Lue keskustelun säännöt.
Kannan kaunaa anopille, olenko pikkumainen?
07.01.2009 |
Sain viimekesänä keskenmenon. Olimme pitkään yrittäneet lasta (reilun vuoden) ja viimein tulin raskaaksi. Olimme innoissamme, ja kerroimme asiasta lähimmille, eli vanhemmillemme. Raskaus menikin sitten kesken viikolla 7, kahta viikkoa ennen häitämme. Olin aivan murtunut, ja itkin lohduttomasti koko päivän.
Mieheni oli jo aiemmin sopinut tekevänsä joitain asioita vanhemmillaan tuona päivänä, ja otti minut mukaan etten joutuisi olemaan yksin. Tulimme heille, ja miehen äiti näki itkuiset kasvoni ja sanoi "voi, tämä on tätä elämää. Eihän se vain ollut se, kun saunoit ja uit kylmässä vedessä?"
Tuntui aivan järjettömän pahalle. Sanoin, että jos sauna ja kylmä vesi tappaisivat sikiöitä, ei täällä suomessa asuisi ketään. Asia jäi kalvamaan ihan hulluna, vaikka se on kyllä laimennut ajan kanssa. Siltikin vielä harmittaa joka kerta kun asiaa ajattelen. Omalle äidille olisin ihan vain suuttunut suoraan, anopille ei voi.
appi ei taida olla parempi, kun häissä (siis kaksi viikkoa keskenmenon jälkeen) vihjaisi puheessaan odottavansa jälkikasvua. Siis mitä hemmettiä, sain sitten vastailla koko hääillan vieraiden kysymyksiin kasvusta vatsassani. Kammottavaa.
Kommentit (108)
Mitä anopin olisi pitänyt sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tännehän ei kuulu äänensävy tai näy muu nonverbaali viestintä, jota anoppi on käyttänyt, joten kukaan, joka ei ollut paikalla, voi tuskin sanoa mitä hän on tarkoittanut. Ei se mitä sanotaan, vaan miten!
Itselläni oli vastaavanlainen tilanne: sain keskenmenon rv 11. Anoppi totesi, että elämä on tällaista, varmaan se on parempi näin. Ei tuostakaan voi pelkän lukemisen perusteella tietää mitä hän tarkoitti, mutta tapa jolla sanoi, kertoi enemmän kuin sanat. Ja jälkeenpäin kaksi lasta saatuamme on kyllä näyttänyt kiinnostuksensa määrän käymällä meillä n. kaksi kertaa vuodessa.
Kaikkea hyvää ap:lle!
Ei kukaan ole täydellinen sanomisissaan. Ehkä se ei ole anopin mielestä ajattelematonta, miettiä ääneen syitä ja seurauksia.
Jos hän on suora keskustelia ole sinäkin suora häntä kohtaan. Aseta vastakysymyksiä. Sano suoraan "syytätkö minua tapahtuneesta".
Valaise häntä siitä miltä tuntuu kantaa syyllisyydenmanttelia.
Olet pettynyt anoppiisi ja siksi sinua harmittaa. Kerro se hänelle...
103: En minä _kaiva_ mitään esiin, mutta esimerkiksi tänään luin jotain ketjua, jossa puhuttiin anoppien sanomisista, ja se tuli mieleen, ja tulin sitten kirjoittaneeksi tuon pahamaineisen aloituksen, jota täällä nyt naulitaan.
105: Niinpä! Tiedän hänen ajatelleen sen olleen ehkä minun syy, mutta en usko, että hän on siitä vahingoniloinen. Hän on semmoinen persoona, että näkee kaikessa ensin pahan, ja kohta vasta hyvän. Ymmärrän häntä semmoisena. Mutta ei se tarkoita ettei se harmita.
ap
Miten sinä koet ja tunnet elämän...
En ymmärrä miksi te annatte toisten ihmisten sanomisien/mielipiteiden vaikuttaa elämäännee noinkin voimaakkaasti.
Miksi anopin mielipide on niin ratkaiseva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta anopin lause häiritsee elämääsi, sanoisinko aika suuresti tilanteissa joissa käsitellään raskautta, synnytystä ja keskenmenoa. Ne ovat sinulle kipeitä asioita (kriisejä joissa ihminen on erittäin haavoittuvainen).
Ja jos sinä et saa itseäsi irti tästä kaunasta tulee se aina uudelleen ja uudelleen esiin raskauksien ja synnytysten yhteydessä. Kauna voi muuttua jopa sietämättömäksi vihaksi aikojen kuluessa. Asia paisuu kuin pullataikina joka leviää käsiin.
Jos ihmisten sanomiset alkavat kalvaa, puhu niistä jollekkin asiantuntialle.
Ja olet ihan oikeassa, saunomalla ja edes avantouinnilla ei keskenmenoa saa aikaiseksi.
Raskauden alkukolmanneksen aikana keskenmenot ovat hyvin yleisiä, eikä sinun tarvitse kantaa yhtään syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain aikoinani kaksi keskenmenoa ja kyllä noita tuontyyppisiä kommentteja kuuli paljon. Eikähän se keskenmeno myöskään ole niin harvinaista.
Kun sitten saimme ekan lapsemme ja olimme sopineet, että käymme hänen kanssaan anoppilassa - pitkä matka - apelle ei sopinutkaan, kun piti mennä sienestämään veljen mökille. Siis koko kesänä se meidän suunniteltu vierailuviikonloppu olikin estynyt. Jatkuvaa pompottelua muutenkin aina kaikki.
Eipä olla sittemmin käyty sitten lainkaan.
mutta se ei mun mielestä vähennä sitä miten inhottava juttu se on sanoa. Meillä on ollut läheiset ja avoimet välit vanhempiimme, ja minä olen muutenkin avoin henkilö. Ja lisäksi olin raskaudesta niin tavattoman iloinen, ettei se olisi sisällä pysynyt sitten millään.
Mutta ehkä sitä pitäisi oppia pullottamaan jotkut asiat. Mutta silti se oli minusta inhottavasti sanottu, vielä ihmiseltä, jolla on itsellään takana lapsettomuusongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkin kihisen kiukkua omaa anoppia kohtaan. Toivottavasti osaan ottaa opikseni ja olla parempi anoppi.
että puheiden taso tuskin nousee, jos ja kun niitä lapsia tulee.
Se se vasta kivaa on, kun sekaannutaan samalla tasolla lasten kasvatukseen... Minun äitini on tässä haka! Sitten ihmettelee, kun käymme kahdesti vuodessa hänen luonaan, vaikka asuu kilsan päässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta näin vieraan ihmisen silmin luettuna anopin kommentti (tai edes apen) ei vaikuttanut ilkeältä, vaan ainoastaan tyhmältä. Ja tyhmyys minusta pitää antaa anteeksi, minkäs se ihminen sille mahtaa. Ja tuntuu, että mitä vanhempia ihmiset ovat, sitä vähemmän he osaavat käsitellä noita tunnejuttuja. Ei heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan niitä opittu käsittelemään.
Mutta toki sinulla on oikeus omiin tunteisiisi. Uskon että pettymys ja suru on ollut suuri.
tämän uskottiin edistävän keskenmenon tulemista.
tästä puhui mummoni aikoinaan, kun olen sellainen, että otan kunnon löylyt ja kahlaan puolikin tuntia järjessä jo touko-kesäkuussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan pitää antaa olla. Jotenkin tekisi mieli vain sanoa miltä se tuntui, mutta eipä se varmasti mitään hyvää tuottaisi kenellekään. Muuten ovat kyllä olleet todella mukavia. Mutta voivoi, se oli vain niin surullista aikaa, ja kaiken maailman piikittelyt olisivat saaneet jäädä kyllä pois.
Kun kyllä sitä itseään syyttää tästä lapsettomuuden vaivasta ihan tarpeeksi ilman toisten apuakin.
ap
Vaan odottaa että edes on käynyt ultrassa ja siellä oikeesti todetaan olevan elävä sikiö.
Eli aina pitää varautua siihen että voi mennä keskenkin.
Ajattelin asian niin että kerron raskaudesta niille joiden kanssa mahdollisesti olen myös valmis jakaamaan keskenmenon surun. Noh, eipä siinä montaa jäljelle jäänyt, eli miehen kanssa jaettiin tämä asia.
Muut sai tietää joskus rv 20 jälkeen.
pomppiiko nämä tekstit täällä?Nimenomaan olin katsovinani, että kuutonen.
ap.
ai ja oikea kuutonen, voi ei. :/ Jos joskus koskaan tulen uudestaan raskaaksi, vietän yhdeksän kuukautta maaten pumpulissa varmaan. :./
Anoppisihan on kuitenkin hoitanut viisi aiempaa lasta, 100-päisen karjan ja sairaat vanhempansa raskaana ollessaan...
jos sauna ja järvi tosissaan tekee huonoa, tulipa nyt tuosta paha mieli.
Ihan lopulta perkeleellisen sama mitä kukaan sanoo, kun nyt vaan tulis raskaaksi ja saisin vielä sen lapsen elävänä maailmaan.
ap, huono päivä ilmeisesti.
tuskinpa ne appivanhemmat tuolla ovat mitään pahaa tarkoittaneet, vaikka ymmärrän kyllä, ettäsiinä surussa se on sattunut vaikkei sitä satuttamaan tarkoitettukaan.
Anoppisi ei tarkoittanut syyttää sinua keskenmenosta, kunhan vain jotain sanoi jotain sanoakseen. Kylmä ja kuuman vaihtelu voi saada aikaan supistuksia, mutta käytännössä vasta raskauden loppuvaiheessa. Alkuvaiheessa se voi korkeintaan nopeuttaa jotain, mikä muutenkin tapahtuisi. Sinänsähän se on ihan sama, mistä keskenmeno johtuu, suru on kuitenkin yhtälainen!
Ja epäilen, että appiukkosi olisi häissä odottanut jälkikasvua ihan yhtä lailla, vaikka ette olisi kertoneetkaan raskaudesta. Odottaa mitä odottaa, joka tapauksessa. Ja tavallaanhan hän on voinut pyrkiä osoittamaan teille, että tulee uusia tilaisuuksia yrittää uudelleen. Ettei toivosta kannata luopua surusta huolimatta.
Kantamalla kaunaa anopillesi ja appiukollesi teet hallaa itsellesi ja sitä kautta niille lapsille joita toivottavasti - melkein varmasti - vielä saat!
T:Mies