Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan kertonut että vauva-aika on tätä!
18.11.2009 |
Paita 1. päällä, aamupesulla pissat/puklut päälle. Paita 2. päälle, poistoon aamuruoan jälkeen, päällä soseet ja puklut. Paita 3. päälle, poistoon vaipanvaihdoin jälkeen, kakkaa päällä. Jne.
Laahustan kotona virttyneissä vaatteissa kun ei ole mitään mieltä ehostautua kun samantien on paskasena vaatteet. Tukkaa jos saa pestyä joka toinen päivä niin juhlaa. Meikannut en ole sitten ristiäisten.
Oma itse on kadonnut täysin. Ennen minulla oli näkemyksiä. Ennen minulla oli itsetuntoa ja aikaa ja kiinnostusta lukea vaikkapa uudesta kirjasta ja pohtia kenelle se sopisi lahjaksi. En ole enää nainen, ihminen tai mitään. Kone paskasissa vaatteissa.
Ja sitten tulee taas yö ja miljoonat herätykset ja parkumiset. Tissit rikki ja kauhtunut yöasu maitoläikissä.
Jos viesti on sekava niin johtuu ihan vaan siitä, että olen ihan sekaisin.
Ja ajatella, että vielä puolisen vuotta sitten olin arvostetussa työssä ja vaativissa esimiestehtävissä. Edustushommia. Huoh.
Kommentit (110)
Jatkuvat yöheräämiset tekee just tuon, että on ihan sekaisin, eikä enää jaksa huolehtia itsestään... Uskon, että 9 ja 12:kin joutuvat vielä jonain päivänä kokemaan elämän raadollisuuden! Siihen saakka voitte kuvitella olevanne jotenkin muita parempia. Jaksamisia ap:lle. Tiedän hyvin tunteen.
ja silti meikannut aamulla. Kertokaa väsähtäneet naiset tyttärillenne sitten ainakin että siirtavät sitä vauvanhankintaa hieman aikaisemmaksi ettei väsytä niin kovasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki aina ajattelee "musta ei varmasti tuu tollasta" kun katsoo verkkareissa ja puurojämät tukassa kulkevaa silmäpussit polvissa roikkuvaa meikkaamatonta äitiä kaupassa joka kantaa parkuvaa lasta ilmeettömänä vetäen toista huutavaa perässään ja yrittää samalla olla purskahtamatta itkuun kassalla muiden katsoessa säälien että tuolla taitaa olla jotain mielenterveysongelmia...
ei, se on vaan äiti-ihminen joka on nukkunut viimeksi vuonna miekka ja kirves, jolle yksin vessaan pääsy on juhlaa :)
Mutta ihmetyttää kovasti nämä jotka antavat itsensä rupsahtaa hoitaessaan ihan tervettä, tavallista vauvaa.
En minä läheskään kaikille kerro aina koko juttua. Miehen jutusta ei ole tullut mainittua kuin ihan muutamalle, sekin lähinnä siksi, etteivät ihmettele miksi hän ei mene vaihtamaan vaippaa tms. Se kun ei ole muuten vakava, joten siinä ei ole sen ihmeempää puhuttavaa.
Ei noita muitakaan juttuja jaksa jauhaa, joten moni varmasti uskoo, että meillä on mennyt ihan normaalisti vauva-aika. Sairaalareissut on tullut monille mainittua lähinnä sivulauseessa, allergiat samoin. Kysymyksiin yöheräilyistä vastaan "heräileehän se", en sitä kuinka monta (kymmentä) kertaa yössä.
En tarvitse sääliä enkä päivittelyä asioista. Eihän meillä nyt oikeasti asiat mitenkään erityisen huonosti ole. Lisäksi keskityn paljon mieluummin mukaviin asioihin lapsessani.
t. 33
ja silti meikannut aamulla. Kertokaa väsähtäneet naiset tyttärillenne sitten ainakin että siirtavät sitä vauvanhankintaa hieman aikaisemmaksi ettei väsytä niin kovasti...
Yhden? Kaksi? Vai kolme? Vai kolme kuukautta? Noissa on vähän eroja.
t. 33
Kahden uhmaikäisen kanssa sen sijaan hermo kiristyy joka päivä.. Uskomatonta sotkemista ja vääntämistä joka asiasta :O
Minusta kotiäitiys oli todella helppoa verrattuna työssäkäynnin ja äitiyden yhdistämiseen. Nyt sitä aikaa ei itselle vasta olekaan, kotiäitinä ollessa ei sentään tarvinnut omista harrastuksista luopua.. :O Lisäksi ei ole aikaa ja voimia siivota kotona..
Itsellä sama olo sen suhteen: miksi kukaan ei kertonut, että työn ja äitiyden yhdistäminen on niin vaikeaa? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ei itse osaa pukea, ei syödä eikä juoda. Jotkut puklaa enemmän ja jotkut vähemmän. Pääasia että ovat terveitä.
Mutta sitä mä en ymmärrä että äidit jättää hoitamatta itsensä. Mulla ainakin mielialaa kohottaa se että näen peilistä vähän laitetun ja hoidetun minän, enkä mitään peikkoa. Eihän arkimeikin teossa edes mene kauan. Toinen asia on se että ei tosiaan kannata jäädä sinne neljän seinän sisään, johan järkikin sanoo että se tekee hulluksi.
niin ei se meikkaaminen kyllä ole ensimmäisenä mielessä.. Silloin kun oikeasti väsyttää, niin ei siinä meikit piristä. Riittää kun valvoo 36 h putkeen tai edes niin, että nukkuu vain pieniä pätkiä, niin kyllä alkaa helposti hermoa kiristää ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle.. Eikä siinä auta ripsiväri tai puistoonmeno.. 47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulin sentään tietäväni, kun olin lapsia hoitanut mitä vauva-aika on, mutta aivan kuin kuvailisit minua tuossa tekstissäsi. Nyt toisen lapsemme vauva-aikana en ole enää kokenut samaa, kait juuri siksi koska mikään ei enää järkytä. Enkä myöskään välitä mitä muut ajattelevat. Monien kanssa en jaksa enää keskustella. Suurin 'menetykseni' on kait paras ystäväni yli 25 vuoden takaa, josta olen vieraantunut täysin, koska hän on uraihminen edelleen eikä lapsia. Yhteistä puheenaihetta ei ole tai keskustelu on väkinäistä. Mutta silti en vaihtaisi lapsiani mihinkään enkä keneenkään. Tiedän, että edessä on aika jolloin 'toiset', joille ehkä itse olen yrittänyt asiaa selventää, tulevat kokemaan saman järkytyksen joskus joku päivä. Oma valintani on sitten olenko silloin tukena vai en.
Voimia. Vaikka tuntuu nyt, että sulla ei ole enää elämää, niin lupaan, että muistelet pian vain äsken ajatelleesi niin.
Jatkuvat yöheräämiset tekee just tuon, että on ihan sekaisin, eikä enää jaksa huolehtia itsestään... Uskon, että 9 ja 12:kin joutuvat vielä jonain päivänä kokemaan elämän raadollisuuden! Siihen saakka voitte kuvitella olevanne jotenkin muita parempia. Jaksamisia ap:lle. Tiedän hyvin tunteen.
12 tässä: luitko viestini vai oliko luetun ymmärtämisessä ongelmia. Minä nimenomaan peesasin ap:tä ja sanoin, etten unenpuutteen vuoksi muista mitään pikkukakkosen vauva-ajasta. Nukuin noin 3 kuukauden ajan keskimäärin 3 tuntia vuorokaudessa 30 minuutin pätkissä. Ihme, että ollaan edelleen kaikki hengissä. Kyllä! minä kävin helvetissä ja vietinkin siellä pitkän tovin.
Rakastan lapsiani yli kaiken mutta lisää en huolisi mistään hinnasta. Kuten sanoin, en usko että mielenterveyteni kestäisi sitä.
Voimia kaikille vaativien vauvojen äideille ja voimia myös hakea apua, kun sitä tarvitsette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja maidon nousu puseroon on muka uutta. Oletko koskaan kuullut liivinsuojista. Ihan tylsä provo, mutta sai taas aika paljon iänikuisesta aiheesta pälätystä.
Ja maidon nousu puseroon on muka uutta. Oletko koskaan kuullut liivinsuojista. Ihan tylsä provo, mutta sai taas aika paljon iänikuisesta aiheesta pälätystä.
Sun kannattaisi ehkä ekana opetella lukemaan. Tai ainakaan minä en tiedä ole vielä keksinyt miten liivinsuojat auttavat vauvan puklailuihin ja muihin vauvan aiheuttamiin sotkuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja maidon nousu puseroon on muka uutta. Oletko koskaan kuullut liivinsuojista. Ihan tylsä provo, mutta sai taas aika paljon iänikuisesta aiheesta pälätystä.
Mitä sinä olet vauvallesi ruokkinut, kun ensimmäisenä vuotena maito/imetys on pääruoka, siihen lisäksi vain 6kk eteenpäin suositellaan muutakin ruokaa? Mitä et nyt käsitä tässä? Paidalla voi todellakin siten olla maidot ja soseet sulassa sovussa.
JA valitettavasti näitä "äitejä" löytyy =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
narskuttavat tissejä nykyään. Kyllä ne nännit voivat mennä rikki myöhemminkin, vai...?
Vauvani on nyt 8 kk ja koskaan ennen en ole ollut näin paljon päiväkahvilla keskustan kahviloissa, rennoilla lounastreffeillä ystävien seurassa (siis niiden, jotka ovat nyt itsekin mammalomalla) työajan kiireisten lounashotkaisujen sijaan jne. Aikaa on.
Saan itseni kuntoon vasta noin klo 11 aikaan aamulla, mutta väliäkös sillä.
Vinkki viitonen: älä ota helmikorvakorujasi illalla lainkaan pois. Ne kestää ihan hyvin yön yli korvissa. Ja baskeri päässä voi jo näillä keleillä näyttäytyä vaikkapa kahvilassa. Hanki joku tyylikäs. Likaiset hiukset eivät haittaa, kun ne eivät näy.
että on ihan omista valinnoista kiinni, että liitoskivut jatkuivat kuukausikaupalla ja tekivät omien harrastusten jatkamisen (eli mm. juoksun) käytännössä mahdottomaksi. Tokihan meillekin oli selvää, että molemmat hoitavat, jotta minulla on omaa aikaa, mutta ihan omasta valinnastani, mies sattui sairastumaan niin, ettei hän pahemmin pystynyt hoitamaan lasta moneen kuukauteen.
Ehdottomasti oma valinta oli, että lapsi joutui useita kertoja vauva-aikana sairaalahoitoon ja hankimme toki hänelle myös allergiat, jotta hän ei suotta nukkuisi öitään ja vauva on ollut aika paljon tississä kiinni.
Kaikesta tästä huolimatta olen ihan onnellinen lapesta ja vauva-ajasta. Erityisen onnelliseksi minut tekee se, että vauvalla ei ole mitään vakavaa vaivaa ja tilanne varmasti helpottaa.
Kyllähän kaikkea voi listata syyksi omaan jaksamattomuuteen, mutta se oma valinta on se valittaminen.
Itsekin kärsin lähes vuoden virtsankarkailusta, mutta kilpailin silti omassa lajissani kansallisella ja SM-tasolla. Ei yhtä kivaa siis kuin normaalisti, mutta omasta asenteesta eli valinnastakin tämä kiinni.
Meillä myös mies sairastui, joutui leikkaukseen ja tänä aikana jouduimme miettimään arkirutiineja ja harrastuksia uusiksi. Valittamaan emme silti alkaneet ja kaikki kulkivat puhtaissa vaatteissa ja hiukset ehdittiin pestä. Meikkasin silloin, kun koin sen tarpeelliseksi.
Myös meidän vauva heräili yöllä paljon ja vieläkin imetän öisin (lapsi yli vuoden). Tätäkään en koe kamaluutena, vaan elämänvaiheena, joka menee ohi. Tämä on nyt tätä ja pelkkä valittaminen ei johda mihinkään.
Harmi, että lapsellenne on kertynyt paljon sairautta, mutta yritä nähdä silti asian valoisetkin puolet (tämä on siis se oma valinta).
varmaan heräsi yleensä karjumaan viiden minuutin sisään, kun vaunut sai sisätiloihin tai pysähtyivät? Ai ei vai?
Väittäisin, että rauhalliset lounastreffit vauvan kanssa ovat aika harvinaisia. Me harrastimme kahvitteluja pikkuvauva-aikana äitiporukan kanssa ja eivät ne kovin rauhallisia ja rentoja tilaisuuksia olleet. Ehkä puolet vauvoista nukkui ja harvasta pystyi ennustamaan kuka tulisi nukkumaan.
en jaksanut lukea koko ketjua, mutta näen, että vauva-ajalla on oma erityinen tarkoituksensa pistää elämässä asioita uuteen arvojärjestykseen. Se, mikä on ennen ollut: "minä, minä, minä" on muuttuva: "minä - ja kas, myös sinä?!"
Ihmisen yksi kasvutehtävä on välittää ja pystyä huolehtimaan myös muista ihmisistä. Mikään ei ole parempi kokemus tähän kuin oman lapsen saaminen. Kasvaminen ei aina ole helppoa tai käy ilman tuskaa. Lapsen saaminen muuttaa identitettiä, joten ei ole ihme, että useat tarinat täällä kertovat juuri siitä:"En enää tiedä kuka olen". Ei tarvitse olla huolissaan, kyllä se vuosien mittaan siitä uudestaan jäsentyy.
Läheltä katsottuna, -eli juuri silloin kun istuu kotona sontaiset rytkyt niskassa umpiväsyneenä - ei yleensä pysty jäsentämään tätä suurempaa "tarkoitusta". Muutaman vuoden kuluttua ymmärrät, mitä tarkoitin.
Yritä jaksaa - jalokivi se siellä on vain hioutumassa :o)
"Paita 1. päällä, aamupesulla pissat/puklut päälle. Paita 2. päälle, poistoon aamuruoan jälkeen, päällä soseet ja puklut. Paita 3. päälle, poistoon vaipanvaihdoin jälkeen, kakkaa päällä. Jne."
tää kävis niinku laulusta :D
*repesin*
menee loppujen lopuks tosi nopeeta ohi ja tulet vielä joskus kaiholla muisteleen ihania imetyshetkijä.. ja lupaan että toinen vauva aika on jo huomattavasti helpompi kun kokemustakin on.
Vaikka mulla ei kyllä ihan tuollaista ole koskaa ollut vauva aika.. Vähä kuitenkin tuonnepäin.
Siksi noita vauvojaki on varmaa ollu tässä talossa niin monta ja saa tulla lisääkin.