Lue keskustelun säännöt.
Vähävaraisen Raijan suru: Miksi isovanhemmuus on kilpailutettu?
08.12.2009 |
http://www.studio55.fi/artikkeli/1009620/
Vaikka lapsenlapset ovat rakkaita, isovanhemmuus ei ole aina helppoa. Raija huomasi ensimmäisten lastenlasten synnyttyä, että nuoret vanhemmat olivat ajatelleet isovanhemmuuden eri tavalla kuin hän.
Heidän mielestään isoäidin piti osallistua lapsiperheen kustannuksiin ja ottaa lapset hoitoon koska tahansa. Raija joutui myös ikävään kilpailutilanteeseen toisen isoäidin kanssa.
– Miniältä tuli sellaista viestiä, että hänen äitinsä osti sitä ja tätä. Tuli tunne, että minunkin pitää osallistua. Sitten ostettiin sänky ja laitettiin ristiäisiä. Se oli silkkaa kilpailuttamista, mutta olin sille sokea. Koko juttu paljastui kaikessa kauheudessaan vasta myöhemmin, Raija kertoo.
Taloudellisen tukemisen lisäksi nuoret vanhemmat kaipasivat hoitoapua. Kerran Raija joutui kieltäytymään lapsenhoidosta, koska oli ehtinyt jo sopia muuta menoa.
– Silloin he katkaisivat välit minuun kokonaan. Poikani sanoi, että jos muut menot ovat tärkeämpiä, emme tarvitse sinulta mitään.
Pojan perhe ei halunnut olla tekemisissä Raijan kanssa kolmeen vuoteen. Raijan terveys alkoi heikentyä, tilanne aiheutti mielipahaa ja hän joutui käyttämään mieliala- ja unilääkkeitä. Kun ensimmäiselle lapsenlapselle oli syntymässä pikkusisarus, Raija kelpasi taas hoitajaksi, vaikka hän oli sairas.
– Olin niin huonossa kunnossa, että itkin ja konttasin lattialla, kun en pystynyt kävelemään, Raija muistelee.
"Harkitsin itsemurhaa"
Toisen lapsenlapsen syntymän jälkeen Raijalta alettiin taas vaatia osallistumista kustannuksiin. Kun hän ei pystynyt avustamaan vauvan ristiäismaksuissa, hänelle sanottiin suoraan, ettei ristiäisiin voi siinä tapauksessa osallistua.
– Harkitsin itsemurhaa, koska se oli niin kova paikka.
Raija joutui jäämään sairauseläkkeelle sairautensa vuoksi, mutta asiaan vaikutti myös masennus. Lastenhoitajaksi sairas Raija kelpasi edelleen, ja nuoret vanhemmat ajattelivat eläkkeen olleen hyvä asia, sillä isoäidille jäi enemmän aikaa lastenhoitoon.
– Vaikka olin sairas, en uskaltanut kieltäytyä. Ajattelin, että jos kieltäydyn, en voi nähdä lapsia enää. Hoitaminen oli ainoa keino pitää yhteyttä.
Vasta psykologin käskystä hän lopetti lapsenvahdin hommat lopullisesti. Raijan ja nuorten vanhempien riitely vaikutti myös lapsenlapsiin. Kun lapset pyysivät vanhempiaan lopettamaan erimielisyydet, Raija sai taas nähdä lapsenlapsiaan. Miniä käy lastenlasten kanssa nykyäänkin Raijan luona kylässä, mutta hänen oma poikansa ei halua olla Raijan kanssa tekemisissä.
Joululahjaksi omatekoisia herkkuja
Riittämättömyyden tunne masensi Raijaa etenkin ensimmäisten lastenlasten ollessa pieniä, mutta ajan myötä hän on päässyt siitä yli.
– Jouduin käymään läpi sen, että en pysty kilpailemaan isovanhemmuudessa. Minulla ei riitä rahat eikä terveys.
Joulun lähestyessä vähävaraisilla isovanhemmilla ei ole lahjaostoksilla mitään mahdollisuuksia. Tietotekniikka-lelut maksavat liikaa. Raija on antanut lapsenlapsilleen joululahjaksi itse tekemiään herkkuja, kuten jouluruokaa ja tiikerikakkua. Rahaa hän antaa vain syntymäpäivälahjaksi, kullekin lapsenlapselle 20 euroa.
– Täytyy ajatella, että tämä ei ole meidän syy. Jos joutuu kilpailutilanteeseen, syy on kilpailuttajassa eikä isovanhemmassa. Tästä asiasta pitäisi puhua rohkeasti enemmän. Isovanhemmuus on arvo sinänsä, sitä ei mitata rahassa tai siinä, kuinka paljon pystyy hoitamaan lapsia.
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
Kommentit (85)
eiköhän syy ole kuitenkin siinä, miten Raija on kohdellut lastaan ennen lapsenlapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret olettaa että vanhemmat elättää heidät niin kauan kuin elävät.
Toivon että tuon jutun lukee mahdollisimman moni.
Sen jälkeen miettiköön itse kukin tykönään sitä toimiiko he samoin. Onko mummun ostama Reima Tec todella, vaunut, hoitopöytä yms. pakosta ostama kun niitä vaadittiin.
Mielestäni kalliit hankinnat tekee lapsen vanhemmat ja jotain pientä voi toivoa ostettavan lahjaksi.
miten itse on kohdellut poikaansa ja tämän perhettä.
Tosiasia on se, etten ole saanut kotoa yhtään mitään, vaan maksanut kaiken itse 16-vuotiaasta.
Mummo on läheisriippuvainen, kärsinyt aina pahoista mielenterveysongelmista (myös lapsuudeni ajan) ja mm. hävittänyt ison perinnön, koska ei osaa lainkaan hoitaa raha-asioita.
Roikkuu hysteerisesti lapsissaan ja kyylää pienintäkin liikettä, penkoo ja avaa postit, kaapit, tunkee jopa naapureihin. Välillä olen joutunut salaamaan jopa osoitteeni häneltä saadakseni edes jonkinlaisen oman elämän.
mutta miksi ihmeessä Raija suostui kynnysmatoksi????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vähän epäilyttää että nuorenparin kertomus voisi oll akovin toisenlainen (olematta silti epätosi).
Tunnen itsekin ihmisen, jota kaikki kohtelevat epäreilusti. Elämä on jatkuvaa suurta vääryyttä häntä kohtaan vaikka hän aina pyyteettömästi kaikkensa uhraa. Kukaan ei koskaan häntä auta ja häntä muistetaan vain silloin kun häneltä jotain halutaan.
Ja oikeasti tilanne on täysin päinvastainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti tärkeintä on läsnäolo ja välittäminen.
Mummon rakkaus on lapsille tärkeää ja meidän mummo tulee jouluksi meille ja pojat odottavat kovasti mummoaan.
Kuopus 5v. sanoi, että hän tykkää vahoista ja sairaista.
Jotkut lapset kun ovat vaurioituneita emotionaalisesti.
Siihenkin kyllä taitaa vaikuttaa kiintymyssyhdetyyli vanhnempiin ja lapsuudenkokemukset. Onko Raijan ja nuorenparin välirikkoon syynä raijan ja hänen poikansa välinen ihmissuhde vai "vaikea miniä"? Jos ongelma on äidin ja pojan välinen, on sillä varmasti pidempi historia ja tausta ja syyt löytyvät siis vuosien kokemuksista.
RAija voisi siinä tapauksessa miettiä vähän omaa rooliaan tilanteessa eikä vierittää syytä kokonaan poikansa niskoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen nuoren parin tarinan.
Minunkin äiti kertoo tarinaa siitä, miten tarjosi apua, ja minä pistin välit poikki avuntarjoamisen vuoksi. Totuus ihan muuta. Jotain pitää kertoa saadakseen sääliä ja sympatiaa, ja peitelläkseen tilanteen aiheuttamaa häpeää. Totuutta kun ei voi kertoa sen kamaluuden vuoksi.
"Voihan tuo nuoriparikin olla luonnehäiriöisiä."
Mutta jos on niin Raijallakin on siinä osuutensa. Luonnehäiriöiset ihmiset kasvavat aikamoisissa oloissa. Ympäristötekijöillä on iso osuus luonnehäiriöiden kehittymisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojasta vain kasvoi luonnehäiriöinen täysin Raijasta riippumatta?
ja syynä oli ihan muu kuin kilpailutus. Oli vain todella vaikeaa tulla toimeen ihmisten kanssa, jotka loukkaantuvat kaikesta ja joiden kanssa ei voi sopia mistään niin, että sopimukset myös pitävät (sopimukset, jotka liittyvät vaikka vauvan hyvinvointiin tai muuhun tärkeään asiaan).
Ja kaikenlaista muuta tosi vaikeaa tapahtui myös.
Oman jaksamisen vuoksi oli pakko ottaa välimatkaa.
Voitte uskoa, että isovanhempien kertomus olisi samasta tilanteesta ollut aika toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasia on se, etten ole saanut kotoa yhtään mitään, vaan maksanut kaiken itse 16-vuotiaasta.
Mummo on läheisriippuvainen, kärsinyt aina pahoista mielenterveysongelmista (myös lapsuudeni ajan) ja mm. hävittänyt ison perinnön, koska ei osaa lainkaan hoitaa raha-asioita.
Roikkuu hysteerisesti lapsissaan ja kyylää pienintäkin liikettä, penkoo ja avaa postit, kaapit, tunkee jopa naapureihin. Välillä olen joutunut salaamaan jopa osoitteeni häneltä saadakseni edes jonkinlaisen oman elämän.
on samanlainen.
Osoitetta en vielä ole joutunut salaamaan mutta salaista puhelinnumeroa harkinnut useasti. Rauhan omaan elämään olen saanut aina kun olen asunut ulkomailla. 1-2 vuoden pätkiä olen asunut eri Euroopan maissa. Ulkomaan-ajat ovat aina olleet rentouttavia kokemuksia, mutta se kyttääminen ja joka asian hämmentäminen on aina alkanut uudestaan kun olen palannut Suomeen.
Äitiäni kohtaan yritän käyttäytyä asiallisesti ja ystävällisesti lasteni takia. Hänellä on kuitenkin vielä lapsiini ihan hyvät välit, vaikka lapset ovat jo alkaneet valittamaan jatkuvasta hössötyksestä. Ei hän osaa antaa lapsillekaan yhtään tilaa, kyttää heidänkin jokaista liikettä ja ilmettä ja vielä kommentoi niitä. 'Mitä sinä ajattelet, miksi sinulla on tuommoinen ilme' ei ole mitenkään harvinainen kysymys mummolassa :/
Ilmeiden ja ajatusten lisäksi äitini yrittää hallita lastensa (ja myös lastenlasten) tunteita.
taitaa palstalla olla samanlaista sakkia kuin Raijan poika ja miniä.
Tunnen tapauksia joissa nuoret maksattaa mahdollisimman paljon lastensa tarvikkeista isovanhemmilla ja mikä tahansa ei kelpaa ainoastaan kalleimmat merkkituotteet.
En väitä että Raijassa ei olisi vikaa kun en häntä tunne.
Tästä asiasta on syytä keskustella yleisellä tasolla tällainen ongelma on olemassa.
Tunteeko joku ehkä piston sydämessään näistä Raijaa vastaan hyökänneistä, onko heidän toimintatapansa samankaltainen ja lastenlasten kanssa oleminen ehdollistettu.
Eikö enää riitä yhdessäolo, kaikki arvotetaan rahalla ja tavaralla.
Tuossa on niin monta epäuskottavaa kohtaa. Tulee sellainen vaikutelma: "Elämä oli ihanaa ja kaikki oli kunnossa, kunnes... Konttasin lattialla, ei jaksanut mitään." Eli että toinen perhe pilasi täysin Raijan onnellisen elämän. Ei kovin uskottavaa. Ja jos perhe on todella noin kamala, Raijan pitäisi nauttia siitä, ettei tarvitse olla tekemisissä.
Sitten erikoispiirteenä on se, että meidän asioitamme käsitellään jokaikisen kaupankassan kanssa jne.
Samaten tuo että syytetään materialistiksi... Meillä äiti on ollut aina sellainen, että raha polttaa taskussa, jos sitä saa 50 senttiä tai 5 000 euroa. Kaikki pitää panna menemään. Ja sitä hyväksyntää ostellaan lahjoina, joihin ei ole varaa.
"Miniä käy lastenlasten kanssa nykyäänkin Raijan luona kylässä, mutta hänen oma poikansa ei halua olla Raijan kanssa tekemisissä."
Voihan hän olla ihan "normaalikin".
Mielestäni kyllä toin esille luonnehäiriön ja äiti-suhteen keskinäisen riippuvuussuhteen, eihän mikään psykiatrinen häiriö kehity ilman ympäristön vaikutusta. Luonnehäiriöiden kehittymiselle (vai mitä ne ovatkaan "oikealta nimeltään") nimenomaan lapsen ja vanhempien (etenkin äidin, joka yleensä ensisijainen hoitaja) kiintymyssuhde on merkittävä tekijä.
13
todennäköisimmin tuon Raijan mielenterveysongelmat.