Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä, molemmilla lapsilla diagnosoitiin selektiivinen mutismi :((
02.11.2009 |
On niin paha olla lasten puolesta! Molemmat sai diagnoosiksi selektiivisen mutismin ja ikää lapsilla on vasta 4v ja 6v. Elämä on kamalaa. Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva 5-vuotias vastailee reippaasti vieraammille ihmisille.
Meilla on 5-vuotias mutisti tytto. Kotona puhuu kuin papupata, mutta jos julkisilla paikoilla, koulussa, vaikka tuttavakin kysyy hanelta jotain menee suu suppuun hyvin akkia.
Voi kai sitten reumaatikko/diabeetikkokin olla terve/sairas riippuen siitä onko vaikka flunssa vai ei.
Mikä perustavanlaatuinen ero siinä on, onko poikkeama immuunisolujen toiminnassa/aivosolujen toiminnassa, nivelissä/kuuloelimissä...?
Kaikki annettavat diagnoosit eivät ole sairauksia vaan pitää tehdä selvä ero sairauden / pitkäaikaissairauden (esim angiina / diabetes, reuma, ms-tauti), vamman (kehitysvamma, näkövamma, kuulovamma, liikuntavamma) ja erityisvaikeuden kanssa (ADHD, mutismi, asperger). Kuulovammainen tai ADHD-lapsi voi olla sairas eli hänellä on flunssa (nasu tai tavallinen), mutta ei hänen vaikeutensa ole sairaus.
ja olette siihen tyytyväisiä, oletteko tyytyväisiä siihenkin, että saitte kaikista kouluaineista viitosia, kun teidän tuntiosaamista ja suullista osaamista ei pystynyt arvioimaan/tarvinnut arvioida? Siihenkin, että opettaja piti teitä toivottamana pässinä ja ilkeänä kiusankappaleena kun olitte niin hankalia ettekä suostuneet puhumaan? Siihen kun teille huudettiin bussiin mennessä että "SANO PÄIVÄÄ; PREKELEEN KAKARA!"?
Ihan tosi, oliko se teistä hyvä? Vai olisko sittenkin ollut parempi, jos opettajalle olisi esitetty paperi siitä, että teillä on erityinen, muita suurempi vaikeus puhumisessa ja teiltä ei siksi saa vaatia tässä suhteessa ihan samaa kuin naapurin papupadoilta. Että teidän historian ja englannin numerot PITÄÄ arvioida teidän todellisen osaamisen perusteella? Että te ette ole ilkeitä, vaan opettelette sen julkisen puhumisen sitten kun sen aika teidän kehityksessä tulee?
Koska TÄTÄ varten vanhemmat ja opettajan niitä diagnoosseja hakevat. Voin kertoa, että tutkimuksiin, kuntoutuksiin ja terapioihin - jo pelkkiin matkoihin vaikka kela maksaisi terapian sinänsä - kuluu nimittäin enemmän kuin se 90 euron vammaistuen verran. SEN takia kukaan ei diagnooseja hae. vJotut voivat hakea kyllä sen takia, että koululle saataisiin varoja esim nauhurin tai avustajan hankimiseen lapsen auttamiseksi.
Esim reuma tai diabetes ei itsessään ole vamma vaan vammauttaa eli aiheuttaa oireita, joiden johdosta ihmisen toimintakyky heikkenee. Reumaatikkokin saattaa sanoo olevansa terve jos ei flunssa vaivaa, reuman vaivat taas kuuluvat jokapäiväiseen elämään ja kulkevat mukana luontaisetuna. näitä asioita on hankala filosofioida näin tekstinä.
http://www.yhdenvertaisuus.net/seis-koulutusmateriaali/04/2.htm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tukitoimet ja kelan korvaukset alkavat juosta, niin kyllä mullekin kelpaisi lapsen diagnoosi.
Nyt opiskelen mun poikani ongelmasta ihan omalla ajallani. Yritän keksiä hänelle päivittäin tehtäviä, jotka tukisivat hänen kehitystään. Kuljetan häntä fysioterapiaan ja jumppaan. En koe voivani laittaa häntä päiväkotiin, missä hän vain olla möllöttelisi ja pärjäisi miten parhaiten taitaa. Enkä voi ottaa vastaan työtä, sillä silloin poikani olot hänen kehityksensä hyväksi huononisivat.
Tietysti teen tämän poikani hyväksi, vaikka en korvauksia saakaan ja vaikka tulonmenetykset ovat valtavat. Pojalla ei siis kyse mutismista vaan muusta, ja ongelmat ovat lieviä. Joten ainakaan tähän mennessä ei olla mitään diagnoosia saatu. Olisihan se kiva kuitenkin, jos yhteiskuntakin tulisi vähän vastaan. No tokihan me nyt vihdoin päästiin fysioterapiaan vuosien itkujen jälkeen.
älä luule vrsinkaan jos et tiedä syitä jotka mutismia voi aiheuttaa!!siihen on monta eri syytä eikä aina läheskään aina vika ole perheessä,syitä on monia ja yksi niistä on sosiaalinen perimä,mutta se ei tarkoita huonoja perheolosuhteita!!!minua sitten ottaa päähän nämä tälläiset luulijat!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
wikipdian juttu ei ihan satu kaikelta osin oikein,mutta kyllähän siitäkin jotain vinkkejä saa...kokemusta mutismista on jo yli 15v....
[quote author="Vierailija" time="05.11.2009 klo 07:59"]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mutismi
http://groups.yahoo.com/group/mutismi/
Käsittääkseni mutismin mahdollista geneettistä perimää tutkitaa. Itsekkin tunnen perheen jossa useampi mutismi lapsi. Vika ei todellakaan ole teissä vanhemmissa ja voisit vaikka printata tuon wikipedian sivun ja jakaa sita tutuille ja kylänmiehille, joilta tulee epäasiallisia kommenteja. pääasia on nyt että olette saaneet syyn oireille ja pääsette jatkokuntoutukseen ja neuvontaan.
[/quote]
Sun pitäis saada jostain vertaistukea. Itse tapaan työssäni valikoivasti tai täysin puhumattomia lapsia. Vaiva on pitkäkestoinen, mutta tosi usein ajan kanssa kyllä helpottaakin. Ihmisten tyhmät kommentit johtuvat tiedon puutteesta. Jätä omaan arvoonsa. Ei tämä nyt ole edes niin kauhean harvinainen vaiva. http://www.selectivemutism.net
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksi,että se voi olla sosiaalinen perimä,joka on yksi syy selektiiviseen mutismiin
se on harvoin syynä selektiiviseen mutismiin,siis se että olis joku neurologinen syy,selektiivinen mutismi on enempi psyykkinen"vaiva"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liity sinne,sitä kautta saat tutkielmiakin selektiivisestä mutismista
ja tämä on niin totta,juuri tuo on erona ujon ehkä porukassa siksi puhumattoman ja selektiivisen mutismin välillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos useimmilla tilanne paranee iän myötä?
Itsekin olin tuollainen lapsi, mutta onneksi puhuttiin vain ujoudesta tuolloin, olisi varmaan ollut melkoinen itsetunnon kolaus, jos olisikin annettu sen sijaan sairausdiagnoosi.
ei kuule aina parane ihan vaan iän myötä,on aikuisiakin mutisteja,tilanne saattaa helpottaa ja pystyy edes jonkin verran kommunikoimaan...ujoudesta monen kohdalla puhutaan ja pitkäänkin,mutta aikaa myöten kyllä eroa on ujon ja mutistin välillä ja sitä on aika paljonkin..mutismissa on sosiaalisen kanssa käymisen vaikeus erilaista kuin ujolla
no mulla oli keskiarvo 9, vaikka koskaan en koulussa viitannut, enkä opettajille puhunut sanaakaan
Kun sain kokeista kymppejä, se kompensoi kivasti. En todellakaan olisi halunnut lisää leimautua jonkin diagnoosin myötä. Sain olla ujo rauhassa.
Siis vaikka et tehnyt lukuharjoituksia opettajan kuullen, tai esitelmiä ollenkaan, tai mitenkän englannin lausuminen yms. Mistä opettajat tiesivät sinun näitä harjoittelevan osaavan jos sinun ei niitä tarvinnut tehdä?
Pelkkien kokeiden numerot riittivät?
Entäs kaverit? Jos et puhunut heille ollenkaan miten jaksoivat olla kavereita?
Etkö kokenut jatkuvaa painostusta asiasta?ja mutismi ei tosiaan ole kaikill amuutamassa vuodessa ohi menevä asia.
Painostus ympäristältä on aivan valtava!
Kaikki annettavat diagnoosit eivät ole sairauksia vaan pitää tehdä selvä ero sairauden / pitkäaikaissairauden (esim angiina / diabetes, reuma, ms-tauti), vamman (kehitysvamma, näkövamma, kuulovamma, liikuntavamma) ja erityisvaikeuden kanssa (ADHD, mutismi, asperger). Kuulovammainen tai ADHD-lapsi voi olla sairas eli hänellä on flunssa (nasu tai tavallinen), mutta ei hänen vaikeutensa ole sairaus.
noin se juuri menee,hyvin sanottu ja todettu,selektiivinen mutistikin atrvitsee paljon erilaista tukea yms ja niitä ei tule ilman diagnooseja ja kun moni sanoo,että oli ennenkin puhumattomia ja heitä sanottiin ujoiksi...totta mutta myös näistä ujoista8puhumattomista)joku joutui myös entisajan apukouluun,koska pidettiin tyhmänä,kun ei puhu/ei vastaa ja kun jumitti niin luultiin ettei osaa/ymmärrä,että jotain vikaahan päässä pitää olla
On totta, että jokaiselle joka itse saa vamma tai erityisvaikeusdiagnoosin, se on kolaus ja sen kanssa kipuillaa enemmän tai vähemmän. Joku kapinoi asiaa vastaa ikänsä, toinen selviää vähemmälle. Siksi onkin tarkeää, että annetaan diagnoosi silloin kun se on tarpeen, koska se avaa ovet kelan maksamaan kuntoutukseen ja avustuksiin. Kelankin pitää jotenkin kontrolloida rahojaan ja diagnoosi on se avain jonka mukaan niitä jaetaan kuntoutksen kohdalla.
se voi olla myös sosiaalinen perimä
Luulin, että jos kahdella lapsella on tuonkaltainen ongelma, niin sen täytyy johtua ympäristöstä. Mutta kerro toki lisää.
Ei siinä kuuleppas diagnoositkaan auta...sanotaan vaan,että kun on jo noin iso...
eikä mutismi ja ujous ole sama asia,ei mutisti ole välttämättä ujo...mutismiin on onenmoisia syitä,joista yksi on tu ujous...
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 23:08"]
Koulu ja arviointikriteerit ovat nykyään aivan erilaisia kuin 80- tai 90-luvulla. Sosiaalisuutta painotetaan enemmän eikä diagnosoimaton ujo saa käytöksestä kasia parempaa.
[/quote]
Siis täh, diagnosoitiin. Eikö se nyt ole jo tullut vuosien varrella ilmi, puhuu valikoidusti vain tiettyjen ihmisten kanssa? Mitä diagnoosia siihen tarvitaan ja miten se diagnoosi mitään muuttaa?
Alue: Aihe vapaa
diagnoosi tarkoittaa, että on jokin teveydellinen vika.
Monet "viat" olivat aiemmin ominaisuuksia, nyt halutaa tehdään jokaisesta erityisominaisuudesta sairaus.
En itse todellakaan olisi lapsena halunnut mitään tukitoimenpitetä vaikken esim. koskaan viitannut tunnilla tai puhunut opettajille. Aikuisena pääsin ongelmasta itsekseni eroon.