***MARRASMASUT vko.45*OMA KUU***

On niin ihana lukea noita laitokselta palanneiden juttuja...

Itse täällä siis vieläkin odottelen...

Meillä on täällä sama tilanne kun Paakkiksella. Käytiin poikien kanssa keskiviikkona hakemassa si-rokotteet ja nyt on molemmat pojat karmeassa räkätaudissa ja pientä lämpöä!! Itselläni kurkku/käsi hellänä ja nokka vuotaa :((!!

Nyt ei siis millään viitsisi lähteä laitoksella, ja jättää näitä pieniä raasuja hoitoon...eikä itsekään olisi kiva lähteä tosi-toimiin puolikuntoisena.

Huomenna olisi siis tuo eräpäivä, isänpäivä-lahja saisi siis ainakin omasta puolestani viivähtää vielä muutaman päivän!!??



Noista raskaus-kiloista pikainen kommentti. Itselläni on käynyt kaksi edellistä kertaa niin, että laitokselle on jäänyt suurin osa raskaus-kiloista...mutta muutaman imetyskuukauden jälkeen olen painanut samanverran, kuin viimisillään raskaana :O !! Mulla on aika ihmeellinen aineenvaihdunta, joka kaipaa toimiakseen hiki-liikuntaa...lisäks tuo imetys ja yö-valvomiset saa aikaan aivan MIELETTÖMÄN ruokahalun!!! Onneksi nuo painonvaihtelut on yleensä tasaantuneet ekan vauva-vuoden jälkeen, kun pääsee taas normaali-rytmiin!!

Tässä raskaudessa mulla ei ole tullut kun 5,5kg lisää lähtöpainoon, joten olen aika varma että joulun herkuttelujen jälkeen vaaka näyttää enemmän kuin nyt...mutta enpä jaksa murehtia moista...pääasia ois saada vaavelille maito riittämään!!!!!



Nyt ansaituille päikkäreille viltin alle!!!

Jaksuja!!!



Nennu 39+6

Onnea Misujamasu!!! Tulitkin heti perässä :D

Aika jännä, miten aika samoissa ajoissa meni tuo sun synnytys kuin mullakin.



Tässä kertomusta:

tiistai-yöllä muutamat kivuliaat supistukset loppuivat klo 23 ja olin just hälyttänyt lastenvahdin meille yöksi varmuudeksi. Puol yhdeltä menin nukkumaan ja totesin, et tää synnytys oli varmaan tässä :)

Kolmelta heräsin kun vettä lorahti. Kävin vaihtamassa siteen ja menin takaisin kuulostelemaan suppareita. Alkoivat sitten pikkuhiljaa kolmen vartin päästä. Nousin ja sanoin miehelle, että aletaan valmistautua synnärille...ei meinannut millään uskoa, koska tämänhän piti mennä yliaikaiseksi :)

Pakkasin kassin ja kumpikin meistä unohti kuoharit jääkaappiin (murr).

Automatkalla alkoi suppareihin tulla jo voimaa, tulivat 4 min välein ja kestivät tosi lyhyen aikaa. Oltiin puol viideltä sairaalassa ja siinä vaiheessa olin 3-4 cm auki. Kaikki oli vielä rauhallista. Patistin miehen huoltikselle aamupalalle, kun sille tuli nälkä. Kuudelta voihkisin jo yltyvien supistusten takia eikä niissä ollut paljon väliä. Mennään saliin. Saan puol seitsemältä kohdunkaulapuudutteen, vaikka olisin halunnut jotain paljon vahvempaa tai vaikka lopetuspiikin... Puudutus teki ainoastaan sen, että pari supistusta tuli pitkillä väleillä ja lepäsin niiden välissä hieman. Yritin ottaa ilokaasua, mutta järkyistä kivuista johtuen, en saanut millään hengittyä oikein tai sitten sieltä ei vain tullut sitä. Katsoivat että oli 5 cm auki, jolloin aloin vaatimaan spinaalia. Aikani rukoiltua (karjuttua), tippa laitettiin käteen. Sitten kätilöt halusivat mut vessaan, koska olin ollut siitä puol seiskasta lähtien sängyssä. Sanoin, ettei jalat kanna, koska olin niin kipeä. Taluttivat vessaan, jossa sanoin, että nyt tulee kakka. Enpä olisi halunnut lähteä pytyltä, kun oikeasti olin vakaasti sitä mieltä ettei ole muuta kuin sitä...äkkiä takaisin saliin ja ponnistusvaihe alkoi, lääkäri ja puudutus peruttiin ja aloin ponnistamaan. Järkyn kivuliaan vaiheen päätteeksi (5 min) syntyi meidän äänekäs typy. Kello oli kymmentä vajaa 8. Olin niin poikki, etten jaksanut edes heti katsoa vauvaa.

Tikkejä ei tullut, yhtään ei ole alapää ollut kipeä eikä kirvellyt tms. Aivan ihmeellistä.



Vauva nukkui sairaalassa hyvin, mutta valvotti kotona viime yön. 2 yötä olin siis sairaalassa, joka oli ihana kokemus tällä kertaa. Hoitajat olivat mukavia ja avuliaita.



Täällä oli monella jo jotain merkkejä ilmassa ja taitaa jokunen olla sairaalassa paraikaa. Mutta kannattaa muistaa, että synnytys voi lähteä yhtäkkiä ilman merkkejä käyntiin :) Minähän vielä tiistai-illalla imuroisin ja moppasin lattioita.

Tsemppiä kaikille synnytykseen, kyllä se on meiltä naisilta aikamoinen uroteko!



pp ja typy

ja kiitos kaikille onnitteluista!! Täällähän sitä syödään suklaalahjoja, että paino pysyis korkialla, hih! Ollaan saatu ihania kukkia ja lahjoja, vaikka suurimman osan ystävistä ja sukulaisista olen joutunut kieltämään käymästä. Tähän väliin ei toivo kenellekkän ees tavisflunssaa. Nyt vaan tuntuu, että monella kuumeinen tauti päällä :(

Ja onnea Pikkupippuri!!!



Täällä on kanssa tyttöjen lauantaipussit puolityhjiä jo ennen kun päsevät niihin itse käsiksi - makeanhimo on mahtava ja mineraalivettä kuluu litratolkulla. Ei jaksa nyt vielä suunnitella kunto-ohjelmaa...



Pikkumies viihtyy rinnalla kaiket yöt, joten vähän on hutera olo vieläkin kun jää yöunet niin katkonaisiksi. Laitoin juuri miehen ja tytöt leffaan ja taidan kallistua sängynpohjalle hetkeksi. Toivotaan ettei ne vedä mukaansa mitään basilleja tuolta kyliltä, kun lastenlääkäri kotiutuessa varotteli kovasti, että ehdin saamaan rokotteen niin myöhään ettei se juuri ehdi antamaan suojaa pikkuveikalle :(



Ja juu - se lähdön todellisuus voi tulla vastaan hyvinkin yllättäen, joten pitäkäähän laukut pakattuna mahalliset!

Onnea kaikille jo vauvautuneille ja hyviä loppuodotuksia odottajille!



Tänään kotiuduimme - meille syntyi tyttö 5.11. klo 20:35, painoa 3670 g, pituutta 50,5 cm ja hattu 36 cm. Eipä kauaa ehditty odottelemaan, pitkin päivää torstaina kyllä supisteli silloin tällöin, mutta tositoimet kestivät about 2,5 t - vanhemman neidin kuljettajana olin uimakoulussa vielä hieman ennen iltakuutta :-) Nyt on siis luomusynnytyskin koettu, kun ei tuossa noin tunnin sairaalassaoloajassa ehtinyt helpotusta saamaan (helposti pahoinvoivana mulle ilokaasu ei ole hyvä vaihtoehto).



Jahas, tuhisevaa nyyttiä syöttelemään kohta..



"ellun" äippä

Paljon Onnea tosiaankin uusista vauvoista! :)



Kuulin terveydenhoitajaltani, että nyt synnytyslaitoksella ei saa vierailla edes isit. :(



Kyselin aikaisemmin sektiokokemuksista, kun itse tulen menemään sellaiseen...Eikö kenelläkään meistä marrasmasuista ole ollut sellaista? Aika hyvin on sitten mennyt, kun tuntuu, että porukassa on paljon uudelleen synnyttäjiäkin, ja oliko se tilastollisesti, että joka 5. vauvan tulo maailmaan tapahtuu sektiolla vai miten se nyt menikään...

No niin ekaks onnitteluja uusille vauvoille ja äideille:) Oon nyt kaks tuntia tässä kellotellu 10min välein supistuksia ja koko päivän on limatulppaa irronnut et saa nähä saako sitä lähtee vielä tänä aamuna sairaalaan. Näyttää siltä että ne alkaa tihenemään.... no en oo vielä ottanu mitää särkylääkettäkää että vielä kestää kipua ihan ok. Mutta odotellaan,josko tulis isänpäivälahjaksi pikku nyytti:D

Ja peukut pystyyn Mari88:lle. Onnea matkaan jos ja kun lähtö tästä tulee!



Pinky´s mom: ihanaa, että teilläkin on vauva kotona. Kuinka on vauva-arki lähtenyt käyntiin?



Jemina kyseli sektiokokemuksista, ensimmäinen kyselysi on näköjään mennyt minulta kokonaan ohi. Eli meidän kolmonen on tullut maailmaan sektiolla, mutta en tiedä onko kokemuksestani mitään apua sinulle. Kolmonen syntyi keskosena ja kiireellinen sektio tehtiin poikkitilan vuoksi.



Kun sektiopäätös oli tehty niin samantien minut kärrättiin leikkaussaliin jossa laitettiin epiduraali- ja spinaalipuudutukset molemmat. Pian en enää tuntenutkaan mitään ja operaatio alkoi. Vauva saatiin aika nopeasti ulos mahastani, mutta koska hän oli vielä pikkukeskonen niin hänet toimitettiin samantien pois lastenlääkärin tarkastettavaksi ja sitten keskolaan. Näin häntä noin kahden sekunnin ajan. Sen jälkeen kesti noin 45min kun minut parsittiin kasaan. Minua palelsi kamalasti ja vasenta olkaa alkoi särkeä. Molemmat ovat ihan normaalia sektion yhteydessä. Sain kipulääkettä, joka auttoi hyvin olkapäähän. Kun tikit oli laitettu, kuskattiin minut heräämöön tarkkailuun, jossa olin kai kolmisen tuntia. Jalat eivät toimineet siellä ollenkaan, en pystynyt edes varvasta heiluttamaan. Siellä sain ihanan lämpöpeiton, jonka alla oli ihana makoilla. Jo heräämössä alkoi kohdun painelu, ihan samanlailla kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Mies kerkesi vasta heräämöön kanssani, en siis tiedä kuinka mies saa olla mukana sinun tai vauvanne kanssa "normaalissa" sektiossa.



Sen kolmen tunnin jälkeen heräämössä minut siirrettiin vuodeosastolle. Vauvamme syntyi illalla ja oli jo yö kun pääsin osastolle niin kävin samantien nukkumaan. En osaa siis sanoa kuinka pian tunto jalkoihin palasi, mutta aamulla pääsin ylös ihan omatoimisesti. Maha oli todella kipeänä kun ekan kerran yritin nousta. Makuuasennossa oli hyvä, mutta liikkeessä ja varsinkin nouseminen ja makuullemeno oli ihan kauheaa. Minulla oli kipupumppu selässä ja särkylääkettä sain kunnon satsit ja ne auttoivat hyvin. Tosin aina tiesi kivusta, että kello on sen verran että on aika ottaa uusi annos. Ensimmäinen päivä oli aika paha, mutta seuraava oli jo paljon helpompi. Silloin vain nouseminen vihlaisi haavassa ikävästi. Kolmantena päivänä särkylääkettä tarvittiin vielä paljon, mutta kipupumppua ei enää tarvittu. Kolmannen päivän iltana sain ensimmäisen kerran syödä kunnon kiinteää ruokaa, sitä ennen sain vain nestemäistä. Kotiutuessani neljäntenä päivänä särkylääkkeelle oli edelleen tarvetta kuten varmaan koko ensimmäiseksi viikoksi. Ihan buranalla kuitenkin pärjäsin kotona.



Sektiohaavan arven kohdalle nousi sellainen parin sentin ja koko arven mittainen kohouma, joka laski ehkä vuodessa. Minusta minun vatsani oli aika hellänä melkein puolivuotta. Mutta sen jälkeen en ole huomannut mitään ongelmaa vatsan alueella.



Sen ensimmäisen kuukauden on nostelukielto, mitään vauvaa painavampaa ei saa nostella. Mies kantoi siis kaikki kauppakassit ja hoiteli paljon meidän isompia lapsia. Mutta kyllä vielä sen kuukaudenkin jälkeen tuntui, että kevytkin kantamus tuntui vatsassa.



Hyvä kokemus minulle jäi sektiosta, mutta mielummin valitsisin kuitenkin alatiesynnytyksen. Parantuminen vei minulla aika kauan. Tosin jos vielä joskus sektioon joutuisin niin eipä tuo haittaisi.



Onnea matkaan, toivottavasti kaikki menee parhainpäin ja toivut nopeasti!



Vähän meidän kuulumisia: eli meillä menee oikein hyvin. Ansku nukkuu edelleen lähes koko ajan. Neljän tunnin välein herättelen häntä syömään, mutta yöllä en viitsi herätellä. Silloin hän herää noin kuuden tunnin välein eli yhdellä syötöllä selvitään. Parin syötön yhteydessä hän jaksaa valvoskella ehkä tunnin.



Painokontrollissa käytiin viime perjantaina. Paino oli nyt 2730g ja pituus 49cm. Eli tosi hyvin kasvaa. Sisarukset ovat ottaneet Anskun hyvin vastaan, minkäänlaista mustasukkaisuutta ei ole ilmaantunut edes 2,5 vuotiaalta.



Kaikille: Jatketaanko jutustelua vauvapuolella?



Aotearoa ja Ansku huomenna 4viikkoa.

Hienoa, että täällä on alkanut tapahtumaan! Aika nopeita synnytyksiä ollut kaikilla ja toipuminenkin tainut päästä aika hyvään vauhtiin. Tulehan myös Mari88 päivittelemään, mihin suuntaan tilanne etenee



Ihana Aotearoa lukea, että teillä on edelleen rauhallinen meno! Kuuden tunnen unet putkeen on jo huippusuoritus noin pieneltä:) Anskunlaisia lisää marrasmasuille! Ja todella mielelläni liityn vauvapuolen keskusteluihin mukaan ihan vaikka tänään, jos vaan saisi neidin maailman.



Meillä on ollut surua tällä viikolla, kun mun mummu kuoli torstaina. Pitkällisiä sairauksia oli hänellä aikamoinen lista, joten voi sanoa, että parempi näin, että pääsi jo lepäämään. Eilen saateltiin mummu sairaalasta kappeliin ja käytiin koko perhe jättämässä arkun ääressä hyvästit. Ensimmäistä kertaa halusin mennä katsomaan vielä kuoleman jälkeenkin ja rauhalliselta mummu näytti. Pojatkin suhtautuivat hyvin luontevasti. On asiasta toki juteltu pitkin viikkoa.



Omaa napaa. Mulla limatulppa lähti tosiaan to ja jo maanantaista lähtien on tullut PALJON limaista vuotoa. Välillä vähän epäilyttänyt et mistä on kyse ja oon pallotellut mielessä lapsiveden tihkumisen mahdollisuutta.. Mutta en ole viitsinyt lähteä sairaalaan näytille, kun matkaa on kuitenkin lähemmäs sata kilsaa.. "Oikean" tuntuisia supistuksia tulee päivittäin, mutta epäsäännöllisesti. Tänään vallankin ollut aamusta alkaen aikamoista suppailua.



Yöt on mulla tosi ahdistavia tällä hetkellä ja unet olemattomia. Päivät aina jotenkin jaksaa, mutta kasin aikaa illalla alkaa jo ajatus nukkumisesta ahdistaa. Vauva potkii ja sätkii edelleen tosi aktiivisesti ja iltaisin on varsinainen spurtti, joka kestää yleensä yli puolen yön. Siihen vielä supistelut päälle...



Eli hirmuinen into olisi tavata maha-asukas!! Mukavaa isänpäivänviettoa kaikille ja edelleen jaksamisia!



-HH 38+4

Joskus sillon kauan sitten tänne tein tunnukset ja piti tännekin ilmottaa itseni, mut ei tullu sitä koskaan tehtyä. Nyt ei enää oikein malta odottaa niin on alkanut täälläkin viihtyyn vähän enemmän.

Tosiaan rv 39+5 ja ensimmäinen synnytys olis tulossa :) ja itsellä ikää huimat 18 vuotta (no ihan pian 19 ;)) ei oo paljon merkkejä näkyny että synnytys olis lähellä, luultavasti yli menee.. Raskausaikakin menny tosi hyvin, ei mitään ongelmia missään vaiheessa, paitsi nyt tosiaan tällä viikolla verenpaineet oli aika isosti koholla ja proteiinia pissassa niin lähettivät svo:lle mutta eipä sieltä mitään vikaa löytynyt. Aikaisemmin ei oo yhtään pelottanu/jännittäny mutta nyt on jo niin lähellä että alkaa pikkuhiljaa jänskättää. Vaikka tuntuu kyllä että mies jännittää enemmän kun itse :D

Täällä ollaan vielä, supistukset loppui aamulla 7 aikaan ja sain nukuttua. tänään on supistellut koko päivän ja nytkin... Tuntuu että tota ruskehtavan verestävää limaa tulee yllättävän paljon,tai sitten se vaan tuntuu kun tulee tiputellen. Yöllä tuli kyllä kunnollinen "klöntti" joka oli ihan punainen eikä jäänyt arvailun varaan mikä se oli. Mutta ei siitä sen enempää, jospa vaikka ensi yönä olis sitte oikeesti lähtö. Olen itse sellanen ihminen että en turhaan halua lähteä edes käymään sairaalassa, odotan kyllä kotona että olen oikeasti niin kipeä etten pysty enää olemaan.

Pikkuinen tyttönen syntyi 6.11. käynnistyksellä rv 38+4. 3310g, 48cm ja pipo 34 cm. Ihana tuulitukka, rakkauspakkaus... Kotiin tultiin tänään, ihana isänpäivälahja! Synnytystarinaa myöhemmin, nyt tissitellään niin ahkerasti ettei koneelle ehdi...Kaikki kuitenkin hienosti! Onnea vauvautuneille ja levollista mieltä muille omaa nyyttiään vielä odottaville!



Peppipihlaja ja typykkä 2 pv

Misujamasu, pikkupippuri, murumakkarat ja peppipihlaja hienoa, että saitte kauniit ja terveet vauvat syliin!



Omassa masussa ei juuri muutoksia. Eilen illalla supisteli jo kipeästikin, mutta sitten joskus 2 aikaan aamuyöllä supparit loppuivat ja nyt ei taas ole koko päivänä tullut yhtään. No yksi tai kaksi on ehkä tullut, mutta nekin huhkinnan seurauksena. Olin jo niin innoissani, että joko tulee lähtö ja sitten kaikki loppui kuin seinään BUUUU.



Nämä supparit kun olivat vielä erilaisia kuin aikaisemmin kokemani. Aiemmin meni koko vatsa vain kovaksi, mutta nyt nimenomaan alavatsaan koski ja kipu tuntui myös selässä. Tänään on vaan tuskainen olo ja ylävatsa tuntuu puutuvan kummasti. Luulen, että vauvalla on niin vähän tilaa enää, että se painaa jotain kummallista paikkaa joka sitten puutuu. Selkä on edelleen oikealta puolelta ihan jumissa ja kävelen kuin ahtisaari. Jokainen askel tekee oikeastaan kipeää, eikä oikealle jalalle uskalla oikein varata kunnolla kun se ei vaan kestä. Ja jos kävelee hiukankin enemmän niin koko lonkka ja lantio on ihan muussina.



Niin, että supistukset olisivat jo enemmän kuin tervetulleita :D

Paljon onnea uudelle tulokkaalle ja koko perheelle!



Aotearoa ja Ansku 4viikkoa

Onnea peppipihlaja ja murumakkara!!



HuldaHuolettomalle surunvalittelut mummon kuoleman vuoksi :/ Tällaista tämä elämä kai on, syntymän ihmeitä ja kuoleman surua vuorotellen. Voimia!!



Voi kumpa tämä omakin pienokainen suvaitsisi tulla tähän maailmaan! En niin millään jaksaisi enää odotella. Mihinkään en osaa enää keskittyä, pelkkää odotteluahan tämä on. Haluaisin vain puuhailla omiani enkä jaksaisi tuota esikoisen jatkuvaa läsnäoloa, vaikka ihana ja rakas poika toki on. Nytkin tuossa hyppii äidin ja kannettavan välissä. Argh! Viimeksi olin paljon maltillisempi odottamaan, mutta nyt voisin hyppiä seinille. Suppareitakin on ollut jatkuvasti lauantaista lähtien. Sellainen olo kuin oisi menkat ja sitten välillä supistaa ja sattuu alamahaan ja -selkään. Ei nämä muuten pahoja ole, mutta kun vetävät jalatkin kipeiksi ja levottomiksi. Blaaaaaaaaahhhhhhhh!!!!!! Onneksi sentään yöt menee suht hyvin parilla wc-reissulla.

En kestä jos tässä menee vielä KAKSI VIIKKOA!!!!



Adara 40+0

Olipa mukavaa Aotearoa, että kerroit oman kokemuksesi sektiosta. Minulle ei ole vielä selitetty tai kerrottu sektiosta mitään, sillä tosiaan vasta 19.11 keskustelen leikkaavan lääkärin ja nukutuslääkärin kanssa. Minulle on sanonut jo 4 lääkäriä polilla, että se sektio on ehdottomasti minulle turvallisempi vaihtoehto, vaikka siinäkinhän on omat riskinsä. En tiedä vielä Von Willebrandin tautiepäilyn vuoksi otetuista verinäytteistä mitään, ja toivottavasti tulokset tulevat labrasta ennen kuin alkaa tapahtumaan mitään itestään. Tässähän voisi alkaa synnytys ennemminkin...



Minulla oli toissa yönä supistuksia 5-4 min. välein. Ne kestivät jotain klo 2-3 lähtien ihan aamuun. Osasin kovana supistelija odottaakin, että kyllä ne vielä loppuvat ja sain nukuttua aamulla pari tuntia. Supistukset alkoivat uudestaan iltapäivällä, mutta loppuivat taas illalla. Viime yönäkin supistelin jonkun verran, mutta sain nukuttua enemmän. Mulla on varmaan tämmöistä kovaa supistelua vielä ainakin pari viikkoa. Välillä supistelut käyvät selkään asti ja varsinkin eilen iltapäivällä oli semmoisia pistoksia mahassa, vihlaisuja.



Kävin eilen hammaslääkärillä ja siellä oli tosi mukava hammashoitaja. Hänelle mainitsin, että la on 2 viikon päästä, mutta pari päivää ennen la menen sektioon. Hänelle oli tehty sektio, joten rohkaisi, että se oli helppo juttu hänelle. Toipui siitä leikkauksesta nopeaa. Hänkin oli tosi pieni ja hoikka ihminen niin kuin minä. Muutenkin sain mukavaa palvelua ihan kunnan hammashoidossa...pahoiteltiin sitä, kun raskaana olevien vastaanottoajat menevät usein niin lähelle synnytystä(jouduin jonottamaan sinne yli 3 kk), joten eivät laskeneet makuuasentoon niin alas kuin normaalisti, ettei tule helposti paha olo. Hyvin se reissu menikin. Pelkkä tarkastus maksoi melkein 40 euroa.



Hyvillä mielin tässä muuten odotellaan vauvaa, mutta se harmittaa, jos mies ei saa tulla mukaan synnytykseen/sektioon, kun Oysissa on se miestenkin käyntikielto synnärille. Ilmeisesti normaalien kausi-infulenssojen aikaankin on jotain vierailurajoituksia, mutta kai isät ovat sentään saaneet tulla katsomaan pienokaisiaan. Se pelottaa, jos mun pitää olla siellä synnärillä useampi päivä ja en näe silloisen aikana pikkupoikaani ja edes miestä. Siellä hormonitokkurassa sitten varmaan vaan koko ajan itkeskelen... :(



Jemina 37+6