Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan kertonut että vauva-aika on tätä!
18.11.2009 |
Paita 1. päällä, aamupesulla pissat/puklut päälle. Paita 2. päälle, poistoon aamuruoan jälkeen, päällä soseet ja puklut. Paita 3. päälle, poistoon vaipanvaihdoin jälkeen, kakkaa päällä. Jne.
Laahustan kotona virttyneissä vaatteissa kun ei ole mitään mieltä ehostautua kun samantien on paskasena vaatteet. Tukkaa jos saa pestyä joka toinen päivä niin juhlaa. Meikannut en ole sitten ristiäisten.
Oma itse on kadonnut täysin. Ennen minulla oli näkemyksiä. Ennen minulla oli itsetuntoa ja aikaa ja kiinnostusta lukea vaikkapa uudesta kirjasta ja pohtia kenelle se sopisi lahjaksi. En ole enää nainen, ihminen tai mitään. Kone paskasissa vaatteissa.
Ja sitten tulee taas yö ja miljoonat herätykset ja parkumiset. Tissit rikki ja kauhtunut yöasu maitoläikissä.
Jos viesti on sekava niin johtuu ihan vaan siitä, että olen ihan sekaisin.
Ja ajatella, että vielä puolisen vuotta sitten olin arvostetussa työssä ja vaativissa esimiestehtävissä. Edustushommia. Huoh.
Kommentit (110)
tuo vaihe ei kestä kauaa ja usko pois tulet vielä kaipaamaan tuota aikaa.
nimimerkki kokemusta löytyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen lukenut että monella esimies- tason tehtävissä työskentelevillä on ollut ongelmia "heittäytyä" vauva-arkeen. Olen itse ajatellut, että voisko se johtua siitä, että töissä kun sanot jollekkin alaiselle, että haluan että asia tehään näin, niin se tehään. Vauvan kanssa joudut tekemään vielä vauvana juuri niin kuin vauva sanoo, ei niistä asioista voi keskustella. Omaa aikaa ei ole niin kauan kuin imetät etkä halua vauvalle pullosta antaa. Tarkoitan sellaista omaa aikaa, että kaupassa ei kellon kanssa tarvitse ravata että koska sille nyt tulikaan se nälkä, kun et voi sitä edes tietää...
Siihen vain täytyis heittäytyä, ajatella, että tämä on väliaikaista. En sano, että minulle se olisi ollut helppoa. Onko sillä väliä, vaikka kotona ei näytä edustusammatissa olevalta pimulta? Lapsesi ei siitä välitä, ja senhän pitäisi olla tärkeintä.
Saanko kysyä, mitä oletit sen olevan?
Meillä on viisi lasta, eikä vauva aika ole koskaan ollut tuollaista. En ole kulkenut virttyneissä vaatteissa, enkä väsyneen näköisenä. Pidin todellakin huolta ulkonäöstäni aina kun tuli tauko, ei se paljon aikaa vienyt että sai siistit vaatteet päälle. Yöllä kyllä heräiltiin, mutta ei sen ole pakko kasvoissa näkyä, eikä näykkään kun osaa virkistäytyä vaikka sitten sen vauvan kanssa. Käyttöön pestävät liivinsuojat, ja kunnon liivit. Itsensä ehostus ja kunnossapito vie aikaa n. puoli tuntia, ja sen kerkeää hyvin tehdä kun vauva nukkuu jossain vaiheessa.
En tosiaan sano, ettei vauva aika olisi rankkaa, mutta kyllä mä ainakin ihan itseni takia laitoin itseni kuntoon joka aamu. Oli parempi ja reippaampi mieli itselläkin. Ja eikun ulos vaunulenkille, niin saa oman itsensä nopsaan takaisin. Piristää yllättävän paljon:)
Aika kurjasti sanottu #55. Mulla oli esikoisen jälkeen synnytyksen jälkeinen masennus ja se vauva-arki tuntui välillä ylivoimaiselta kestää. Eikä ole muuten jaksaminen siitä kiinni, että liian vanhana olisin lapseni tehnyt...!
Kuvittelin, että toisen lapsen vauva-aika olisi yhtä raskas, mutta kas kummaa, energiaa riitti vauvan JA uhmiksen kanssa siihen meikkailuun, kodinhoitoon, kahvitteluun, harrastuksiin jne. Kun ei ollut sitä samanlaista mustana pilvenä roikkuvaa masennusta.
Meillä on viisi lasta, eikä vauva aika ole koskaan ollut tuollaista. En ole kulkenut virttyneissä vaatteissa, enkä väsyneen näköisenä. Pidin todellakin huolta ulkonäöstäni aina kun tuli tauko, ei se paljon aikaa vienyt että sai siistit vaatteet päälle. Yöllä kyllä heräiltiin, mutta ei sen ole pakko kasvoissa näkyä, eikä näykkään kun osaa virkistäytyä vaikka sitten sen vauvan kanssa. Käyttöön pestävät liivinsuojat, ja kunnon liivit. Itsensä ehostus ja kunnossapito vie aikaa n. puoli tuntia, ja sen kerkeää hyvin tehdä kun vauva nukkuu jossain vaiheessa. En tosiaan sano, ettei vauva aika olisi rankkaa, mutta kyllä mä ainakin ihan itseni takia laitoin itseni kuntoon joka aamu. Oli parempi ja reippaampi mieli itselläkin. Ja eikun ulos vaunulenkille, niin saa oman itsensä nopsaan takaisin. Piristää yllättävän paljon:)
Siis aikuisten oikeasti, kuinka paljon vauvasi valvotti? Kuinka vähällä unella oikein tulette toimeen? Kun koliikkivauvaa oli käytännössä valvottu nukkumatta neljä kuukautta kuin tunti keskimäärin yössä, niin voin todella sanoa, että meikit ja ulkoilut ja pynttäilyt ei ollut lähimaillakaan mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helppoa yhden vauvan kanssa. mä sain kaksoset ja sitten myöhemmin vielä kolmannen. mutta ei kyllä ollut yhtään ekojen kanssa tuollaista oloa kuin sinua. pakko oli olla rytmiä yöstä 1. lähtien, koska niitä oli 2. eivät nukkuneet samaan aikaan kuin vauvnuissa, joten päivä meni about näin
klo 5-6 herätys
6-7 aamupala
9-11 ulkona kävelyllä satoi tai paistoi vauvat nukku
11 lounas ja leikkia
13-15 ulkona satoi tai paistoi koska vauvat nukku
klo 15 välipala ja leikkiä ehkä 3. kerran ulos, koska pakko
17-18 iltaruoka
18 iltapesut
19 nukkumaan
kokeilepåa tätä niin johan alkaa päivät muuttumaan :)
se on asenteesta ja itsestä kiinni, kuka sieltä himasta sua tulee hakee????
En minäkään alkanut tuossa KAIKKIA omia vaivojani luettelemaan. Kipuihin voi syödä lääkettä.
Oma valintasi oli hankkia lapsi.
Miksi et voinut jättää lasta kenellekään hoitoon? Eikö miehesi hoitanut tai muu turvaverkostanne?
Oma valinta on myös, kokeeko tärkeäksi olla joka hetki *hehkeä*, mitä se nyt kullekin tarkoittaa. Jollekin meikkaamista, minulle ei.
Monet allergikot hankkivat lapsia ja sitten valittavat, kun lapset ovat allergisia. Tai eivät imetä ja lapset ovat maitoallergikkoja. Tai eivät hanki koiraa ja siedätä lasta eri ympäristöissä ja sitten valittavat, kun on allergiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä se estäny mua jatkamasta harrastuksia ja muuta elämää. Valvottihan se, mutta sitten nukuin ku vauva nukkui. Vaikka sitte vauva rintarepussa ja puoli-istualtaan sohvalla. Toinen sai alkunsa ku esikoinen oli 4kk ja kahden lapsen kanssa hoidin vielä lemmikit ja koirien kanssa tavoitteellisen treenaamisen. Meikki ei koskaan ole kuulunu mun elämään, mutta ei myöskään kulahtanut olemus.
Ja olen ihan rennosti käyny yhden, kahden ja kolmen lapsen kanssa usein ulkona, kahviloissa, ravintolassa syömässä, koiranäyttelyissä jne. Ja nämä kolme lasta on syntyny neljän vuoden sisällä. Mä en ymmärrä miten ihmiset saa vauva-ajasta elämää suuremman ongelman vai onko se ongelma oikeesti siinä muussa elämässä ja länsimaisessa itsekkääksi omaan napaan tuijottelijaksi kasvatuksessa?
helppoa yhden vauvan kanssa. mä sain kaksoset ja sitten myöhemmin vielä kolmannen. mutta ei kyllä ollut yhtään ekojen kanssa tuollaista oloa kuin sinua. pakko oli olla rytmiä yöstä 1. lähtien, koska niitä oli 2. eivät nukkuneet samaan aikaan kuin vauvnuissa, joten päivä meni about näin klo 5-6 herätys 6-7 aamupala 9-11 ulkona kävelyllä satoi tai paistoi vauvat nukku 11 lounas ja leikkia 13-15 ulkona satoi tai paistoi koska vauvat nukku klo 15 välipala ja leikkiä ehkä 3. kerran ulos, koska pakko 17-18 iltaruoka 18 iltapesut 19 nukkumaan kokeilepåa tätä niin johan alkaa päivät muuttumaan :) se on asenteesta ja itsestä kiinni, kuka sieltä himasta sua tulee hakee????
Ja vauvasi nukkuivat yöstä 1. tuosta klo 19 sinne viiteen? Onnittelut, useilla ei. Meillä esim. vauva herää noin tunnin välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen äiti on toiselle äidille susi. Yhden lapsen kanssa ei saa olla vaikeaa, koliikittoman lapsen kanssa ei saa olla vaikeaa, hyvin nukkuvan lapsen kanssa ei saa olla vaikeaa jne jne jne. Harva tälläkin palstalla aidosti kuuntelee toisen murheita. Heti alkaa se jeesustelu omista asioista ja toisen ongelmien vähättely. Ei sairaan tai muuten hankalan lapsen vanhemmalla ole yksinoikeutta väsymykseen tai masennukseen. Niitä tunteita tulee jos on tullakseen. Mutta varjele, jos erehdyt niistä toiselle äidille kertomaan. Sinut teilataan suoralta kädeltä.
Eikö kukaan tässä ketjussa (ylipäätään tällä palstalla ikinä ) ole sitä mieltä? Nyt viimeistään tajuan, että tää vauva-palsta ei oo mun juttu..
On ne vauvat ihania, ainakin mun oli:)Rankkaa oli, mutta kaiholla kuitenkin nyt muistelen vauva-aikaa.
Uskaltauduin jopa tulemaan uudelleen raskaaksi ja kohta se vauva-arki koittaa taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"toinen äiti on toiselle äidille susi"
Silmät pyöreänä luen tätä nuorten äitien "keskustelua". Mikään ei ole sukupolven aikana muuttunut.
Niin, itse en kaipaa vauva-aikaa yöherämisineen ja kroonisine väsymyksineen, siitä on jo lähes 30 vuotta. Rakastan sitä, että saan nukkua yöni häiriöttä.
Nyt nautin lastenlapsista, kyllä ovat ihania!
Tsemppiä aloittajalle! Ota päivä kerrallaan, jossain vaiheessa helpottaa.
toinen äiti on toiselle äidille susi. Yhden lapsen kanssa ei saa olla vaikeaa, koliikittoman lapsen kanssa ei saa olla vaikeaa, hyvin nukkuvan lapsen kanssa ei saa olla vaikeaa jne jne jne. Harva tälläkin palstalla aidosti kuuntelee toisen murheita. Heti alkaa se jeesustelu omista asioista ja toisen ongelmien vähättely. Ei sairaan tai muuten hankalan lapsen vanhemmalla ole yksinoikeutta väsymykseen tai masennukseen. Niitä tunteita tulee jos on tullakseen. Mutta varjele, jos erehdyt niistä toiselle äidille kertomaan. Sinut teilataan suoralta kädeltä.
Ihan totta, että äidin joskus pitää saada päästää höyryjä ulos. Eikä ystävillekään välttämättä halua kertoa, miten väsynyt ja turhautunut ja kiukkuinen joskus vaan on. Ollaanhan me kaikki joskus?
Mutta ihan hyvä myös, jos saa täältä vähän suhteellisuudentajua. Ja ehkä parannusehdotuksia, miten vois paremmin pärjätä jos tekisi jonkin asian toisin. Ne voisi kyllä esittää vähän ystävällisemmässä hengessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö ole ollenkaan ottaneet selvää mitä on lapsiperheen arki? Tottakai ne lapset puklailee ja paskoo. Ruokaakin saattaa siinä hötäkässä lentää.
Sitä ihmettelen että miksi et ehdi suihkuun/meikkaamaan vaikka joka päivä niin halutessasi? Vauva vaan mukaan tai sitten käyt suihkussa vauvan nukkuessa. Tuskin se vauva ihan koko päivää on hereillä? Luulisi nukkuvan vähintään 2 unet päivässä.
Minä koin lapset vauva-ajan ihanana! Huolehdin itsestäni ja uskon sen vaikuttaneet positiivisesti. Kävin suihkussa vauvan katsellessa sitterissä vieressä, meikkasin vauvan leikkiessä lattialla tai jossain. Ei se sen kummempaa ole.
Älkää tehkö asioista niin vaikeita, asennetta peliin arvon naiset!
Tai asiat saavat oikeat mittasuhteet. Nyt kun lapset lähestyvät kouluikää niin vauva-aika on jossain tosi kaukana takanapäin. Nyt siitä oikeastaan muistaa miten oli väsynyt, mutta ehti olla kotona. Ja oikeastaan kaipaa sitä, että päivä sai mennä vauvan rytmin mukaan, muiden aikatauluista ei tarvinnut välittää.
Meille tulossa nyt neljäs lapsi. Aika isoilla ikäeroilla kylläkin...
Minä olen pitänyt siitä huolen, että käytän ihan ihmisten vaatteita, laitan joka päivä vähän ripsiväriä ja laitan hiukset.
Lisäksi olen tähän asti jokaisella äityislomallani opiskellut lisää, esim. avoimessa yliopistossa. Minulla on muutenkin ylempi korkeakoulututkinto.
En kerta kaikkiaan ole suostunut luopumaan itsestäni ja olen hakeutunut muiden ihmisten seuraan. Olen mukana järjestöissä ja olen ollut myös vauva-aikoina.
No katsotaan miten nyt käy, kun neljäs kohta syntyy... Toivottavasti ihan reippaasti, mutta vannomatta paras.
Voimia sinulle ap.
Oon ihan vauvoissani, mua ei haittaa mikään, ei heräily, ei parit puklailut, ei mikään. Itkukin on ihanaa, kun saan lohduttaa ja hoitaa toista. Vaippaa vaihtelen ja pesen kuin en olis ikinä muuta tehnytkään ja hyräilen lastenlauluja, joita koitan muistella, että voin niitä vauvalle laulaa. Onneks en oo tollanen zombiäiti, joka kokee vauvansa vaivaksi. Mun vauva
Pelkasin kaksosia, kun luin Vauva-palstaa.
Mutta nehan nukkui 2 tunnin paivaunia kolme kertaa paivassa. Kiersin kaupungilla, maleksin kirjakaupoissa ja istuin kahviloissa lehtia lukemassa.
Ravintolaan mentiin kolme kertaa viikossa ja vaavit nukkui 90 minuutin illallisen lapi. Tarjoilijat kavi ihastelemassa vieressa.
Yolla piti herata kolme kertaa, mutta lapset menivat 8 tunnin unirytmiin neljan kuukauden kohdalla.
Vaihtovuorot vanhempien kanssa. Tasapeli ja liitto kukoistaa.
En tieda, onko sitten tosiaan jotkut vauvat taysin mahdottomia, meidan kolmaskin oli semmonen unimurmeli.
Helpompaa se oli kuin Soulin olympialaisten kanssa valvominen.
Meillä sairastettiin just kolme viikkoa sikainfluenssaa ja vielä on kuopus kaksi viikkoa kotona, mies työmatkalla.
En pukenut päälleni viikkoon, enkä nukkunut kolmeen viikkoon, kun kuulostelin 5-vuotiaan astmalapsen hengitystä. Kerran soitin ambulanssin.
Ruokana ei ollut enää mitään, kun pakastin ja kuivavarastokin tyhjeni...
Olin niin tokkurassa, etten vauva-aikana ikinä!
paitsi nyt, kun väitettiin, että on ihan oma valinta miten vauva-aika menee. Sanoinhan aiemmin, että en edes näistä yleensä puhu, koska on niin paljon kivempaa puhua mukavista asioista. Ja on meillä puhtaat vaatteet ollut päällä jne. Lenkkeilyn lisäksi liitoskivut hankaloittivat aika montaa muutakin liikuntaharrastusta, mutten nyt jaksanut niitä alkaa listaamaan. Virtsankarkailu on varmasti ikävää, mutta se tuskin sattuu ihan hemmetisti. Ja se, etten voinut jättää lasta moneen kuukauteen käytännössä ollenkaan kenenkään muun kanssa nyt ihan oikeasti rajoittaa niitä omia harrastuksia, kun harrastuksiksi en lue pelkkiä vaunulenkkejä ja lukemista yms.
En ole kokenut vauva-aikaa kamaluutena. Ei asenteeni poista kuitenkaan aiemmin mainittuja asioita ja kyllä joskus on tuntunut samalta kuin ap:stä. Silloin alkaa sapettamaan, kun joku väittää, että on ihan vain itsestä kiinni, jos ei ole koko ajan hehkeä ja ota omaa aikaa harrastuksiin monta ketaa viikossa.