Sikainfluenssa pilasi elämäni hetkessä.
Kaupungilla sen näki. Ihmisiä jonotti apteekeihin ja osti kaikki hyllyt tyhjäksi hengityssuojaimia. Monet vaeltelivat paniikissa ympäri katuja suojaimet kasvoillaan ikäänkuin eksyneinä.
Minäkin jouduin paniikkiin katsottuani muiden touhua. Lähdin juoksemaan kotiini sillä en uskaltanut mennä bussiin. Pidättelin hengitystä ja kun oli pakko ottaa happea hengitin kaulaliinani lävitse.
Nyt itken kotonani sillä en uskaltanut mennä töihin, en halua tartuntaa lapseni on myös kotona. Hoitoon en häntä vie! Nyt saan potkut :(
Itken ja tärisen. Kun ajattelen sikainfluenssaa saan vilun hyristyksiä, jälleen hytkin ja itken... En halua kuolla.
Kommentit (148)
Tätä pelkoa on mahdoton kuvailla. Tunnen kuinka ihollani vaanivat bakteerit havittelevat henkeän.. hyi hitto pelkään kuollakseni SI:tä!
Ap nyt pysyttelet sielä sisällä etkä lepsu! voimia sulle.
t; toinen pelkäävä
Tarkoitat siis keskuslämmitettyä kotiasi. Jos tuo kirjoittaja on ap, olet SAIRAS. LOPETA HETI tuo lapsellinen asioiden dramatisointi. Tarvit hoitoa NYT. Nainen, lastesi mielenterveys on vaarassa tätä menoa!
Olen teljennyt itseni kotini kellariin, istun pimeässä, koska en uskalla koskea valokatkaisimeen, niissähän suorastaan vilisee viruksia. Läppärini desinfioin joka viides minuutti, jotta voin seurata netistä Taudin leviämistä.
Pelkään henkeni puolesta ja näen miten virukset lähestyvät minua saartaen minut kellarin nurkkaan. Taistelen niitä vastaan suihkimalla desinfiointiainetta vimmaisesti ympärilleni. Taisteluni on kuitenkin tuhoon tuomittu. Ilkeästi virnistelevät virukset hiipivät aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Niillä on veitsi hampaissaan ja ne ovat valmiita tappamaan minut. Kuulen niiden pirullisen naurun, vaikka olen yrittänyt tukkia korvani työntämällä niihin valkosipulin kynnet. Olen työntänyt valkosipulia myös muihin kehoni aukkoihin ja päässäni minulla on kaasunaamari. Olen pukeutunut sukelluspukuun, jonka ensin keitin, jotta siinä vaanivat virukset varmasti ovat kuolleet. Käsissäni ja jaloissani minulla on kumiset siivoushansikkaat.
Kaikista varotoimenpiteistäni huolimatta minua pelottaa. Siksi itken, tärskin ja pyrskin sekä vapisen,tutisen, hytkyn ja hölskyn suurimman osan aikaa. Oi, miksi armoton kohtalo tämän kauhean ruton meille ihmispoloisille antoi? Kuulen jo korvissani tuomiopäivän pasuunoiden kolkon kutsun...
Rukoilin äsken Jumalaa ensikertaa apuun. Pelkään niin. Pyysin lapstani osallistumaan liturgiaan jotta rukouksen teho kasvaisi.
Rukouksiini vastattiin Jumala lähetti tämän hauskan kirjoituksen ketjuuni. Kiitos
T:Ap
Olen teljennyt itseni kotini kellariin, istun pimeässä, koska en uskalla koskea valokatkaisimeen, niissähän suorastaan vilisee viruksia. Läppärini desinfioin joka viides minuutti, jotta voin seurata netistä Taudin leviämistä.
Pelkään henkeni puolesta ja näen miten virukset lähestyvät minua saartaen minut kellarin nurkkaan. Taistelen niitä vastaan suihkimalla desinfiointiainetta vimmaisesti ympärilleni. Taisteluni on kuitenkin tuhoon tuomittu. Ilkeästi virnistelevät virukset hiipivät aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Niillä on veitsi hampaissaan ja ne ovat valmiita tappamaan minut. Kuulen niiden pirullisen naurun, vaikka olen yrittänyt tukkia korvani työntämällä niihin valkosipulin kynnet. Olen työntänyt valkosipulia myös muihin kehoni aukkoihin ja päässäni minulla on kaasunaamari. Olen pukeutunut sukelluspukuun, jonka ensin keitin, jotta siinä vaanivat virukset varmasti ovat kuolleet. Käsissäni ja jaloissani minulla on kumiset siivoushansikkaat.
Kaikista varotoimenpiteistäni huolimatta minua pelottaa. Siksi itken, tärskin ja pyrskin sekä vapisen,tutisen, hytkyn ja hölskyn suurimman osan aikaa. Oi, miksi armoton kohtalo tämän kauhean ruton meille ihmispoloisille antoi? Kuulen jo korvissani tuomiopäivän pasuunoiden kolkon kutsun...
Pyysin lapstani osallistumaan liturgiaan jotta rukouksen teho kasvaisi.
Mutta sairas sellainen. Eihän tämä ole totta, eihän. Pliis, ap, tekee pahaa lukeakin tällaisia provoja, koska tollasia äitejä voi ehkä (?) oikeasti olla olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen teljennyt itseni kotini kellariin, istun pimeässä, koska en uskalla koskea valokatkaisimeen, niissähän suorastaan vilisee viruksia. Läppärini desinfioin joka viides minuutti, jotta voin seurata netistä Taudin leviämistä.
Pelkään henkeni puolesta ja näen miten virukset lähestyvät minua saartaen minut kellarin nurkkaan. Taistelen niitä vastaan suihkimalla desinfiointiainetta vimmaisesti ympärilleni. Taisteluni on kuitenkin tuhoon tuomittu. Ilkeästi virnistelevät virukset hiipivät aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Niillä on veitsi hampaissaan ja ne ovat valmiita tappamaan minut. Kuulen niiden pirullisen naurun, vaikka olen yrittänyt tukkia korvani työntämällä niihin valkosipulin kynnet. Olen työntänyt valkosipulia myös muihin kehoni aukkoihin ja päässäni minulla on kaasunaamari. Olen pukeutunut sukelluspukuun, jonka ensin keitin, jotta siinä vaanivat virukset varmasti ovat kuolleet. Käsissäni ja jaloissani minulla on kumiset siivoushansikkaat.
Kaikista varotoimenpiteistäni huolimatta minua pelottaa. Siksi itken, tärskin ja pyrskin sekä vapisen,tutisen, hytkyn ja hölskyn suurimman osan aikaa. Oi, miksi armoton kohtalo tämän kauhean ruton meille ihmispoloisille antoi? Kuulen jo korvissani tuomiopäivän pasuunoiden kolkon kutsun...
Ei hitto. Oliko se tällaista? Minulta meni koko sikainfluenssa ohi, kun olin uutispimennossa; kuuntelin pelkästään kotona musaa, katselin leffoja ja pelasin.
Tää on hyvä ketju. Tästä näkee, että on sitä ihmiset olleet paniikissa ennenkin. Eikä tuosta ole kuin vaivaiset 10 vuotta aikaa.
Mene kotiisi hytisemään, siellä on vrmasti mukavammat oltavat.