Pöpökammoinen mies!

piti googlettaa sana "kompulsio", eli siis se tarkoittaa pakkotoimintoa.



Minustakin vähän vaikuttaa pakko-oireiselta häiriöltä. Olen puhunutkin asiasta miehelleni, mutta hermostuu, eikä halua ottaa asiaa kuuleviin korviinsakaan. En usko että saan häntä hakeutumaan hoitoon. Ja miehelläni ei ole yhtään ihan täysin päätöntä sääntöä, kaikki on perusteltuja, mutta ylivarovainen hän mielestäni on pöpjen suhteen.



Heh, eilen kaupassa ollessamme alkoi taas kutittaa nenänpieltä. Kaivoin laukusta käsihuuhteen, ja sanoin että "katso, puhdistan käteni ennenkuin raavin nenääni." Mies oli tyytyväinen.:-)))))

SÄNKY:

- sänkyyn ei ulkovaatteissa ----No ei todellakaan meilläkään

- ulkovaatteita ei saa säilyttää puhtainen vaatteiden kanssa samassa kaapissa, ei edes erillisellä hyllyllä -----likaiset ulkovaatteet on eteisen kaapissa ei puhtaiden vaatteiden kaapissa, mutta jos ulkovaatteet on puhtaita pesun jäljiltä niitä voi säilyttää siellä vaatekaapissa.

- kirjaa/lehteä saa lukea sängyssä vain päiväpeiton päällä ---- Meillä ei ole koko päiväpeittoa olemassakaan.

- yöpuku päällä nukutaan, mutta ei oleskella aamulla, oleskeluun omat kotivaatteet -----aikuiset ei omista yöpukuja, nukumme alusvaatteisillamme.

- koiran/kissan paikka ei ole sängyssä -----ei omisteta lemmikkejä

- sängyssä ei syödä ---inhottava nukkua jos sängyssä on esim leivän muruja tai jotain tahmeita läiskiä.



KÄSIPESU:

- kädet pestään vessassa käynnin jälkeen, pestään joka kerta ennen kuin kosketaan ruokaan (esim. jos peset kädet ja sen jälkeen kosket television kaukosäätimeen ja säädät voimakkuutta joudut pesemään uudestaan kädet ennen kuin kosketat voileipää) ----Kädet pestään aina vessassa käynnin jälkeen ja ulkoa tultuamme, ruokailun alussa ja ruokailun jälkeen, namien syönnin jälkeen, mutta jos kosketaan vaikka kaukosäädintä ei pestä käsiä välissä.

- kädet pestään kunnolla eikä vain kastamalla ----tähän pyrimme, lapset ei vielä malta pestä kovin pitkään vaan kastamiseksi usein jää.



RUOKA:

- mitään lattialla käynnyttä ei syödä ----riippuu kuinka likainen lattia ja voiko ruokaa pestä, esim kurkun voi pestä putoamisen jälkeen ja silti syödä.

- kattilassa on oltava kansi tai muu suoja ettei ruokaan mene pöpöjä ----ei aina

- ruoka käsitellään niin että mahdollisimman vähän aikaan huoneenlämmössä (esim. aamupalalla olleita leikkeleitä ei enään syödä aamiaisen jälkeen koska olleet liian kauan lämmössä, jääkaapissa pöpöt vaan kasvaisivat) -----Tolla leikkele periaatteella meillä menis monta paketillista leikkeleitä päivässä, otamme koko paketin pöytään ja syömme siitä ja loput ruokailun jälkeen takaisin jääkaappiin.

- Ruokaan kosketaan puhtailla käsillä ja jos mahdollista välttää käsikosketusta niin puhtaalla työvälineellä ----Eikö ton jo sano maalaisjärkikin.

- Ruoassa ei saa olla mielellään lisäaineita, päiväykset katsottava tarkasti, mielellään ei punaisella hintalapulla olevia tuotteita ----Lisäaineita emme katsastele, parasta ennen päiväys ei saa olla mennyt mutta sekin katsotaan jokaisen tuotteen kohdalla esim maito on vielä juoma kelpoista seuraavanakin päivänä, jos syödään tänään kanaa ja se sattuu olemaan punaisella lapulla niin miksipä ei.

- Kaupassa valitaan pakkaus joka ei ole ollut päällimmäisenä ----Me katsotaan päivämäärää ei sitä monesko se pakkaus on.



VAATTEET:

- Ulkovaatteita ei saa säilyttää puhtainen vaatteiden kanssa samassa kaapissa, ei edes erillisellä hyllyllä ---sama vastaus kuin ekaan.

- Alusvaatteet ja sukat vaihdetaan joka päivä ---Silloin vaihdetaan kun käydään suihkussa eli noin joka toinen tai kolmas päivä.

- Vaatteet pestään aina ostamisen jälkeen ennen käyttöönottoa, myös silloin kuin muovipakkauksessa ----Vaatteet kannattaa aina pestä uutena ostamisen jälkeen koska vaatteissa on teollisuus pölyä mitä kertyy vaatetehtaista + kaiken maailman tärkkiä ja muuta likaa esim hiekkaa jos vaikka vaate on tippunut lattialle, jotkut voi saada tästä pölystä allergisen iho reaktion vaikkei muuten olisi allergisia millekkään.





Millainen ihminen minä olen?

Pakko-oireiselta häiriöltä. Itselläni on bakteerikammo myös. Eihän tähän mitään varmaa hoitoa edes ole. Ja sairautta on tosi vaikea myöntää edes itselleen.

Muistathan että hän todella kärsii ahdistusta noiden asioiden vuoksi, joten ihmekö tuo jos välillä korottaa ääntään, jos ei toistuvista sanomisista huolimatta toinen välitä ottaa asiaa vakavissaan.

teillä ei ilmeisesti ole lapsia? Tuollaiset säännöt eivät voi toimia enää lasten kanssa ja on pakko relata. Vauvat ja taaperot imeskelee kaikkea ja sitä ei voi estää. Jos olette suunnitelleet lapsia, olisi asia hyvä selvittää ennen sitä. Pakko-oireinen puoliso on jo raskausaikana kaamea kokemus.

On meillä 1 lapsi, puolivuotias poika. Kyllä tuo asia korostui raskausaikana, ja nyt vauva-aikanakin. Vielä vauva ei liiku kuin metrin verran peruuttamalla, mutta uskon tulevaisuudessa meille tulevan asiasta riitaa, kun lapsi alkaa liikkua enemmän, ja juurikin pistää kaikkea suuhunsa. Jännittää jo valmiiksi, miten osaan ottaa huomioon kaikki missä voi miehen mielestä olla pöpöjä. Kun en voi ihan joka sekuntia kuitenkaan vieressä vahtia mitä lapsi laittaa suuhunsa. Kun jo periaatteessahan lapsen sormistakin voi miehen ajatukset asiasta tuntien mennä suuhun pöpöjä, kun maassa konttailee.

pitkäpinnainen ja kärsivällinen ihminen. Miehesi täytyy olla muita ominaisuuksiltaan todella erityisen ihana, että jaksat tuota vahtaamista ja huomauttelua MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ!

Minulle riittäisi ihan vaikka pari kertaa nätisti sanomista, niin jo hermostuisin kyttäämiseen. Ja jos vielä rumasti tiuskittaisiin, niin oikeasti sille tulisi kyllä äkkiä stoppi. "Minulle ET puhu noin. Jos nämä bakteerit ja muut kammopöpöt sinua isoa miestä noin pelottaa, ole hyvä ja pidä omasta hygieniastasi niin hyvä huoli kuin vaan ikinä tahdot. Minä puolestani pidän huolen omasta puhtaudestani ja terveydestäni tarpeelliseksi katsomallani tavalla, tavalla, johon sinä ET puutu." Ja päälle pyyhkäisisin vaikka kaupan oven kahvaa ja hidastetusti rapsuttaisin nenänpieltä.

Oikeasti, miehesi on NAURETTAVA, iso aikuinen mies hysterisoi kuin vanha akka. Hyi, on jo epäeroottistakin tuollainen.

pitkäpinnainen ja kärsivällinen ihminen. Miehesi täytyy olla muita ominaisuuksiltaan todella erityisen ihana, että jaksat tuota vahtaamista ja huomauttelua MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ!

Minulle riittäisi ihan vaikka pari kertaa nätisti sanomista, niin jo hermostuisin kyttäämiseen. Ja jos vielä rumasti tiuskittaisiin, niin oikeasti sille tulisi kyllä äkkiä stoppi. "Minulle ET puhu noin. Jos nämä bakteerit ja muut kammopöpöt sinua isoa miestä noin pelottaa, ole hyvä ja pidä omasta hygieniastasi niin hyvä huoli kuin vaan ikinä tahdot. Minä puolestani pidän huolen omasta puhtaudestani ja terveydestäni tarpeelliseksi katsomallani tavalla, tavalla, johon sinä ET puutu." Ja päälle pyyhkäisisin vaikka kaupan oven kahvaa ja hidastetusti rapsuttaisin nenänpieltä.

Oikeasti, miehesi on NAURETTAVA, iso aikuinen mies hysterisoi kuin vanha akka. Hyi, on jo epäeroottistakin tuollainen.

kiusaisit sairasta ihmistä?

Onneksi ero on aina vaihtoehto.

En lähtenyt siitä ajatuksesta, että mies olisi sairas, ap:han on monessa kirjoituksessaan maininnut, ettei mies OMASTA hygienistaan ja tekemisistään ole läheskään niin tarkka. Kyykyttää vaan vaimoaan kontrolloimalla jokaista liikettä.

En jaksa pitkästi kirjoittaa. Mutta sä ruokit tota pöpökammoa tuolla etä myönnyt tekemään kuin mies sanoo. Me kävimme ammattiauttajalla ensin pari kertaa molemmat yhtäaikaa ja sen jälkeen mies itsekseen. Nyt on onneksi saatu tilanne hallintaan. Kyse on siis pakko-oireinen häiriö. Ja pinnaa on vaatinut.

Voi olla että joskus ruokinkin tuota pöpkammoa, mutta kun aina en jaksa alkaa väittelemään. Esim. jos olen pakkaamassa vaikka kassia ja laitan sen vähäksi aikaa sohvan käsinojalle, ja mies alkaa huutaa asiasta, niin kyllä mieluummin olen seuraavalla kerralla tekemättä niin, kuin toistan tuon ikävän tilanteen. Noista kun usein tulee riitaa, kun minä suutun kokemastani epäoikeudenmukaisuudesta.



Joku sanoi että olen pitkäpinnainen, no miestäni siedän ja rakastan kyllä, mutta en ole asian suhteen kovinkaan pitkäpinnainen, suutun joskus yllättävänkin nopeasti kun mies huomauttaa tiuskimalla jostain.



Ja, sille joka kirjoitti että miehen täytyy varmasti olla todella erityisen ihana muuten, niin sitä hän on. Tuon lisäksi ei ole oikeastaan mitään valittamista. Eli kyseessä on kunnollinen suomalainen mies joka on raitis ja savuton, kivannäköinen, omillaan toimeentuleva, huumorintajuinen, keskustelutaitoinen, rakastava, ymmärtävä, leikkis ja lapsenmielinen veijarityyppi, noin muutamia hyviä puolia mainitakseni. Lisäksi hän on minulle elämänkumppani, rakastettu sekä uskottu, paras ystävä joka tuntee minut ainakin lähes täysin. Ja aivan loistava isä. En ihan tosissani ole eroa tuon pöpkammon takia harkinnut, mutta välillä kun olemme taas riidelleet, kun olen suuttunut hänen tiuskimisestaan, niin ero on käväissyt ihan ohimennen mielessä. Mutta täydellistä ihmistä ei olekaan, en toki sitä ole itsekään. Rakkaus ei vaadi täydellisyytta, vaikkei parisuhde toki aina todellakaan helppoa ole.

Sinä et saa alistua elämään sairaan ihmisen pään mukaan.

Miehesi sairaus tulee todennäköisesti pahentumaan, kun ikää tulee lisää.

Monesti voi jopa rikkoa avioliiton, kun toinen ei jaksa.

Muista se ettei miehesi tule myöntämään olevansa henkisesti sairas.

En tajua miksi koko ajan kirjoitan vahingossa pöpkammo. :-) Tarkoitan tietenkin PÖPÖkammoa.:-)

Oli helpompi mennä mukaan toisen "hömpötyksiin" kuin aina tehdä asiasta riita. Pitkäpinnaisuudesta en tiedä minäkään, mutta harvempi minkään sairauden takia miestään jättää. Mutta siihen oikeasti on apua saatavilla. Meilläkin tilanne meni todella pahaksi ja asia alkoi jo haitata normaalia elämistä. En enää jaksaisi samaa rumbaa uudelleen. Mies kulki joka paikassa käsineet kädessä, desinfiointi ainetta meni pullokaupalla, ei voinut mennä elokuviin, ravintoloihin tms. koska ei voinut istua niille penkeille, meillä kun kävi vieraita piti heidän jälkeen pyyhkiä kaikki pinnat (sohvia myöten) ja imuroida. Onneksi tuo kaikki on enää vain muisto.

Meillä on tuohon kertomaasi verrattuna vielä aika lieviä nuo jutut, eikä hallitse mieheni tai minun elämää.Noita juttuja ei ole edes joka päivä. Tuntuu että joinakin päivinä selvästi enemmän kuin toisina. Nuo "normaalit" päivät auttavat jaksamaan.



Tuo vieraiden käyminen kuulosti tutulta. Hän ei sitä joka kerta tee. mutta kerran kun meillä oli vieras, joka nosti jalkansa (siis sukat jalassa) sohvalle, niin hänen lähtönsä jälkeen ei saanut sohvalle istua tai siihen edes koskea ennenkuin sohva on imuroitu.



Pöpöjen lisäksi mies kammoaa erilaisia hengitysteihin käyviä käryjä, höyryjä, savuja ja hajuja. Se on toki usein järkevääkin, mutta sekin menee joskus yli, enkä aina millään muista missä tilanteissa minun pitäisi esim. autossa laittaa ilmanvaihto sisäkierrolle.



Monet miehen jutut tosiaan ovat fiksuja, mutta minun vahtimiseni ei aina tunnu kivalta.

sivuilla oli tosi hyvä dokkari tuosta aiheesta kerran, en kyllä enää sitä löydä.



Sairaalloista tuo on.

Itse en voi pestä koneessa esim alkkareita ja sukkia samassa tai lapsen ja meidän vaatteita.

Noi sänky- ja vaateasiat on kuin meidän elämästä! Tosin syynä sääntöihin on mun erittäin paha homeallergia, ja noilla säännöillä koetetaan estää töistä, kaupoista jne. väkisinkin mukaan tarttuvia homeitiöitä pääsemästä kotiin ja etenkin pääsemästä sänkyyn.

Tuon sängyn suhteen olen tosi ehdoton, sängyssä pidetään vain yöpukuja, ja aamulla noustessa yöpuvut jätetään sänkyyn. Oli tosi vaikeaa saada mies ymmärtämään tämä, hänellä kun on yöpäitoina tavallisia t-paitoja, ja saattoi käydä niin, että jätti "yöpaidan" päälle mennessään vaikkapa pilkkomaan ulkona homehtuneita klapeja tms. ... Nyt on erilliset paidat t-paitoina ja yöpaitoina, onneksi.

Yksi vaihtoehto vaatteiden kanssa puljauksen vähentämiseen olisi hommata aamutakit, ideana kuitenkin se, että nukkuessa käytettävät vaatteet päällä ollaan vaan sängyssä. Hankalaa, työlästä, mutta pakollista, ilman näitä sääntöjä meillä ei nukkuisi kukaan, yöt menisi kaikilla mun yskää kuunnellessa...

Voisin tähän listata joitain meidän ehdottomia sääntöjä

SÄNKY:

- sänkyyn ei ulkovaatteissa

- ulkovaatteita ei saa säilyttää puhtainen vaatteiden kanssa samassa kaapissa, ei edes erillisellä hyllyllä

- kirjaa/lehteä saa lukea sängyssä vain päiväpeiton päällä

- yöpuku päällä nukutaan, mutta ei oleskella aamulla, oleskeluun omat kotivaatteet

- koiran/kissan paikka ei ole sängyssä

- sängyssä ei syödä

KÄSIPESU:

- kädet pestään vessassa käynnin jälkeen, pestään joka kerta ennen kuin kosketaan ruokaan (esim. jos peset kädet ja sen jälkeen kosket television kaukosäätimeen ja säädät voimakkuutta joudut pesemään uudestaan kädet ennen kuin kosketat voileipää)

- kädet pestään kunnolla eikä vain kastamalla

RUOKA:

- mitään lattialla käynnyttä ei syödä

- kattilassa on oltava kansi tai muu suoja ettei ruokaan mene pöpöjä

- ruoka käsitellään niin että mahdollisimman vähän aikaan huoneenlämmössä (esim. aamupalalla olleita leikkeleitä ei enään syödä aamiaisen jälkeen koska olleet liian kauan lämmössä, jääkaapissa pöpöt vaan kasvaisivat)

- Ruokaan kosketaan puhtailla käsillä ja jos mahdollista välttää käsikosketusta niin puhtaalla työvälineellä

- Ruoassa ei saa olla mielellään lisäaineita, päiväykset katsottava tarkasti, mielellään ei punaisella hintalapulla olevia tuotteita

- Kaupassa valitaan pakkaus joka ei ole ollut päällimmäisenä

VAATTEET:

- Ulkovaatteita ei saa säilyttää puhtainen vaatteiden kanssa samassa kaapissa, ei edes erillisellä hyllyllä

- Alusvaatteet ja sukat vaihdetaan joka päivä

- Vaatteet pestään aina ostamisen jälkeen ennen käyttöönottoa, myös silloin kuin muovipakkauksessa

On näitä varmaan paljon muitakin mut ei tuu mieleen. Oli vaikeaa alussa oppia/tottua sääntöihin. Nykyisin ainakin osa noista tuntuu ihan viisailta.

Pesee käsiään joka välissä, jos saa pienenkin naarmun, desinfioi sen heti ja tutkii alituisesti, paheneeko vai eikö. Mies on myös juossut lääkärillä ties minkälaisten vaivojen takia, epäilee aina pahinta.



Tiedostaa itsekin jollain tasolla, ettei tuo ihan tervettä ole. Kädet pesee siis TODELLA usein.



Minä olen puolestaan melko huoleton, vessan jälkeen pesen kyllä käteni, ja jos ovat likaiset, mutta siinä se. Meillä menee kyllä ennemminkin niin päin, että minä huomautan miehelleni, että MIKSI pesit taas kätesi. Mutta kyllä hänkin huomauttelee asioista, ei ilkeään sävyyn kylläkään.



Jos pahenee, pakotan miehen hakemaan hoitoa.

Nostan tämän vielä, kun tuli taas tänä aamuna yksi isohko riita. Yskin,(minulla on flunssa ja erittäin kova yskä) minulla oli käsissäni nenäliina johon yskin, ja käsiäni pidin kasvojeni edessä tiiviisti. Mies alkoi huomautella että koska hiukseni liikkuvat kun yskin, se tarkoittaa sitä ettei kädet ole tarpeeksi tiiviisti naaman edessä, pöpöjä pääsee ilmaan.



Hermostuin ja tuli riita, koska minusta tuo oli täysin älytön juttu. Mittani on niin täynnä miehen huomautteluja, etten kestä niitä enää yhtään suuttumatta. Vika oli (miehen mukaan) pelkästään minussa kun en vastaanottanut rauhallisena hänen neuvojaan vaan heti suutuin, hän vain tarkoitti hyvää, minä en voinut kuunnella hänen neuvojaan, minut on pilalle hemmoteltu jne. Sanoin kyllä heti ihan rauhallisesti, että voisiko hän jättää asian sikseen, minä olen suuttumaisillani. Sanoin useaan kertaan, mutta hän ei antanut olla vaan jatkoi inttämistä.



Minun täytyy kotona myös mahdollisimman paljon pitää hengityssuojainta nyt kun olen flunssassa, etten tartuta.Sen läpi on kuitenkin todella raskasta hengittää, kun keuhkoputket on täynnä limaa (keuhkoputken tulehdus) ja nenä täynnä räkää. Aamupalaa hän ei voinut syödä kanssani samassa pöydässä, kun syömisen ajaksi jouduin ottamaan hengityssuojaimen pois. Tuntuu kuin olisin spitaalinen.



Miestä kohti varsinkaan en saa puhua ilman hengityssuojainta. Hän vahtii jatkuvasti mitä teen ja mihin kosken. Hän vaatii minua laittamaan käsihuuhdetta ihan jatkuvasti, mihinkään en saisi koskea ellen desinfioi ensin käsiä. Koko ajan jännitän tekeväni jotain väärin, koska hän huomauttaa siitä, ja pelkään taas suuttuvani.



Näytin hänelle tämän ketjun ja ekaa kertaa uskaltauduin sanomaan hänelle että hänen pöpökammonsa on minusta ihan liioiteltua ja sairasta. Hän nauroi ja sanoi että hän kun kirjoittaisi minusta palstalle , hän saisi tosi paljon sympatioita, ja minut leimattaisiin sairaaksi. Eli minä olen se paha niinkuin aina.Ja että voin lähteä ovesta ulos jos ei ole hyvä olla.



Alan olla henkisesti aika väsynyt. Lieneekö ero sittenkin paras vaihtoehto. Kolme vuotta olen häntä jaksanut, ja mielestäni olen ollut tosi pitkäpinnainen, tosin viime aikoina olen huomannut pinnani lyhentyneen niin että saatan suuttua nopeastikin kun noita juttuja tulee. Jaksamiseni alkaa olla jo tapissaan. Lapsen takia olen halunnut yrittää, ja olen yrittänyt olla mahdollisimman ymmärtäväinen. Nyt vaan voimani alkavat loppua.



Lähteminen ei olisi todellakaan helppoa,eikä yksinolo varsinkaan kun meillä on pieni lapsi. Mutta toisaalta, olen jo aika onneton, eikä lapsellekaan ole hyväksi kun riitelemme niin usein. Tämän aloitukseni jälkeen on ollut useita muitakin riitoja, suurin osa tuosta yhdestä aiheesta. Aina ne ei liity varsinaisesti pöpökammoon, vaan johonkin muuhun asiaan jonka teen miehen mielestä väärin. Minusta mies yrittää hallita minua henkisesti, ja alistaa minua. Ja kun minä pistän voimakkaasti hanttiin, niin minussa on vika, ja olen kamala, vaikea ämmä jota kukaan mies ei kestäisi.

Ero ei ole koskaan helppo, varsinkaan jos on lapsia. Voimia sinulle, mutta neuvoisin että antaisit miehelle ensin ainakin mahdollisuuden hoitaan itsensä kuntoon. Ja vasta jos ei se onnistuisi, lähtisit.