Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä nykyäänkin vielä kouluissa järjestetään laulukokeita???
07.12.2009 |
Itse muistan sen jännityksen ja kauhunkin, kun joutui yksin laulamaan joko opettajalle tai pahimmassa tapauksessa koko luokan edessä.
Nyt pojalle tulossa ensimmäinen laulukoe. Olin kuvitellut, että niistä olisi luovuttu jo aikapäiviä sitten, mutta niin vaan poika panikoi huomista ihan älyttömästi.
Poika ei ole tykännyt laulamisesta milloinkaan, ei edes pienenä ja viimeisen kerran olen pojan kuullut mitään laulavan joskus alle 3-vuotiaana.
Mitä järkeä näissä laulukokeissa on? Se, jolla on ääntä ja kiinnostusta laulelee kuitenkin paljon ja mielellään ilman kokeitakin ja suuntautuu laulamiseen ihan omaehtoisesti. Sitten nämä, joilla ei sitä ääntä tai kiinnostusta ole, tai ovat muuten jännittäjiä, pakotetaan nolaamaan itsensä ja siitäkös se kiinnostus sitten lisääntyy?
Säälittää...
Kommentit (37)
Ala-asteella meilläkin oli tuo inhottava luokan edessä laulettava koe. Tai kai sitä sai sentään oman pulpetin vieressä seistä, ja laulu oli vapaavalintainen kunhan oli musiikinkirjasta. En muista kylläkään kenenkään muun esityksestä yhtään mitään, eli kyllä se oli sekä hyville että huonoille laulajille aikamoinen paniikkimomentti. Ehkä se voisi lohduttaa nykyistä laulukokeen laulajaa?
Yläasteella sitten laulaa lurautettiin armeliaasti opettajan pakeilla, muut odotti käytävässä mutta ei koko luokka korva ovea vasten vaan ajat oli annettu viiden minuutin välein. Mieluummin istuttiin sitten se oma vapaa odotusaika vaikka naulakoilla juoruamassa kuin toisten esitystä kuuntelemassa. Niin ja opettaja vielä säesti pianolla - siinä oli vähän nuottikorvattomammallakin mahdollisuus seurata säveltä edes jotenkuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kuitenkin innokas musiikin kuuntelija, kuuntelin jo pienestä asti useamman tunnin päivässä erilaisia musiikkilajeja. Ekalla luokalla pyrin sitten kuoroon ja minun piti laulaa laulu, joka nousee naurettavan korkealle. Eipäs mennyt oikein putkeen...eikä laulu ollut edes tuttu, koska kotona kuuntelin enimmäkseen ns. aikuisten musiikkia enkä mitään lässytys-loruja. Opettaja tätä tietty paheksui enkä päässyt kuoroon. Tämä 90-luvun puolivälissä.
Yläasteella kieltäydyin laulamasta ääneen, koska en osannut. Kuuntelin edelleen jatkuvasti musiikkia, katsoin konsertteja telkkarista jne. Musiikki oli minulle tärkeää ja vaikeuksien keskellä se antoi valtavasti voimaa. Mutta laulaa en osannut, enkä ollut kiinnostunut nuoteistakaan.
Vasta aikuisiällä otin nämä jutut puheeksi erään uuden tuttavuuden kanssa, joka paljastui laulunopettajaksi. Hän kuunteli tarinani ja sanoi että jossen osaisi laulaa, en erottaisi sitä kun joku toinen laulaa epäpuhtaasti. Tietenkin erotin siinä vaiheessa, väärät nuotit suorastaan räsähtivät korviini! Opettaja sanoi, että vaikka iso osa naisista on ns. mezzosopraanoja, muitakin on olemassa. Hän antoi neuvoksi kokeilla erilaisia lauluja ja löytää sitä kautta ääntänsä.
En aio väittää olevani hyvä laulaja vieläkään, sillä en ole. Sen sijaan löysin lauluja, jotka saan laulettua ihan ok-tasoisesti esim. karaokessa (mm. PMMP:n "Päiväkoti") ja täytyy sanoa, että olen vihainen ettei kukaan kertonut minulle ettei jokaisen naisen tarvitse kimittää laulaessaan.
Mulle ensimmäinen ja viimeinen laulukoe tuli vastaan yläasteella. Silloin laulettiin luokassa opettajan säestäessä kitaralla ja muut oppilaat odottivat käytävässä. Laulukokeesta sai myös kieltäytyä ja silloin siitä annettiin arvosanaksi seitsemän. Se oli aika inhimillistä.
sillä tavoin voi arvioida lasta.
Ihme ettet kysynyt pidetäänkö matematiikasta vielä kokeita.
Itselleni oli hirveää aina tuo esiintyminen, tapahtuipa luokan edessä tai vaikka se laulaminen opettajan kanssa kahden. Mutta mistä sitä esiintymisrohkeutta sitten kertyisi, jos kaikki jätetään koulusskin pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä tavoin voi arvioida lasta.
Ihme ettet kysynyt pidetäänkö matematiikasta vielä kokeita.
....koska en missään nimessä pitäisi laulamista ja matematiikkaa tällä tavoin vertailukelpoisina.
Miksi ei voisi? Eikö voi toisaalta ajatella, että onpas nöyryyttävää, että meidän matille pidetään matikankokeita, kun se ei ole matemaattisesti edes lahjakas?
sillä tavoin voi arvioida lasta.
Ihme ettet kysynyt pidetäänkö matematiikasta vielä kokeita.
....koska en missään nimessä pitäisi laulamista ja matematiikkaa tällä tavoin vertailukelpoisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi on niin häpeällistä laulaa vaikkapa väärin?? Miksi sitä hävetään? Miksei voi vaan laulaa ihan laulamisen ilosta, aivan sama miten se menee? Musta tuntuu, että jo pienestä pitäen tätä opetetaan lapsille ja musiikinopen on mahdotonta kitkeä tuota asennette ainakaan kokonaan pois.
Itse laulan, vaikka mulla on lammasta muistuttuva ääni enkä pysy nuotissa. :P Ja opetan lapsenikin laulamaan!
itse jouduin vaihtamaan koulua useasti vanhempien töiden takia niin multa jäi kokonaan pois perinteiset laulukokeet. Sitten kun olin 9 luokalla niin kysyin musiikin opettajalta jos mulle voitais pitää laulukokeet, ja opettaja suostui. Sanoi että voi säestää pianolla mukana, ja laulun voin valita musiikin kirjasta. Kyllähän se jännitti mua ihan kauheasti vaikka itse halusinkin siihen kokeeseen mennä. Tahdoin tietää minkälaiseksi opettaja arvoi ääneni ja laulutaitoni. Arvosanaksi tuli 9, vaikka lauloinkin ihan pikkuisen nenälleen yhdessä vaiheessa, jännitti niin kovasti :) Ai niin, se oli välitunnilla pidetty koe, ja siellä ei muita ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ope testautti yksitellen luokassa. Piti laulaa joku laulu, koputella kapuloilla open esimerkin mukaan ja kuunnella soinnusta montako ääntä soi.
Sen lisäksi oli kirjalliset kokeet.
Laulan surkeasti ja kuulen omat virheet, eikä huvita laulaa edes yksin. Silti musiikkinumero oli kouluajan aina 9 tai 10.
Miksi ei voisi? Eikö voi toisaalta ajatella, että onpas nöyryyttävää, että meidän matille pidetään matikankokeita, kun se ei ole matemaattisesti edes lahjakas?
Matin ei tarvitse olla matemaattisesti lahjakas, riittää kun opettelee laskemaan jotta pärjää elämässään. Laulamatta sen sijaan ei tarvitse opetella, ilmankin pärjää.
No voi kai näitä vähän pitää vertailukelpoisina?
Siksikö koska ne ovat kummatkin kouluaineita? Matikka ja musiikki painivat ihan eri sarjassa. Mun mielestä laulamista ei voi edes hyvällä tahdolla mieltää vaikkapa perussivistykseen kuuluvaksi.
Siksi niitä ei voi vertailla. Mutta tästä taisi tulla mielipideasia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laulamatta sen sijaan ei tarvitse opetella, ilmankin pärjää.
Laulamista sen sijaan ei tarvitse opetella...
kyllähän se oli aineessa kuin aineessa tärkeää, että oli 100 % oikein tai täydellistä. Käsityössä ei kudottu sukka kelvannut hyvään numeroon, jos se ei ollut kaunis ja sopusointuinen. Tai kielissä laitoit lauseessa pilkun väärään paikkaan ja opettaja sitä sitten luokan edessä väänsi. Tavallaan häpäisyn kautta minusta aina opetettiin, jokainen virhe tuotiin esille ja se tehtiin kyllä suureen ääneen.
miksi on niin häpeällistä laulaa vaikkapa väärin?? Miksi sitä hävetään? Miksei voi vaan laulaa ihan laulamisen ilosta, aivan sama miten se menee? Musta tuntuu, että jo pienestä pitäen tätä opetetaan lapsille ja musiikinopen on mahdotonta kitkeä tuota asennette ainakaan kokonaan pois.
Itse laulan, vaikka mulla on lammasta muistuttuva ääni enkä pysy nuotissa. :P Ja opetan lapsenikin laulamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laulutaidolla ja musikaalisuudella ei ole mitaan tekemista keskenaan siina mielessa, etta ihminen voi olla hyvinkin musikaalinen vaikka ei osaa laulaa. Laulaminen on pitkalti oikeaa aanen kayttoa.
Sibelius sai aikoinaan laulusta koulussa viivan. Aika musikaalinen heppu taisi kumminkin olla ;-)
kyllähän se oli aineessa kuin aineessa tärkeää, että oli 100 % oikein tai täydellistä. Käsityössä ei kudottu sukka kelvannut hyvään numeroon, jos se ei ollut kaunis ja sopusointuinen. Tai kielissä laitoit lauseessa pilkun väärään paikkaan ja opettaja sitä sitten luokan edessä väänsi. Tavallaan häpäisyn kautta minusta aina opetettiin, jokainen virhe tuotiin esille ja se tehtiin kyllä suureen ääneen.
Käsitöissä, musiikissa, kuvaamataidossa ja sen sellaisissa pitäisi painottaa, niin että kaikki sen ymmärtävät, että näissä aineissa ei voi kaikki olla 100% oikein. Näissä painaa lahjakkuus niin paljon että parinkymmenen oppilaan työt eivät voi olla keskenään vertailukelpoisia.
Pilkkuvirheet äidinkielen kokeessa ovat virheitä, toki, mutta esim. kuviksessa ei mun mielestä voi virheitä tehdä.
Nöyryyttäminen ja häpäisy koko luokan edessä ei ole soveliasta missään vaiheessa. Olen pahoillani tuollaisesta opettajasta.
Meidän liikkaope ainakin rakasti kilpailujen pitämistä. Olin aina se se vika.
vihasin moista nöyryyttämistä!
Nykyään aikuisena minun ei tarvitse moista sietää ja missäänhän en laula.
Ja mitään en nyt urheile! En edes katso telkkarista.
ja olin kyllä yllättynyt. Mun mielestä koulussa kokeilla tarkastetaan niitä asioita, joita on opetettu, ja sitä kuinka ne on opittu. Näin se on kaikissa lukuaineissa. Kuvaamataidossakin sitä on "helppo" arvioida - onko laveerattu oikealla tekniikalla vai onko paperi vetistä paperimömmöä. Onko perspektiivi tehty ohjeiden mukaan jne. Ja sitten on olemassa nro 10 niille, jotka on myös taiteellisia. Samoin mun mielestä liikunnassa pystyisi arvioida sitä, mitä on oppinut: lyökö sitä lentopalloa oikeella tekniikalla, osaako kuperkeikan jna. Ja musiikissa voi pitää teoriapainotteisia kokeita sekä esim. nokkahuilunsoittokoe, joka kuitenkin on enemmän opittavissa oleva asia - tosin motorisesti kömpelöille todella haastava. Mutta laulukoe... Kuten jo todettu, koulussa ei opeteta laulamista. Siellä lauletaan. Kukin siten kuin laulaa.
Meillä poika on niin epämusikaalinen kuin voi olla laulunsaralla. Soitosta ei tiedä kun ei suostu soittamaan. Tytöt laulaa ihan yhtä hirveästi, ei rytmiä, ei säveltä, ei mitään. Mutta tytöt soittaa pianoa ihan ok. Se on ollut opittavissa. Lasten isä laulaa ihan hirveästi. Lasten isän äiti laulaa ihan hirvestä. Sekä mun isä laulaa ihan hirveästi. Vaikka ovat osa jopa kovinkin yrittäneet opetella laulamaan. Joten tuntuu kyllä hiukka epäreilulta ajatella, että poika laulaa ihan poskelleen, sanat tietty voi opetella, ehkä sillä voisi saada numeroksi 6, jos ope tosi armollinen. Vaikuttaahan se aika lailla lopulliseen numeroon, vaikka kokeesta tulisi 10 ja nokkahuilusta samoin (tuskin, mutta teoriassa voisi). Laulukokeessa testataan ominaisuutta, joka on usein perinnöllinen. Ei oppimista, mitä kaikkien kokeiden pitäisi testata.
Meidän poikamme on erittäin hyvä pianisti ja hänellä on hyvä nuottikorva. Silti hän ei osaa laulaa nuotilleen, eikä hänen lauluäänensä ole kummoinen.
meillä kolmasluokkalaisella ei ainakaan vielä ole laulukoetta ollut
Oon 5 luokal ja mul on viikon päästä laulukoe... :(