Lue keskustelun säännöt.
Pöpökammoinen mies!
10.11.2009 |
Mieheni on erittäin pöpökammoinen. Hän on olut sitä enemmän tai vähemmän aina, mutta nyt sikainfluenssan tultua kuvioihin se on korostunut entisestään.
Hänellä on lukemattomia erilaisia sääntöjä ja toimintatapoja liittyen pöpökammoon. Hän vaatii myös minua toimimaan samoin kaikessa kuin itse tekee, ja suuttuu ja huutaa vihaisena, jos en muista kaikkia hänen hygieniasääntöjään noudattaa.
Ja minä taas suutun pahasti siitä kun hän räjähtää minulle asiasta, mielestäni en voi millään muistaa kaikkia hänen sääntöjään, vaikka itse kyllä ihan perushygieeninen olenkin. Ja hoitoalalla työskentelevänä on pakkokin olla. Eli käsihuuhdetta käytän vapaallakin jatkuvasti, pesen käsiä usein jne. , maalaisjärjellä.
Mieheni on viimeaikoina raivostunut minulle mm. kun olen kerran mennyt farkut jalassa polvilleen pedatulle sängylle, (pöpöjä menee sänkyyn) rapsuttanut nenänpieltäni kynnelläni kun kutitti, (käsistä voi mennä pöpöjä nenään) laittanut auton penkillä olleen ostoskassin keittiön tuolille, (pöpöjä menee kassin pohjasta tuoliin) koskenut käsin kaupan oven kahvaan, (pitäisi olla joko nahkaiset, tai kertakäyttökäsineet, muutoin ovet täytyy avata esim. kyynärpäällä, jalalla tms.
Olen yrittänyt rauhanomaisesti keskustella asiasta mieheni kanssa, yrittänyt etsiä sopuratkaisua, yrittänyt muistaa kaikkia mieheni sääntöjä, pyytänyt että mies sanoisi nätimmin jos en kaikkia aina muista tms. Itselläkin on välillä morkkis siitä kun suutun miehelleni kun hän alkaa huutaa, kun olen tehnyt jonkin jutun väärin.
Mutta suutun siksi, koska olen aikuinen, yli kolmikymppinen ihminen, hoitoalalla, enkä ole juuri sairastellut ainakaan oman huolimattomuuteni takia, ja ihan tasan tarkkaan osaan varoa pöpöjä nyt possuflunssankin aikana.
Minusta mieheni pitää minua viisivuotiaana, joka ei osaa huolehtia itsestään.
Mies omasta mielestään tarkoittaa vain hyvää, ja minun parastani, ja osoittaa vain rakkautta ja huolenpitoa. Mutta minä en osaa ottaa sitä ollenkaan niin. Miten osaisinkaan, jos esim. menen kauppaan avaten oven ihan normaalisti, ja mies alkaa heti räyhätä kiroillen että älä j**alauta koske siihen oven kahvaan!
Onko mieheni mielestänne jotenkin sairaalloisen pöpökammoinen? Miten oppisin suhtautumaan eri tavalla hänen huomautteluunsa? pitäisikö meidän mennä jonnekin pariterapiaan tms.? Asia on alkanut vaikuttaa jo aika voimakkaasti suhteeseemme, ja itse usein olen miettinyt eroamista.
En kaipaa syyllistämistä, ainoastaan fiksuja ja asiallisia neuvoja sekä vertaistukea.
Kommentit (78)
Ette tarvitse pariterapiaa, vaan mies yksilöterapiaa ja mahdollisesti lääkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestäni on myös tullut lapset saatuani aikamoinen hygieenikko, pesen käsiä paljon enkä minäkään esim. käpäile kauppojen ovia mielellään ilman hanskoja. Huomauttelen alinomaan lapsiani ja joskus myös miestäni, jos he yrittävät purra kynsiä tai laittaa käsiä suun lähelle yms. Sinkkuvuosina oli täysin erilainen, pesin käsiä hyvin harvoin, pureskelin kynsiä ym. hölmöä. En myöskään pessyt aina käsiäini esim. sen jälkeen kun olin matkustanut junalla töistä kotiin. Löytäisinpä kultaisen keskitien jostain:)
hänellä ihan asiallisia pointtejakin on. Kyllähän se niin tuppaa usein olemaan että ihan perushygienia on hukassa monilta. Olen itse lukemattomat kerrat huomannut kuinka yleisessä vessassa (vaikkapa toimistolla tai leffateatterissa, teatterissa etc.) näkee kuinka ihmiset eivät edes osaa pestä vessassa käynnin jälkeen käsiään tmv...
Samaa mieltä olen, että miehelläni on ihan asiallisiakin pointteja. Muttei kaikki, ja eniten minua häiritsee hänen jatkuva vahtimisensa, ja ikävällä tavalla, jopa kiroillen ja huutaen asiasta huomauttelu. Ihan normaalisti puhuttuna viesti menisi minulle perille ihan eri tavalla, vaikka itse perushygieenisenä itseäni pidänkin. Inhoan muutenkin yli kaiken tiuskimista ja äänen korottamista.
Itse myös inhoan tiuskimista ja olen erittäin onnellinen siitä, että mieheni ei sitä tee. Kokemusta on myös toisenlaisesta parisuhteesta ja oikeasti se tiuskiminen syö tunteet!
Mitä taas miehesi pöpökammoon tulee, niin ei tuo ihan tervettä ole. Pakkoneuroosi selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en vaadi mitään lempeää lässytystä parisuhteessa, ja osaan riidelläkin jos tarve vaatii, enkä pelkää sitä. Mutta olen tosiaan aina inhonnut tiuskimista ja usein toistuvaa äänen korottamista tilanteissa, jotka eivät sitä välttämättä vaadi.
Ymmärtäisin kyllä, jos mies siis tiuskisi ja korottaisi ääntään jos olisin esim. pettänyt, valehdellut, käyttänyt yheteisiä rahojamme omiin tarkoituksiini, tehnyt jotain laitonta, tms. "vakavaa". Mutta minusta vaan rakastavaan parisuhteeseen ei kuulu toiselle tiuskiminen, varsinkaan kun siihen liittyy jatkuvaa toisen vahtimista.
Kaiken lisäksi, miehen omassa hygieniassakin on todellakin parantamisen varaa. Hän mm. usein laittaa villasukkansa ruokapöydälle tms. juttuja, mutta ei pidä noita juttuja minään, ainoastaan minun tekojani ja tekemättä jättämisiäni vahtii ja niistä tiuskii.
Niin, tarkoitin että en AINA kaipaa vain lempeää lässytystä ja hyssyttelyä, tai elä ruusunpunaiset silmälasit silmillä. Mutta mielestäni mieheni käytös minusta kohtaan on ko. asiassa epäkunnioittavaa.
Jottei menisi pelkäksi haukkumiseksi, hänessä on hyviäkin puolia paljon, hän on mm. maailman paras isä lapselleen, ja minullekin osaa olla todella ihana mies. Tämä kertomani on hänen huonoin puolensa, ja niitähän toki jokaisella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on varmasti hyvä isä ja muuta, mutta oikeasti miehellä on vakava pakkoneuroosi, joka ei lähde pois ilman hoitoa. Mitä nopeampaan mies menee hoitoon sen parempi. Tosta löytyis varmaan googlettamallakin paljon tietoa. Niin ja toki mies on tavallaan oikeassa, mutta silti hän on mennyt rajan yli.
Itse olen kärsinyt pakkoneurooseista ja hakeuduin pikaisesti hoitoon, koska ne haittasivat perus elämääni...
Miehesi olisi varmasti kanssasi hyvin onnellinen.:-))))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän miehelläsi jonkinlainen neuroosi on (kuten minullakin), ja sinä jaksat ymmärtää häntä ja asiaa.
Toivottavasti miehesi ymmärtää, miten pitkämielinen olet ollut ja vähintäänkin alkaa kauniimmin huomauttamaan asioista. Ei mitään kiroilua kaupan ovella.
Minusta pariterapia ei kuulosta yhtään pöllömmältä ajatukselta.
Ymmärrän häntä ja haluaisin löytää jonkinlaisen balanssin. Mutta samalla kärsin siitä, että koska inhoan niin paljon miehen tyyliä huomautella ko. asiasta minulle, kiroilu, tiuskimien tms., niin usein suutun hänelle todella pahasti.Ja kun olen aina herkästi tulistuva luonne, niin saatan huutaa ja kiroilla aika pahasti myös takaisin. Eli on minussakin vikaa, haluaisin olla paljon kärsivällisempi ja ymmärtäväisempi, koska rakastan miestäni paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt meni kyllä täysin ohi.. siis kenen?
ehkä hieman ylihygieeninen ja mieheni taas todella epähygieeninen. Hänellä on kumminkin sellainen yliote suhteessamme, että ei siedä, kun yritän koko ajan hänelle huomauttaa.
Minä joudun jatkuvasti hänelle sanomaan hänelle siitä, että kädet on pestävä saippualla. Eli saippuaa ei käytä, vaikka iho todellakin hänellä sen kestäisi. Rasvaihoinen on.
Esimerkki epähygieniasta: putsasi paljain käsin yleisen suihkun vesiritilän, kun se veti huonosti. Uskomattoman ällöttävää.
Pyyhkeensä vaihtaa 4 kertaa vuodessa. Nykyään mun on pakko huolehtia sen vaihtamisesta, kun en tuota siedä. Ällö.
Itse en voi pestä koneessa esim alkkareita ja sukkia samassa tai lapsen ja meidän vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja otan osaa. Olen elänyt tuollaisen ihmisen kanssa, tai siis elän vieläkin, mutta hoidolla on saatu asia aisoihin ja nyt on vain normaalia käsihygieniaa. Pahimmillaan mieheni desinfioi ja pesi käsiään ihan joka välissä, ei voinut istua yleisille penkeille esim. pankissa koska pöpöt menevät housujen läpi jne. Piti kaksia alushousuja päällekkäin ja vaikka mitä. Parisuhde oli tosi kovilla, koska hän myös vahti minun tekemisiäni. Kun tulin raskaaksi ajattelin ettei elämästä tule mitään ja vaadin miestäni hakemaan apua. Eli hakekaa apua.
Hui sentään, ei me nyt ihan noin äärilaitoja olla!:-O On varmasti haastetta teidän suhteessanne ainakin noiden ko. asioiden osalta!
Meillä mies on ainoastaan noissa pöpöjutuissa minua tarkempi. Muuten olen taas miestäni paljon siistimpi esim. järjestyksen osalta, tykkään että koti on perussiisti ja tavarat omilla paikoillaan jne., mies taas kylvää tavaroitaan pitkin poikin.
Siksi tuo miehen pöpökammoisuus onkin tavallaan aika "huvittavaa", kun hän ei muuten ole mitenkään siisti ihminen, esim. saattaa olla monta pv käymättä suihkussa tai pesemättä hiuksiaan. Usein tosiaan tuntuu että hän on ylihygieeninen ainoastaan tarkkaillessaan minun tekemisiäni,ja itse elää ja toimii miten haluaa. :-(
Please, vaihdetaan miehiä. Täällä päässä tarjolla muuten fiksu, varakas ja hyvännäköinen mies, mutta...oih,...niin huoleton, homssuinen ja hygianiasta piittaamaton..:-(
t. 11, joka saa henkistä tyydytystä kiillotettuaan n. 20 krt/päivässä vessapaperilla vesihanojen kahvat (että huomaa varmasti, jos joku on koskenut niihin likaisilla käsillään!).
Miehesi olisi varmasti kanssasi hyvin onnellinen.:-))))
Koen, että mies pitää tuota pöpökammoisuuttaan tavallaan tekosyynä hallita minua, ja käyttää valtaansa.
Kun tosiaan hän ei suurimmaksi osaksi ole oikeasti itse mitenkään erityisen siisti ihminen, minä olen paljon siistimpi ja järjestelmällisempi. Silti hänen puheistaan saa kuvan kuin olisin hänen mielestään ihan armoton sottapytty, joka suorastaan imee omaa huolimattomuuttaan kaikki pöpöt itseensä. Kotonakin on usein tuota minun toimieni kyttäämistä, vaikka itse ei juurikaan edes siivoa, tai tee muutenkaan kotitöitä.
Hihhih, mies tykkäisi tuosta ovenkahvajutusta tosi paljon. Hän aina jaksaa huomauttaa, että minun pitäisi pyyhkiä enemmän mm. kaappien ovista sormenjälkiä.:-))
heti apua.Jos ei sitä suostu ottamaan vastaan niin oman turvallisuutesi takia ero on ainoa ratkaisu.Eikä tuollainen kielenkäyttö ei ole hyväksyttävää sairaaltakaan.Tee selväksi, että et enää hyväksy tuollaista käytöstä ikinä.
Tsemppiä!
Ei tuo tosiaan normaalia ole, vaikka tällaisena aikana on toki järkevää olla erityisen tarkkana.