Lue keskustelun säännöt.
Anoppi toi meille Lasten rukouskirjan. Voinko palauttaa?
31.10.2009 |
Anoppi oli meillä eilen lastenvahtina. Tulin illalla kotiin enkä heti huomannut kirjaa. Näin sen aamulla, kun siivoilin lastenhuonetta.
Itse olen ehkä jollain tasolla uskonnollinenkin ihminen, mutta en kuitenkaan niin paljon, että haluaisin lapsilleni sellaista kirjaa lukea.
Lapseni käy seurakunnan kerhossa ja minusta hän saa siellä ihan tarpeeksi hengellistä kasvatusta. Vanhempana voi sitten itse päättää mihin uskoo ja kuinka paljon, mutten tämän enempää halua uskontoa hänelle tuputtaa.
Olisiko siis ok palauttaa kirja anopille ja selittää, miksi näin teen?
En pidä oikein hyvänä ideana säilyttää kirjaa meillä, ettei anoppi innostu asiasta enempää. Toisaalta en viitsi kirjaa "hävittääkään", jos hän joskus sen perään kyselee.
Kommentit (64)
Olisin ymmärtänyt asian silloin, jos ap:n perhe ei kuulu kirkkoon. Mutta kun tilanne on se, että kirkkoon kuulutaan ja esikoinen käy vielä srk:n kerhossa, niin ei minulle itselleni tulisi sellaisessa tilanteessa mieleenikään, että Lasten rukouskirja aiheuttaisi perheessä närkästystä ja että pitää erikseen kysyä, saako sellaisen tuoda.
Pitäisiköhän tässä tosiaan kysyä etukäteen, saako kirkkoon kuuluvalle kummitytölle antaa joululahjaksi Lastenraamatun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun esikoinen oli jotain 1v. tuli mun vanhemmat kylään mukanaan kokonainen sarja paksuja raamatunkertomuskirjoja lapsille. sellasia A4-kokoisia ja 3 senttiä paksuja. oli kuulemma löytänyt kirpparilta edullisesti, mutta ilmoitti että maksoivat ne silti kyllä sen ja sen verran ja olivat kuitenkin suhteessa hintava ostos.
No ei minulla ole mitään asiaa vastaan, mutta kyseinen kirjasarja on 60-luvulta ja kirjoitettu aika raakaankin tyyliin. Kokonainen sarja riistää myös hyllytilaa paljon. No,kirjat laitoin silti hyllyyn ja ajattelin että katsotaan mitä muksu pitää. Yllättäen kirjoita tuli iltasatuhitti ja niitä kahlattiin lähes kannesta kanteen läpi vuosien mittaan iltalukemisena. Samalla kävi kuitenkin niin että raamatun kertomukset ovat lapsemme mielestä vähän saman tapainen asia kuin iltasadut. Eli uskoa Raamatun kertomusten todenperäisyyteen se ei ainakaan luonut, vaan päinvastoin. Ehkä vanhahtava kieli ja kerronta olivat sitten yhtenä syynä tähän, tiedä häntä. Kirjat joutivat varastoon samoihin aikoihin kun muutenkin iltasatujen lukemisen sai lopettaa ja sieltä ne joutaisivat taasen kiertoon.
Itsestäni tuntui että äitini kokeili kepillä jäätä, että saisiko tästä aikaan kissanhännänvetoa ja valtataistelua lapseni kasvatuskysymyksiin liittyen. Näin siksi että ei ole sen enempää uskonnollinen tai olematta uskonnolinen kuin itse olemme, tämmöisiä perus ev lut jotka käyvät kirkossa häissä ja hautajaisissa :-)
Mitä pelkäät rukouskirjassa? Miksi se aiheuttaa sinulle niin ahdistusta?
Mitä kamalaa luulet siinä olevan?
Mieti ja pohdi vaikuttimiasi, miksi kammoat jotain lasten rukouskirjaa noin.
Meillä kammotaan murhaajia ja pedofiilejä, mutta ei rukouskirjat aiheuta kummempia värinöitä.