Jotenkin kamalaa että 7-12 vuotiailla on harrastuksia lähes joka päivä

ja viihtyy kotiympyröissä. Olen tarjonnut harrastusmahdollisuuksia (espoo) mutta ei halua. & vuotiaana kävi balettia lauantaisin. Yhdessä käymme uimassa



alkuper.kirj

mielummin kuskataan se lapsi joka ilta harrastukseen jotta saadaan itse olla rauhassa odottamassa lehteä lukien tai kaupoilla juosten.

talleille ja ratsastamaan kuin kanssani citymarkettiin...

Monikaan ei roudaa vielä 6kk vanhaa vauvaa harrastuksiin mutta moni roudaa jo 6-vuotiasta lähes joka ilta johonkin...

Ja se on sopivaa, erittäin kehittävääkin. Tosiaanko pitäisi vaikka maleksia mieluummin kotona joka ikinen päivä ja ottaa äitistä mallia ja ryhtyä sohvaperuna-palstamammaksi jonka elämäntehtävä on arvostella muita?



Mieluummin reipasta liikuntaa iloisessa seurassa pari kertaa viikossa tunti kerrallaan. Tästä saa hyvät valmiudet elinikäiseen liikkumiseen :)

sen takia lapsen juosta talleilla...niin joo jäähän sitä yhteistä perheaikaa sitten puoleksi tunniksi illalla :D

Mutta huomaahan sen mammoistakin ettei kotona viitsitä enää olla vaan aina pakko päästä jonnekin...pois!

lenkkeilyttää koiraamme aina koulun jölkeen. Ja itsekin pari kertaa päivässä joten sohvaperunoita meistä ei tule.



Alkuper.kirj.

Mä olen samaa mieltä, että viimeistään siinä 9-10-vuotiaana kannattaa aloittaa joku säännöllinen harrastus. Kun lapset kasvavat, niin leikki jää jo aika vähälle siinä 12 korvilla. Silloin se kavereiden kanssa näkeminen menee helposti vaan hengailuksi.



Ja jos harrastus jaksaa kiinnostaa, niin se auttaa murrosiän karikoissa aika lailla.



Eihän tämä mikään uusi ilmiö ole. Mulla itselläni oli just ala- ja yläasteella monta harrastusta. Partio niistä jatkui pisimpään (aikuisiälle asti) ja siitä on saanut paljon elämyksiä. Mä olen ollut murrosikäinen 1980-luvun puolessavälissä.



Asuimme maalla ja siellä kyllä ainakin näki jaon. Ne, jotka harrastivat, eivät könynneet kaljapullojen ja mopojen kanssa lähimetsissä. No, joku ryhmä oli niitäkin jotka jäivät sinne syrjäkylille, kun vanhemmat eivät halunneet lapsiansa kuljettaa.

Ei missään ole sanottu ettei lapsella saisi olla ohjattua harrastusta mutta miksi niin moni perhe vierastaa yhteisiä iltalenkkejä, pulkkamäkeen menoa tai pyöräilyä?

6 kk vanha ja 6-vuotias ovat vielä pikkulapsia ja elävät aivan eri maailmassa kuin 12-vuotiaat. Samoin ero on iso 12- ja 18-vuotiaan välillä kun taas 18- ja 24-vuotiaan erot ovat taas jopa pienempiä kuin pikkulapsivaiheessa.

Monikaan ei roudaa vielä 6kk vanhaa vauvaa harrastuksiin mutta moni roudaa jo 6-vuotiasta lähes joka ilta johonkin...

Ei missään ole sanottu ettei lapsella saisi olla ohjattua harrastusta mutta miksi niin moni perhe vierastaa yhteisiä iltalenkkejä, pulkkamäkeen menoa tai pyöräilyä?

Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä etta- 7-12v:n pitäisi tehdä kaikki yhdessä äitin ja isin kanssa? =O Käydään isin kanssa iltakävelyllä kun kaverit menee yhdessä iloisina jumppaan. Tosi kivaa. Kuvitella voi miten suosittu ja sosiaalinen lapsesta kasvaa...

Hei sinä.

Istahda alas keittiön pöydän äärelle. Kuvittele tilanne, että käyt joka pv eskarissa sen eskariajan, 4 h, mutta muun ajan olet yksin. Aivan yksin. Tai no et. Sinulla on leikkikaverina vaippaikäinen pikkusisarus ja äiti.



Ja siinä se.



Jatka istumista siinä pöytäsi äärellä. Kuvittele olevasi se äiti, joka aamuisin vie lapsen eskariin, viettää hetken aikaa pienemmän kanssa perhekerhossa, kotona tai leikkipuistossa, sitten haetaan isompi kotiin. Pieni nukkuu päiväunet. Sisällä. Ulkona kärryissä hän ei nuku. Eskarilainen haluaa leikkikaverin tms. ja sinä olet se leikkikaveri. Joka päivä.



Jossain välissä pitäisi tehdä kotityöt. Ja vetää henkeä, ottaa aikaa itselleen, jotta jaksaa olla taas lasten kanssa.



Viikonloppuisin.. niin. Uimahalli, jos ei ole menkat tai jos jaksaa mennä kahden kanssa. Leikkipuisto. Joo.



Kyllä, tämä on helvetin tylsää ja tämä on kotona kökkimistä. Se on sitä siksi, että tätä on joka helvatin päivä, tätä samaa puuroa, eikä meillä ole kovin hääppöinen kaveripiiri. Heilläkin kun on omat menonsa, kaverinsa, useammin kävisin jos se heille sopisi tai jos niitä olisi enemmän - kuin se yksi ainoa kaveriperhe !!



Miksi niitä ei ole enempää, en tiedä, kun ei yhdellekään eskarikaverille käy, jos kysyy että "leikitkö tänään mun kanssa" illalla eskarin jälkeen, vaikka minä aikuisena laitan aikuiselle sen viestin..



asumme isossa kaupungissa kerrostaloaa, että asuinpaikan ei pitäisi olla se "syy".



Töihin menen kun virkavapaus päättyy ja hoitovapaa päättyy, ja olen yrittänyt hakea toisiin töihin tänä aikana (en voi purkaa virkavapautta), mutta en ole päässyt edes haastatteluun.



Uskon, että tilanne muuttuu kun palaan töihin. Kotona olo on kivaa, eikä tylsää kökkimistä.



Mutta jos ihmetyttää, tule tähän elämään hetkeksi. Vaikkapa viikoksi.

hyväksyttekö sen että lapset käyvät kavereillaan useammin kuin kerran viikossa tai kaverit teillä? Entä saako lapsenne (en nyt usko mutta kysyn siltä, täähän olis kamalaa) juoksennella keskenään ulkona pitkin kyliä? Esim. 10-12-vuotiaat?

Ei missään ole sanottu ettei lapsella saisi olla ohjattua harrastusta mutta miksi niin moni perhe vierastaa yhteisiä iltalenkkejä, pulkkamäkeen menoa tai pyöräilyä?

Eikä missään ole sanottu, että jos lapsi harrastaa vaikkapa 3 iltana viikossa, etteikö hän viettäisi aikaa myös vanhempiensa kanssa !

Yksi todella hieno yhdessäolon hetki on automatkat. On ikään kuin pakko olla samassa tilassa. Tulee juteltua pienenkin lapsen kanssa aika isoja asioita.

Me olemme keskustelleet mm tulipalosta pelastautumisesta.

Auton rakenteista, mikä ero on manuaalivaihteisessa ja automaattivaihteisessa, diesel ja bernsavetoisessa autossa.

jne.

perheen yhteiset pulkkamäet ovat juuri sitä, mitä pienten lasten kanssa tehdään ja kuvitellaan, että niin jatkuu hamaan tulevaisuuteen.

On kuitenkin niin, että samalla tavalla kuin terve 2- tai 3-vuotias alkaa osoittaa merkkejä siitä, että hänellä on omaa tahtoa ja kaikki äidin ehdottama ei enää kelpaakaan, niin terve lapsi alkaa murrosiän lähestyessä irrottautumaan vanhemmistaan ja kiinnittyy ikätovereihin. Silloin yleensä perheen yhteiset pulkkamäet eivät lasta voisi vähempää kiinnostaa ja mitään hyvää ei seuraa pakottamisesta. Samalla tavalla kuin on haitallista tukahduttaa uhmaikäisen oman tahdon osoitukset, tekee lapselleen hallaa, jos ei anna tämän ottaa sitä irtiottoa ja kehittyä eteenpäin.

Näissä harrastusketjuissa aina pikkulasten vanhemmat kauhistelevat ja huokailevat, kuinka heillä ainakin mennään sitten aina koko perhe yhdessä pulkkamäkeen. Samat ihmiset varmaankin ennen lapsen syntymää kuvittelivat, että opettavat lapsensa nukkumaan yönsä ja imetys sujuu ilmanmuuta kuin tanssi, vauva-aikana kuvittelivat, että he eivät sitten ikinä hermostu uhmaikäiseensä jne. No, elämä opettaa...

Ei missään ole sanottu ettei lapsella saisi olla ohjattua harrastusta mutta miksi niin moni perhe vierastaa yhteisiä iltalenkkejä, pulkkamäkeen menoa tai pyöräilyä?

mutta kaverit ovat erittäin tervetulleita meille aina, sittenhän pääsen tutustumaan heihin ja näen missä piireissä lapseni on!

Tapailee kyllä kavereitaan lähes päivittäin, joko meillä tai tuossa 50 metrin säteellä olevissa talossa naapurissa.

itse olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen harrastaviin lapsiini.17-vuotias tyttö, jo lukiolainen, harrastaa salibandyä naisten sarjassa.Aloitti pelaamisen 6-vuotiaana, treenimäärät ensin pienempänä 2krt/vko, nykyisin 4krt/vko+pelit viikonloppuisin.Mallikkasti on aina hoitanut koulunsa,ei ole milloinkaan tarvinnut patistaa läksyjä lukemaan, vaan on hoitanut ne oma-aloitteisesti.

15-vuotias poika, pelasi ensin 7 vuotta salibandyä, siirtyi sitten jääkiekkoon.Harkat nykyisin 5krt/viikko+pelit viikonloppuisin.Ja kyllä, vanhemmat kuskaavat poikaa 100km/harkkapäivä!Isä toimii joukkueen huoltajana, joten hän yleensä on pojan kanssa treeneissä, joskus myös minä kuskaan, että mies saa halutessaan vapaata.Koulu sujuu hyvin, läksyjä lukee treenimatkoilla, pidemmillä pelireissuilla.Lukioon meinaa jatkaa 9.luokan jälkeen ensi syksynä.

5-vuotias poika käy ainakin vielä pelkästään lauantaisin luistelukoulua.

Molemmille isommille ovat joukkuekaverit tosi tärkeitä, mutta heillä on myös kavereita koulusta ja naapureista.En nyt ymmärrä tuota ajattelua, että jos harrastaa, ei lapsen kanssa ehdi olemaan.Meillä on isompien kanssa treenimatkoilla aikaa jutella asioista rauhassa, monesti paremmin kuin kotona ollessa, jossa kuitenkin kaikilla on omat touhunsa tai kavereita kylässä.

Ja tosiaan, meillä noihin treenireissuihin yhdistetään aina ruokakauppakeikat.Eli käyn sillä aikaa kaupassa kun nuoriso on harkoissa.Tai kylässä sukulaisissa tai hoitelen puhelimella asioita yms.

Tämä on tälläistä elämää lasten/nuorison kanssa tällä hetkellä ja nautin kyllä itsekin aktiivisesta elämästämme :)Nämä ovat niitä valintakysymyskiä mielestäni, lapset saavat mahdollisuuden harrastaa rakastamaansa lajia,ja ovat kyllä siitä jo nyt kiitelleet.

Olis varmaan kannattanut pysyä lapsettomana.

Vanhempien ei tarvitse kuskata kun julkisilla pääsee.



Tsekkaapas, millaisia liikuntamääriä lapsille suositellaan. Ei tule edes tuolla täyteen.



Tyttö pääsee koulusta viimeistään yhdeltä. Ehtii olla kotona monta tuntia ennen harrastuksiin lähtöä.

yhtä harrastusta ja päälle vielä muit lajeja kevyemmin. Minusta se oli kivaa, sai olla kavereiden kanssa harrastuksen muodossa ja teini-ikäisenä pysyi pois kaljottelemasta kun ei riittänyt semmoseen touhuun aika. Aivan loistva veto vanhemmilta!



Me viemme ainakin laset harrastuksiin jotka vaativat sitoutumista ja aikaa. Toivottavasti nämä myös siellä viihtyvät.



ps. ei mua kukaan kylläkään harastuksiin kuskannt, ihan bussilla ja flllarilla kuljin.