Jotenkin kamalaa että 7-12 vuotiailla on harrastuksia lähes joka päivä

ei saisi...

ja viihtyy kotiympyröissä. Olen tarjonnut harrastusmahdollisuuksia (espoo) mutta ei halua. & vuotiaana kävi balettia lauantaisin. Yhdessä käymme uimassa

alkuper.kirj

Ei missään ole sanottu ettei lapsella saisi olla ohjattua harrastusta mutta miksi niin moni perhe vierastaa yhteisiä iltalenkkejä, pulkkamäkeen menoa tai pyöräilyä?

Joka reissulla keskustaan on monta funktiota.

että nykyajan junnut ei osaa enää spontaania peliä. Ne seisoo kentällä öönä, ellei niille anna ohjeita. Pelin tasot on laskeneet, koska ovat kyllä teknisesti hyviä, mutta oma kyky tajuta peliä ja tehdä päätöksiä ja luovia on loppunut. Nykyajan lapset osaavat tehdä vain jos aikuinen sanoo koko ajan, mitä pitää tehdä.

Toinen asia, mitä olen seurannut on avioliitot. Istutaan autossa kuskaamassa monta iltaa viikossa ja perheen yhteistä aikaa jää tosi vähän. Jossain vaiheessa jompikumpi väsyy ja pakkaa tavarat ja lähtee.

Meillä nuoret puuhaa ihan keskenään muutenkin ja pelaa jääkiekkoa kentällä ja nuoremmat juoksee illat ulkona laskemassa naapurin lasten kanssa mäkeä. Mutta eivät olekaan jatkuvasti väsyneitä, eikä suorituspaineiden keskellä mielenterveysongelmia ja viiltelyä, kuten monilla näillä, jotka juoksee harrastuksissa illat pitkät.

viettää aikaa heidän kanssaan ihan leikkien yms. Ei onneksi tarvi joka päivälle jotain harrastusta järkätä...ei edes joka toiselle ja osaavat myös olla ihan rauhassa kotona. Minusta perheessä meininkin on levotonta jos yhtään ei jakseta olla vaan yhdessä. Omituista myös se jos kavereiden kanssa ei osata enää olla vaan...koko ajan pitäis olla jotain harrastusta.

mies käy poikien kanssa salilla ja lenkillä.Minä käyn 5-vuotiaan kanssa monesti uimahallissa, kun odotellaan isompaa harkoista ja itsekseni lenkillä läheisellä pururadalla.Pojan harjoitusaikaa voi hyödyntää monella tapaa,jos viitsii :)-36-

Jääkiekko ei todellakaan ole se juttu, millä pidetään lapsi kaidalla tiellä. Peli-ja harkkareissuilla vedetään kaljaa erittäin paljon ja nuuskan käyttä on todella yleistä.



Tää valmentaja selitti, että kuinka paljon näistä jääkiekkopojista jättää opiskelun kesken kun heistä muka tulee ammattilaisia. 30 vuotiaina ollaan tyhjän päällä ja alamäki alkaa.



Jääkiekkoilijoissa on erittäin paljon alkoholisteja.

että joku kohta puuttuu sanaan JÄÄKIEKKO :)Poikia (kuten myös joukkueita) on niin erilaisia ja tasoisia, ettei todellakaan voi yleistää jääkiekkojunnujen olevan väsyneitä itseäänviilteleviä mielenterveysongelmaisia.Itse olen tavannut jäähallilla fiksuja ja kohteliaita nuoria miehiä ja naisia, tosin joskus näkyy (ja kuulee)katsomossa oudosti käyttäytyviä aikuisia ihmisiä.Ikävä kyllä.

No meillä ainakin melkein joka päivä. Kun koulu loppuu viimeistään yhdeltä tai kahdelta, ja harrastukseen, matkoihin sinne ja läksyjen tekoon menee yhteensä noin 2-2,5 tuntia, niin aika monta tuntia jää vielä kavereiden kanssa viettoon noina harrastupäivinäkin.

ja onhan siellä harrastuksissakin kavereita.Saa harrastaa kavereiden kanssa :)

monilla se harrastaminen alkaa jo vauvana; muskari, vauvajumppa, äiti-lapsi -ryhmä, perhekerho, avoin päiväkoti jne.

Monikaan ei roudaa vielä 6kk vanhaa vauvaa harrastuksiin mutta moni roudaa jo 6-vuotiasta lähes joka ilta johonkin...

ne lapset, jotka eivät harrasta mitään! Juuri lehdestä viikolla luin, miten yläasteen liikunnanopet ovat huolissaan nuorison liikkumattomuudesta.Erot liikkuvien ja ei liikuntaa harrastavien välillä ovat todella suuret, näkyy sitten koulussa ja mm. armeijassa.

Kyllä muakin ihmetyttää nämä perheet, jossa ei osata yhtään rauhoittua olemaan yhdessä. Ja toisekseen mua huvittaa tämä asenne, että kotona tai pihalla ei voi tehdä mitään mielekästä. Esim. lukemista, keräilyä ja kirjeenvaihtoa ei nykyisin kai enää edes lasketa harrastuksiksi.



Ja toisaalta. Minä en harrastanut juuri mitään murrosiässä ja hunningolta minut pelasti kai lähinnä arkuuteni. Mun vapaa-aika kului tasan pojista haaveillessa. Ihan normaalia sekin, mutta kyllä JOTAIN MUUTA olisi voinut olla. Siksi olisi hyvä olla jotain harrastuksia jo ennen murrosikää, ne pitäisi vähän pinnalla murrosiän myllerryksissä.

monilla se harrastaminen alkaa jo vauvana; muskari, vauvajumppa, äiti-lapsi -ryhmä, perhekerho, avoin päiväkoti jne.

Monikaan ei roudaa vielä 6kk vanhaa vauvaa harrastuksiin mutta moni roudaa jo 6-vuotiasta lähes joka ilta johonkin...

En kyllä katso että alle 3 harrastaa, jos vanhemman kanssa käy perhekerhossa tai äiti-lapsi ryhmässä.

Aikuinen kaipaa toisen aikiuisen seuraa, onko siinä jotain epänormaalia?

Myös lapsi kaipaa muiden ihmisten seuraa.

Jos muiden ihmisten tapaaminen vauvan tai pienen lapsen kanssa on väärin ja hektistä ja ei pysähdytä jne, niin onko lupa ylipäätään tavata muira ihmisiä, käydä kylässä, pyytää kotiin ihmisiä kylään? vai onko oikein ja hyvin ja parasta lapselle vain eristäytyä oman perheen kanssa kotiin? Koulun ja työpäivän jälkeen ollan vaan oman perheen parissa, mitään muuta ei ?

Ainakin meidän lapsille se oma harrastus on aina ollut viikon kohokohta, jota odotetaan ja kysellään jo etukäteen ja ollaan siellä kuin naantalin aurinko :) Minusta tuntuu, että harrastus kasvattaa lapsen itsetuntoa sitä kautta että taidot kasvaa, sosiaalisia taitojakin ja kaikkien tärkeintä on että se tuo onnen tunnetta! :) Iloa elämään.



Kyllähän me aikuisetkin kaivataan jotain ihan omaa ja piristävää, VAIKKA ne omat lapset ja mies kaikki kaikessa onkin. Ei mekään voida hyvin jos me ainoastaan oman perheen parissa ollaan aina. Kelle tahansa tekee hyvää päästä välillä ihan ikioman jutun pariin, oli se sitten jumppa tai taidepaja tai mitä kullakin.



Lisäksi juuri 7-12v lapset ovat erittäin energisiä, oikein pursuavat toimintaa ja puuhaa! He ihan oikeasti nauttivat ja saavat henkisesti paljon harrastamisesta. Kyllä sinä äitinä olet silti tärkein maailmassa vielä, älä turhaan ole mustis, mutta kyllä kouluikäisen lapsen vapaa-aikaan mahtuu jo paljon muutakin kuin oma koti ja omat vanhemmat.



Ei ole mitään pahaa siinä, että tervehenkisesti ja iloisesti voimistelee/harjoittelee pianonsoittoa/pelailee joukkuepeliä/ratsastaa vapaa-aikanaan jos siitä tykkää, se tuottaa riemua ja hyviä kokemuksia.



Helposti kasvaa lapsesta kovin arka ja epävarma jos vielä koululaisenakin elämä on hyvin kotipainotteista.



Sorry, tämä on minun näkökantani sekä omien että lasteni kokemusten pohjalta.



Liika on tietysti liikaa, mutta se mikä on liikaa on hyvin lapsikohtaista. Liiallisuuksiin ei saa mennä, on väärin ettei lapsi saa harrastaa vielä kouluiässäkään mitään koska "se on pahasta". Tuo on ihan vääristynyttä ajattelua! Ehkä siinä on taustalla vanhempien laiskuus tai köyhyys jota yritetään piilotella hyökkäämällä näin?

Siis tän jonkin mielestä on ihan hirveää jos lapsi harrastaa tai ainakin harrastukset on ihan turhia ja vie turhaan jaksamista.



Nää samat mammat yleensä on itse kotiäitejä ja ajatuskin siitä että pitäisi sekä olla äiti että käydä töissä, on jotain ihan kamalaa. Siis miten kukaan jaksaa? Sitten kuvitellaan että varmasti kaikki työssäkäyvät äidit hoitaa lapsensa huonosti kun eivät vaan jaksa ja siinä harrastamisessakin täytyy olla jotain pahaa taustalla. Ei se voi olla oikein. Yleensä ammattiakaan ei olla hankittu, ei ainakaan korkeaa sellaista kun ei ole voimat riittäneet moiseen. Lapsiakaan ei patisteta kesätöihin kun eihän ne voimat voi riittää sellaiseen. Aina ollaan niin väsyneitä ja masentuneita. Ei tule mieleen että juuri esim. harrastuksista voisi saada sitä voimaa ja iloa elämään.

kanssasi :)

ongelmana on nykyään juuri ne lapset, jotka viedään autolla 3 kertaa viikossa treneihin. Liikkuvat siellä tunnin ja taas autolla kotiin.

Näistä erityisesti ollaan huolissaan.

ne lapset, jotka eivät harrasta mitään! Juuri lehdestä viikolla luin, miten yläasteen liikunnanopet ovat huolissaan nuorison liikkumattomuudesta.Erot liikkuvien ja ei liikuntaa harrastavien välillä ovat todella suuret, näkyy sitten koulussa ja mm. armeijassa.

huolissani ollenkaan, vaikka sitä kuskataan 5(viisi!) kertaa viikossa harkkoihin! Oheiset (aitahyppyä, lenkkiä,punttia) kolme varttia, sitten luistellaan/pelataan tunti, loppuverryttely puolisen tuntia.Ja sitten körötellään kotiin AUTOLLA:) Pitäisikö huolestua?

Monikaan ei roudaa vielä 6kk vanhaa vauvaa harrastuksiin mutta moni roudaa jo 6-vuotiasta lähes joka ilta johonkin...

muskaria, jumppaa ja uintia. Mitäs lapsellista siinä on. Barbeilla ei toivottavasti leiki ikinä.

Niin ja kerran viikossa kyläillään muskari kaverin kanssa.

kävellä/hiihtää ensin 15 km jumppapaikalla, siellä sitten telinejumpata ja sen jälkeen kävellä/hiihtää takaisin kotiin?

Tässä kotiympyröissä liikumme kyllä.

Miksi kaikessa pitää taantua kivikaudelle? Silloin oli kaikki niin tervettä kun riistakin saalistettiin itse ja tiesi mitä söi, niinkö?

ongelmana on nykyään juuri ne lapset, jotka viedään autolla 3 kertaa viikossa treneihin. Liikkuvat siellä tunnin ja taas autolla kotiin. Näistä erityisesti ollaan huolissaan.

ne lapset, jotka eivät harrasta mitään! Juuri lehdestä viikolla luin, miten yläasteen liikunnanopet ovat huolissaan nuorison liikkumattomuudesta.Erot liikkuvien ja ei liikuntaa harrastavien välillä ovat todella suuret, näkyy sitten koulussa ja mm. armeijassa.