju täynnä. Olisipa hauska tietää kuinka moni teistä on "oikeita" ammattiluovia. Oli miten oli niin harvinaisen typerä ketju. Voiko tyhmempää olla kuin takertua ap;n "luova luokka"termiin? Hyvin voi ymmärtää mitä ap tarkoitti. Ja hehhe- ai että on ihan ärsyttävä ja epämiellyttävä ap että siitäs saa. No- taiteellisesti suuntautunut ihminen- elätti hän itsensä sillä kokonaan, osittain tai ei vielä- tehtävä ei koskaan ole miellyyttää ketään. taviksen erottaa just siitä; tavis on mielinkielin ja yrittää olla jotain ihmeellistä kuitenkin siten ettei vahingossakaan ole mitään mitä ei muutkaan ja anonyymisti on juuri tällainen pahansuopa korppikotka. Luovan ihmisen ominaisuuksia taas on esimerkiksi se että kestää ihan oikeasti erilaisuutensa ja uskaltaa olla erehtyväinen, uskaltaa laittaa itsensä likoon, mitä nää tositv ja seiskalehtimammat ei ikinäkoskaanmissään pystyis. Mulle on ihan sama miten kukakin onnelliseksi tulee, mutta näin tyhmäksi en minäkään tätä porukkaa kuvitellut.

Mä elätän itseni luovalla työllä oikein hyvin, vuosien aikana on ollut ahdistusta, masennusta, kasvukipuja, työttömyyttä, kotiäitiyttä, saamattomuutta, hanttihommiakin. ja rutkasti haaveita ja unelmia, jotka ovat hakeneet muotoaan joskus kauankin. Semmoista se luova työ on, ja ihminen joka ei ole luova (joka on suuri menetys hänelle itselleen) ei tajua siitä asiasta mitään, sen olen myös kantapään kautta oppinut.

MOnet, teidänkin tuntemat artisti- ja taiteilija-ystäväni tekevät työtään hyvinkin persoonallisella tavalla. Kuin myös minä itse:)

kyselee 5

Mulla ja vaimolla molemmilla bändit. Kuin myös päivätyöt. Musa siis nykyään harrastus, kun lapset,arki, rytmin ja rahan tarve velvoittaa. Joskus aattelin ihan tosissaan soittamisesta uraa,mutta ei siitä sitten mitään tullut. Breikkaamiseen tarvitaan niin paljon muutakin, kun vaan toimiva tuote. Jatkuvaa keikkailua ei kestäny hermot, eikä maksa. Ja sit ku ensimmäinen muksu synty, niin huomasin potevani joka keikkareissulla koti-ikävää, joten se siitä. Ei kyllä kaduta. Soittaminen vielä hienompaa, kun orientoituu siihen vaan hauskanpitona ja tykkään päivätyöstäni (hoitsu). Parikytä levyä sain osaltani aikaiseksi (marginaalia, ei löydy anttilasta:)). Niistä jokainen erikseen tärkeä ja erilainen. Herkässä hiprakassa luukutan niitä kyynel silmässä, suurta ylpeyttä tuntien!Tää ei vissiin liity millään tavalla aloitukseen, mutta juu...

sen verran voisi kuitenkin niitä akateemisia opintoja harjoittaa, että oppii kirjoittamaan yhdyssanat oikein. Kirjailijaksi ei niin vain ruveta, jos ei ole kieli hallussa.

mielii jonkun isomman, varteenotettavan kustantamon kirjailijaksi. Olen itse kustantamossa työskennellyt ja panin merkille, että kirjailijaksi pääsee, jos on tarvittavat suhteet ja kontaktit, lahjakkuudella pelkästään ei pärjää, jos et tunne oikeita ihmisiä tai liiku oikeissa piireissä. Omakustantajaksi toki voi ryhtyä tässä maassa kuka tahansa.

En edelleenkään käytä termiä luova luokka väärin.

Termi "luova luokka" on vakiintunut käsitys sosiologiassa ja sillä ei tarkoiteta runoja rustaavaa kotiäitiä. Sillä tarkoitetaan korkeasti koulutettuja (yleensä nuoria) post-modernien alojen ammattilaisia, jotka käyttävät työssään luovuutta tuottaakseen yhteiskunnalista pääomaa - joko rahallista tai henkistä. Luovaan luokkaan kuuluvat noissa täälläkin olleissa linkeissä mainitut arkkitehdit, sisällöntuottajat, teolliset muotoilijat, tutkijat, AD:t, copy writerit, ohjelmistosuunnittelijat, media-alan ammattilaiset ja tulevaisuudessa kaikki Aalto-yliopistosta valmistuvat :)

Asennetasolla luova luokka arvostaa yksilöllisyyttä, mutta samalla yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista. Luova luokka on hyvin avoin erilaisuutta kohtaan. Elämä on urbaania, innovatiivista, liikkuvaa ja joustavaa. Joku voisi sanoa jopa rajoja ylittävää. Luovan luokka on eritynyt jähmeän perinteisestä akateemisesta keskiluokasta.

Ap:n käsitys luovasta luokasta on aika kaukana tästä tieteellisestä määrityksestä ja sekös minuakin kismittää.

että (ilmeisesti) en kuulu luovaan luokkaan. Sosiologiaa en ole myöskään koskaan opiskellut.



Minä olen musiikin maisteri Sibelius Akatemiasta, mulla on virka eräässä kaupunginorkesterissa. En myöskään tiedä, että kuulunko ihmisiin, joita aloituksessa etsittiin. Teen työkseni siis musiikkia, voisi kai sanoa, että soittoni on eräänlainen "tuote", tai osatuote ehkä paremminkin. Meidän kaikkien osatuotteista sitten muodostuu se varsinainen tuote, jota ihmiset tulevat kuuntelemaan.



Itse miellän itseni enemmänkin keskiluokkaiseksi. Koska sain viran, ei ole tarvinnut tehdä paljoa pätkätöitä. Onneksi sain, ilman virkaa olevat kaverini sinnittelevät joskus kovastikin. No akateeminenkin kai olen, mutta ei se meidän opinahjo kyllä mikään tiedekoulu ole... ( Ehhehe, tästä voi joku Sibiksen kansanmusiikkitutkija nyt vähän suuttua. Totta se vaan on.)



Jaa, tässä kirjoituksessa nyt ei ole hirveästi päätä eikä häntää, paras kai lopettaa. Mutta todellakin, luovuus on 95 tai mielestäni jopa 97 prosenttisesti työtä, niin kuin joku kollega edellä jo kirjoittikin.

Olen freelancer ja tehnyt mm. valokuvausta, leikkausta, opetushommia, käsikirjoitusta työkseni nyt 14 v.



Mies on ns. normaalitöissä, edennyt vakaasti, ja hyvä niin. Hän elättää meidän perhettä vakituisella kuukausipalkallaan 4000 e/kk. Mutta luovuutta löytyy hänestäkin. Hän harrastaa soittamista, ei vaan tee sitä työkseen.



Olin ennen aviomiestäni muusikon kanssa avoliitossa ja siinä oli 2 köyhää, joiden rahat tuli jos tuli milloin mistäkin, ihan kauheaa. En tiedä, olisinko siihen liittoon lapsia uskaltanut tehdä.



Mutta ei se rakkaus siihen köyhyyteen loppunut, enkä miestä valinnut ammatin tai rahan tai koulutuksen perusteella.

Tarkoititko ap että käväiseekö tai hengaako täällä luovien alojen ammattilaisia?



Mä en tunne kuuluvani mihinkään luokkaan paitsi ehkä köyhälistöön :-D. Ammatiltani olen kuvataiteilija ja mieheni on myös luovan alan ammattilainen.Teemme myös ammattiamme vastaavaa työtä.



Mutta ne "paskaduunitkin" on musta tärkeitä. Aivot tarvii lepoa ikuisesta uudistumisesta ja luovuuden "pakosta" koska ei ikuisesti oingottamalla menee aivan lukkoon eikä saa ruokaa. Olen todella tyytyväinen myös noihin "paskaduuneihini". Ja toden totta: luova työ on melkein kokonaan sitä työtä, ei siinä lahjakkuuttaan mietiskele. Luovaakin työtä opitaan. ei se kaikki ole lahjakkuuden jumalallista purkautumista teokseen :-D.



En tunne itseäni yksinäiseksi. Viihdyn omissa oloissani, mutta meillä on ystäviä "duunareista", "akateemisista" ja muista "sosiaaliluokista". Iljettävää tollainen jaottelu. "Luova luokka", no jaa...

Itse kirjoitan työkseni "media-alalla" ja harrastukskseni muun muassa kirjoitan kirjoja (juu, iso kustantaja). Mieheni on yrittäjä musiikin parissa. Hän on myös sillä tavalla innovatiivinen että on ollut mukana perustamassa kolmea-neljää muutakin yritystä (kuin sitä jossa nyt toimii) joiden idea on ollut uusi ja omaperäinen. Hänellä on laajat kansainväliset kontaktiverkostot. Omat ympyräni ovat siihen verrattuna pienet, mutta kirjoittaminen onkin aika yksinäistä ja kestävyyttä vaativaa puuhaa.