Mä vihaan tota 3v hidastelijasaamatonkuuroapissaliisaa

Ja te paheksujat ja järkyttyjät olette vähän outoja. Joko teillä ei ole normaalia tunne-elämää tai sitten kiellätte itseltänne tunteet ja jonain päivänä räjähdätte todella pahasti jollekin ihmiselle tai sairastutte omaan sappeenne. Teillä ei selvästikään ole yhtään huumorintajuakaan.



Ymmärrän ap:tä täysin, täällä sama tilanne. Tottakai uhmaikäinen raivostuttaa äitiä. Pahemmin kuin kukaan koskaan ennen, paitsi oma äiti silloin kun itse oli aikoinaan uhmaikäinen. Se on terveen lapsi-äiti-suhteen merkki. Siksi (hyvät) äidit on sankareita, että niistä raivon tunteista huolimatta hoitaa hellästi lastaan. Minullekin apinavaisto usein sanoo, että haluaisin ravistella tai vaikka puraista lasta, mutta sitä en tee.

ja lehmänhermoisia vielä. kyllä kaikki tunteet on sallittuja, voi herranjee. oiski niin ihanat lapset ettei raivostuis koskaan...

että jos tosiaan alkaa tuntua siltä että tekisi mieli tappaa oma lapsi, kannattaisi hakea apua.

Koska silloin on jokin pahasti pielessä äidin jaksamisessa tai mielenterveydessä.

En ymmärrä teitä, jotka kannustatte ap:tä...

Minusta hänen pitäisi hakea apua pian, ennen kuin toteuttaa nuo väkivaltaiset mielikuvansa.

Minusta se on vielä normaalin rajoissa, jos äidin tekee mieli tukistaa tai läppäistä lasta (siis mielikuvissa).

Mutta jos fantasioi lapsen kiduttamisesta tai tappamisesta, ei ole kaikki kotona...

sopii lastensa "repiminen kappaleiksi ja käristäminen hitaasti grillillä"! Eikä ole tullut mieleen, etteikö voisi "päästää ulos" tunteitaan käyttämättä tuollaista väkivaltaista ja täysin psykopaattista kieltä.



Kuten sanottu, olen ollut vihainen, turhautunut, väsynyt ja rikki. Olen huutanut ja raivonnut. Silti sieltä suusta ei ole koskaan tullut tuollaista tekstiä (en ole muuten sellaista koskaan kuullut keneltäkään läheiseltänikään: monet äitejä). Minusta tuossa ei ole mitään hauskaa saati sitten vapauttavaa, vaan tuntuu, että jotain on pahasti pielessä aggression tunteen rakentumisessa, tunteiden tunnistamisessa tai nimeämisessä.



-11

vaikka onhan meillä tietysti kaikilla oma humorintajumme... ehkä tekstini sitten vain ymmärtää ne muutamat samalla huumorilla varustettua...



JA ehkä en tosiaan olisi niin raivoissani välillä jos en vaatisi itseltäni niin paljoa.....



Helppohan sitä olisi mennä siitä mistä aita on matalin, mutta meillä ei mennä......



Tulee tässä samalla vain mieleen, että kuinka moni tämän ketjun ymmärtämättömistä istuttaa lapsensa TV:n eteen päivittäin aamuin illoin ihan vaan päästäkseen rauhaan niiltä ettei tarvitse opettaa niille jatkuvasti jotain.. Kuinka moni ostaa eineksiä kaupasta ihan vain siksi, että ei tarvitse käyttää kaikkea omaa aikaansa oikean ruuan tekemiseen.... Tässä nyt vain pari pikaisesti mieleen tullutta esimerkkiä....



Ja ihan hyvä huomio itseltäni mitä saattaa näiden raivontunteiden takana välillä olla.....



AP joka on tyytyväinen jotta laittoi purkauksensa tänne, jospa se auttaisi omien tunteiden analysoimisessa... Ties vaikka auttaisi jotakuta muutakin....

"MITEN HELVETISSÄ ihmissuku on päässy näin pitkälle tappamatta kaikkia jälkeläisiään tossa iässä ja hiillostamatta nitä hitaasti grillissä ja repimättä kappaleiksi AAAAAAARGHHHHHHHHHHHHHHHH"

Ja te paheksujat ja järkyttyjät olette vähän outoja. Joko teillä ei ole normaalia tunne-elämää tai sitten kiellätte itseltänne tunteet ja jonain päivänä räjähdätte todella pahasti jollekin ihmiselle tai sairastutte omaan sappeenne. Teillä ei selvästikään ole yhtään huumorintajuakaan. Ymmärrän ap:tä täysin, täällä sama tilanne. Tottakai uhmaikäinen raivostuttaa äitiä. Pahemmin kuin kukaan koskaan ennen, paitsi oma äiti silloin kun itse oli aikoinaan uhmaikäinen. Se on terveen lapsi-äiti-suhteen merkki. Siksi (hyvät) äidit on sankareita, että niistä raivon tunteista huolimatta hoitaa hellästi lastaan. Minullekin apinavaisto usein sanoo, että haluaisin ravistella tai vaikka puraista lasta, mutta sitä en tee.

Ehkä joidenkin kannattaisi jättää ne lapset tekemättä?

Minun tekisi mieli heittää lapseni päin seinää aina silloin tällöin. Mutta mitäs teenkään? Pysyn rauhallisena, ainakin ulospäin. Minun tekisi myös välillä mieli hakata vähän järkeä mieheni päähän. Mutta mitäs silloin teen? Noh, pysyn edelleen rauhallisena (ulospäin)ja keskustelen asiasta vasta kun ei tee mieli toteuttaa ajatuksiani. Vihaisena tulee ajateltua kaiken näköistä. Enkä todellakaan koe minkäänlaista syylisyyttä hetkittäisistä ajatuksistani. Ja kyllä, rakastan lastani myöskin silloin kun hän on ärsyttävimmillään. Muutenhan olisin jo heittänyt hänet päin seinää, eikö?

TArkennan nyt vielä, että en todellakaan ajattele täällä lapsen tappamista enkä todellakaan nimittele häntä täällä yhtään miksikään paitsi kullannupuksi....



Että minusta ne ovat outoja jotka eivät tuota kirjoitusta käsitä vaan ottavat sen jotenkin kirjaimellisesti konkreetisina ajatuksina.....



AP

vaikka onhan meillä tietysti kaikilla oma humorintajumme... ehkä tekstini sitten vain ymmärtää ne muutamat samalla huumorilla varustettua... JA ehkä en tosiaan olisi niin raivoissani välillä jos en vaatisi itseltäni niin paljoa..... Helppohan sitä olisi mennä siitä mistä aita on matalin, mutta meillä ei mennä...... Tulee tässä samalla vain mieleen, että kuinka moni tämän ketjun ymmärtämättömistä istuttaa lapsensa TV:n eteen päivittäin aamuin illoin ihan vaan päästäkseen rauhaan niiltä ettei tarvitse opettaa niille jatkuvasti jotain.. Kuinka moni ostaa eineksiä kaupasta ihan vain siksi, että ei tarvitse käyttää kaikkea omaa aikaansa oikean ruuan tekemiseen.... Tässä nyt vain pari pikaisesti mieleen tullutta esimerkkiä.... Ja ihan hyvä huomio itseltäni mitä saattaa näiden raivontunteiden takana välillä olla..... AP joka on tyytyväinen jotta laittoi purkauksensa tänne, jospa se auttaisi omien tunteiden analysoimisessa... Ties vaikka auttaisi jotakuta muutakin....

Ehkä se lapsi kärsii vähemmän tunnin videoiden katselusta, kuin siitä että äidillä on noinkin väkivaltaisia ajatuksia häntä kohtaan kuin sinulle. Hyvä äitiys ei ole sitä, että lapsille valmistetaan vain luomuruokaa hyvistä aineksista.

Kumman luulet olevan lapsille tärkeämpää?

Rakastavan ja kärsivällisen äidin, vai jonkun kotona alusta asti valmistetun luomumössön?

Kumpaa lapsi muistelee lämmöllä aikuisenakin?

On sulla todella oudot käsitykset hyvästä vanhemmuudesta, ei voi muuta sanoa!

voi tajuta ap:n purkausta. Siis turhautumisen, suunnattoman väsymyksen ym. tajuan kyllä. Ja oma lapseni oli tavattoman haastava juuri ikävuosina 3-5. Olin yh, olin aina yksin sen ylivilkkaan taaperon kanssa, ja perheneuvolat on ravattu ja loppuunpalamiset koettu siinä rajoja testaillessa. Olin siis niin rikki silloin aikoinaan, että tosiaan sairastuin burnoutiin ja paniikkihäiriöön ja jouduin turvautumaan lääkehoitoon ja terapiaankin...Mutta silti KOSKAAN en ole kokenut tarvetta puhua lapsestani tuollaisilla sanakäänteillä! Vaikka olisin ollut kuinka VIHAINEN, olen silloinkin rakastanut lastani. Ja siis nuo sanavalinnat, joita ap käyttää purkaessaan aggressiotaan ovat oikeasti tosi ala-arvoisia. Kuka voi puhua oman lapsensa tappamisesta ja repimisestä kappaleiksi? Haukkua lastansa vihattavaksi saamattomaksi kuuropissaliisaksi? Puistattaa sun tekstisi, ap! Ja tuollaisella tekstillä sympatiat heräävät kyllä kaikilla lastasi, ei sinua, kohtaan, vaikka ihan varmasti moni tietää ja tunnistaa sen suunnattoman turhautuneisuuden, jonka haastavan lapsen kanssa voi kokea!

eikä hautoa päässäsi? Minä ainakin ymmärrän täysin ap:ta. Huumorintajuttomia enminävaankoskaantunnenoin- ihmisiä en ymmärrä.

Grillissä käristämisessä? Tai siinä, että oma äiti kutsuu lasta pissaliisaksi?

Järki käteen nyt sinullekin! Jos ihminen kirjoittelee tuollaista lapsestaan nettiin, niin luuletko että hänen on jatkossa vaikea sanoa vastaavaa myös lapselle?

Ai niin, mutta sehän on vain hauskaa huumoria.

Huumorintajuton 3-vuotias vain ei ehkä ymmärrä miksi äiti uhkaa tappaa...

Itse olen viimeksi tänään lukenut 4-vuotiaasta ruotsalaispojasta, jota isäpuoli pahoinpiteli. Lisäksi Baby P:n tarina, Baby Grace...

Surullisia esimerkkejä on tarpeeksi, ja ei, en pidä lasten kiduttamista käsitteleviä viestejä hauskana huumorina.

Kasva sinäkin aikuiseksi.

että huumorintajuni on vääristynyt, minun on vaan niin hirvittävän vaikea tajuta aina malttinsa säilyttäviä ihmisiä, jotka sitten kuolinvuoteellaan kysyvät saanko nyt olla oma itseni. Yritän toki joka päivä, ihan työni puolesta.

Parempi päästää sanat, rankatkin, ulos näppikseltä palstalle jossa pitäisi olla samoin tuntevia kuin pitää sisällä tai pahimmassa tapauksessa ladella 3veelle tai vielä pahemmassa toteuttaa.

TArkennan nyt vielä, että en todellakaan ajattele täällä lapsen tappamista enkä todellakaan nimittele häntä täällä yhtään miksikään paitsi kullannupuksi.... Että minusta ne ovat outoja jotka eivät tuota kirjoitusta käsitä vaan ottavat sen jotenkin kirjaimellisesti konkreetisina ajatuksina..... AP

Kirjoitettuna asiat näyttävät erilaisilta kuin sanottuna. Silloin ei näe muita merkkejä esim hymyä tai naurua, josta saattais saada käsityksen että toinen vitsailee tai on sarkastinen tms. Sen takia näissä ehkä kannattaa olla tarkkana. Vähän niin kuin sähköpostiviesteissäkin.

musta tuo lasten grillaaminen on samanlainen heitto kuin "nyt teen kyllä tuosta koirasta rukkaset". Eihän kukaan silloinkaan ajattele että kauheeta, tuo oikeesti haluais tappaa viattoman lemmikkinsä aseella tai ties millä ja nylkeä sen ja vielä kulkea niissä rukkasissa! HIRVEETÄ!



Kaikki vauvaopuksethan on täynnä juttuja, että joskus tulee olo että tekis esim. mieli heittää itkevä vauva seinään tms. mutta että sellainen tunne on ihan normaali. Jos joku nyt vähän huumorilla höystettynä sanoittaa "kypsymisen" tunteita uhmaikäisen lapsensa suhteen niin heti täällä ollaan mollaamassa tunteettomaksi hirviöksi. Hohhoi.

osoittelua. Jos paheksut sitä, että äiti käyttää lapsestaan täysin alatyylisiä ilmauksia ja väkivaltaista kieltä, olet varmasti lapsesi tv:n eteen oman mukavuutesi nimissä istuttava, tunteesi sisälläsi pitävä "täydellisen äidin" kruunuasi kiillottava viilipytty, räjähdysaltis aikapommi?



News flash: raivota voi ja sitä ihan samaa vihaa purkaa esim. tekemällä seuraavankaltaisen aloituksen av:lle:

"Mä olen NIIN hajalla. AAAAARGH. Tuo lapsi ei opi ikinä sitä ja tätä ja se tekee aina näin ja näin. Ja tuntuu että se tekee sen ihan tahallaan saadakseen mut järjiltään. Saatana soikoon. Mä myyn sen markalla just tasan seuraavalle vastaantulijalle, enkä ikinä enää tee lisää lapsia. Mä en vaan jaksa. Tää on yhtä HELVETTIÄ. Tää on HIRVEETÄ SAATAN SKEIDAA. AAAAAARGH!!"



Ja varmasti silloin moni tunnistaisi sen loppuunpalamispisteentunteen ja kaikki varmasti ymmärtäisivät, ettei aloituksen kirjoittaja ole tosissaan aikeissa myydä lastansa markalla tai ettei hän tosiaan koe perhe-elämäänsä pelkäksi helvetin saatanan skeidaksi. Tällaisia tunteita varmasti on suurimmalla osalla äideistä. Joskus tulee kiroiltua ja jopa huudettua lapselle päin naamaa (ei kovin rakentavaa), mutta kyllä se on vähemmistö äitejä (tämänkin ketjun perusteella), jotka silloin loppuunpalamispisteessäkään ajattelevat TAI EDES KOKEVAT TARVETTA UHOTA vihaavansa lapsiaan ja toivovansa voivansa käristellä heitä grilleillä.



Siinä on jotain suhteettoman väkivaltaista ja aggressiivista eikä suinkaan mitään hauskaa.

Eikä sillä ole mitään tekemistä tunteiden sisällä pitämisen kanssa, jos tuomitsee tällaisen tekstin.

TAI EDES KOKEVAT TARVETTA UHOTA vihaavansa lapsiaan ja toivovansa voivansa käristellä heitä grilleillä.

aphan ihmettelee miten ihmiset ovat päässeet näin pitkälle grillaamatta lapsiaan, ei hän maininnut että olisi sitä itse tekemässä.

se tässä vain nyt mättää. He luulevat, että ajatus ja teksti on samaa kuin teko. He ovat moukkia, ajatuspoliiseja, idiootteja ja niitä, jotka laittavat kirjaroviot palamaan.

näet paljon vaivaa lastesi eteen. Teet kaiken ruuan alusta asti itse, et anna lasten istua television ääressä, vaan käytät senkin ajan opettaaksesi heille jotain tärkeää jne. jne. OIKEASTI, tuoko on sun selitys!!!!!!!?????? VOI ANNA MUN NAURAA!!! Tämä menee nyt taas niin av-touhuksi, että taidan vaihtaa maisemaa. ps. Osta se einesmaksalaatikko ja anna lasten syödä sitä. Varaa itsellesi joku terapiasessio ja kerro nämä asiat siellä.

kyllä av-mammoilla on nyt hiukan huumori hukassa.. Jos joku tosiaan uskoo, että ap on sarvipäinen lucifer joka istuu kotona miettimässä lapsensa lahtaamista, niin eiköhän olisi peiliin katsomisen paikka? Kuinka moni äiti voi käsi sydämellä sanoa ettei KOSKAAN ole suuttunut lapselleen tai ajatellut tästä rumasti?



Ajatukset on ajatuksia, ja teot on jo ihan eri asia. Pelottavampaa minun mielestäni on se, jos ihminen pysyy tyynen rauhallisena ja hymyilee autuaasti vaikka kuinka ärsytettäisiin. Ihmisiä me vanhemmatkin vain ollaan.

On TODELLA paljon parempi purkaa turhautumisensa TÄÄLLÄ ja verbaalisesti aikuisten kesken kuin lapseen.



Ap, älä piittaa näistä "hyvistä äideistä". :)

mitään sellaista, että muka palais käpy tenavien kanssa... Muotoili lauseen nyt rankemmin tai vähemmän rankasti, niin hermonsa menettänyt äiti on huono äiti joka ei tenaviaan edes ansaitse. Äiti säilyttää malttinsa aina ja ikuisesti *nih* EIKÄ edes ajattele mitään pahaa pilteistään IKINÄ!



Joo... Mä olen ite ollut myymässä ja lahjoittamassa herraties kuinka monta kertaa tota meidän keskimmäistä ekalle vastaantulijalle ja mieheltä joskus kysynyt, että joko mä saan upottaa tuon jätkän suohon... ;D Meillä kolme lasta enkä ihan oikeesti muista, että esikoisen kanssa olis ikinä ollut samanlaista. Jätkän kanssa me ollaan napit vastakkain joka hemmetin päivä, parhaana päivänä kymmeniä kertoja ja ihan joka asiasta. Uhmistelua tuntuu riittävän ja riittävän loputtomiin... Pahin vaihe alkoi joskus 2-vuotiaana, huipentui viime talvena, poika täytti keväällä 3v, nyt jo vähän rauhoittunut mutta silti tätä nyt tuntuu jatkuvan aina ja ikuisesti (4-vuotisuhmaa odotellessa...) Jätkä on korvaton ja väliin vähän aivotonkin ja yksinkertaisesti ihan järkyttävä riiviö kun sille päälle sattuu... Ja sattuu meinaan aika usein.



Esikoinenkin sai ihan järkyttäviä raivareita saman ikäisenä, mutta ei se nyt ollut lähellekään sama, jos saa kerran viikkoon semmosen parin tunnin hepuliraivarin. Poikaan menee hermo tuon tuostakin ja jäähypenkki on pojalle enemmän kuin tuttu paikka. Yhden huonon käytöksen kun saa kitkettyä pois, poika keksii toisen... (Lelujen paiskomisesta siirryttiin kaiken liikkuvan puremiseen, puremisesta lyömiseen, lyömisestä tönimiseen... Yms. pientä... Mitähän seuraavaksi... )



Lapset on erilaisia. Toivottavasti tuo pahnanpohjimmainen päästäis edes vähän helpommalla, ettei joudu järsimään rannettaan laskeskellessaan sataan tunnin välein.. :D

On TODELLA paljon parempi purkaa turhautumisensa TÄÄLLÄ ja verbaalisesti aikuisten kesken kuin lapseen. Ap, älä piittaa näistä "hyvistä äideistä". :)

Minua ainakin alkoi ahdistaa ap:n teksti, todella paljon. Ihan samalla tavalla kuin ahdistaa lukea uutisia lasten kaltoinkohtelusta.

Voi toki olla, että ap "vain" päästeli höyryjä.

Sanavalinta olisi silti voinut olla toinen. Sekin on eri asia mitä päässään ajattelee, ja mitä nettiin kirjoittelee.

Täällä kun on meitä muitakin.

kyllä av-mammoilla on nyt hiukan huumori hukassa.. Jos joku tosiaan uskoo, että ap on sarvipäinen lucifer joka istuu kotona miettimässä lapsensa lahtaamista, niin eiköhän olisi peiliin katsomisen paikka? Kuinka moni äiti voi käsi sydämellä sanoa ettei KOSKAAN ole suuttunut lapselleen tai ajatellut tästä rumasti? Ajatukset on ajatuksia, ja teot on jo ihan eri asia. Pelottavampaa minun mielestäni on se, jos ihminen pysyy tyynen rauhallisena ja hymyilee autuaasti vaikka kuinka ärsytettäisiin. Ihmisiä me vanhemmatkin vain ollaan.

Eikä kukaan ole syyllistänyt ap:tä negatiivisista tunteista sinänsä. Tuo hänen tekstinsä nyt vain oli vastenmielinen. Piste.