Lue keskustelun säännöt.
Pöpökammoinen mies!
10.11.2009 |
Mieheni on erittäin pöpökammoinen. Hän on olut sitä enemmän tai vähemmän aina, mutta nyt sikainfluenssan tultua kuvioihin se on korostunut entisestään.
Hänellä on lukemattomia erilaisia sääntöjä ja toimintatapoja liittyen pöpökammoon. Hän vaatii myös minua toimimaan samoin kaikessa kuin itse tekee, ja suuttuu ja huutaa vihaisena, jos en muista kaikkia hänen hygieniasääntöjään noudattaa.
Ja minä taas suutun pahasti siitä kun hän räjähtää minulle asiasta, mielestäni en voi millään muistaa kaikkia hänen sääntöjään, vaikka itse kyllä ihan perushygieeninen olenkin. Ja hoitoalalla työskentelevänä on pakkokin olla. Eli käsihuuhdetta käytän vapaallakin jatkuvasti, pesen käsiä usein jne. , maalaisjärjellä.
Mieheni on viimeaikoina raivostunut minulle mm. kun olen kerran mennyt farkut jalassa polvilleen pedatulle sängylle, (pöpöjä menee sänkyyn) rapsuttanut nenänpieltäni kynnelläni kun kutitti, (käsistä voi mennä pöpöjä nenään) laittanut auton penkillä olleen ostoskassin keittiön tuolille, (pöpöjä menee kassin pohjasta tuoliin) koskenut käsin kaupan oven kahvaan, (pitäisi olla joko nahkaiset, tai kertakäyttökäsineet, muutoin ovet täytyy avata esim. kyynärpäällä, jalalla tms.
Olen yrittänyt rauhanomaisesti keskustella asiasta mieheni kanssa, yrittänyt etsiä sopuratkaisua, yrittänyt muistaa kaikkia mieheni sääntöjä, pyytänyt että mies sanoisi nätimmin jos en kaikkia aina muista tms. Itselläkin on välillä morkkis siitä kun suutun miehelleni kun hän alkaa huutaa, kun olen tehnyt jonkin jutun väärin.
Mutta suutun siksi, koska olen aikuinen, yli kolmikymppinen ihminen, hoitoalalla, enkä ole juuri sairastellut ainakaan oman huolimattomuuteni takia, ja ihan tasan tarkkaan osaan varoa pöpöjä nyt possuflunssankin aikana.
Minusta mieheni pitää minua viisivuotiaana, joka ei osaa huolehtia itsestään.
Mies omasta mielestään tarkoittaa vain hyvää, ja minun parastani, ja osoittaa vain rakkautta ja huolenpitoa. Mutta minä en osaa ottaa sitä ollenkaan niin. Miten osaisinkaan, jos esim. menen kauppaan avaten oven ihan normaalisti, ja mies alkaa heti räyhätä kiroillen että älä j**alauta koske siihen oven kahvaan!
Onko mieheni mielestänne jotenkin sairaalloisen pöpökammoinen? Miten oppisin suhtautumaan eri tavalla hänen huomautteluunsa? pitäisikö meidän mennä jonnekin pariterapiaan tms.? Asia on alkanut vaikuttaa jo aika voimakkaasti suhteeseemme, ja itse usein olen miettinyt eroamista.
En kaipaa syyllistämistä, ainoastaan fiksuja ja asiallisia neuvoja sekä vertaistukea.
Kommentit (78)
On täytyy alkaa kysellä, saa nähdä vaan saanko miestäni mihinkään. Toisaalta, jos toinen vaihtoehto on että lähden, niinkuin se jo alkaa pian olla, niin ehkä hän miettii asiaa.
Siis onko oikeasti sairasta vaatia flunssaista pitämään kotioloissa hengityssuojainta, ettei tartuta? Jos on, niin uskallan vastustaa. Nyt kun en ole ollut varma asiasta, niin olen pitänyt, ja osittain myöskin sovinnon säilyttääkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehelläsi jotain muita asioita joissa tuo ilmenee? Tarkistaa ovien lukkoon menemiset, kahvinkeittimen päällä olon tms. kun lähdette kotoa? Tuo on rankkaa. Itse olen ollut samassa tilanteesa ja pinna kiristyi niin että toisen ei enää tarvinut paljon sanoa kun oli ilmiriita pystyssä. Oli sellainen olo kuin en osaisi huolehtia itsestäni ollenkaan. Ja toinen vain selittää kuinka molempien hyväksi asiat tekee ja on vain huolissaan meistä jne. Mun oli pakko pistää kova kovaa vastaan, olin raskaana ja ajattelin että en jaksa vauvan synnyttyä enää tuota. Joten annon miehelle vaihtoehdot joko hoitoon tai minä pakkaan tavarat. Suostui hoitoon ja siitä vyyhti lähti purkautumaan, nyt elämme normaalia elämää. Jaksamista ap.
Olen 100 % varma että miehesi käyttäytyminen on pakkoneuroottista. Aivan selvä juttu. Mutta pahinta mitä tällaisessa tilanteessa voit tehdä, on mennä mukaan miehen neuroosiin! Se tulee pahenemaan ja pahenemaan ajan kanssa. Vaikka tuntuisi miten vaikealta, sinun on pidettävä kiinni normaalista käytöksestä pöpöjen suhteen. Et voi ottaa sitäkään riskiä, että lapsellesi muodostuisi vääristynyt kuva todellisuudesta.
Miehesi tarvitsee hoitoa asiaan. Eivät tällaiset neuroosit mitään maailman kamalimpia hoidettavia ole, ei siis mitään syytä vaipua epätoivoon. Mutta kuten sanottu, sinun täytyy olla vahva. Et voi mennä mukaan tuohon juttuun!
Eipä ole noita tarkisteluja. Mutta tuota huomauttelua on muissakin kuin vain pöpöihin ja hygieniaan liittyvissä asioissa. Tosin se on vähentynyt kolmen vuoden suhteemme aikana aika mukavasti, mutta kyllä minusta vieläkin usein tuntuu siltä että mies vahtii koko ajan tekemisiäni, ja neuvoo jos teen jotain hänen mielestään väärin. Aina siitä ei riitaa tule, mutta silloin tulee, kun mies neuvoo negatiivisella tyylillä tai ääntään korottaen jotan ihan turhaa asiaa, jossa on ihan sama miten sen tekee.
Joo mulla on niskavillat nykyään todella helposti pystyssä, esim. tänään kun hän aloitti, pyysin heti kättelyssä että annetaan jooko olla, minä hermostun tästä aiheesta. Jän jatkoi vaan vaikka monta kertaa sanoin rauhallisesti että älä viitsi, anna olla, minusta tämä on älytön juttu ja minä voin suuttua jos jatkat. Siitä ei ollut apua, ja sitten suutuin, kun hän jatkoi vain.:-(
Joo tänään juurikin sanoin ekan kerran että jos ei mene hoitoon, muutan lapsen kanssa pois, ja olin ihan tosissani.
Jos en mene mukaan miehen neurooseihin, tai vastustelen/teen kyseenalaiseksi jotain mitä hän neuvoo, hän suuttuu ja raivostuu kovasti. Siksi olen sovun takia joskus tehnyt niinkuin hän sanoo, koska ei ole lapselle hyväksi kun vanhemmat riitelevät.Ennen lasta en antanut periksi koskaan. Lapsi vasta vauva. Tämä on pahentunut nyt lapsen jälkeen ainakin puolella, ennen lasta luulin että saamme asian yhdessä hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidettua, ihan mielenkiinnosta kyselen, mitä hoitoa mies on saanut? Mua on "hoidettu" tässä kymmenen vuotta, ja kaikki se leimaaminen ja huonommuuden korostaminen on saanut vain pahemman olon aikaan. Se mitä parannusta on tapahtunut, olen saanut aikaan ihan itse, antamalla luvan itselleni edetä ihan pikku askelin, ja kovalla yrityksellä. Mun mielestäni pakko-oireinen kyllä ymmärtää itse, että hän ylireagoi, (usein perfektionisti?) ja toivoo että hänet hyväksyttäisiin sellaisena kuin on, eikä osoitettaisi vikoja syyttävästi sormi pystyssä. Kärsii ja häpeää siis oireita itsekin. Ei vaan halua ääneen myöntää.
Olen kyllä ymmärtänyt, että johonkin muuhunkin sairauteen pakko-oireet voivat kuulua, jolloin ei ehkä sitten ns. sairaudentuntoa?
on neuroosi ja siihen auttanee vaan terapia. Mutta tuohon pöpöasiaan sanoisin, että kai miehesi itsekin tietää miten hölmöä tuollainen on?
Perushygienia riittää hyvin ellei perheessä/lähipiirissä satu jollakin olemaan vatsatauti, sikainfluenssa yms. päällä. Liika hygienia on haitallista terveydelle ja heikentää luonnollista vastustuskykyä. Vastustuskyky on kuten lihas, sitä pitää treenata jatkuvasti pöpöillä, niin se kehittyy. Ehkä voisit argumentoida esittämällä jotain lääketieteellisiä tutkimuksia ja faktoja asiasi tueksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen on saatavissa apua. esimerkiksi lääkitys ja kognitiivinen käyttäytymisterapia auttaa. äkkiä yksityiselle terapeutille.
Pakotatteko puolivuotiaan pitämään hengityssuojaa. Voin kertoa, ettei onnistu.
Haluatko opettaa miehesi sairauden lapsellesi. Älä tee sitä, pyydän.
Lähde pois lapsesi kanssa, ja lupaa palata vasta kun miehsi on hakenut apua.
HENGITYSSUOJAN PITÄMINEN KOTONA ON SAIRASTA!!!!
Ja vääristää lapsesi maailmankuvaa.
T: sairaanhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vauva sairastuu, en usko että mies tietenkään hänelle suojainta laittaa. Lasta ja itseään mies yrittää nyt varjella sairastumiselta kun minä olen kipeänä. kaiken lisäksi kun ei ole varmaa vaikka minulla olisi sikainfluenssa, lääkärissä olen käynyt mutteivät ottaneet muita testejä kuin CRP:n joka oli kohollaan, (48) käsittääkseni se voi olla myös ihan flunssan aiheuttamassa keuhkoputkentulehduksessa, joka minulle astmaatikkona tulee aina kun olen flunssassa. Ei ole mm. korkeaa kuumetta niinkuin sikainfluenssassa, ja muutenkin lievähkö tauti.
En tietenkään halua opettaa miehen sairautta lapselle. Eihän meille muuten tulisikaan riitoja, jos alistuisin noudattamaan kaikkia hänen sääntöjään. En lähde niihin mukaan, vaan noudatan ihan normaalia, tervettä hygieniaa kotona, ja sitä aion ilman muuta opettaa myös lapselle.
Joo nyt olen sen verran kuttuuntunut, etten kyllä enää pidä hengityssuojainta. Joskus tosiaan on vaan helpompi antaa periksi riitaa välttääkseen, koska nytkin jo asian tiimoilta riitelemme isosti noin kerran viikossa, joskus useammin. Henkisesti en usko jaksavani riidellä sen enempää. Koska riita siitä tulee aina jos en tee niinkuin hän sanoo, näissä hygienia-asioissa.
No meillä pätee osa noista säännöistä, mutta minusta nuo teidän säännöt on kaikki ihan ymmärrettäviä ja järkeviä.
Meillä on vähän niin, että mies ei ole kaikista ihan oikeasti tärkeistä asioista tarkka, vaan jopa huolimaton, varsinkin jos ne liittyvät häneen itseensä. Minun tekemisiäni sen sijaan seuraa tarkkaan.:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paheni vaan koko ajan ja aiheutti jatkuvaa kitkaa. Ei esimerkiksi voinut koskea rättiin, jos se ei ollut suoraan paketista. Pesi itseään kahdesti päivässä valehtelematta 30 minuuttia suihkussa kuuraten perusteellisesti ja löträten parissa päivässä pari suihkusaippuapulloa. Hampaiden pesu kesti 5-10 minuuttia. Aina vainosi käsien pesusta ihan turhaan. Hänen leipäänsä ei saanut haukata koskaan vaan jätti ainoastaan "loput", jos halusin maistaa. Jos menin hörppäämään hänen lasistaan hermostui ja otti heti uuden lasin ja siihen uuden juoman. Inhosi myös suutelemista ja suuseksiä. Ylipäätään syyllisti mua sikamaisista tavoista ja musta mun tavat on vaan tavallisia.
oikeasti loppuaikaa kohden alkoi olla niin paha toi neuroosi, että mietin monesti jo jotain hoitoa siihen.
Ei kuulosta todellakaan ihan terveeltä.
miehesi käytös kuulostaa. Mielialalääkkeillä ollut melko hyvä vaste ajan kanssa oireisiin samoin kuin terapialla. Nyt vaan vaikka miehen kansa yhdessä apua hakemaan vaikkapa ensin terveyskeskuspsykologilta tai mielenterveystoimistosta. Normaalia tuo ei ole ja miehesi tarvitsee ammattiapua, ennenkuin sinä uuvut täysin. Oireet ovat myös erityisen kiusallisia ja ahdistusta aiheuttavia hänelle itselleen. Ei ole normaalia vaatia kotona käyttämään hengityssuojainta, kun kyseessä perusterveitä perheenjäseniä. Myöskin miehen hermostuminen ja maltin menettäminen siitä, jos sinä et toimi hänen vaatimallaan tavalla on tyypillistä pakko-oireiselle häiriölle. Ero ei ole välttämättä edessä ollenkaan, kunhan miehesi saa apua oireisiinsa ja ahdistukseensa.
t. psykiatrinen sairaanhoitaja
muu asia johon hakee vapautusta tuolla sairaalloisella kontrollilla/ valvomisella. Eli voi olla, että jos miehesi saa apua siihen varsinaiseen ongelmaan, toi helpottaa.
Tiedätkö onko hänelle sattunut jotain mieltä järkyttänyttä lapsuudessa tai nuoruudessa? Tiedän tapauksen, jossa lapsuuden trauma aiheutti tällaista ja tilanne parani kun tuota traumaa hoidettiin terapialla aikuisuudessa.
Hänellä on pakko-oireinen häiriö, alkakaa selvittää asiaa. Ota itse ensin yhteyttä terveysneuvontaan ja kysy mistä voit alkaa etsimän apua perheellenne. Vaatimus että sinun täytyy käyttää hengityksensuojainta kotioloissa kertookin kaiken.