voiko huoltaja pakottaa alaikäisen tytön aborttiin? ja nyt en

se jos mikä kertoo kylmästä ihmisestä, ole raskaana sen 40vkoa ja anna vaivalla ja työllä synnyttämäsi lapsi pois????? kyllä abortti on parempi vaihtoehto, sillon on oltava muutenkin elämässä vaikeeta jos se lopun elämäksi jäisi kaivelemaan. Ap, otan osaa, muuta en osaa sanoa. Mulla on 14 v tytär, ei juo eikä polta. Minä olen hänelle suoraan sanonut etten todellakaan hyväksy myöskään poikaystäviä enkä varsinkaan seksiä. Olemme keskustelleet raskaaksi tulostakin, tytär itse sanoi heti ettei pilaisi elämäänsä nyt. Minä toivon että hän oikeasti ajattelee noin, minä en pysyisi enää elättämään yhtään lasta. Nimittäin nuorin lapseni on vasta 2v.. vielä jos pitäs murkun vauvaakin elätellä.. olen kyllä avosydäminen ihminen mutta jossain se raja menee minullakin.

Ymmärtänyt ajattelutapaa, jossa abortti olisi vähemmän itsekäs ja kylmä ratkaisu kuin adoptioon antaminen. Adoptioon antaminen on kuitenkin elämän antaminen lapselle, ja hänelle hyvän kodin takaaminen. Abortti on kuolema lapselle. Miten se voi olla lämmintä ja rakastavaa? Ja ei, en ole abortinvastustaja, mutta tuota logiikkaa en vaan tajua, en millään. Eikä se lapsi muutenkaan ole mikään 40vkon vaivojen palkinto, jonka pitäisi jotenkin hyvittää äitinsä raskausajan vaivat. Hän on oma yksilönsä, jonka hyvinvoinnin pitäisi olla vanhemmilleen ykkösasia, ja jos se hyvinvointi ei toteudu oman äidin luona, hyvä äiti järjestää sen hoidon muualla.

että oma äiti hylkää ja sehän nyt on ihan jees kuulla, että on saanut alkunsa kännipanosta ja omaa sukua ei kiinnosta. Jos et todellakaan tajua mitä 14-vuotiaalle omaa murrosikää elävälle lapselle tekee se, että odottaa lasta melkein vuoden ja sitten antaa sen pois ja vielä leimautuu koko oman yhteisönsä silmissä, niin etpä taida kovin lämmin ja rakastava olla itsekään. Vahingossa raskaaksi tullut lapsi ei ole mikään hautomakone, joka tuottaa sisältöä jonkun lapsia saamattoman parin elämään. Jokainen tekee virheitä ja lapsilla nyt varsinkin pitää olla mahdollisuus korjata virheensä.

Eikä sitä abortoitua lasta voi enää millään konstilla korjata. Sellainen virhe se on. Joten annetaan niiden teinien tehdä itse päätös. Jos se päätös on abortti, siihen on tyytyminen. Itsekin pidän suuni kiinni, enkä sano puolesta enkä vastaan jos teini minulta mielipidettä kysyy. Ainakin kovasti ponnistelen pitääkseni oman mielipiteeni siinä tilanteessa pimennossa. Tosiasiat pitää kertoa, mutta mitään kauhujuttuja ei pidä tarinoida. Vaihtoehdot: Abortti, lapsen pitäminen tai lapsen antaminen pois. Mitä niihin mihinkin vaihtoehtoon sisältyy. Niistä voi kertoaa asiallisesti. Paras olisi, että se teinin kanssa jutteleva olisi joku muu kuin oma äiti. Joku joka pystyy olemaan neutraali.

Saattaahan se olla, että joku 14v on kypsä ja vastuullinen (mutta että ihan äidiksi asti, sitä epäilen) mutta kaikella kunnioituksella, meidän neiti ei kyllä heihin lukeudu. Samanlainen epärealistinen jalat irti maasta haahuileva tunnehömppä kuin isänsä, oli netistä kattonu jonku amerikkalaisten kiihkoilijoiden aborttivideon missä sikiö revittiin jäsen kerrallaan irti, ja just sitä lajia mihin vetoo nämä jutut manan majoilta äitiä huutelevista sikiöistä.

Tuolla se nyt pelaa pleikkaa ja oottaa bb-finaalia.



Ja rikosilmoituksesta, enpä tiedä miten sellanen tehdään jos ei oo mitään tietoa ketä syyttää? Eikä todisteita jälkeenpäin mistään, eikä tyttö ite suostu asiasta ees puhumaan. Jotenka melko heikolla pohjalla ton suhteen ollaan.



Joo, turha vinkua kun paskat on jo housussa. Onneksi tässä sentään on vielä aikaa. yritin tehdä selväks että minä en sen lapsen äidiksi ala, ja tyttö vaan vinkui että "et sä meitä kuitenkaan pihalle heitä". Niinpä niin, luottaa siihen et mutsi hoitaa kaiken kuten aina tähänkin asti.

niin näkee ettei ole pelleilystä kyse.



Minä en oikeasti alkaisi hyysäämään, mä olen juuri eronnut, päässyt uuteen työhön.. ja mun pitäs sit oma elämä jättää kun teini ei jaksas omaa lastaan hoitaa. Pitäähän saakeli minunkin hoitaa yksin 3 lastani, ei minulta kukaan kysellyt onko näin hyvä... Minä kuitenkin olen lähemmäs 40 ja tiesin sekstatessani että lapsia olen tekemässä ja myös lopun elämääni niistä vastuussa.



Mutta että vielä tähän yksi lisää, not!!!

että laittaisit tytön suoraan ensikotiin jos todella on lapsen pitämässä! Toivon todella, että tyttäresi tekee abortin, koska hyvin harvasta 14-vtuoiaasta on äidiksi. Tsemppiä!

Googlettelin tuossa lähintä, oti numerot ylös. Eiköhän tuonne tutustumistapaaminen pian järjesty.



Missäään nimessä en tule antamaan siunaustani lapsen pitämiselle, mut mitä ilmeisimmin on vaihdettava taktiikkaa. Tuosta tytöstä ei ole äidiksi nyt eikä vielä vuosiin. Niille jotka yrittivät vedota tunteisiini lapsenlapsiliirumlaarumilla - ei tehoa. Otan kyllä sitten aikanaan lapsenlapset ilomielin vastaan, mutta ajatus siitä että lapsi saa lapsen, on kertakaikkiaan sairas.

jos nyt pakotat aborttiin, otatko sen riskin että lapsesi perustaa aikuisena perheen jota sinä et saa tavata?

ikävuosina 20-24. Nyt olen 32v. onnellinen naimisissa oleva 2 pienen lapsen äiti. Hyvä koulutus ja työ, ei mielenterveysongelmia. Joo, kyllä ne abortit silloin itketti muutaman päivän, mutta enpä ole sen jälkeen asiaa juuri miettinyt. Ei ole jäänyt kummittelemaan. Ajattelen, että olipa hyvät ratkaisut silloisessa elämäntilanteessa. Ei abortti pilaa ihmisen elämää, jos omasta halusta sellaisen tekee. Ap:n lapsi tarvitsee nyt paljon tukea ja myös ammattilaisen keskusteluseuraa. Esim. nuorisopsykologi voisi olla hyvä vaihtoehto, jotta ap:n lapsi saisi itse käsiteltyä asiaa, joka on hänelle elämää mullistava.

Soitat ensikoteihin ja järjestät tapaamisen mikäli tyttö aikoo lapsen pitää ja sinä et sitä aio hoitaa, eikä sinun mielestäni kuulukaan. Aborttiin painostaminen ei ole hyvä ajatus, kun olet vaihtoehdosta kertonut niin joudut antaa tytön valita, mutta tee selväksi jos et aio lasta hoitaa. Soita tosiaan sinne ensikotiin ja vie tyttö katsomaan minne olisi menossa lapsen kanssa.

jos nyt pakotat aborttiin, otatko sen riskin että lapsesi perustaa aikuisena perheen jota sinä et saa tavata?

nyt antaisin pilata KAHDEN LAPSEN elämän.

Mutta eiköhän se jo ole selväksi tullut ettei näköjään voi pakottaa. Siispä yritämme muuta. Aikaa ainakin pari viikkoa.

ottaisin kaikki kieroimmatkin keinot käyttöön... Ja tämän tekisin ainoastaan oman lapseni parasta ajatellen.

Soittaisin jollekin yksityiselle gynekologille ja selittäisin tilanteen, hyvinkin tarkasti sen, miten raskaus on alkanut. Sitten sopisin, että tulemme tyttären kanssa "tarkastuskäynnille" nyt aivan hetimiten. Tällä käynnillä sitten gynekologi selittäisi lapselle kaikki mahdolliset raskauskomplikaatiot, kertoisi, mitä kaikkea synnytyksessä voikaan sattua ja vielä mitä kaikkia ongelmia voi imetyksen kanssakin tulla eteen. Ja samalla pitäisi myös keskustelua yllä siitä valtavasta vastuusta, mitä vauva mukanaan tuo. Lopuksi vielä hienovaraisesti mainitsisi sen abortinkin mahdollisuuden...



Itse en ole gynekologi, mutta olen varma, että jostain löytäisit sinua kuvailemallani tavalla auttamaan pystyvän kollegan. Alkaisin heti huomenna soittelemaan lähistön yksityisiä lääkäriasemia läpi.

ottaisin kaikki kieroimmatkin keinot käyttöön... Ja tämän tekisin ainoastaan oman lapseni parasta ajatellen. Soittaisin jollekin yksityiselle gynekologille ja selittäisin tilanteen, hyvinkin tarkasti sen, miten raskaus on alkanut. Sitten sopisin, että tulemme tyttären kanssa "tarkastuskäynnille" nyt aivan hetimiten. Tällä käynnillä sitten gynekologi selittäisi lapselle kaikki mahdolliset raskauskomplikaatiot, kertoisi, mitä kaikkea synnytyksessä voikaan sattua ja vielä mitä kaikkia ongelmia voi imetyksen kanssakin tulla eteen. Ja samalla pitäisi myös keskustelua yllä siitä valtavasta vastuusta, mitä vauva mukanaan tuo. Lopuksi vielä hienovaraisesti mainitsisi sen abortinkin mahdollisuuden... Itse en ole gynekologi, mutta olen varma, että jostain löytäisit sinua kuvailemallani tavalla auttamaan pystyvän kollegan. Alkaisin heti huomenna soittelemaan lähistön yksityisiä lääkäriasemia läpi.

En usko, kuulostaa niin pahalta että ei taida onnistua kyllä.

ottaisin kaikki kieroimmatkin keinot käyttöön... Ja tämän tekisin ainoastaan oman lapseni parasta ajatellen.

Soittaisin jollekin yksityiselle gynekologille ja selittäisin tilanteen, hyvinkin tarkasti sen, miten raskaus on alkanut. Sitten sopisin, että tulemme tyttären kanssa "tarkastuskäynnille" nyt aivan hetimiten. Tällä käynnillä sitten gynekologi selittäisi lapselle kaikki mahdolliset raskauskomplikaatiot, kertoisi, mitä kaikkea synnytyksessä voikaan sattua ja vielä mitä kaikkia ongelmia voi imetyksen kanssakin tulla eteen. Ja samalla pitäisi myös keskustelua yllä siitä valtavasta vastuusta, mitä vauva mukanaan tuo. Lopuksi vielä hienovaraisesti mainitsisi sen abortinkin mahdollisuuden...

Itse en ole gynekologi, mutta olen varma, että jostain löytäisit sinua kuvailemallani tavalla auttamaan pystyvän kollegan. Alkaisin heti huomenna soittelemaan lähistön yksityisiä lääkäriasemia läpi.

Tää onkin hyvä idea! Samalla viet tytön katsomaan sitä ensikotiakin...

Ei gynekologin asia tietenkään olisi kääntää teinin päätä, mutta 14-vuotiaalle ihan tavallinen keskustelukin raskauden kulusta ja siitä, mitä kaikkea ei niin mukavaa siihen voi liittyä, puhumattakaan synnytyksestä, voisi olla varsin silmiä avaavaa.

Kyllä minä ainakin tätä konstia yrittäisin.

Ei gynekologin asia tietenkään olisi kääntää teinin päätä, mutta 14-vuotiaalle ihan tavallinen keskustelukin raskauden kulusta ja siitä, mitä kaikkea ei niin mukavaa siihen voi liittyä, puhumattakaan synnytyksestä, voisi olla varsin silmiä avaavaa. Kyllä minä ainakin tätä konstia yrittäisin.

Kunhan ehdin, aattelin nyt myös itse koostaa pienen tietoiskun suonikohjuista, imetetyistä ajokoirankorvista, raskausarvista, peräpukamista ja alapään repeämisestä. Millä muulla vois pelotella myös mallinurasta joskus haaveillutta ei-niin-syvällistä nuorta tyttöstä?

Seksi ei palaa ennalleen (eh, tosin aika huono argumentti, kun 14-vuotiaalla ei ainakaan pitäisi olla hirveästi vertailupohjaa...)

30 tunnin synnytys

Hätäsektioon joutuminen

Raskausmyrkytys

Raskausdiabetes

Yleinen lihominen



joo, onhan näitä...

jonka äiti pakotti tämän aborttiin, ei päässyt asiasta yli, ennen kuin hankkiutui tahallaan uudestaan raskaaksi ja sai vauvan. Siinä oli omalla mammalla ihmettelemistä.

ja pohdit tätä asiaa nyt itsekin ihan tosissasi ja keskustelet tyttösi kanssa sitten vasta. Minusta nimittäin nämä palstan ehdotukset alkavat nyt mennä oikein todella villeiksi ja jopa asiattomiksi.



Oletko varma ap ettet ole vielä itsekin vähän shokissa ja ärtynyt ja ehkä hieman pettynyt itseesi ja ainakin vihainen ex-miehellesi. Kannattaa rauhoittua ja aloittaa sen jälkeen rauhallisesti ihan järkevä keskustelu tytön kanssa. Keskustelú jossa pyydät häntä kertomaan miksi haluaa pitää lapsen. Jos on yhä samaa mieltä, varaat hänelle ajan äitiysneuvolaan jonne laitat hänet menemään YKSIN (siis voit toki mennä mukaan mutta odota ulkopuolella) keskustelemaan terveydenhoitajan kanssa.



Kaikki nämä pelottelu- ja pakotusyritykset voivat ikävä kyllä kostautua myöhemmin ja eivät muutenkaan oikein sovi näin vakavaan tilanteeseen. Jos tyttö päättää pitää lapsen, hänestä tulee aikuinen, ja niinpä sinä myös alat häntä kohdella sen mukaan. ikä tietysti tarkoittaa sitä että hän muuttaa tosiaan vaikka sinne ensikotiin, ja sinä et pese pyykkiään tms. Tämän tietysti teet selväksi mutta koita olla järkevä ja aikuinen ja unohtaa nuo lapselliset ehdotukset mitä tänne satelee yllättävän paljon vaikka luulisi että suurin osa ainakin palstalaisista olisi aikuisia ihmisiä...

noin järkevän kuuloisella voi olla noin epärealistinen tytär. Toki hänellä on ikää tosi vähän.

on teillä vielä useampi viikko aikaa. Tuon ikäinen saa keskeytyksen myöhemmilläkin viikoilla.

Pakotusta en suosittele, mutta esim. synnytysvideon näyttäminen voisi vähän "helpottaa" päätöstä.

Myös jos lähipiirissä on joku viimeisillään oleva, voisi tytön olla hyvä nähdä hänetkin. (Itse olen viimeisilläni raskaana, ja teinit ovat ihan kauhuissaan "ulokkeestani" :D)

Mutta visiitti ensikotiin kuulostaa tosi hyvältä, samoin perheneuvolan/koulupsykologin/-kuraattorin yms. kanssa juttelu auttaisi varmasti tyttöä.

Myös pari kauhutarinaa huonosti menneistä synnytyksistä, vauvavuoden valvotuista öistä, raskauskiloista ym. voi tuoda tytöllesi toisenlaisen mielikuvan.

Tärkeintä olisi nyt kuitenkin saada tyttö tekemään _oma päätöksensä_, oli se sitten mikä tahansa.

Mutta eiköhän se jo ole selväksi tullut ettei näköjään voi pakottaa. Siispä yritämme muuta. Aikaa ainakin pari viikkoa.