Onko muita, jotka uskovat 100% olevansa miehensä kanssa ikuisesti? :)

.

[/quote]

Työnnä vittuusi se luojasi, kukaan jaksa kuunnella tuollaista. Ja kuoleman jälkeen madot syövät ruumiimme.

[/quote]

koska rakastamme toisiamme eikä tule mieleen ensimmäistäkään syytä, miksi pitäisi erota.

Ei tarvi perustella. Tätä tunnetta ei VOI perustella. :D

Minäkin uskoin 11 vuotta, että olen mieheni kanssa ikuisesti. Uskoni oli ehkä sitä 150

% luokkaa. Erosimme 4 vuotta sitten.

Ja elämänkokemuksen myötä pidän tätä ketjua ehkä vuosisadan lapsellisimpana.

Asiat muuttuvat, tunteet muuttuvat, elämä muuttuu.

Elä hetkessä, usko siihen, niin kyllä silloin voi uskoa vaikka 110% olevansa saman miehen kanssa elämänsä loppuun asti :)

en usko, että mihinkään muuttuu ja varsinkin, kun kummatkin on koti-ihmisiä ja lapset tärkeitä.

kuolemanjälkeisestä kun ei mitään tiedä. Nyt ollaan oltu 23 v yhdessä ja koko ajan on ihanampaa. Molemmat ajatellaan vanhanaikaisesti, että koko elämäksi ollaan sitouduttu olemaan yhdessä. En tiedä miten minulla voisi olla parempi olla kenenkään muun kanssa. Ei ihminen noin vain muutu, kyllä oma halu ohjaa kaikkia tekemisiä.

kun mies löysi uuden ja lähti hänen matkaansa. Tuota onnea kesti muutaman kuukauden, nyt tapahtuneesta on 6v ja harkitsemme yhteenpaluuta. Rakkaus ei ole kummallakaan kuollut.

en usko, enkä oikeestaan toivo, sillä pessimisti olen =) Toivon kyllä että olemme onnellisia, niinkuin nyt ja että vaikeuksista päästään yli kuten on jo monesta päästy, mutta en toivo että olemme ikuisesti yhdessä. Sehän tarkoittaisi sitä, että vaikka rakkaus hiipuu, niin silti haluaa olla yhdessä. mitäs vit*n järkeä siinä on?

Niin monenlaisesta on selvitty, että uskon meidän olevan yhdessä kuolemaan asti. Toisaalta, en eläisi tässä suhteessa, jos en uskoisi. Teen kaikki asiat täysillä...tai sitten jätän tekemättä, mutta koskaan en olisi kenenkään kanssa "väliaikaisesti".

Sielujen kumppanit ollaan, saimme kaksi vuotta sitten toisemme vihdoinkin 16 vuoden odotuksen jälkeen

mutta toivon sitä ja teemme työtä että niin kävisi. :)

Aikuisina toisemme löydettiin, samoja haaveita tulevaisuudelle, samat arvot. Onhan noita ongelmiakin, mutta suhteutettuna kuitenkin aika pieniä.