Anoppi toi meille Lasten rukouskirjan. Voinko palauttaa?
Anoppi oli meillä eilen lastenvahtina. Tulin illalla kotiin enkä heti huomannut kirjaa. Näin sen aamulla, kun siivoilin lastenhuonetta.
Itse olen ehkä jollain tasolla uskonnollinenkin ihminen, mutta en kuitenkaan niin paljon, että haluaisin lapsilleni sellaista kirjaa lukea.
Lapseni käy seurakunnan kerhossa ja minusta hän saa siellä ihan tarpeeksi hengellistä kasvatusta. Vanhempana voi sitten itse päättää mihin uskoo ja kuinka paljon, mutten tämän enempää halua uskontoa hänelle tuputtaa.
Olisiko siis ok palauttaa kirja anopille ja selittää, miksi näin teen?
En pidä oikein hyvänä ideana säilyttää kirjaa meillä, ettei anoppi innostu asiasta enempää. Toisaalta en viitsi kirjaa "hävittääkään", jos hän joskus sen perään kyselee.
Kommentit (64)
Minä kyllä en palauttaisi kirjaa. Anoppi vaan loukkaantuisi pahasti pikkuasiasta.
Sana on kylläkin jouheasti tai juoheasti...
Tuo kieliopin vääntö on vain tekosyy. Tapelkaa rehellisesti sitähän te tahdotte. Pilaatte hyvän ketjun hävetkää. hyi
Sanottakoon vielä se, että en ole kärkäs suustani ja osaa ilmaista asiat ihan asillisesti ja ystävällisesti ja luultavasti otan asian kuitenkin jollain tapaa anopin kanssa puheeksi. Nro 23 ehdotus oli ihan käyttökelpoinen ja jotain tuollaista olin itsekin ajatellut.
ap
Kyse on siis lapselle tuodusta yhdestä kirjasta!
Jotenkin näyttää siltä että nämä av:läiset ovat sen kirjan tarpeessa enempi kuin se lapsi siellä ap.llä!
Kylläpä ap.n anoppi löysi kultasuonen sanan eteenpäin viemiseksi!
että anoppi kantoi omia vanhoja tavaroitaan meille, pakettiautollisenkin kerran!
saipahan sitten itse ostaa uutta romua itselleen, ja oli omasta mielestään hyväntekijä.
Monet kerrat mietin,että mitä jos minä ostaisin tai antaisin anopille ihan mitä vaan, samalla perusteella. En toteuttanut, mutta kyllä vuosien myötä oli pakko alkaa omaa linjaa tiukentamaan ja sanoa, ettei me tota ja tota vanhaa verhoa,kuppia,kippoa,pöytäliinaa tarvita.
Jos hän antoi jotain sellaista,josta oli hyötyä ja iloa niin kyllähän ne otettiin vastaan ja kauniisti kiitettiin.
on meiläkin sellanen jossain hyllyssä viakka ei ees kuuluta kirkkoon enää. Ihan sama, ilmanen kirja ja varmaan anoppikin saanut jostain ja ajatellut kun lukee että lasten niin viedään lapsille! Jos nyt kirkkoon lapsianne pyytää niin mitä sitten, kai sekin on ihan ok. Onhan sitä uskontoa edelleen koulussakin. Mä en jaksaisi nähdä tollasta vaivaa moisen asian takia.
ja hyvää hyvyyttään ajatteli vain teille sen tuoda. Ajattelemata mitään tuputtamista sen enempää.
Ap, älä tee tuosta nyt suurempaa numeroa. Pistä kirja hyllyyn siltä varalta, että se onkin vahingossa jäänyt. Eihän sitä ole pakko lukea, jos ei tahdo.
Päätettiin antaa asian olla. Kirja jätetään meille ja jos se on vahingossa jäänyt, niin anoppi kaiketi kyselee sitä takaisin.
Sovittiin kuitenkin, että jos näitä alkaa tulla lisää, niin keskustelemme asiasta.
ap
vaan asenteesta.
Anoppi ei tiedä omaa paikkaansa.
Todennäköisesti anoppi on luullut, että kirja on unohtunut teidän lapsiltanne ja palautti sen.
Anopilta jäikö häneltä joku kirja teille? Jos ei siis ollut lahja. Mielestäni vanhemmilta täytyy aina kysyä voiko lapselle antaa jonkun lahjan oli se sitten mikä tahansa.
Sellainenkin tuli mieleen, että etkös kuitenkin itse kuulu samaan uskontokuntaan kuin anoppisi jos lapsenne kerta käyvät srk:n kerhoa? Eihän anopille ole varmaan tullut mieleen, että samaan uskontoon kuuluvana asiasta loukkaantuisit mitenkään.
Todennäköisesti anoppi on luullut, että kirja on unohtunut teidän lapsiltanne ja palautti sen.
Vaikka lapseni käykin srk:n kerhoa, ei se minusta tarkoita sitä, että anopin asia olisi tuoda meille uskonnollisia kirjoja. Enkä minä loukkaantunut asiasta, vaan ihmettelen mikä anopin ajatus tässä oli. Minusta on myös vähän arveluttavaa tuoda lapsille tuollainen kirja, kun me vanhemmat emme ole kotona. Vähän kuin olisi nähnyt tilaisuutensa tulleen.
Voipi olla, että kuvittelen omiani, mutta periaatteesta olen tätä asiaa vastaan. Tämä on meidän koti ja uskonto asia, josta voisi ensin kysyä ennen kuin toimia ja kunnioittaa toisten ajatusmaailmaa ja kotia sellaisena kuin se on.
ap
ja kuulutte kirkkoon, niin luulenpa ettei anoppi välttämättä tiedä mitä ajattelette tuosta asiasta. Hän ehkä pitää itsestäänselvänä että on ok tuoda silloin lapselle tuollainen kirja, hänelle ei ehkä tullut mieleeenkään, että et siitä pitäisi. Kannattaisi tuossa tapauksessa mielestäni keskustella anopin kanssa. Ja 23:n ehdotus oli hyvä.
Toinen vaihtoehto on että anoppi tietoisesti ikään kuin kokeili kepillä jäätä kun ei ole ihan varma mitä te tästä asiasta ajattelette. Tässäkin tapauksessa kannatan keskustelua ja kirjan palautusta jos ette halua lisää uskonnollisia esineitä.
Kommenttien kera. Ei ole anopin asia tuputtaa tuollaista.
Mä lukisin sitä lapselleni ihan mielelläni. Kurjaa ettet arvosta tuollaisa yhtään..
ja samaten yhteen huusholliin mahtuu vain yksi äiti. Anoppi voi mennä toteuttamaan itseään ja kokemaan ja välittämään sinne omaan huusholliin.
ihan omalla tyylillään. Miksi ihmeessä lapsesi käy seurakunnan kerhossa. Ah, ai niin se on niin halpa ja lähin kerho, ettei tarvitse lasta kauas kuljetella.
Todennäköisesti anoppi on luullut, että kirja on unohtunut teidän lapsiltanne ja palautti sen.
Vaikka lapseni käykin srk:n kerhoa, ei se minusta tarkoita sitä, että anopin asia olisi tuoda meille uskonnollisia kirjoja. Enkä minä loukkaantunut asiasta, vaan ihmettelen mikä anopin ajatus tässä oli. Minusta on myös vähän arveluttavaa tuoda lapsille tuollainen kirja, kun me vanhemmat emme ole kotona. Vähän kuin olisi nähnyt omiani, mutta periaatteesta olen tätä asiaa vastaan. Tämä on meidän koti ja uskonto asia, josta voisi ensin kysyä ennen kuin toimia ja kunnioittaa toisten ajatusmaailmaa ja kotia sellaisena kuin se on. ap
jos on niin niin mietippä vähän ...
olen sitä mieltä, että nämä on asioita joista vanhemmat päättää. Ja jos anopilta kerran on ennenkin rantautunut teille uskonnollista aineistoa niin siinä alkaa olla tuputtamisen makua.