Lue keskustelun säännöt.
Kannan kaunaa anopille, olenko pikkumainen?
07.01.2009 |
Sain viimekesänä keskenmenon. Olimme pitkään yrittäneet lasta (reilun vuoden) ja viimein tulin raskaaksi. Olimme innoissamme, ja kerroimme asiasta lähimmille, eli vanhemmillemme. Raskaus menikin sitten kesken viikolla 7, kahta viikkoa ennen häitämme. Olin aivan murtunut, ja itkin lohduttomasti koko päivän.
Mieheni oli jo aiemmin sopinut tekevänsä joitain asioita vanhemmillaan tuona päivänä, ja otti minut mukaan etten joutuisi olemaan yksin. Tulimme heille, ja miehen äiti näki itkuiset kasvoni ja sanoi "voi, tämä on tätä elämää. Eihän se vain ollut se, kun saunoit ja uit kylmässä vedessä?"
Tuntui aivan järjettömän pahalle. Sanoin, että jos sauna ja kylmä vesi tappaisivat sikiöitä, ei täällä suomessa asuisi ketään. Asia jäi kalvamaan ihan hulluna, vaikka se on kyllä laimennut ajan kanssa. Siltikin vielä harmittaa joka kerta kun asiaa ajattelen. Omalle äidille olisin ihan vain suuttunut suoraan, anopille ei voi.
appi ei taida olla parempi, kun häissä (siis kaksi viikkoa keskenmenon jälkeen) vihjaisi puheessaan odottavansa jälkikasvua. Siis mitä hemmettiä, sain sitten vastailla koko hääillan vieraiden kysymyksiin kasvusta vatsassani. Kammottavaa.
Kommentit (108)
mutta älä vaadi koko ympäröivää maailmaa kapseloitumaan siihen sinun suruusi. Niin nimittäin nyt teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selitä. En tajua mtien muka vaadin kaikkia kapseloitumaan itseni ympärille. Olin vain loukkaantunut anopin tökeröyksistä, ja ymmärrän ettei siinä tarkoitettu pahaa. ja ymmärrän, että sinusta ja joistain muista se on tyhmää. Ihan sama, siltä se kumminkin tuntuu minusta. En mitenkään vaadi sinua kapseloitumaan suruni ympärille, vaan sanoin vain miltä tuntuu. Sanoin myös, että ymmärrän miltä sinusta tuntui silloin äitisi kommenttien aikaan. Ollaan kai vain erilaisia.
Noh, ihan sama. Ihmetellään täällä ystäväni kanssa viestejäsi.
ap
Laskepa, kuinka monta kertaa tämän ketjun aikana olet kirjoittanut, että sinua harmittaa ja/tai olet loukkaantunut. Joka kerta, kun kirjoitat sen, tämän tunteen muistijälki aivoissasi vahvistuu. Tätä se kapseloituminen juuri tarkoittaa. IRROTA nyt jo, hyvä ihminen!
Kun anoppi kuuli, että odotan, hän ei edes onnitellut. Se soitti muutaman päivän kuluttua ja sanoi, että eikö sunkin olis pitäny hankkia lapset 20-vuotiaana. Raskaus meni kesken vk 14. Anoppi ei ole ottanut minuun sen jälkeen kertaakaan yhteyttä. Ei ole pahoitellut tapahtumaa mitenkään ja jouluna kun nähtiin, ei edes hyvää joulua toivottanut. Anopit on piruja. Tiedän, että yleistän, mutta näin minun ei tarvitse kadehtia teitä, joilla on ihana anoppi. Kuvittelen tietoisesti, että kaikki joutuvat kokemaan saman kuin minä kelvoton miniä ja piikki anopin lihassa.
Eli et pahoittanut mielestäni mieltäsi turhaan. ja ai niin, kaveri mietti aikoinaan, että johtuikohan hänen keskenmeno uimisesta kylmässä vedessä. Gyne oli sanonut jotenkin niin, että jos näin olisi, olisipa teinityttöjen helppo tehdä abortteja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten se koko maailmaa sitten vaatii kapseloitumaan suruuni?
Siihen tulokseen olen itsekin tullut, että en ihan turhaan. Olipa kurja anoppi sinullakin, toivottavasti osaa olla mukava edes toisissa tilanteissa.
Ollaan vaan piikkejä anoppiemme lihassa. :D
Ja kiitos tuosta, koska kyllähän sitä pelkää, että jotenkin olisi itse aiheuttanut sen alkion kuoleman, vaikka järjellä tietää ettei siitä ole kysymys.
ap
Musta tuntuu, että mut halutaan jo ymmärtää väärin.
Sanoin tuolla aiemmin sille äidille, joka liki menetti lapsensa mutta pääsi äitinsä sanomisista yli, että ehkä hän pääsi niistä yli niistä syistä joita luettelin. Sanoin myös, etten tarkoittanut sillä nostaa omaa suruani toisen ylle. Hän oli tosi vihainen viestissään, enkä todella tarkoittanut vähätellä hänen suruaan ja huoltaan siinä tilanteessa.
Tarkoitin vain, että itseäni tuo sanominen kyllä harmittaa. Ja siihen on syitä.
Ja joo, lapsettomuutta tuskin joku toinen toisaalla suree, mutta minä suren.
ap.