Ystäväni vauva on alle kuukauden ja ollut jo neljä kertaa hoidossa isovanhemmalla!

Meillä kyllä lapsen isä on ollut ihan yhtähyvä vanhempi ja hoitaja lapsillemme kuin itsekkin. Ja kun sain toisen lapsen niin jätin hänet kotiimme tätinsä kanssa 7pvä.n ikäisenä pariksi tunniksi kun kävin kaupassa ja hain esikoisen kerhosta. eipä tullut mieleen että raahaan vauvan mukana kun lapsen tätikin oli avuksi tullut, samalla näin muita ihmisiä edes hetken 7 kuukauteen. Kuopuksen raskausaika kun meni pääosin ihan sängynpohjalla!

Enkä kyllä pidä lapsen isää minään "vieraana hoitajana" niin kuin täältä aivovapaalta saa usein lukea :D

näin se vaan on, että jos et täysimetä 6kk olet huono äiti. Jos haluat käydä yksin kaupassa olet huono äiti. Jos haluat leikkauttaa tukkasi olet huono äiti. Jos haluat olla muiden lapsiesi kanssa olet huono äiti. Ja etenki jos haluat viedä lapsesi yökylään alle 3v OLET TODELLA HUONO ÄITI.

Nää kirjottelijat on oikeesti päästään vialla ;)

...minä taidankin olla ihan kamala äiti. Ensinnäkin joudun jättämään vastasyntyneen isovanhempien hoitoon luultavasti jo kotiutumispäivänä, koska olin ajatellut ruokkia myös esikoiseni ja luultavasti ainakin perustarpeet pitää kaupasta hakea kun sairaalasta kotiudutaan. Vastasyntynyttä en halua kauppaan viedä (kuinka kamala äiti olisinkaan jos niin tekisin...). Ja aion myös käyttää isovanhempien tarjoamaa lastenhoitoapua hyväkseni kun ulkoilen esikoisen kanssa, varsinkin jos ilmat ovat kylmät ensimmäisten parin viikon aikana, kun vauvaa ei vielä saisi kauheasti ulkoiluttaa kylmällä ilmalla. Ja aion myös jättää vauvan + esikoisen isovanhemmilleen hoitoon JOS nyt tulee jotain pakollista menoa johonkin ensimmäisen kuukauden aikana.

Ja kyllä, heti kun mahdollista jätän vauvaa myös yöksi isovanhemmilleen, jotka muuten ovat tähän mennessä oikeinkin tuttuja vauvalleni koska he ovat lasteni elämässä läsnä ihan alkuhetkistä alkaen. He ovat lasteni läheisiä, aikuisia luotettavia ihmisiä, jotka auttavat minua ja lapsiani elämän eri tilanteissa. Ai niin, ja he ovat minun vanhempani, joita myös minä tuen ja autan mahdollisuuksien mukaan...

Vähän hei järkeä peliin nyt, onko muka tarkoitus istua vauvan kanssa kaksin kotona ensimmäiset kuukaudet kaksin, ilman mitään kontaktia ulkomaailmaan?? Olisi varmasti aivan ihanaa (tai not) vaan olla kotona, ilman velvollisuuksia ja asioita jotka perheen ainoana aikuisena minun on hoidettava... Mutta kun se ei ole mahdollista, teen niinkuin parhaiten näen, ja nauran täällä nimettömänä jeesusteleville av-mammoille...

Ajattelin itse kirjoittaa lähes täsmälleen samoin!! Mä en ole ikinä tajunnut tätä oh-my-gosh-miten-voitte-jättää-vauvan-hoitoon -vouhotusta! Mitä väliä, jos on luotettava ja tuttu henkilö. Ja ainakin mun äitini on mulle aivan yhtä läheinen ihminen, ja kaikenlisäksi lasteni isoäiti, niin hänellä on myös täysi oikeus nauttia vauvastani!!



Ennen av:ta en olisi edes osannut ajatella, että jotkut äidit haluavat omia vauvansa täysin itselleen antamatta isovanhempien osallistua heidän elämäänsä tai ottamasta vastaan apua!!! Outoa!!!!

hemmetti joku Anu Saagim (jota sitten ihannoidaan jonain hienona naisena) jätti koko lapsensa äidilleen 10 vuodeksi... no, sitä en kyllä itse todellakaan pidä hyväksyttävänä, mutta pointtini oli, että mistä ihmeestä on tullut sellainen käsitys tähän suomalaiseen äitiyteen, että äidin pitää jaksaa yksin?



Että äiti on hyvä äiti vain, jos aivan ypöyksin hoitaa lapsensa kouluikään asti ilman, että kertaakaan kukaan siinä auttaa? Siis ainahan lastenhoidossa on äidit saaneet apua. Sota-aikana naiset kokoontuivat "yhteen" ja hoisivat toistensa lapsia, suurissa perheissä vanhimmat sisarukset hoitavat lapsia, ennen asuttiin isovanhempien kanssa samassa talossa/pihapiirissä, jotta isovanhemmat auttoivat lasten hoidossa...



Jostain syystä nyt 2000-luvulla on sellainen käsitys, että äidin pitää lastensa kanssa sulloutua sinne harkkotaloon yksin (no isä voi tulla messiin) ja hoitaa ne lapsensa yksin. Satunnaisesti, max 2 kertaa viikossa, voi lapset päästää seurakunnan tms. kerhoon tapaamaan muita lapsia (mutta ei päiväkotiin, koska sen ero kerhoon on niin tuhoava, että kun kerhossa ollaan 3h ja tarhassa 7h, niin se 4 tuntia tuhoaa lapsen totaalisesti).



Sitten jos vauvaa hoitaa mummo tai muu perheen lähipiiriin kuuluva esim. ensimmäisen kahden vuoden aikana hetkenkin, niin äiti lynkataan täysin näillä äitipalstoilla.



Ihmiset, missä on yhteisöllisyys??? Vai onko nää 2000-luvun lapset Suomessa jotain niin ihmeellisiä avaruusolioita, että niitä ei voi hoitaa kuten ennen? tai kuten muualla maailmassa on tapana?



Kuten joku tuossa aiempana sanoikin... ottakaa happea hyvät ihmiset ja eläkää elämää. Se on niin pirun lyhyt. Hyvät suhteen lasten ja isovanhempien välille syntyvät vain jos he viettävät aikaa keskenään -ei millään sunnuntain parin tunnin kahvikäynnillä.



Terveisin äiti, jonka esikoinen oli mummolassa ekan kerran yötä 1,5kuisena ja kakkonen menossa ekan kerran yökylään nyt 3-kuisena. Ja oikein hyvin voi nyt 4-vuotias esikoinen, joka ekana elinvuotenaan oli 1-2krt/kuussa mummolassa yötä.

tyhmä kone ei lainannutkaan 23:sen viestiä!! Mutta viittaus oli siis hänen viestiinsä.



27

sitten on niitä äitejä, jotka on ollut koulun bilsan tunnilla läsnä, tietää raskauden keston ja osaa käydä kampaajalla ennen kuin lapsi syntyy ja shopata joululahjat ennen synnytystä.

Tietenkin tämä vaatii äärimmäistä aivoponnistelua, eikä siksi onnistu varmaankaan esim. sinulta.

muuttaa lastenhuoneeseen patjalle nukkumaan, ketään vieraita (kuten mummo tai pappa) ei saa käydä edes pikaisesti kahvilla vaikka vauva olisi nukkumassa ensimmäiseen 3 kuukauteen.

sitten on niitä äitejä, jotka on ollut koulun bilsan tunnilla läsnä, tietää raskauden keston ja osaa käydä kampaajalla ennen kuin lapsi syntyy ja shopata joululahjat ennen synnytystä.

Tietenkin tämä vaatii äärimmäistä aivoponnistelua, eikä siksi onnistu varmaankaan esim. sinulta.

Eipä siellä paljon äidin hajuja havaita. Ai niin, hyvä äiti ei käy ostoksilla eikä kampaajalla eikä missään muuallakaan. Varsinkaan yh-äidit eivät saa mennä minnekään, kun ei ole sitä miestä joka hoitaisi vauvaa.

Entäs ne vauvat, jotka joutuvat olemaan sairaalahoidossa ja siten väkisinkin enemmän erossa äidistään vastasyntyneinä? Niistä tulee varmaan aivan rikkinäisiä ihmisiä.

Vaikka se ei näe kunnolla, mutta haistaa emonsa ja kokee, että se on hylätty. Kokemus on pienelle vauvalle todella raju, kuin elämästä ja kuolemasta kamppailu. Eipä tee hyvää vuorovaikutukselle. Mutta kukin tavallaan.

Toisekseen, isä olisi parempi hoitaja, koska haju ja ympäristö ovat tuttuja.

tää on sitte huvittava palsta, saa nauraa kyllä täällä aika lailla..

rinnastatte heidän isovanhempiin lapsen hoitajana? Eikö isällä ole aika erilainen rooli ja merkitys vauvan elämässä kuin isovanhemmilla?



Meillä 3 lasta eikä ole koskaan tullut mieleenkään sanoa, että lapsi on jollain hoidossa jos on ollut isänsä kanssa kotona.

Yh-äiti EI voi olla hyvä äiti, koska olisi pitänyt osata valita lapselle sellainen isä, joka ei häivy. Jos valitsit väärin, olet huono äiti koska olet pilannut lapsesi tulevaisuuden. Ja jos et alun alkaenkaan halunnut sitä miestä mutta lapsen, olet vielä huonompi, koska olet itsekäs. Sillä ei ole väliä, että isänkin kanssa oleva lapsi on huonommassa asemassa eli "hoidossa". Nih! Tämä on av-logiikkaa.

Varsinkaan yh-äidit eivät saa mennä minnekään, kun ei ole sitä miestä joka hoitaisi vauvaa.

Myönnän olevani aivan vastuuton, bilsantunnilla nukkunut, epäkypsä yms. kun olen suonut isovanhemmille ja lapselleni sen ilon, että voivat viettää silloin tällöin yhteisiä hetkiä!



Olen kyllä luvannut maksaa lapselleni parhaan terapeutin mikäli joskus kokee olonsa huonoksi sen takia, että olen myös järjestänyt itselleni aikaa.

Mä lupaan myös tässä ja pyhästi lapsaa kaikille KOLMELLE lapselleni terapian sitten kun he sitä tarvitsevat tämän ah-niin-kauhean hylkäämiseni vuoksi!!!



ovat olleet mooooonta kertaa mummulla yökylässä tuossa naapurissa ja - apuaapua - jopa silloin kun hän asui kauempana!!! IIk!!!!!

Ja aikani kuluksi päätin valistaa teitä rakkaita äitejä täällä. Mutta nyt saa ruokatauko riittää. Heippa ja pärjäilkää!

"ammattikasvattajat" ovat todennäköisesti eniten vaikeuksissa omien lastensa kanssa verrattuna "maallikkokasvattajiin". He kun tietävät tasan tarkkaan miten toimitaan "oikein", eikä siitä tingitä. Kaikki muut keinot pilaavat lapsen! "Maallikot" osaavat paremmin joustaa ja käyttää luovuutta ongelmien ratkomisessa.

minulla on juuri toisin päin. Vauvani on nyt 4,5kk ja olen ollut kaksi kertaa illan ulkona "juhlimassa" ja yhden lauantaipäivän seminaarissa. Kampaajalla ym. oon käynyt normaalisti (vauva ollut isän kanssa.)

Lisäksi mummo on ollut vauvan kanssa meidän hääpäivänä kun käytiin syömässä ja kerran teatterissa miehen kanssa kaksin. Ai niin, ja kerran viikossa vauva on mummon kanssa kun käyn yksin rauhassa kaupassa.



Ja mulle siis koko lähiympäristö (pienten lasten äidit mukaanlukien) koko ajan päivittelee, että eikä mulla nyt ole harrastuksia ja olenpa kiinni vauvassa ja kyllä nyt pitäisi käydä enemmän jossain ja tuun ihan mökkihöperöksi jne.



Kerronpa näille päivittelijöille ensi kerralla, että olen jo hylännyt vauvani varmaan piloille, heh heh.



Ai niin ja viikonloppuisin nukun aina puoleen päivään, vaikka vauveli herää jo seiskalta. On isänsä kanssa aamun, käy vaan syömässä välillä. Tuleekohan täsäkin traumoja, kun on olkkarissa isän kanssa, niin ei varmaan haista emoaan makkarista. Nyt pitää kyllä alkaa säästää terapiarahoja poikaparalle.

jätin 3päivän ikäsen vauvan hoitoon äitilleni tai äitini tuli meille siksi aikaa kun sain akuutin ajan lääkäristä kun oli tosi kovat vatsakivut, vauva oli peräti 45 min hoidossa muualla kun itselläni, ajatella, ja kaiken lisäksi nukkui koko ajan. sitten jätin 10päivän ikäsenä vauvan taas(!) mummonkanssa sisälle kun oli pakko mennä haukkaamaan happea ulos ja vauvaa ei voinnut talvipakkaseen ottaa, tein lumitöitä 30min ja olipa hyvä mieli. eli onko tämä nyt kauheaa uusavutonta jos käyttää tukiverkkoa jotta jaksaa itse paremmin. joten minulla oli 2 kertaa kahden akan viikon aikana mummon hoidossa vauva!jo odotusaikana toitoteen että muistakaa käyttää sitä tukiverkkoa, mutta kummasti kun lapsi syntyy niin pakko vaan kaikesta yrittää selvitä itse, ja kauppareissuja myöten vauva raahata mukana vaik paremmin menis kotona lapsen nukkuessa hyvässä hoidossa livistää vaikka kampaajalle se tekee hyvää!

Minä voin ihan omalla nimimerkillä sanoa, että olen käynyt kaupassa ja kampaajalla kun lapsi oli alle 1kk ikäinen. Sain siitä todella huonot fiilikset aluksi, mutta se toimi ns terapiana. Ja taas jaksoin olla vauvan kanssa!!



Alle 1kk ikäinen ei juuri tee muuta kuin syö, nuku ja köllöttele sylissä. Ne on ne perusasiat mitkä pitää olla kunnossa.



Itse jaksan paremmin kotona seurustella lapseni kanssa kun saan välillä olla pois kotoa. Poikani on nyt 3kk. Ja yleensä se kotoa poissaoleminen tapahtuu lapsen päiväunien aikaan. Lapsi kun nukkuu 3-4h päikkärit.



Ite olen menettänyt lapsen rv 42+4 ja saanut nyt siis ensimmäisen elävän lapsen.

Se, että olen lapseni luota pois tunnin tai viisi, ei tarkoita yhtään mitään. Eri asia on, kun lapsi on pois ikuisesti silmistä ja elämästä...



Jos joku tarvii terapiaa, niin sellainen äiti joka ei huolehdi itsestään. Nainen on nainen vaikka äidiksi tuleekin :)

ja käytiinpä juhlistamassa naimisiin menoakin lapsen ollessa 2kk joten ole mummonkanssa meillä illan ja yön, yöllä vasta tultiin kotiin 4 maissa. aika kauheeta touhua!

nyt 10kk ja ollut isovanhemmilla YÖKYLÄSSÄ 6 kertaa yhden yön kun on ollut menoja..ekan kerran oli 3kk ikäisenä. Toivotaan todella että ei lapsipolonen saa traumoja mun huonosta kohtelusta.. Ja isosisko 3v on mummolassa yökylässä pari kertaa kuussa, ou nou se vasta onkin traumatisoitunu pikkulapsi!!