Kertokaa kummistusjuttuja! (Tositarinoita!)
Onko jollekin tapahtunut kammottavia yliluonnolliisa asioita?
Oletteko lukeneet sellaisista lehdistä tai kuulleet outoja juttuja jotka ovat totta?
Olen tänään kammotustuulella ja haluaisin lukea sellaisia. Itse kammottavin muistamani juttu on se, minkä luin iltapäivälehdestä kesällä... Yksi perhe asui talossa joka kummitteli. He kuulivat ääniä huoneista, joiden piti olla juuri silloin tyhjinä. Huoneissa ei silti näkynyt mitään.
Perhe kesti tuota häirintää, mutta kun kummitukset alkoivat ottaa perheen lasten ulkomuodon, he muuttivat pois! Viimeinen tikki oli se, kun perheen lapset olivat nukkumassa yläkerrassa, vanhemmat oleskelivat alakerrassa olohuoneessa, ja sohvalle ilmestyivät perheen lapset istumaan, vaikka he olivatkin ylhäällä! Vanhemmat kävivät tarkistamassa yläkerrasta, ja lapset nukkuivat siellä. Mutta olohuoneessa istuivat täysin samannäköiset lapset sohvalla. Perhe muutti pois talosta.
Yksi av:n vakikäyttäjä vaan
Kommentit (241)
Ajoin eräänä talvisena aamuna töihin. Matkalla tie kulkee hautausmaan ohi. Täsmälleen hautausmaan portin kohdalla minulle tuli todella kylmä ja ihoni meni kananlihalle, vaikka auton lämppäri ja persuksen lämmitin olivat täysillä ja autossa oikeasti oli todella lämmin. Jostain syystä en uskaltanut tai kyennyt katsomaan taustapeiliin, tuijotin vain tietä. Parin kilometrin jälkeen erään vanhan talon tienhaarassa tunne helpotti yhtä äkisti kuin oli tullutkin.
Appiukkoni oli kuollut aikaisemmin samana vuonna ja haudattu tuolle hautausmaalle. Sen vanhan talon kohdalla, toisella puolen tietä, oli aikaisemmin sijainnut appiukon lapsuuden koti.
Olimme kaverini kanssa hautasmaalla ja hänen kissansa oli mukana. kissa haisteli ilmaa ja tuijotti jotain mitä me ei nähty. yhtäkkiä se nosti kaikki karvat pystyyn ja pörhisti häntänsä, eikä halunnut mennä pidemmälle. kieltäytyi siis tulemasta hautausmaalle. emme siis menneet ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2010 klo 20:48"]
näin pienenä, noin neljä -vuotiaana, öisin pitkän mustan hahmon, joka tuli lähemmäs mua veitsen kanssa. muistan kuinka pelkäsin hullunlailla ja olin silloin ihan hereillä.
näin myös pienemmän hahmon ja muistan meidän nähneen sen isän kanssa yhdessäkin.
mutta tämä saattaa olla unta, joku ikään kuuluva juttu.
en ole koskaan ennen ajatellut näiden hahmojen olevan aaveita, mutta muistan ne kyllä tosi hyvin. tosin olen vieläkin sitä mieltä, että ne olivat jotain unta tai mielikuvitusta, vaikka se mies veitsen kanssa herätti ihan oikeaa kauhua.
[/quote]
Ensimmäinen ja ainoa järkevä tarina tässä ketjussa, muut ovat tavalla tai toisella häiriintyneiden ja huuhaahan uskovien tarinoita. Kuka selittää jonkin tapahtuman kummituksilla, kello seisahtui ja vuosi siitä joku kuoli, näin unta ja heräsin kun joku kosketteli, voi jee mitä porukkaa.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2009 klo 10:26"]
kokenut kahdesti omalla mökillä. Ei se oikeastaan kauheaa ole. Tämä kummittelija oli oma vaarini. Lähti sitten pienten temppujen jälkeen omille teilleen.
[/quote]
Oliko se vaari elossa oleva, joka pelotteli?. Vai oliko se vaarivainaa, joka sen kerran kummitteli?
Oon ollut yhdessä vanhassa talossa yötä ja herättiin kaikki yöllä ihme kolinaan joka kuului alakerrasta. Talon emäntä karjas: "Nyt kummitukset hiljaa, täällä nukutaan!" Ja sit hiljeni. Kova eukko, mut mulla oli miettimistä sinä yonä!
Olen teatterissa töissä. Ollessani pikkusalissa töissä olen nähnyt hahmoja käytävillä ja jopa saapuvan saliin kesken esityksen. Hahmot vaan tuijottavat ja katoavat.
Ehkä teatterin kummitukset vaan haluavat pitää huolta talosta. :)
Mökillä nukuimme siskoni kanssa (n. 5vuotiaina) alakerran olohuoneessa vuodesohvalla. Yöllä heräsin ahdistavaan oloon ja avasin silmät: sängyn päässä seisoi vanha mummo jolla vanhanaikaiset vaatteet, sama mummo joka kuulemma asunut aikoinaan vuosikymmeniä sitten mökissä ennenkuin sukumme osti sen. Muistan edelleen sen näyn ja karmivan tunteen!
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 23:34"]Eräs vanha mies, jota sain pitää pappanani, menehtyi muutama vuosi sitten. En osannut oikein käsitellä surua ja ahdistuin - aloin nähdä paljon unia papasta. Pappa oli kova traktorinimies ja ajeli jokapäivä mökkitietä.
Itse kävelin n.viikko kuoleman jälkeen vanhaa hiekkatietä ja aloin kuunnella lähestyvää traktorin ääntä. Minun oli pakko väistää aivan äiti tien sivuun, sillä pappa ajoi tietä pitkin. Ohitti minut tyyni ilme kasvoillaan ja jatkoi matkaansa. Tämän tapauksen jälkeen minulle tuli rauhallinen olo, enkä ole kertaakaan ollut ahdistunut tai nähnyt unta papasta. Olen onnellinen ja uskon että se oli hänen tapansa sanoa jäähyväiset..
Voi paska kun ikävä on vieläkin äärettömän kova :'(
[/quote]
Todella koskettava tarina :) meinas tulla itsellekin kyyneleet silmään!
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 10:49"][quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 23:34"]Eräs vanha mies, jota sain pitää pappanani, menehtyi muutama vuosi sitten. En osannut oikein käsitellä surua ja ahdistuin - aloin nähdä paljon unia papasta. Pappa oli kova traktorinimies ja ajeli jokapäivä mökkitietä.
Itse kävelin n.viikko kuoleman jälkeen vanhaa hiekkatietä ja aloin kuunnella lähestyvää traktorin ääntä. Minun oli pakko väistää aivan äiti tien sivuun, sillä pappa ajoi tietä pitkin. Ohitti minut tyyni ilme kasvoillaan ja jatkoi matkaansa. Tämän tapauksen jälkeen minulle tuli rauhallinen olo, enkä ole kertaakaan ollut ahdistunut tai nähnyt unta papasta. Olen onnellinen ja uskon että se oli hänen tapansa sanoa jäähyväiset..
Voi paska kun ikävä on vieläkin äärettömän kova :'(
[/quote]
Todella koskettava tarina :) meinas tulla itsellekin kyyneleet silmään!
[/quote]
En tiedä oliko kaikki mielikuvitusta vai mitä. Mutta tapaus rauhoitti todellakin mieleni :)
Eilen kun menin ulos niin tunsin selässä pitkän viillon. Vähän niin kuin puukolla viilletty. Sitten kun menin suihkuun niin äiti kysy et mikä jälki sulla on selässä.. sellanen punanen viiva..
Lainattu suomi24 kuusamon aave
Savonmiehet
27.7.2013 18:01
+2
Sulje
Mielenkinnosta lueskelin Kuusamon tapahtumia. Olimme 2011 syksyllä asuntovaunulla merenvaaran risteyksessä pari yötä lintujahdissa parkissa ja sattui niin paljon ko. aikana, että ei ainakaan siellä yötä olla. Vaunun ovet aukeili ominpäin, tavarat liikkuivat kolmen miehen katsellessa päältä. Päätettiin silloin olla puhumatta asiasta, mutta on jäänyt kaikkia vaivaamaan. Hullunpaperit sais jos omilla nimillä kirjoittelis. Jotain hyvin outoa oli paikassa.
hirvetön syksy
27.7.2013 18:57
+4
Sulje
Sama juttu meidän hirviporukalla Isonjärven rannalla ollessamme kahdella vaunulla yhteismetsän luvilla muutama vuosi sitten. Koirat ei pysyneet ulkona, vaan oli otettava vaunuun kun käyttäytyivät oudosti. Normaalioloissa hyvinkin rauhallisia, mutta häntä koipienvälissä kulkivat vaikka karhujakin oli koirilla kaadettu. Halot puuvarastossa tulivat ulos ja taas sisään? Ovet vaunuissa avautuivat. ? Niskassa tuntui kuin joku olisi koko ajan seuraamassa? Yks kaveri tilttasi ja lähti kesken jahdin Tre:lle ja on selitellyt pelkäävänsä.
Merenvaara
27.7.2013 20:53
+1
Sulje
Tutkimuslaitoksen tutkijana voin vakuuttaa alueen olevan "erikoinen". Hahmoja liikkuu auton edessä? Näytteenottopaikoilla joku/jokin painelee olkapäästä tai niskasta. Moni ei mene yksin hakemaan näytteitä. Jahtimiehiä näkyy syksyisin paljon eikä kukaan ole puhunut kuin normaalit kuulumiset.
No hyi hemmetti! ! Mies lähti just yövuoroon, muksut nukkuu yläkerrassa . Istun sohvalla rentona kuin pakaste kala enkä uskalla päätä kääntää, koska olen varma että kohta joku istuu tässä vieressä.
!
Hah, kerran sattui hyvä sattuma. Katsoin muutama vuosi sitten elokuvaa 11-11-11 pc:llä ja samalla nappailin kaljaa. Elokuva oli ihan ok..muutama pelottava kohtaus oli ja elokuvan loputtua olin menossa nukkumaan ja nokialaisen näytöllä oli 11.11.2011. Hetkeksi nousi tukka pystöön..
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 11:33"]Mun isäni kuoli pari päivää esikoisemme syntymän jälkeen. Isä sairasti pitkään, mutta aikoi omien sanojensa mukaan pysyä hengissä, kunnes näkee ensimmäisen lapsenlapsensa. Ei nähnyt: olimme saman sairaalan eri osastoilla.
Emme ole uskovaisia tms. eikä lapselle oltu pariin ikävuoteen mennessä juuri vaarivainaastaan juteltu. Yhtenä iltana havahduin siihen, että lapsi, joka silloin oli vähän yli kaksivuotias, laulaa nukkumaanmenoajan jälkeen sängyssään "Nuku nuku nurmilintua", juttelee ja naureskelee. Yleensä lapsi oli mennyt "kiltisti" eli hiljaa nukkumaan, ja meninkin vähän kiukkuiseen sävyyn kysymään, että mitäs tämä tällainen riekkuminen on. "Tyttö puhuu enkelille!" hihkaisi lapsi hymyillen ja osoitti sängynpäätään. "On vaali enkeli!"
Meillä ei ole puhuttu enkeleistä mitään, enkä usko lapsen elossa olevien isovanhempienkaan mitään enkelihöpinöitä höpisseen. Isä lauloi minulle "Nuku nuku nurmilintua", kun olin pieni, mutta itse en ole sitä lapselleni laulanut, enkä taaskaan usko lapsen sitä mummoiltaan kuulleen, koska hän ei ole ollut yökylässä tms. Vähän tällainen lällärijuttuhan tämä on, mutta jollain tasolla tahdon ajatella isän tulleen katsomaan lapsenlastaan kaikesta huolimatta. :)
Muutimme sittemmin pois tuosta talosta, ja sen jälkeen enkelijuttujakaan ei ole kuulunut. Liekö lapsi kasvanut yli tuosta vaiheesta tai enkeli eksynyt eikä löytänyt enää uuteen kotiimme.
[/quote]
itselläni vähän samantapanen tapahtuma :o oma isä kuoli kun tyttö oli alle vuoden vanha. Oltiin sit n. kaks vuotta myöhemmin lapsuudenkodissa viettämässä kesälomaa tytön ja vastasyntyneen kanssa kun tyttöö nukkumaan laittaessa sanoin jtn tyyliin "nukkumatti tulee kohta heittään unihiekat" ja tyty totesi takaisin että "ei tuu kun pappa, pappa on käynnyt ennekin".
Tämän lisäksi aina samassa paikassa saatan nähdä varjojen liikkeitä aina samassa kohtaa taloa, jola on isäni rakentama.
En ihan täysillä usko tuollaisiin, mutta niinku edellä olevaki sanoi et oishan se ihana jos pappa ois täällä vielä pitämässä huolta ja valvomassa lapsenlapsien unia ♡
Mun pari kaverii tuli meille tosi väsyneenä. (Poikia) kysyin heiltä et mikä ny on? Niin ne sano et tuolla oli 2 "monsteriautoa" musta ja punanen" ja sit toisen niistä sisko soitti että ne "ihmiset jotka ajo niillå autoilla" niin meni rämpyttää niitten naapurin tallin ovea. Sit myöhemmin ne parkeeras ne niinsanotutMONSTERIAUTOT mun parhaan kaverin pihaan joka on mun naapuri. Sitten ne miehet meni ojaan vaklii. Sit mun veli ja sen kaveri meni kattoo niitä kun ne niejet näki ne niin ne lähti. Mun toista kaverii rupes itkettää kun sitå pelotti. Ja mun paraskamu on kirjottanut tänne kans mut sillä ei oo ihan oikee kun se ei ollu paikan päällä. Se oli sit oikeesti tosi pelottavaa. Se mun kaveri sano et ne miehet oli muka sen isän työkavereita. Mut kummiski! ^:^
Kaikenlaista on kyllä tapahtunut mutta laitan tänne jotain tapahtunutta.
1. Olin yksin kotona ja olin ihan poikki.
Siksi aioin mennä nukkumaan kunnes minun huoneessa oven kahva vääntyi alas päin. Luulin sen olevan meidän kissa joka osaa avata ovia. Mutta ei, koska se oven kahva meni hitaasti alas päin. Sitten kuulin oven aukeavan, taka-oven juoksin keittiöön ja otin puukon ja meninternet sohvalle ja hiusin:Sä joka siellä on niin lähe ! Sitten ei ollut mitään siellä oven takana. :D
2. Olin kaverin kanssa niillä niin tehtiin Bloody Mary a vessassa , nähtiin nainen häämekossa. Sitten kaveria alko sattuu selkään sitten lähettiin vessasta pois niin sitten kaveria ei sattunut yhtään.
Makee ketju :).
Kun olin pikkulapsi (3-5v.) asuttiin ikivanhassa keuhkoparantolassa maaseudulla mun vanhempien työn takia, toki yhdessä niistä monista rakennuksista jotka oli tarkoitettu työntekijöille ja heidän perheilleen. Monena yönä katselin lastensängystäni makkarin ovella vilkuttelevia ja hymyileviä pitkähiuksisia brunettityttöjä. Yhdistin ne jotenkin isän siskoiksi, vaikka asuivat monen sadan kilometrin päässä. Kys.rakennuksen taustoista ei tietoa, voi olla käynyt mitä vaan...
Sitten muutettiin isolle maatilalle vuokralle, olin n.9v ja tiesin omistajaveljeksistä yhden hirttäytyneen joko taloon tai tilamme. Ullakosta sain niin kummat vibat että olin varma että siellä, kunnes löysin lumien lähdettyä hirttosilmukan pellonlaidalta.
Seuraava koti oli okt, jossa olisin voinut vannoa että minun, yläasteelaisen, huoneen ikkunasta tuijotti sisään joku vanha oksettava juoppo! Panikoin, ajatus ei saanut vanhemmilta kannatusta eikä mitään jälkiäkään tainnut lumesta löytyä.
Sitten hetki hiljaiseloa vuokralla ympäriinsä, kunnes nyt ostettiin talo jonka omistaja-/rakentajapariskunta kuoli aivan vastikään. Kummittelua odotellessa ;). Yhtenä yönä heräsin miehen ääneen kun sanoi kovasti "Huomenta!" Ja katsoin kellosta ajan; 03.00. Mies kuorsasi tyytyväisenä vieressä.
Lisäksi kovasti kärsin yhteenaikaan deba-vu ilmköistä ihan turhautumiseen asti ja muutamat enneunet on tullut nähtyä, niitä suvussa harrastetaan muutenkin;). Silti olen äärimmäisen skeptinen järki-ihminen. Sori rivivälien todennäköinen puuttuminen, kirjoitan kännyllä.