Mä vihaan tota 3v hidastelijasaamatonkuuroapissaliisaa

Ei kyse tosiaan ole siitä, että pitäisi itsensä hillitä loppuun asti, mutta kyllä verbaalilla päästelylläkin on rajansa. Tämä raja on tietysti veteen piirretty viiva, mutta SUURIN osa äideistä ei kyllä halua vihaisenakaan käyttää esim. ap:n otsikon kaltaisia nimityksiä lapsestaan!



En usko, että kukaan kuvittelee ap:n oikeasti haluavan käristää lapsensa grillillä, eivätkä sanat tietenkään ole samoja kuin teot, mutta isolla osalla meistä selvästi särähti korvaan ap:n haukkumasanat ja väkivaltainen mielikuvaisuus pahasti: se ikään kuin ylitti jonkun rajan.



Ja te, jotka olette sitä mieltä, että tuo kaikki on vain "normaalia" verbaalista purkautumista, mihin te vedätte rajan? Mitä te siedätte kuulla tai lukea tai päästää suustanne? Entä, jos ap olisi alkanut päästellä seuraavaa tekstiä:

"Vihaan tuota lasta, en yhtään ihmettele, että pedofiilit haluavat satuttaa ja raiskata lapsia. Voisinpa tarjota hänet seuraavalle pedofiilille iltahuviksi."

Olistte varmasti tuominneet tekstin sairaaksi ja epäsopivaksi? - Vai olisitteko vain sanoneet, että "ap on vain turhautunut, eikä tietenkään oikeasti halua antaa lastaan pedofiilin raiskattavaksi. Että jotkut vaan päästelevät vähän rankemmin sanakääntein?

kyllä av-mammoilla on nyt hiukan huumori hukassa.. Jos joku tosiaan uskoo, että ap on sarvipäinen lucifer joka istuu kotona miettimässä lapsensa lahtaamista, niin eiköhän olisi peiliin katsomisen paikka? Kuinka moni äiti voi käsi sydämellä sanoa ettei KOSKAAN ole suuttunut lapselleen tai ajatellut tästä rumasti? Ajatukset on ajatuksia, ja teot on jo ihan eri asia. Pelottavampaa minun mielestäni on se, jos ihminen pysyy tyynen rauhallisena ja hymyilee autuaasti vaikka kuinka ärsytettäisiin. Ihmisiä me vanhemmatkin vain ollaan.

Eikä kukaan ole syyllistänyt ap:tä negatiivisista tunteista sinänsä. Tuo hänen tekstinsä nyt vain oli vastenmielinen. Piste.

mieluummin kuin päästelevät pahat ajatukset ulos.

On TODELLA paljon parempi purkaa turhautumisensa TÄÄLLÄ ja verbaalisesti aikuisten kesken kuin lapseen. Ap, älä piittaa näistä "hyvistä äideistä". :)

Minua ainakin alkoi ahdistaa ap:n teksti, todella paljon. Ihan samalla tavalla kuin ahdistaa lukea uutisia lasten kaltoinkohtelusta. Voi toki olla, että ap "vain" päästeli höyryjä. Sanavalinta olisi silti voinut olla toinen. Sekin on eri asia mitä päässään ajattelee, ja mitä nettiin kirjoittelee. Täällä kun on meitä muitakin.

ei saa ilmaista itseään rehellisesti? Voi taivas.

mitään sellaista, että muka palais käpy tenavien kanssa... Muotoili lauseen nyt rankemmin tai vähemmän rankasti, niin hermonsa menettänyt äiti on huono äiti joka ei tenaviaan edes ansaitse. Äiti säilyttää malttinsa aina ja ikuisesti *nih* EIKÄ edes ajattele mitään pahaa pilteistään IKINÄ! Joo... Mä olen ite ollut myymässä ja lahjoittamassa herraties kuinka monta kertaa tota meidän keskimmäistä ekalle vastaantulijalle ja mieheltä joskus kysynyt, että joko mä saan upottaa tuon jätkän suohon... ;D Meillä kolme lasta enkä ihan oikeesti muista, että esikoisen kanssa olis ikinä ollut samanlaista. Jätkän kanssa me ollaan napit vastakkain joka hemmetin päivä, parhaana päivänä kymmeniä kertoja ja ihan joka asiasta. Uhmistelua tuntuu riittävän ja riittävän loputtomiin... Pahin vaihe alkoi joskus 2-vuotiaana, huipentui viime talvena, poika täytti keväällä 3v, nyt jo vähän rauhoittunut mutta silti tätä nyt tuntuu jatkuvan aina ja ikuisesti (4-vuotisuhmaa odotellessa...) Jätkä on korvaton ja väliin vähän aivotonkin ja yksinkertaisesti ihan järkyttävä riiviö kun sille päälle sattuu... Ja sattuu meinaan aika usein. Esikoinenkin sai ihan järkyttäviä raivareita saman ikäisenä, mutta ei se nyt ollut lähellekään sama, jos saa kerran viikkoon semmosen parin tunnin hepuliraivarin. Poikaan menee hermo tuon tuostakin ja jäähypenkki on pojalle enemmän kuin tuttu paikka. Yhden huonon käytöksen kun saa kitkettyä pois, poika keksii toisen... (Lelujen paiskomisesta siirryttiin kaiken liikkuvan puremiseen, puremisesta lyömiseen, lyömisestä tönimiseen... Yms. pientä... Mitähän seuraavaksi... ) Lapset on erilaisia. Toivottavasti tuo pahnanpohjimmainen päästäis edes vähän helpommalla, ettei joudu järsimään rannettaan laskeskellessaan sataan tunnin välein.. :D

Miten tää palsta voi olla niin täynnä kaiken kirjaimellisesti ottavia ihmisiä. Hei, jatkakaa ihmeessä.



Aplle voimia, mulla oli hyvin samankaltaisia tunteita vuosi sitten 3 vuotiaan kanssa. Onneksi on nää palstat jossa voi päästää höyryjä ja saada hyvät naurut päälle

Heti seis se nauru siellä! Eihän tätä voi ottaa huumorilla - tämä on av-palsta!



Muistakaa, että täällä on sellaisiakin hirveän herkkätunteisia äitejä, joita ahdistaa lukea tuollaisista tunteista! Niitä tunteita EI SAA olla olemassa! Ei saa, ei saa, ei saa, paha, paha paha!



Ottaisitte nyt vähän huomioon, miten helposti toisia alkaa ahdistaa tuollaiset vihaiset ja pelottavat sanat!

Silloin kun suututtaa ja pitää päästää höyryjä pihalle on oikeasti terveellistä purkaa niitä: verbaalisesti omaan päiväkirjaan, nykypäivänä anonyymisti nettiin, huutamalla metsässä täyttä kurkkua, pomppimalla tasajalkaa, hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä, juoksemalla 10km lenkki.... Ihan miten vaan saa mielensä sisällä vellovat tunteet purettua.



Ja todellakaan se ei ole mitään tunteiden purkamista jos sen tekee "asiallisin sanakääntein" :)



Mielestäni on paljon vakavampaa jos tunteitaan ei saa näyttää millään tavoin, koska se on sopimatonta. Negatiiiviset ja ahdistavat tunteet patoutuvat sisälle ja aiheuttavat masennusta, kaltoinkohtelua tai purkautumisen jossain vaiheessa.



Ja muistakaa, me kaikki olemme erilaisia persoonallisuuksia. Meidän kaikkien lapset ovat erilaisia persoonallisuuksia. Toiset tarvitsevat purkautumista enemmän ja useammin kuin toiset.



Ap käytti rumia sanoja ja kammottavia ajatuksia joita ei varmasti oikeasti lapselleen haluaisi, mutta ehkä se auttoi häntä taas ymmärtämään kuinka kallisarvoisia lapset ovat.

jos hän hidastelee, ei muuta kuin mielikuvitusta peliin.

jotka oikeasti pahoittivat tekstistä mielensä:



N. 10v sitten bilehilesinkkuna pahoitin mieleni todella kun ystävättäreni huusi kiukuttelevalle 4 vuotiaalleen, että myy tämän mustalaisille..

4 vuotiaan sydäntäriipaiseva pyyntö ettei äiti myisi riipais todellakin ja äiti vaan toisteli, että myy hän!!!



Silloin jo päätin, että mitään tuollaista en ikinä sanoisi omille lapsilleni vaikka kuinka kiukkuinen olisin, niin pahalta kuulosti tuon lapsen hätääntynyt itku...

omia tunteitaan täällä av:lla kuin purkaa lapseen. On paljon parempi tunnistaa itsessään hetkellinen syvä viha lastaan kohtaan kuin viimeiseen asti kieltää se, jolloinka seuraukset voi olla paljon pahemmat. Mä ainakin olen sinut itseni kanssa ja sen, että välillä tosissaan myös vihaan lastani. Ihan samalla tapaa vihaan välillä miestäni enkä siltikään kummastakaan koskaan luopuisi. Sitä paitsi olen ihan varma, että toiset tunneihmisinä kokee vihan ja rakkauden ääripäät voimakkaina kun taas toiset tuntee tasaisemmin omat tunteensa. Ja kuten joku totesi, tuossa ap:n aloituksessa taisi olla aimo annos vihaa purettuna huumoriin ja ironiaan. Mikäs sen parempi tapa purkaa omaa mielipahaansa.

mitään sellaista, että muka palais käpy tenavien kanssa... Muotoili lauseen nyt rankemmin tai vähemmän rankasti, niin hermonsa menettänyt äiti on huono äiti joka ei tenaviaan edes ansaitse. Äiti säilyttää malttinsa aina ja ikuisesti *nih* EIKÄ edes ajattele mitään pahaa pilteistään IKINÄ!

Joo... Mä olen ite ollut myymässä ja lahjoittamassa herraties kuinka monta kertaa tota meidän keskimmäistä ekalle vastaantulijalle ja mieheltä joskus kysynyt, että joko mä saan upottaa tuon jätkän suohon... ;D Meillä kolme lasta enkä ihan oikeesti muista, että esikoisen kanssa olis ikinä ollut samanlaista. Jätkän kanssa me ollaan napit vastakkain joka hemmetin päivä, parhaana päivänä kymmeniä kertoja ja ihan joka asiasta. Uhmistelua tuntuu riittävän ja riittävän loputtomiin... Pahin vaihe alkoi joskus 2-vuotiaana, huipentui viime talvena, poika täytti keväällä 3v, nyt jo vähän rauhoittunut mutta silti tätä nyt tuntuu jatkuvan aina ja ikuisesti (4-vuotisuhmaa odotellessa...) Jätkä on korvaton ja väliin vähän aivotonkin ja yksinkertaisesti ihan järkyttävä riiviö kun sille päälle sattuu... Ja sattuu meinaan aika usein.

Esikoinenkin sai ihan järkyttäviä raivareita saman ikäisenä, mutta ei se nyt ollut lähellekään sama, jos saa kerran viikkoon semmosen parin tunnin hepuliraivarin. Poikaan menee hermo tuon tuostakin ja jäähypenkki on pojalle enemmän kuin tuttu paikka. Yhden huonon käytöksen kun saa kitkettyä pois, poika keksii toisen... (Lelujen paiskomisesta siirryttiin kaiken liikkuvan puremiseen, puremisesta lyömiseen, lyömisestä tönimiseen... Yms. pientä... Mitähän seuraavaksi... )

Lapset on erilaisia. Toivottavasti tuo pahnanpohjimmainen päästäis edes vähän helpommalla, ettei joudu järsimään rannettaan laskeskellessaan sataan tunnin välein.. :D

Mun mielesta ihminen, joka tunnustaa ap:n kaltaiset on vain rehellinen, seka itselleen etta muille. Ymmartaa omat tunteensa paremmin. Ironiaa on myos vaikea ymmartaa, jos ottaa kaiken kirjaimellisesti.

Yleensa ne jotka lapsia oikeasti pahoinpitelevat ja kiusaavat, tekevat sen salassa. Eivat kaikkien silmien edessa ja kuullen.

Itse olen huomannut aitiyteni myota, etta maailmassa ei mikaan saa minua tunteideni kanssa niin laidasta laitaan ja valilla laidan ylikin, kuin omat lapseni. Nain se vaan on.

normaalia turhautumispurkautumista? Ihan tosi, jos joku tekisi aloituksen tyyliin:



"Mä vihaan tota saatan äpäräpenikkaa. Ihmettelen, etteivät kaikki halua kiduttaa lapsiaan ja katsella, kun pedofiilit hitaasti raiskaavat niitä peräsuoleen", niin pitäisikö sekin ottaa huumorilla? Todeta vaan, että jotkut nyt käyttävät sellaisia vähän voimakkaampia sanankäänteitä ja kielikuvia, ja onhan se nyt vaan tervettä purkaa turhautumistaan. EPÄTERVETTÄ OLISI TEHDÄ SE SIVISTYNEIN SANANKÄÄNTEIN?" (Mihin ihmeeseen tuokin viimeinen väite perustuu?!?)



Minun rajani ylittyi ap:n tekstissä, "saamatonkuuropissaliisa"- ja "repiä kappaleiksi ja hitaasti käristää grillillä"-jutuissa, ja veikkaan, että teillä minua ja muita ap:n tekstin tuomitsijoita tiukkapipoisiksi tunteiden tukahduttajiksi haukkuvillakin kuitenkin on oma rajanne: veikkaan, että se ylittyy viimeistään esim. juuri kidutus-, raiskaus- ja pedofiilitekstin kohdalla. Olenko oikeassa, vai sallitaanko IHAN MIKÄ VAAN kielenkäyttö, kun vituttaa rankasti?



-45

Hengitäpäs nyt rauhallisesti, pistä se kone kiinni ja keitä vaikka kahvit. Kuuntele hyvää musiikkia tai tee jotain muuta mukavaa. Mieti sitten uudelleen, minkä tason asia tää taas olikaan. Ei kannata tuohtua ihan noin paljon.

Voisiko joku vastata mun kysymykseen: mihin se raja vedetään? Mikä on vielä normaalia turhautumispurkautumista? Ihan tosi, jos joku tekisi aloituksen tyyliin: "Mä vihaan tota saatan äpäräpenikkaa. Ihmettelen, etteivät kaikki halua kiduttaa lapsiaan ja katsella, kun pedofiilit hitaasti raiskaavat niitä peräsuoleen", niin pitäisikö sekin ottaa huumorilla? Todeta vaan, että jotkut nyt käyttävät sellaisia vähän voimakkaampia sanankäänteitä ja kielikuvia, ja onhan se nyt vaan tervettä purkaa turhautumistaan. EPÄTERVETTÄ OLISI TEHDÄ SE SIVISTYNEIN SANANKÄÄNTEIN?" (Mihin ihmeeseen tuokin viimeinen väite perustuu?!?) Minun rajani ylittyi ap:n tekstissä, "saamatonkuuropissaliisa"- ja "repiä kappaleiksi ja hitaasti käristää grillillä"-jutuissa, ja veikkaan, että teillä minua ja muita ap:n tekstin tuomitsijoita tiukkapipoisiksi tunteiden tukahduttajiksi haukkuvillakin kuitenkin on oma rajanne: veikkaan, että se ylittyy viimeistään esim. juuri kidutus-, raiskaus- ja pedofiilitekstin kohdalla. Olenko oikeassa, vai sallitaanko IHAN MIKÄ VAAN kielenkäyttö, kun vituttaa rankasti? -45

Grillaaminen ei ilmeisesti ole hyvä vaihtoehto. Suohon upottamiseen kukaan ei ole vielä ottanut kantaa. Entä saako uhkailla myymisellä? Vai ihan vaan jos panis mukulan rusetille ja kaappiin siihen asti, että se täyttää 18?

Varsinkaan kirjalliseen ilmaisuun niin etä ajatus aukeaa lukijallekkin. Missä vaiheessa netistä on tullut tunteiden tuulettamisen foorumi? Aika harva lähettäisi moista tekstiä esimerkiksi iltapäivälehden yleisönosastolle.

Tovin voisi miettiä ennen kuin painaa enter.

Tipahdin sivuille sattumalta...ja järkytyin mimmosia tiukkapipoisia valittajia on äidit, joilla on terve lapsi. Menkää itseenne ja katsokaa kuinka hyvin asianne ovat, ette tiedä elämästä mitään jos kehtaatte valittaa lapsesta jolla puberteetti kasvuaikana...aukaskaa silmänne todellisuudelle, mitä on elää kuolevan lapsen rinnalla, ja niitä miljoonia...ja katotaan valitatteko vielä...onks liian vähän tekemistä kun aika riittää valitukseen..