Anoppi toi meille Lasten rukouskirjan. Voinko palauttaa?

Ehkä lapsistasi on joskus itse mielenkiintoista tai kivaa lukea kirjaa vaikket sinä sitä heille lukisi.



Eikä tarvi pahoittaa anopin mieltä.

Vaivihkaa otat kirjan sieltä lasten huoneesta ja sullot jonnekin kaapin tai kirjahyllyn perukoille. Eihän sitä tiedä jos joskus tulisi käyttöä. Meillä koululainen on välillä lomilla seurakunnan leirillä (kun vanhemmat olemme töissä) ja sinne toivotaan otettavaksi mukaan omia uskonnollisia kirjoja, jotta niitä voidaan yhdessä tutkailla. Tuollainen olisi loistava siinä tilanteessa.

Kommenttien kera.



Ei ole anopin asia tuputtaa tuollaista.

Laitoin kirjan heti kaappiin, mutta ajattelin jos veisin takaisin ja sanoisin, että unohdit tämän meille.



ap

että sinä määräät tällaisista asioista ja että ette halua lisää samantyyppistä roskaa.

etta pelkaat jos sailytat kirjaa niin han sit rupee enemman ja enemman tuputtaa tallasta. Enta jos pidat kirjan, sailytat sita vaikka jossain ja selitat anopille etta et halua lapsellesi enempaa naita hengellisia juttuja, hanen kuuluu sitten kunnioittaa paatostasi. Itse muistan kun siskoni lapset oli pienempia ja aitini osti heille jotain uskonnollisia kirjoja niin siskoni mieheni kaa lahinna pilkkas naita. Kerrankin kun aiti osti siskon pojalle enkelitaulun niin poika oli sanonu et han ei naita uskovaisten tauluja halua. On siis paljon parempi etta kerrot reilusti anopillesi etta tallasia kirjoja ynna muita julkaisuja ette halua lapsillenne annettavan. Varsinkin kun olet suvaitsevainen kuten mainitsit etta isompana voivat sitten uskoa mita haluavat, niin esimerkiksi se etta siskoni miehensa kaa naureskeli uskonnollisille jutuille opetti lapsista ehka hieman suvaitsevattomia uskovaisia kohtaan

saatiin se meidän omasta srk kerhosta. Tuskin on anoppikaan siitä mitään maksanut, joten älä pelkää että alkaa niitä enempää teille kantamaan.



Mä olen ollut koko ikäni tosi hyvä vaihtaa lahjoja. Joulu kun on, käyn ekan viikon kaupoissa vaihtaa lahjat mieluisiin ja jos ei ole ostettu Suomesta, sullon kaappeihin ja menee sitten omalla painolla joko huutikseen, kirpparille tai lahjoituksena johonkin kirppikselle. Mutta eteenpäin joka tapauksessa.



Jos mielestäsi kirja on sinusta turha, laita se kaappiin.



Tai oma mielipide, mitä tykkäisit jos saisit itse lahjan takaisin ? Jos sun ja anoppisi välit sen kestää, tee se. Musta on turhaa nostaa eripuraa noin vaatimattomasta asiasta.

mikä on ajan henki! Niin totta,Jumalan sana ei tyhjänä palaa!

Haloo, paljonko yksi kirja painaa sun kirjahyllyssä tai jossain kaapin perällä? Tai jos todella tekee tiukkaa, niin heitä kaikessa hiljaisuudessa se roskiin, mutta älä nyt hyvä ihminen palauta sitä!



Se kertoisi vain kaiken sun omasta ahdasmielisyydeestä ja "minä ite" -asenteesta. Kyllä minäkin hieman hätkähdin kun oma äitini osti esikoiselle kuvakirjan jostain Mooseksen tarinasta (me emme ole yhtään uskonnollisia, äitini on -tietää myös hyvin, että me ei olla)..



En todellakaan alkanut mihinkään pentumaiseen ulinaan "yrität tuputtaa uskontoa lapselleni" vaan pistin kirjan pojan kirjahyllyyn ja annoin olla siellä. Tiedän myös, että äitini on lukenut iltarukouksia pojan kanssa kun poika ollut siellä yökylässä... tätä tapaa emme todellakaan harrasta, mutta se ei minun lapseni maailmaa tuhoa, jos mummi hänelle iltarukouksen.



Kasva aikuiseksi. Mieti järjellä.

Minun mielipiteeni on, että älä viitsi pilata suhteitasi anoppiisi pahoittamalla hänen mieltään. Anna kirjan olla teillä. Jos niitä tulee lisää, niin mitäs siitä sitten. Samaan hyllynperukkaan vaan nekin, jos ne ei teitä kiinnosta.



Kyllä teidän vaikutuksenne kumminkin on suurempi kuin anopin. Tiedän yhdenkin todella uskovan anopin, jonka poika ja miniä olivat ateisteja. Kyllä vaan lapsistakin ateisteja tuli.

Kun oli saanut vihiä ettei mieheni saa kotona peppuseksiä.



Kannattaa tehdä selväksi että kotisi on sinun reviiriä eikä sinne päästetä anopin asioita..

kun tosiaan sen aamulla vasta löysin.



Ajattelen, että ehkä anoppi voisi pitää sitä omassa kotonaan. Hänellä on kuitenkin paljon lapsenlapsia ja vain meille tuntuu rantautuvan näitä uskonnollisia tavaroita.



ap

ja keskustelet muutenkin perheen rajat selviksi. Tuo on kaikkein törkeintä, että tuo lupaa kysymättä ja toimii selän takana.



Perheen arvomaailma, aatteet ja uskonto ovat perheen omia. Niitä ei anoppi määrää, eikä myyräntyö ole sopivaa.



Jos ei usko, porttikielto.

Minä en niinkään välitä siitä, mitä hän lapsille lukee tai kertoo, kun ovat anoppilassa. Sehän on anopin koti, mutta samalla periaatteella tämä on meidän koti ja uskonto on minusta sellainen asia, josta voisi vaikka ensin keskustella vanhempien kanssa.



Tuskin meidän välit siitä rikkoontuisi, jos kirjan antaisin takaisin, mutta olkoot nyt sitten.



ap

kun joku haluaa välittää sinusta,sinun perheestäsi?

Anoppisi on tehnyt ihan hyvin kun on tuonut sen kirjan. Ehkä hän jopa tuntee Jumalan äänen sydämmessään ja on kokenut että näin pitää toimia.

Älä nyt vaahtoa tyhjään.

ja olen sita mielta etta jos jollekin sukulaisen lapselle antaisin lahjaksi jotain hengellista niin mun mielesta olisi heilta fiksua ja reilua mua kohtaan kertoa, etta eivat naita hengellsia julkaisuja halua, verrattuna siihen etta takanapain naureskelisivat, harmittelisivat, pelkaisivat. Kylla me uskovaiset halutaan kertoa uskosta, mutta ainakin itse myos haluan toki kunnioittaa muiden vakaumusta ja mielipiteita. Sun kannattaa selittaa asia anopille ja toki voit ehdottaa etta kirja olis anopilla ja han voisi sita lapsille lukea kun ovat siella kylassa jos siis te sen hyvaksytte. Ei kannata kuitenkaan palauttaa kirjaa kommenttien kera, se todellakin tekis vain hallaa sun ja anopin suhteelle. Voisko muuten miehesi tata asiaa hoitaa?

ja samaten yhteen huusholliin mahtuu vain yksi äiti.



Anoppi voi mennä toteuttamaan itseään ja kokemaan ja välittämään sinne omaan huusholliin.

Yritäpä nyt sen verran kuuliainen olla, että tottelet suomen kielioppia. "Sydämessä"-sanassa on vain yksi m-kirjain. Paadutitko itsesi äikäntunneilla?

rupea kantamaan anoppilaan kirjoja. Koraani, kama sutra ja opas hyvään eläkeläisseksiin noin ensi alkuun.

että asiasta saattaisi olla tulossa sinun ja anopin "valtataistelu".



Palautat sen näin:



Menet iloisesti hymyillen anoppisi luo. Juttelet ensin niitä näitä ja kaivat kirjan sitten esiin ja sanot "Sulta oli unohtunut tämä kun meillä olit eilen". Kertoilet sitten vielä "kevennykseksi" että lapset oli kovasti tykänneet ja oli ihanaa kun anoppi pääsi lapsenvahtimaan.

Jos anoppi sitten sanoo, että kirja oli tarkoitettu lapsillenne, niin sinä sanot siihen muka yllättyneenä, edelleen ihan iloisena että "Aijaa... No oikeastaa,n se voisi kuitenkin jäädä tänne, koska ei varmaankaan meidän tulisi sitä luettua lapsille. Sun ehkä enemmän tulee ja onhan täällä enemmän käyttäjiäkin kun on muut lastenlapset". Sujautat kirjan takaisin anopille ja vaihdat jouhevasti aihetta ;)