Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan kertonut että vauva-aika on tätä!
18.11.2009 |
Paita 1. päällä, aamupesulla pissat/puklut päälle. Paita 2. päälle, poistoon aamuruoan jälkeen, päällä soseet ja puklut. Paita 3. päälle, poistoon vaipanvaihdoin jälkeen, kakkaa päällä. Jne.
Laahustan kotona virttyneissä vaatteissa kun ei ole mitään mieltä ehostautua kun samantien on paskasena vaatteet. Tukkaa jos saa pestyä joka toinen päivä niin juhlaa. Meikannut en ole sitten ristiäisten.
Oma itse on kadonnut täysin. Ennen minulla oli näkemyksiä. Ennen minulla oli itsetuntoa ja aikaa ja kiinnostusta lukea vaikkapa uudesta kirjasta ja pohtia kenelle se sopisi lahjaksi. En ole enää nainen, ihminen tai mitään. Kone paskasissa vaatteissa.
Ja sitten tulee taas yö ja miljoonat herätykset ja parkumiset. Tissit rikki ja kauhtunut yöasu maitoläikissä.
Jos viesti on sekava niin johtuu ihan vaan siitä, että olen ihan sekaisin.
Ja ajatella, että vielä puolisen vuotta sitten olin arvostetussa työssä ja vaativissa esimiestehtävissä. Edustushommia. Huoh.
Kommentit (110)
ahdistaa ajatellakin, että ei varsinaisesti helpota, vaan aina tulee jotain uutta? Sotkemiset, uhmat, ymsyms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen heti jälkitarkastuksen jälkeen jatkanut harrastuksiani. Olimme tämän mieheni kanssa yhdessä sopineet. Määrät kummallakin vähenivät, mutta molemmilla on omaa aikaa ja tilaa - käyttääpä sen harrastamiseen, hiusten pesuun, nukkumiseen tai meikkaamiseen.
En minäkään arkisin meikkaa ja vaatteet voivat olla vähemmän huoliteltuja kuin työelämässä. Tämä ei kuitenkaan minua häiritse, koska osaan tehdä eron eri tilanteille ja niihin kuuluviin vaatetukseen.
Vaateongelmasta kärsin täysimetyksen ajan, koska olin yhtä vaatekokoa suurempi kuin normaalisti. Kuitenkin ryhdistäytymällä (herkut pois) sain painon pudotettua ja nyt taas mahdun vanhoihin vaatteisiin.
Ainakaan meillä vauva ei ollut syy äidin huolittelun muutoksessa, vaan oma mukavuuden halu eli laiskuus.
ja ovat myös eri elämänvaiheessa. Ei ole erinomaista sanoa, että itse nautin vauva-ajasta. Minulla on kaksi pientä lasta. Yhden kanssa oli tosi helppoa. Sotkua tulee ja siivota saa, muttei kotiin kannata jääädä itsekseen tukka pystyssä suremaan. Kalenteriin mat menot esim. jumpat ja kuntoilu ja mieli pysyy virkeänä. Meikkaan joka päivä edes vähän, vaikka menisimme vain ulos lasten kanssa. Silloin kun seinät kaatuvat päälle mietin sitä kuinka lyhyt tämä aika on. Kohta olemme jälleen ilman heitä ja liihottelevat maailmalla. Oikeasti tästä ainutlaatuisesta ajasta kannattaa nauttia. Jos on hankalaa esim. vauvan itkujen takia, yhteys neuvolaan ja apua peliin. Ei kannata pilata ilmapiiriä ja sinnitellä itseään liian väsyneeksi. Äidin paras neuvo on pitää itsestään/kin hyvää huolta. Tsemppiä
Onneksi tulee käytyä tällä palstalla, saa hyvää reality checkiä....Voipi olla etten koskaan halua tulla äidiksi. terkuin lapseton, eikä vielä edes harkinnassa
Näin olen kuullut sanottavan. Mutta en ole siitä enää ihan varma. Mun mielipiteeni on nykyään se, että lasta pitää _todella haluta_ ennen kuin niitä kannattaa alkaa edes harkita.
Mä sain lapseni kun eepparit petti ja kesken hyvin alkaneen uranousun ja juuri alkaneen parisuhteen keskelle syntyi käärö. Ei ollut mitään ennakko-odotuksia, ja sieltähän tupsahti ihana pieni ihminen :) En ole koskaan varsinaisesti tykännyt lapsista, joten oli positiivinen yllätys että hullaannuin omaan vauvaani ihan täysin ja hän onkin tosi mainio tapaus! Monet jotka suunnittelee ja haluaa lapsia vuosikaupalla ennen raskaaksi tuloa, saattavat pettyä kun tosielämä onkin sitten väsymystä ja puklurättejä.
ei minulla ainakaan. En ole yhtenäkään päivänä jättänyt meikkaamatta vauva-aikana, (paitsi yleensä flunssassa en meikkaa) olen pitänyt aina kauniita vaatteita, ja toki jos ne ovat sotkeentuneet niin vaihtanut. Ei minulla edes juurikaan ole mitään kauhtuneita vaatteita. Vauva heräili normaalit heräilyt öisin mutta nuorena sitä vielä jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi tulee käytyä tällä palstalla, saa hyvää reality checkiä....Voipi olla etten koskaan halua tulla äidiksi.
terkuin lapseton, eikä vielä edes harkinnassa
ei kannata ihan tosissaan ottaa. Ainakin minusta tämä vauva aika on ihanaa ja ehdin itseäni huoltaa, kodin pitää siistinä ja pitää mielenikin virkeänä. Tosin minulla on äärimmäisen helppo vauva ja huomaavainen mies jotta kaikki nämä ovat mahdollisia.
4.5 kk ikäisen vauvan äiti
Nythän sinä vasta oletkin NAINEN, kun olet saanut lapsen. Aika hyvä pohja päivittää identiteettiään, mielestäni. Eikä tuo kakkapissipuklu- ja ryytymisaika kestä kauaa, tajuat kai sen itsekin...
Tsemppiä ja onnenhetkiä pienen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska en ap:n tavoin näe mitään järkeä laittautumisessa vain kotioloissa. Ihan ilman sarvia kysyn, että miten te laittautujat saatte sen energian ja innon tehdä niin? Minä lähinnä ajattelen, että mitä järkeä tuhlata meikkejä kun vain kotona koko päivän lapsen kanssa.
Ja pakko sanoa, että tuohon jaksamiseen liittyy kyllä vahvasti se, että millaisilla unenlahjoilla vauva on siunattu. Jos menee yhdellä herätyksellä yössä niin toki siinä jää voimia harrastaa. Mutta omasta kokemuksesta, kun vauva herätti pahimmilaan 8 kertaa yössä ja kun sydämeen fyysisesti sattui jo portaiden ylösnouseminen kun olin niin väsynyt, niin ei tullut pieneen mieleenkään lähteä lenkille tai muuta. Hyvä kun jaksoi hengittää.
mutta itse otin sen "loman" kannalta - ihanaa kun ei tarvinnut laittautua joka päivä. Miten helppoa lumpustaa niissä kotiasuissa (nekin voi olla kivan näköiset...) ilman meikkiä ja 45 min föönattuja hiuksia:D Mun mielestä vauva-aika ei ollut pahinta väsymyksestä huolimatta. Itsestä kiinni miten sosiaalista elämää viettää, mä tapasin mammalomilla tai muuten kotona olleita tuttujani viikottain ja kävimme viikonloppuisin koko perhe kylillä tai kaveriperheet meillä syömässä. Ei tullut aika pitkäksi!
Mulle rankin vaihe oli se kun edellisten edelleen jatkuneiden yövalvomisten väsyttämänä joutui aloittamaan työt äitiysloman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on ihan omista valinnoista kiinni, että liitoskivut jatkuivat kuukausikaupalla ja tekivät omien harrastusten jatkamisen (eli mm. juoksun) käytännössä mahdottomaksi. Tokihan meillekin oli selvää, että molemmat hoitavat, jotta minulla on omaa aikaa, mutta ihan omasta valinnastani, mies sattui sairastumaan niin, ettei hän pahemmin pystynyt hoitamaan lasta moneen kuukauteen.
Ehdottomasti oma valinta oli, että lapsi joutui useita kertoja vauva-aikana sairaalahoitoon ja hankimme toki hänelle myös allergiat, jotta hän ei suotta nukkuisi öitään ja vauva on ollut aika paljon tississä kiinni.
Kaikesta tästä huolimatta olen ihan onnellinen lapesta ja vauva-ajasta. Erityisen onnelliseksi minut tekee se, että vauvalla ei ole mitään vakavaa vaivaa ja tilanne varmasti helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kukaan tässä ketjussa (ylipäätään tällä palstalla ikinä ) ole sitä mieltä? Nyt viimeistään tajuan, että tää vauva-palsta ei oo mun juttu..
Eikä yhdenkään lapsen takia ole koskaan tarvinnu kesken päivän alkaa omia vaatteita vaihtaan. Vauvoilta joskus menny paitaa vaihtoon kesken päivän. Harrastuksista en ole luopunu ja tyylikin on ollut sama perheenlisäyksestä huolimatta. Maailma ei pysähdy lapsensaantiin. Nyt neljättä odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin se oma! Mutta ei se poista sitä, että joskus vauva-aika ei ole aivan yhtä ihanaa kuin se vauva.
t. 33, joka on onnellinen vauvastaan
Eikö kukaan tässä ketjussa (ylipäätään tällä palstalla ikinä ) ole sitä mieltä? Nyt viimeistään tajuan, että tää vauva-palsta ei oo mun juttu..
Lisään vielä, että vauvat ovat olleet parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. jotakin aivan iiiihanaaa.
Ei mulla ollut ainakaan mitään harhakäsityksiä vauva-ajasta.
Hyvin oli tiedossa että nukuta ei koskaan ja jatkuvasti ollaan paskassa ja puklussa.
Jos vähänkään tätä palstaa on seurannut niin on ihme että ylipätää kukaan haluaa vapaaehtoisesti saada lapsia.
Jatkuvat yöheräämiset tekee just tuon, että on ihan sekaisin, eikä enää jaksa huolehtia itsestään...
Uskon, että 9 ja 12:kin joutuvat vielä jonain päivänä kokemaan elämän raadollisuuden! Siihen saakka voitte kuvitella olevanne jotenkin muita parempia.
Jaksamisia ap:lle. Tiedän hyvin tunteen.
tsemppiä sinulle ap.
En tarkoittanut vähätellä ettei sulla olisi rankkaa ja kaikki syy valittaa. Mä vaan luin tässä välissä liian monta näitä vastauksia " ja sit mun harrastukset kärsii sen vinkuvan vauvan takia..."
Kaikkea hyvää sinulle, ja toivottavasti jaksat silti iloita lapsestasi!
p.s.Jos muuten vaatteet suttaantuu koko ajan niin kannattaa vähän tarkistaa miten kannat ja pidät vauvaa. Pukluliina aina olkapäällää tai ruokalappu vauvalla voisi estää sen vaaterumban
jos vauva on sairas tai jos niitä on vaikkapa kolme kerralla.
Mutta ihmetyttää kovasti nämä jotka antavat itsensä rupsahtaa hoitaessaan ihan tervettä, tavallista vauvaa. Mietityttää että millaista "työtä" he ovat tehneet ennen vauvaa kun ei jakseta, vai onko ikää sitten jo se melkein 40...
Vahinko siis kiertämään ;)