Jotenkin kamalaa että 7-12 vuotiailla on harrastuksia lähes joka päivä

minä olen syntynyt vuonna 1967 ja vanhempani kuljettivat minua autolla vielä yläasteikäisenäkin kolmesti viikossa musiikkiopistoon. Ei ollut julkista liikennettä, ja matka oli melkoisen pitkä. Syksyllä ja keväällä menin sään salliessa pyörällä, mutta talvisin autolla.

Mutta, huolestunut olen näiden nykylasten harrastusten määrästä. Oman lapseni kaveripiirissä on näitä jalkapalloa ja jääkiekkoa harrastavia ekaluokkalaisia, joilla on treenit miltei joka päivä viikolla ja sitten vielä pelit päälle viikonloppuisin.



Eivät pääse luokkakavereiden synttäreille tai muutenkaan leikkimään kavereilleen kun aina pitää olla menossa treeneihin.

ja vanhemmat suostuvat lastensa piioiksi kuskaamaan. Tuonikäisille riittää koulu ja ehkä yksi harrastusilta jos sitäkään

tai muissa kilpailuissa se on aloitettava jo nuorena. Mikä siinä on niin kamalaa jos niin nuorella löytyy intohimoa niinkin mahtavaan projektiin?

Kaikki eivät ole mestareita. Mestari tarvitsee kestävän vartalon ja lujan luonteen. Monilla on luonnetta mutta vartalo ei kestä kilpaurheilun vaatimaa rasistusta.

Meillä päin on yksi tällainen kyläluuhaaja. Ei muuta kuin kulkee ovelta toiselle illat pitkät. Mutta suurin osa taitaa harrastaa, kun ei seuraa näytä löytyvän. Kyseessä 6-vuotias ja heidän perheessään ei harrasteta. Tavallinen arki riittää, siis aikuisille, mutta tyttö on totaalisen pitkästynyt. Ei viihdy kotona vaan pitkin kyliä luuhaa. Ei kovin onnellista vaikutelmaa anna.





naapurin rouvalle on kamalaa, koska ei voi lähtettää lapsiaan naapuriin leikkimään kun naapurit ovat harrastuksissa. t.toinen harrastavien lasten äiti

mun aikoihin lapsille laitettiin paskapussit jalkoihin ja siellä lenkkeilivät. oli kiva harrastus!

Harrastuksiin kuskatessa tulee istuttua lapsen kanssa kahden autossa ja on rauha jutella. Ne ovat arvokkaita hetkiä. Lapset itse haluavat harrastaa, kavereita ei lähistöllä juurikaan asu, ja illat menevät sisarusten tapellesa keskenään jos ei mitään aktiviteettia järjestetä. Itse ovat harrastuksensa valinneet.



Meillä vanhemmat osallistuvat lasten harrastuksiin: olen usein mukana soittotunneilla, koska säestän orkesterisoittimia soittavia lapsiani, ja kotona yhdessä harjoitellaan. Isä puolestaan on apuvalmentajana molempien jalkapallojoukkuessa. Molemmat harrastukset ovat tuoneet lapsille kavereita, ja mm. futisleireillä, joihin koko perhe osallistuu, on tutustunut hyvin muihin lapsiin ja heidän vanhempiin. Tämä tuo varmasti turvallisuutta myös tuleviin murrosiän kuohuntavuosiin, kun tunnemme lasten kaverit ja heidän vanhempansa.

Pitäisiköhän kaivella muistin lokeroita, vai onkohan niin, että 80-luvun kokemukset ovat niin pölyttyneitä, ettei niillä ole mitään relevanssia.



Itse halusin meripartioon, kun täytin 7. Pääsin myös, ja nuoruuteni ja varhaisen aikuisuuden parhaat, ja myös kurjimmat kokemukseni tulivat siitä harrastuksesta. En mitenkään voi palata vuoteen 1978, mutta olen kiitollinen, että sain harrastaa. Minä en saanut kyytiä jokaiseen partioon liittyvään kokoukseen, leirille, purjehdukselle tms., koska perheessä ei ollut autoa. Mutta enpä muista monta kertaa, ettenkö olisi saanut joltakin kyytiä. Silloin oli tapana kuljettaa nuoria vuorotellen, ja kaiketi vähävaraisen perheen poikaa kuljetettiin hyvää hyvyyttä. Näkökulmani tarkoitus on sanoa, että harrastuksen aloittaminen ei kai ole yksin aikuisen päätöksestä kiinni, vaan lapsella ja nuorella on omatkin halunsa. Onneksi äitini kuunteli minua, eikä omaa isäänsä, joka oli varma siitä että meri on hukkumista varten.



Murrosiässä sitä partiota oli sitten 2-4 arki-iltana viikossa ja useimmat viikonloputkin menivät siihen. Harrastus myös häiritsi koulunkäyntiä, mutta toisaalta, keskiarvoni oli yli 9. En usko että se olisi siitä noussut harrastusta rajoittamalla.



Perheellä, siis äitillä ja minulla, oli yhteistä aikaa. Kävimme usein yhdessä pitkillä kävelylenkeillä ja teatterissa monessa muussakin riennossa. Toki se yhteinen aika väheni sitä mukaa kun kasvoin. Eikä harrastukseni ollut äitini tuloihin nähden halpa. Purjehdus ei ole ihan halpaa huvia, vaikka veneestä suoranaisesti koituvat kustannukset koituisivat jollekin muulle. Olen lopun ikääni kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden.



Viimeistään murrosiässä lapsi lopettaa harrastuksen, johon hänet on pistetty vastoin omaa tahtoaan. Aika moni löytää itselleen harrastuksen ihan vanhemmistaan riippumatta. Lapseni eivät vielä ole murrosiässä, joten minun lienee liian helppo uhota, että pieni hölmöilykin on parempi kuin tietokoneen pariin tai romanttisiin unelmiin unohtuminen. Eri asia on sitten, jos alkaa ilmetä rikostelua. Ja erityislastenkodissa työskennelleenä tiedän, ettei vanhemmat aina voi mitään rikostelulle. Jos se olisi käytännössä mahdollista, jokaisen vanhemmuudesta haaveilevan pitäisi edes jotenkin tutustua äärimmäisen vaikeisiin nuoriin. Jos se vaikka hiukan sävyttäisi odotuksia harrastuksista, koulumenestyksestä ja lapsen sosiaalisista suhteista. Mainittakoon nyt, että tie kyseiseen työrupeamaan perustui yllättävän tukevasti juuri meripartioharrastukseen.

mutta kun lapsi vaatimalla vaatii että pääsee urheiluharrastukseen ja soittoharrastukseen ja vielä harrastuskerhoon. Hän odottaa kaikkia innoissaan ja menestyy koulussa erittäin hyvin. Kavereidenkin kanssa ehtii olla mukavasti.

Meillä 7 vuotias poika.

Jääkiekko treenejä parhaimmillaan ollut 9 viikossa.

Kävi kuudessa.



Harrastaa myös muuta joista tulee 3-4 kertaa ohajttua toimintaa tuohon lisää.



Kaikkiin ei keritä mutta poika ainakin kärsii jos ei kerran kaksi poivässä saa hikeä pintaan.

7-vuotiaan pojan jääkiekkoharjoittelua...Meilläkin on pelattu yli 10 vuotta jääkiekkoa, leijonaliigasta AAA-sarjaan ja nyt B-junnuissa.Eikä mitään höntsäsarjoja siis, vaan isomman seuran ykkösessä.Ja vasta nyt, urheilulukiota käydessä, poika käy aamujäällä ja treenejä tulee viikossa iltaisin kuudet+nuo aamujäät+pelit la ja su.

Aikamoisen hurjaa tuo 7-vuotiaan harjoittelu, mistä koostuu 9 treeniä?Käy useamman joukkueen treeneissä tuon ikäisenä?

ekaluokkalaisen jääkiekon peluu :(

tuo on vain provo 7veen harjoittelusta...

Nyt on löytynyt uusi aihe mistä kinastella;) Minua taas huolestuttaa lapset jotka eivät harrasta mitään! Urheilu harrastukset pitää aloittaa jo nuorena. Oma lapsi on saanut jalkapallosta monta hyvää kaveria. Aikuiselle se on joskus raskasta olla kuskina, mutta ei lapselle. Luin myös tutkimuksesta, missä kerrottiin liikunnallisten lasten tulevan harvemmin kiusatuiksi. Siinä oli myös yksi tärkeä syy miksi haluan lapseni liikkuvan ohjatusti.

En tosiaan halua lapseni hengaavan ylä-aste ikäisenä kavereiden kanssa pihalla ja ostareilla!

Lapsilla riittää innostusta mutta vanhemmat ovat laiskoja tai pelkäävät koulumenestyksen puolesta. Moni lahjakkuus menee hukkaan.

Ettekö te saatanan mummot tajua että lapsen täytyy liikkua? Vähintään 2h päivässä pitää läskin loitolla.

Mutta, huolestunut olen näiden nykylasten harrastusten määrästä. Oman lapseni kaveripiirissä on näitä jalkapalloa ja jääkiekkoa harrastavia ekaluokkalaisia, joilla on treenit miltei joka päivä viikolla ja sitten vielä pelit päälle viikonloppuisin. Eivät pääse luokkakavereiden synttäreille tai muutenkaan leikkimään kavereilleen kun aina pitää olla menossa treeneihin.

koska kuitenki se vapaa leikki on vielä tärkeää tuossa 7-10 -vuoden iässä ja sillon lapsella pitäisi olla aikaa vain olla kavereiden kanssa. Ei se ole sama kuin olla jossain ohjatussa harrastuksessa niiden kaverien kanssa!!

Ei ihmekään että moni lapsi ei sitten enää osaa yhtään olla!! Näitäkin on tuttavapiirissä.

Ja kyllä, omillakin lapsillani on harrastuksia mutta 8-v pojalla on vain 2 kertaa viikossa. Niissäkin on joskus liikaa kun ne harrastukset häiritsevät kavereiden kanssa leikkimistä:(.

ajateltiin kokeilla lapsillejoko uimakoulua (osaavat jo uida) tai sellaista sisäliikunta-kerhoa. Painia kokeilivat alkusyksystä, eivätkä innostuneet. Meillä liikutaan koko perheen voimin aika paljon, joten en ole pitänyt noilla harrastuksilla mitään kiirettä. Jokainen tyylillään. Minusta sellainen 1-2 krt/vko olisi meidän perheelle sopiva ratkaisu.

ISÄN ja/tai ÄIDIN pätemistä. . . .

Meidänkin naapurin (raukka) poika joutuu pelaamaa lätkää ja pesäpalloa niin että kesällä ei ole aikaa tehdä mitään eikä matkustaa minnekään kun aina on peli tai harkat. Talvella sama jääkiekon kanssa, lisäksi isi halusi otta pojalleen vielä painin. Poika on joka ilta jossain ja on sanonut meidän lapsille "voi että kun joskus sais vaan olla, mutta isä pakottaa "

Meillä 7 vuotias poika. Jääkiekko treenejä parhaimmillaan ollut 9 viikossa. Kävi kuudessa. Harrastaa myös muuta joista tulee 3-4 kertaa ohajttua toimintaa tuohon lisää. Kaikkiin ei keritä mutta poika ainakin kärsii jos ei kerran kaksi poivässä saa hikeä pintaan.

ainakin kirjoitustaidosta päätellen joku dille

mielummin kuskataan se lapsi joka ilta harrastukseen jotta saadaan itse olla rauhassa odottamassa lehteä lukien tai kaupoilla juosten.

n. klo 12-13.00 ja olen silloin kotona. Harkat alkavat yleensä illalla 17.00-18.00. Ompas kamalaa jos luen lehden tai käyn kaupassa sillä välin kun lapset harkkaavat. Hyi minua laiskaa äitiä.

Itse harrastin aikoinaan viulun soittoa, johon kuului soiton lisäksi teriaa ja orkesteria. 2-3 krt viikossa piti mennä konservatoriolle ja vielä tämän lisäksi harjoitella soittoa kotona taulukon kanssa, johon merkattiin soittamiseen käytetty aika, ja soittoajat piti näyttää opettajalla seuraavalla tunnilla. Minimiaika taisi olla puoli tuntia/päivä. En ikinä, en ikinä, halua lapseni kokevan samaa kurinalaista harrastusta. Itse vihasin teoriatunteja yli kaiken, kuka nyt haluaa koulupäivän päätteeksi mennä istumaan ja opiskelemaan lisää. Soitto sinällään oli ihan ok.