Lue keskustelun säännöt.
mielipiteitä pyydän
02.11.2009 |
Olen raskaana ja laskettu aika on huomenna.
Meillä on uusperhe eli miehen kolme lasta asuvat meillä ja äidillään vuoroviikoin. Lasten harrastuskuljetuksista huolehtii se, jonka luona lapset ovat, siihen on nyt päästy pitkän väännön jälkeen (lasten äidin mielestä isän kuuluisi kuljettaa lapset harrastuksiin, siitä huolimatta, että harrastuspaikat ovat noin 3 km säteellä hänen asunnoltaan, kun meiltä matkaa on 15 km suuntaansa). No, tämän syksyn kuljetukset on nyt saatu hoidettua pääsääntöisesti sopimuksen mukaan, eli se kuljettaa jolla lapset ovat.
Mutta asiaan. Kuten sanottua, olen viimeisilläni raskaana ja huonossa kunnossa, en siis jaksa kotoa juurikaan ulos lähteä. Käytännössä olen päivät pitkät yksin kotona, mies on tietenkin töissä. En siis juurikaan tapaa ketään muita kuin miestäni niillä viikoilla, kun lapset eivät ole meillä. Omat kaverini asuvat enimmäkseen parin sadan kilometrin päässä, eivät he työpäivän jälkeen voi täällä pistäytyä tai tulla avuksikaan nopealla aikataululla. Asumme siis tällä paikkakunnalla nimenomaan ollaksemme lähellä miehen lapsia.
Nyt sitten mies lähetti viestin, että lasten äiti ei tänään pääsekään viemään yhtä lapsista harrastuksiin, joten hän voisi mennä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mies tulee töistä, ottaa auton, lähtee saman tien kuljettamaan lastaan harrastukseen, odottaa siellä harrastuksen ajan (2h) ja ajaa sitten takaisin. Käytännössä mies tulee sitten kotiin ehkä yhdeksältä. Minä olen koko päivän yksin kotona, klo 7-21.
Mulla on tosi paha mieli tästä, ehkä turhaan mutta on kuitenkin. Miksi nyt TAAS pompitaan exän pillin mukaan? Ex on tietoinen sekä harrastusaikatauluista (jotka toistuvat viikottain samanlaisina) ja siitä, että meille on tulossa vauva näinä päivinä. Silti hän sitten pyytää tällaista, mutta häneenhän en voi vaikuttaa.
Laskettu aika on huomenna - lähdenkö sitten yksin illalla synnyttämään, jos synnytys käynnistyy?
En ole vastannut miehen viestiin mitään. Joko vastaan että ok, ja olen sitten pahalla mielellä yksinäni, tai sitten vastaan mitä mieltä olen (että ehkä nyt hän voisi priorisoida toisin) ja saan kotiin happaman miehen.
Kiva jos joku jaksaa lukea ja kommentoida. Ja joo, olen varautunut siihen, että jonkun mielestä vika on minun, kun olen ryhtynyt uusperheeseen, mutta sille ei nyt tässä kohtaa voi mitään :-)
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ne ovat osa hänen elämäänsä loppuelämän ajan. Musta on hienoa, että mies huolehtii lapsistaan ja vie harrastuksiin. Enemmän olisi sinuna huolissani, jos mies ei pitäisi lapsiin yhteyttä tai laiminlöisi heitä.
Keksipä itsellesi jotain kivaa tekemistä, vuokraa vaikka leffa ja keitä pullakahvit. Hormoonit saa sut pikkusen ylireagoimaan.
Synnytys harvoin etenee niin nopeasti etteikö miehesi ehtisi mukaan vaikka se tänään käynnistyisikin.
Pyydä miestäsi pitämään puhelin auki koko ajan ja hän vaikka lähtee sitten lapsen kanssa harrastuksesta pois kesken kaiken jos sairaalaan lähtö tulee.
hyvään kirjaan ja uppoudu siihen. Et huomaakaan että pian on ilta ja mies tulee kotiin. Päättelin, että lapsi on sinulle ensimmäinen. Nauti yksinolosta, lukemisesta, päikkäreistä, rauhallisesta syömisestä. Kun vauva syntyy kaikkeen tuohon tulee tauko. Onnea synnytykseen!
Jos kerran vuorottelu on viime aikoina sujunut hyvin niin kai voit tämän yhden kerran joustaa? Aina voi tulla jokin este, tuskinpa sinun loppuraskautesi on välttämättä sen tärkeämpi syy kuin se este mikä lasten äidille tuli. Sitä paitsi HARVOIN ensisynnyttäjällä tulee mikään salamasynnytys, joten miehesi ehtii hyvin kotiin.
Miten muuten ajattelit selviytyä sitten vauvan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä keksit itselles jotain kivaa tekemistä. Kaks leffaa ja suklaalevy vaikka. Kertoo tulevasta isästä hyvää että osallistuu lastensa elämään.
Nauti siitä että voit tehdä mitä itse lystäät. Kun vauva on maailmassa elämäsi on sidotumpaa - silloin varmaan ihan oikeasti tarvitset sitä miestä kotiin aikaisemmin.
Aikuisen ihmisen tulee pystyä olemaan kokonainen päivä yksin omassa kodissaan.
iltana, ehkä miehesi sitten veisi lapset vaikka kesken harrastuksen kotiin, pyytäisi kuljetusapua harrastuskaverin vanhemmalta tms. Oman lapsen synnytys on kuitenkin aika hyvä syy tehdä poikkeusjärjestelyitä nopeasti!
Sen sijaan, nyt kun sinä et vielä ole synnyttämässä, minä en ymmärrä, miten ihmeessä voit loukkaantua tällaisesta asiasta. Siis siitä, että joudut olemaan yksin kotona illalla? Siis kuulostaa ihan joltain hemmotellulta teini-ikäiseltä! Ymmärtäisin, jos sinulla ja miehelläsi olisi ollut jotain erityisiä suunnitelmia, teillä olisi vaikka hääpäivä tai liput varattu teatteriin, mutta siis sinä valitat, koska miehesi hoitaa LAPSIAAN ja sinä joudut sillä välin olemaan yksin kotona? Niin siis vääntäisitkö rautalangasta, mikä tässä on se ongelma?
Lapsiperheessä mennään lasten ehdoilla. Kummallekin vanhemmalle (uusperheen tapauksessa kaikille vanhemmille) voi tulla yllättäviä menoja ja esteitä ja silloin on vain ja ainoastaan hyvä asia, että toinen voi ja osaa joustaa "sovituista aikatauluista". Se, että joku aikuinen joutuu olemaan yksin tämän takia, kuulostaa äkkiseltään aika naurettavalta loukkaantumisen aiheelta. Se, jos tämän takia peruuntuisi joku sinun menosi, olisi jo ymmärrettävämpää.
Kyllä teilläkin tulee tulemaan yllätyksiä sen vauvanne kanssa. Joskus mies ei pääsekään kätevästi kuskaamaan isompia lapsiaan SOVITUSTI omalla vuorollaan harrastukseen kun sekä sinä että vauva olette vaikkapa vatsataudissa kotona tai sinulla on joku meno ja vauva on kipeänä. Eikö silloin ole mukavaa, jos lasten äiti vie lapset, vaikka ei olekaan hänen vuoronsa? Mitä jos lasten äidin uusi mies alkaisi silloin valittaa, että "voi, voi, minä joudun nyt olemaan ihan yksin kotona": eikö se kuulostaisi vähän naurettavalta?
Ja älä nyt vain sano tähän, että miehen ex on hankala eikä auttaisi teitä itse vastaavassa tilanteessa! - Jos näin on, ei se silti ole syy miehelle olla myös hankala ja joustamaton. Lasten etuahan tässä pitää ajatella, ja jos vaikka sattuu olemaan niin, että toinen vanhempi on hieman katkera ja siksi hankala, asiaa ei varmasti auta se, että toinenkin alkaa hankalaksi.
Kasva aikuiseski, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nyt kateellinen lapselle! lapseltahan jäisi harrastus väliin, jos kumpikaan vanhempi ei pääsisi viemään. Miehesi välittää myös lapsistaan ja haluaa heidän harrastavan. Sinä olet aikuinen ihminen joka pärjää yksin. Hanki seuraa vaikka jostain odottavien äitien kerhosta, äiti-lapsi kahvilasta ym. Ei se miehesi voi kokoajan sinussa kiinni roikkua. Sinulle se on ensimmäinen lapsi ja siksi kaikki pitäisi sinun mielestäsi pyöriä sen ja sinun ympärillä. Miehesi jo ymmärtää että elämässä on muutamkin, esim. ne muutkin lapset jotka tarvitsevat isäänsä.
ja silloin pahoittaa mielensä välillä pienistäkin asioista.
Tuntuu varmasti kurjalta ja epäreilulta, kun sinä joudut joustamaan exän menojen takia. Mutta miehesi kuljettaa lapsensa harrastuksiin niiden lasten takia, ei exän takia. Yritä ajatella asiaa sen kannalta.
Yritä nauttia viimeisistä rauhallisista illoista kun voit oikeasti vain laiskotella ja olla itseksesi. Vauva muuttaa elämässä paljon!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on kurjaa, mutta kohta se loppuu : ) Soita vanhoille kavereillesi tunnin puhelu!
Ehkä mulla tosiaan on kohtuuttomat vaatimukset.
Lapsi ei ole minulle ensimmäinen enkä ole huolissani siitä, miten vauvan kanssa pärjätään. Toivon olevani synnytyksen jälkeen toimintakuntoinen niin, että pärjään kyllä päivät ja tarvittaessa yötkin yksin vauvan kanssa jos tarpeen - puystyn sitten toivottavasti esim. ajamaan autoa. Olen synnyttänyt aiemmin ja arvelen synnyttäväni tällä kertaa nopeasti. Olen aikuinen ihminen ja arvostan sitä, että isä huolehtii lapsistaan. Arvostan myös sitä, että vanhemmat priorisoivat lapsensa, mutta myös tämä syntymässä oleva on mieheni lapsi. Ja minun on hyvin vaikea kuvitella, että itse pitäisin tärkeämpänä jotain exäni menoa kuin nykyisen mieheni asioita.
Sitä en siis arvosta, että sopimuksista ei pidetä kiinni.
Ja turhaan teille kiukuttelen, mutta silti: olen ollut jumissa täällä kotona viikkokausia. Mistä mä saan ne suosittelemanne leffat ja suklaalevyt? Ja arvatkaa montako leffaa olen jo katsonut tänä odotusaikana? Ja kuinka paljon olen ollut yksin? Olen saanut NAUTTIA(!) yksinolosta ihan riittämiin. Eli en mielestäni ole surkea reppana joka pelkää yksinoloa, tilanne nyt vain on hankala synnytykseen asti ja itse ajattelisin että ehkäpä lasten äiti voisi tässä tilanteessa hoitaa oman osuutensa tai sitten - niin kuin joku ehdotti - voisi ne yhdet harjoitukset jättää väliin. Tai mitäpä jos menisi pyörällä? Eikö 13-vuotias voi mennä pyörällä kolmen kilometrin päähän (omalle koululleen, jonne siis menee joka päivä muutenkin)?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän tässä joustaa. Ap:ltä ei käsittääkseni ole vaadittu tai pyydetty tilanteessa mitään. Hänenhän ei vielä edes tarvitse olla kaksin vaativan vauvan kanssa.
Ap saa vaikka maata sohvalla ja syödä suklaata. Mies hoitaa omia lapsiaan, niin kuin järkevän, vastuullisen, lapsiaan rakastavan ja täten myös heidän äidistään tiettyä vastuuta kantavan (eli yhteistyöhän kykenevän) isän kuuluukiin. Minusta tässä kuviossa ei ole mitään ongelmaa, eikä ketään ole loukattu mitenkään.
Ap sitten keksii olla pahoillaan siitä, että hän -aikuisena ihmisenä- joutuu olemaan yksin kotona? Uskomatonta! Ihan tosi ap, ei sinun miehesi voi olla jatkuvasti sinun viihtymisestäsi vastuussa. Toki pariskunnalla täytyy olla yhteistä aikaa, mutta yhdestä illasta se ei tosiaan ole kyse, ja sitä yhteistä aikaa muuten lapsiperheessä on sitten sen verran, kun lasten hoidolta saadaan järjestettyä.
Sinun miehesi vika ei myöskään ole se, jos sinulla ei ole kavereita, harrastuksia ja ns. "omaa elämää". Kannattaisikohan panostaa näiden hankkimiseen, niin et olisi niin riippuvainen miehesi seurasta: miehelläsi kun on isänä muitakin velvollisuuksia kuin sinä ja tuleva vauvanne. - Tulevana äitinä tulet itsekin huomaamaan, ettei lapsiperhearkea voi suunnitella paperille valmiiksi. Ei se aina mene sopimusten ja suunnitelmien mukaan!
Sano miehelle, että nyt pitää visusti kännykän päällä ja kuulolla, ja tulee sitten salamana kotiin tarvittaessa. Mieti itsellesi jotain ihanaa tekemistä. Tiedän kyllä miten kamalan tylsää aikaa loppuraskaus on - oma esikoinen on nyt kuukauden vanha! Oli todella tylsää maata vaan yksin kotona ja odottaa miestä että saisi edes jotain seuraa. Ja vielä mies oli sitten usein töistä väsynyt eikä jaksanut tehdä mitään. :D
Mutta koita keksiä juuri jotain mukavaa. Katso vaikka youtubesta hassuja videoita, sieltä löytyy muuten elokuviakin pätkissä. Ja sarjoja, erimerkiksi semmonen hassu syömishäiriökomedia kuin starved, haepa sitä. Ja hae sitä suklaata, tai jätskiä, tai vaikka tilaa pizza. Kääriydy peittoon, ota päikkärit. (niitä ihan oikeasti kaipaa sitten kun lapsi on syntynyt, vaikka sitä ei usko tulloin)
Tai käy pitkässä suihkussa, saunassa, kylvyssä, kuuntele ihanaa musiikkia samalla. Tee kasvohoito, oma kurkkunaamio. Omaa aikaa on kohta tosi vaikea saada mistään, koita nauttia siitä vaikka vaikeaa se onkin. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmuuden vuoksi. Saatathan alkaa synnyttää vaikka juuri silloin. Miten mies voi pitää jotain työtehtävää tärkeämpänä kuin teidän yhteistä lasta, joka EHKÄ saattaa syntyä työpäivän aikana? Tottahan miehen on oltava kotona passissa koko ajan.
Kyllä sulle taitaa tulla vielä vaikeaa sitten kun vauvakin on kuvioissa.
Kyse ei osaltani nyt ole siitä, että olisin lapselle kateellinen. En halua alkaa myöskään exää - lasten äitiä siis - haukkumaan, koska se ei johda mihinkään. Mainittakoon kuitenkin, että joskus hankalan exän kanssa on pidettävä kiinni sopimuksista hyvinkin tiukasti - on siitäkin tällä palstalla puhuttu (usein vain niin päin, että äiti haukkuu ex-miestään ja saa sitten kovasti tukea muilta naisilta tyyliin "kyllä isän on pakko noudattaa sopimuksia"). Me olemme siis noudattaneet sopimusta kirjaimellisesti, koska muu ei onnistu. Nyt esim. lapset ovat mahdollisesti meillä, kun vauva syntyy, mutta emme edes yritä pyytää lasten äitiä muuttamaan aikataulua (tosin osalle teistä synnyttäminenkään ei ehkä edes olisi niin tärkeä asia, että sen takia voisi sellaista pyytää?), vaan minun vanhempani tulevat meille lapsia hoitamaan.
ap
Ja turhaan teille kiukuttelen, mutta silti: olen ollut jumissa täällä kotona viikkokausia. Mistä mä saan ne suosittelemanne leffat ja suklaalevyt? Ja arvatkaa montako leffaa olen jo katsonut tänä odotusaikana? Ja kuinka paljon olen ollut yksin? Olen saanut NAUTTIA(!) yksinolosta ihan riittämiin. Eli en mielestäni ole surkea reppana joka pelkää yksinoloa, tilanne nyt vain on hankala synnytykseen asti ja itse ajattelisin että ehkäpä lasten äiti voisi tässä tilanteessa hoitaa oman osuutensa tai sitten - niin kuin joku ehdotti - voisi ne yhdet harjoitukset jättää väliin. Tai mitäpä jos menisi pyörällä? Eikö 13-vuotias voi mennä pyörällä kolmen kilometrin päähän (omalle koululleen, jonne siis menee joka päivä muutenkin)?ap
Ymmärrän nyt paremmin, ja tässä valossa sanoisin että voisit ihan hyvin kysyä mieheltä voisiko lapsi jättää nämä harkat väliin, kun kerran on la niin lähellä. Ja tosiaan ymmärrän hyvin tuon tuskan yksinäisyydestä, kun se on itellä niin lähellä! Se tuntuu ihan kammottavalta, päivästä ja viikosta toiseen, varsinkin kun olo on niin huono eikä pysty juuri liikkumaan. Jaksamista.
Kannattaako kostaa lapselle oma tylsistymisensä ja antipatiansa miehen exää kohtaan?
En lähettäisi lasta pyöräilemään iltapimeällä kolmea kilometriä vain sen takia että joku aikuinen ihminen ei pysty olemaan yhtä iltaa yksin kotona.
Ja minun on hyvin vaikea kuvitella, että itse pitäisin tärkeämpänä jotain exäni menoa kuin nykyisen mieheni asioita.
Mutta jos äiti on pääsääntöisesti huolehtinut kuljetuksista, niin tämähän on vain yksi kerta. Varmasti miehesi tulee kanssasi, jos synnytys tänään alkaa, voihan 13v mennä kotiin vaikka taksilla.
ole tarpeeksi vanha menemään harrastuksiinsa itsenäisesti?? Varsinkin jos matkaa ei tosiaan ole kuin tuo 3 kilsaa. Outoa.
Miksi ap:ta pitää heti ruveta haukkumaan kateelliseksi tai muuten huonoksi ihmiseksi? Mun mielestä olis oikein mukavaa, että mies viettäis mun kanssa kaiken sen liikenevän ajan ennen vauvan syntymää, koska parisuhteelle ei ole välttämättä heti aikaa. Toki nyt omiakin menoja saa ja pitää olla, en mä sitä sano, mutta jos toinen on ihan kotinsa "vankina" niin olishan se seura ihan mukavaa.
Kai tajuat että KENELLE TAHANSA voi tulla yllättävä este, eikä pääse niitä lapsia joskus viemään. Kyse on nyt yksittäistapauksesta, sanoithan että syksy on mennyt hyvin kuljetusten osalta. Voihan lapsi vaikka jättää kerran harrastuksen väliin jos on noin vaikeata?