Kertokaa kummistusjuttuja! (Tositarinoita!)

up

Itekin olen viettänyt impin mökillä aikaa ja kuulleet näitä kauhujuttuja :) mökissä on lisäksi kuulunut askelia yöllä ja leipäpussit liikkuneet itsekseen...

Tässä pikkukaupungissa, jossa asun, on aika paljon autiotaloja. Kerran näiden sulien aikaan oltiin kaveriporukalla käveleksimässä ympäriinsä. Silloin oli jo hieman hämärää, muttei vielä pimeää. Kuljettiin yhtä näsitä autiotaloa kohti ja mietittiin että kävisimmekö sisällä. Minä en uskaltanut, joten jäin yhden kaverin kanssa pihalle kun kaksi muuta menivät sisälle. Siinä ulkona seistessäni huomasin, että yläkerrassa toisessa ikkunassa sillä seinustalla paloi valo. Tiesin, että talo on ollut autio jo vaikka kuinka kauan, ettei siellä ketään asuisi. Välillä näin muiden huoneiden ikkunoissa taskulampun valoa, missä kaverini sillä hetkellä kiesivät. Hetki ennen kuin taskulampun valo ilmestyi siihen yläkerran ikkunaan, jossa valo oli palanut, se valo sammui. Kun kaverini sitten lähtivät siitä huoneesta, jonkin ajan kuluttua valo syttyi taas. Kun kaverini sitten lopulta tulivat ulos, valo oli sammunut siitä huoneesta. Kysyin kavereiltani, että olivatko he sytyttäneet yhteenkään huoneeseen kattovaloa. He sanoivat että eivät, olivat vain käyttäneet taskulamppua. Tämä ulkona kanssani ollut kaveri ei huomannut mitään, kun oli niin keskittynyt kännykkäänsä.

Vanhempieni talossa kummittelee myös. Kuten joku jo aiemmin kuvasi, sielläkin liikkuu joku, jota on pakko väistää kun se tulee vastaan. Sitä ei näe, mut sen tuntee erittäin voimakkaasti. Talo on 90-luvulla rakennettu eikä siellä ole tapahtunut mitään kauheaa.

15; meilläkin jatkui noita ilmiöitä (siis silloin kun asuin kotona) mut ei niistä koskaan puhuttu. Vasta kun olin jo muuttanut kotoa pois, kysyin joskus äidiltäni, tuntuuko hänestä koskaan alakerrassa, että siellä ei kaikki ole ok, ja että joku siellä asustaa joku. Kaikki meidän perheessä oli tunteneet samaa toisistaan tietämättä. Ihan tervejärkisiä ollaan eikä mitenkään "herkkiä".



Mut mua ainakin helpotti tieto, ettei toi tyyppi voi meitä vahingoittaa, oishan se tehnyt sen jo. Ja pienet käytännön asiatkin auttaa; ennen oli joskus tosi ikävä herätä siihen, että käytävältä kuuluu laahaavia askeleita käytävän nukkamattoa vasten. Vaihdettiin käytävämatto kovaan räsymattoon ja askeleet loppui. Kun kellarin oven lukitsee yöksi, se ei aukea jne. Nyt on jo mennyt monta vuotta, ettei mun elämä ja yöunet ole mitenkään talossa häiriintyneet. Enemmän tuo keskittyy häiriköimään yövieraita jotka nukkuu yksin vierashuoneessa. Siinä sitä sitten onkin miettimistä, kun näkee että vieras nukkuu valot päällä, että pitäiskö hänelle kertoa vai jättää kertomatta.

olen kahdesti herännyt yöllä siihen että joku "kioskee" minua. Ekalla kerralla olin yksin yötä, mies oli yövuorossa. Nukuin selälläni ja heräsin sihen että joku tuuppaisee minua kasvoihin kädellä, tunsin siis aivan selvästi kasvojen vasemmalla puolella käden sormineen. Tuuppaisu oli tosi selvä, pää heilahti sen voimasta. En juuri nukkunut loppuyönä. Toisella kerralla mies oli vieressä, heräsin siihen kun joku läimäisi minua tosi lujaa vatsalle. Luulin että oli mies, mutta hän oli selkä minuun päin syvässä unessa.

Joku aika sitten sattui tälläinen: Notkuin illalla netissä, kun muut jo nukkui, sammutin koneen ja menin nukkumaan. Aamulla nousin ekana ja laitoin tietokoneen päälle, ihmettelin kun netti ei toiminut. Joku oli laittanut tietokoneesta langattoman yhteyden pois päältä, on liukukytkin joka on tosi pieni ja pitää kynnellä liikuttaa, koskaan ei itse tuota olla pois päältä otettu.



Yhtenä päivä nukahdin päiväunille sohvalle kun lapset nukkuivat yläkerrassa.

Näin mielenkiintoista untakin ja yhtäkkiä kuulin että mies huutaa että "No päivää", ei liittynyt uneen mitenkään vaan ääni kuului unen päälle aivan kuin joku olisi herättänyt minua. Pomppasin pystyyn ja katsomaan kuka tuli, ei ollut ketään ja ovikin oli lukossa.



Olen ajatellut että kummitus olisi vanha nainen, mutta nyt olen aika varma että on nelikymppinen mies, äänestä ja partaveden tuoksusta päätellen.

10/13 ja muut; tunnetteko ketään muuta, joiden talossa tapahtuu samanlaista? Mä en, tosin en tietenkään tästä ole kenellekään kertonutkaan, paitsi niille jotka on itse kokeneet samat asiat vanhempieni talossa. Enkä myöskään itse ole koskaan, missään, kokenut mitään samanlaista, vaikka olen asunut monissa eri asunnoissa, sekä yöpynyt kämpissä ja kesämökeillä yksin.



Siksi mua kiinnostais ainakin nää jutut; onko teillä sähkötyöt ihan ok? Palaako esimerkiksi lamput ihan normiajan vain meneekö ne hetkessä? Välkkyykö valot?



Entä miten lemmikit suhtautuu? Jos koirani nukkuu samassa huoneessa kanssani, se ei ainakaan ole herättänyt minua, vaikka samaan aikaan tyyppi voi valvottaa seinän takana jotakuta muuta. Päivisin, kun alakerrassa on alkanut touhuili, se on mennyt portaille ja murissut, mut tätä ei ole tapahtunut kuin kerran. Vanhempieni koirat on ulkokoiria, ja reagoi voimakkaammin jos ovat sisällä ja jotain tapahtuu.

Isäni äidin kotipaikka oli saaressa. 40 vuotta sitten saaristo oli vielä tyhjä. Ei mökkejä, vain muutama asuinrakennus per saari. Viereisessä saaressa asui Impi, vanhapiika. Hän kuoli ja talo jäi tyhjilleen. Tarinoita liikkui. Aivan kamalia. Avioittomia vauvoja tai sikiöitä haudattuina. En muista miten niistä kuulin. Ei varmaan ollut minun korvilleni tarkoitettu. Mummu niitä kertoili.



Impin talo oli suojaisessa paikassa. Siinä kohdassa saarta on kapeikko, josta pääsee kajakilla melomaan läpi. Meloin siitä usein ohi ja katselin tyhjänä seisovaa synkän oloista taloa. Rannalta ei ollut pitkä matka talolle. Muutama vanha omenapuu ja marjapensaat olivat talon edessä. Astioita oli jäänyt leväälleen.



Se oli jo elokuun loppua kun menin silloisen tyttöystävän kanssa vanhempieni mökille. Illat alkoivat olla jo pimeämpiä. Laitoin kiukaasen tulen ja pyysin tyttöystävää lisämään puita, jotta voisin tehdä saunalenkin kajakilla. Päätin tehdä lyhyen lenkin ja kiertää vain tuon yhden saaren, kapeikosta oikaisten. Vesi näytti jo tosi tummalta ja rannat varjojen takia synkiltä. Saavuin viimein kapeikkoon hiukan hengästyneenä ja hidastin vauhtia. Tunnelma oli jotenkin raskas. Oli aivan tyyntä ja hiljaista. Talo ilmestyi äkisti kaislikon takaa näkyviin. Vintin ikkuna oli jostain syystä auki. Miksi? Hätkähdin. Yhtäkkiä alkoi vaimeana kuulua vauvan itkua. Kauhu valtasi mielen. Samassa vintille ilmestyi heikko valo, ikäänkuin kynttilästä. Meloin pois kuin riivattuna, sydän tuhatta hakaten. Mökin ovet lukittiin sinä yönä.

en nyt viitsi tarkemmin selittää mitä kaikkea on tapahtunut, kun niin moni niistä tietää enkä halua tulla tunnistetuksi.



Mutta tuossa hetki sitten tapahtui jo toisen kerran niin että yhtäkkiä tunsin tosi voimakkaasti nenässäni partaveden tuoksun.

Laitoin pyykkejä kuivumaan ja nuuskuttelin kaikki että ympäriltä että mistä tuoksu tuli mutta lähdettä ei löytynyt enkä enää tuntenut tuoksua toista kertaa.

Edellisen kerran tunsin saman tuoksun pari viikkoa sitten kun notkuin netissä.



Asumme omakotitalossa joten ei tuoksu voi tulla mitenkään ilmanvaihdon kauttakaan ja kummallakaan kerralla ei ollut miehiä talossa.

sinä jonka kotona kummittelee, onko talo vanha? vai ihan uusi? tiedätkö onko siinä tapahtunut jotain kamalaa? pelottaako sinua kotonasi?

Mummoni on karjalasta kotoisin ja kun sota syttyi niin evakkoon oli lähdettävä. Koti jäi venäjän puolelle. Nuorena tyttönä hän rupesi martaksi. Sodan jälkeen mummo muutti hetkeksi takaisin äitinsä ja nuorempien sisarusten luokse vn,haan taloon kait Kemiin, sanoiko mummo sitä vielä joksikin asemataloksi tms. Kauaa mummo saati mummon äiti ei talossa viihtynyt, sillä öisin vintiltä kuului raahausääntä ja ketjujen kilinää. Ketään tai mitään ei vintillä kuitenkaan ollut. Mummon äidille selvisi pian että taloa oli käytetty sodan aikana sotavankilana. Lähtivät tosiaan aika nopeasti pois kun niskakarvat pystyssä joutuivat öitä viettämään.

Ei mitään tietoa siitä että tällä paikalla olisi jotain tapahtunut.

En yleensä pelkää kotona vaikka meillä ei naapureita vieressä ole kun asumme maalla. Muutaman kerran olen pelännyt kun jotain uutta outoa on tapahtunut.

sinä jonka kotona kummittelee, onko talo vanha? vai ihan uusi? tiedätkö onko siinä tapahtunut jotain kamalaa? pelottaako sinua kotonasi?

Meillä on "kokkaava mummo" keittiössä.



Öisin kuuluu ihan selvästi, kuinka kolisee ja kilisee kuin joku tekisi ruokaa, ja kun menee katsomaan on usein ollut esim. kaapinovet auki, tai joku paitsinpannu kaivettu kaapista pydälle. Kerran oli jopa kaikki hellanlevyt ja uuni laitettu päälle, ja nostettu kolme kattilaa hellalle. Tämän jälkeen tuli "lapsilukko" hellaan, ettei syty mitään tulipaloja..



Alussa pelotti paljon, mutta nyt on tottunut, kun on ihan joka öistä , ja tuntuu ihan hyväntahtoiselta. naurahdetaan aina yöllä kun "mummo alkaa taas kokata".



Asunto on 60-luvulla valmistunut kerrostaloasunto, ja menneisyydestä ei ole tietoa.

Kodissamme tapahtuu myös välillä outoja asioita, joita olemme yrittäneet järjellä selittää. Mieheni on täysin skeptinen kaiken yliluonnollisen suhteen ja häntä nämä tapahtumat mietityttävät kovasti.



Tässä muutamia esimerkkejä: Vessan ovi aukeaa itsestään, kattokynttelikkö heiluu, sormus lentää lipaston päältä itsestään parin metrin päähän lattialle.



Ehkä hassuin oli tässä pari päivää sitten, kun mieheni auttoi poikaamme läksyissä, istuivat rauhassa pöydän ääressä. Mieheni taskussa oleva kännykkä alkoi yhtäkkiä soida ja pojan puhelin, joka oli siinä pöydällä molempien ulottumattomissa, soitti hänen puhelimeensa...



En tiedä, miten näitä selittäisi. Täysijärkisinä itseämme pidämme ja työskentelen mielenterveysalalla, joten kaikenlaisia tarinoita olen kyllä tottunut kuulemaan :)

että kun olin ihan pieni ja asuimme haagassa vanhassa kerrostalossa, niin mun serkkupoika (silloin joku 4v) oli ollut meidän kämpässä ja alkanut yhtäkkiä kyselemään, että kuka toi setä on tuolla eteisessä ja kun äitini meni katsomaan niin siellä ei näkynyt mitään....

Meillä on "kokkaava mummo" keittiössä. Öisin kuuluu ihan selvästi, kuinka kolisee ja kilisee kuin joku tekisi ruokaa, ja kun menee katsomaan on usein ollut esim. kaapinovet auki, tai joku paitsinpannu kaivettu kaapista pydälle. Kerran oli jopa kaikki hellanlevyt ja uuni laitettu päälle, ja nostettu kolme kattilaa hellalle. Tämän jälkeen tuli "lapsilukko" hellaan, ettei syty mitään tulipaloja.. Alussa pelotti paljon, mutta nyt on tottunut, kun on ihan joka öistä , ja tuntuu ihan hyväntahtoiselta. naurahdetaan aina yöllä kun "mummo alkaa taas kokata". Asunto on 60-luvulla valmistunut kerrostaloasunto, ja menneisyydestä ei ole tietoa.

KAMMOTTAVAA!!!!

Onko jollekin tapahtunut kammottavia yliluonnolliisa asioita? Oletteko lukeneet sellaisista lehdistä tai kuulleet outoja juttuja jotka ovat totta? Olen tänään kammotustuulella ja haluaisin lukea sellaisia. Itse kammottavin muistamani juttu on se, minkä luin iltapäivälehdestä kesällä... Yksi perhe asui talossa joka kummitteli. He kuulivat ääniä huoneista, joiden piti olla juuri silloin tyhjinä. Huoneissa ei silti näkynyt mitään. Perhe kesti tuota häirintää, mutta kun kummitukset alkoivat ottaa perheen lasten ulkomuodon, he muuttivat pois! Viimeinen tikki oli se, kun perheen lapset olivat nukkumassa yläkerrassa, vanhemmat oleskelivat alakerrassa olohuoneessa, ja sohvalle ilmestyivät perheen lapset istumaan, vaikka he olivatkin ylhäällä! Vanhemmat kävivät tarkistamassa yläkerrasta, ja lapset nukkuivat siellä. Mutta olohuoneessa istuivat täysin samannäköiset lapset sohvalla. Perhe muutti pois talosta.

HYI HEMMETTI,OON IHAN KANANLIHALLA!!! ja arvatkaa uskallanki mennä nukkumaan tai edes pissalle, istun tässä kunnes mies tulee puoli 7 kotiin ! :D

Voi kun itsekin uskoisin kummitusjuttuihin :)

kokenut kahdesti omalla mökillä. Ei se oikeastaan kauheaa ole. Tämä kummittelija oli oma vaarini. Lähti sitten pienten temppujen jälkeen omille teilleen.