Mielipiteitä: isä vs 5v tyttö

sinun ja avokkisi (onko hän lapsen isä vai isäpuoli?) pitää ehdottomasti puhua lapsen kasvatuksesta. Ja tietenkin niin että lapsi ei sitä keskustelua ole kuulemassa.

Ihan perusjuttu on se, että te tuette toistenne päätöksiä. Jos avokkisi sanoo lapselle työntävänsä kärryjä nyt tällä kertaa, sinä tuet häntä silloin ja päinvastoin toisella kertaa sitten.

Tuolla kaupassa tapahtui nyt teillä niin että avokkisi arvovalta kyseenalaistettiin ja sen sijaan että lapsi olisi siihen kärryjuttuun sopeutunut, sinä väittämällä vastaan avokillesi annoit lapselle vallan. Hän sai lopulta tahtonsa läpi ja avokkisi tunsi itsensä syrjäytetyksi.

Tuolla menolla teillä kaivataan pian superNannya paikalle.

Mitä tulee sitten tuohon avokkisi kommenttiin tytölle, niin hän pahensi lopputulosta sanomalla ettei hyväksy tätä. Se että oma vanhempi torjuu tuolla tavalla, ei missään tapauksessa saa ainakaan mitään parannusta aikaan.

Sanoisin että teidän molempien pitäisi nyt hiukan miettiä miten haluatte lapsenne kasvattaa. Ehkä joku perheterapiakin olisi paikallaan ennen kuin sattuu jotain pahempaa.

Siis se, että lapsi saa valita, kuka työntääkö? Vai se että lapsi saisi valita, kiinnostaako kärryt niin paljon, että on sama kuka työntää.



Minä INHOAN noiden autokärryjen työntämistä. Joskus kuitenkin otan ne käsiini, kun nelivuotiaani (saahan hän vielä istua niissä?) rakastaa autokärryjä. Jos vain mahdollista annan mieheni työntää niitä. Ei yleensä mahdollista, sillä hänen kuntonsa ei salli edes kaupassakäyntiä.



Niin, siis jos meillä lapselle ei kelpaisi oletusarvoisesti kärryjen työntäjä, niin tokikaan ne kärryt eivät olisi edes lähteneet mukaan.



Toisaalta, tiedän, että joskus kannattaa joustaa. Jos olen rehannut lapsen hoitopäivän jälkeen väsyneenä/nälkäisenä kauppaan, kannattaa minun vähän joustaa, normaaleista toimintakaavoista siis. Ei kannata tieten tahtoen härnätä tappelua esille.



Avokin - miten ihmeessä aikuinen ihminen muuten määrittelee näin tarkasti, että kyse on siis avo- ei avIopuolisosta, kun kerran ollaan jo perhe, minä puhuisin miehestä (sitähän ne avo/aviopuolisot on), eikä se avo/avio tuo tähään tapaukseen yhtään mitään lisäarvoakaan - sanat kauppareissun jälkeen olivat rumat. Hänen pitäisi itsensäkin jo älytä niitä pyytää anteeksi. Typerä on, ellei älyä.



Yhden yksittäisen tilanteen perusteella, emme voi päätellä, määrääkö ap:n lapsi perheessä vai ei. Siihen en ota kantaa.

Saahan lapsetkin valita. Mutta niille pitää olla oikea paikka ja aika.

On ihan eriasia valitseeko lapsi kotona punaset vai siniset sukkahoust, kuin se että rupeaa kaupassa valkkaamaan kuka työntää ja kuka ei?

Mitäs sitten kun on tilanne kun toinen vanhemmista ei voikaan työntää niitä kärryjä jonkin asian takia? Saako lapsi itkupotkuraivarit? voisin kuvitella että saa jos on aina ennnekin saanut päättää tollasista asioista.

jaksanut lukea. Pakko kuitenkin kirjoittaa oma mielipide, vaikka toivon, että joku tämän on täällä jo sanonut. Siis miksi oi miksi kaupassakäynti ja niiden samperin kärryjen kanssa ajelu on NIIN vaikeaa nykyajan vanhemmille?? Kuulostaa uskomattoman lapselliselta nämä valitukset, kun ei olla istuttu kärryissä, on manguttu ties mitä sieltä kaupasta ja nyt vielä tämä, että kuka niitä kärryjä sää työntää!! Löytyykö tästä maasta enää yhtään järjellistä AIKUISTA, jotka osaavat asioida lasten kanssa kaupassa ilman minkäänlaista sirkusta?

Anna lapsen olla se ketä määrää. Kaikesta.

Äkkiä psykologin juttusille ettei lapselle tule trrrrraumoja asiasta.

eikä lapselle. Tai ei tietenkään huutaa, vaan selvittää asia. Mutta ilmeisesti ette pysty selvittämään erimielisyyksiä. Selvästi purki lapseen vihan, joka kohdistui sinuun koska nollasit hänet. Oikein oli, että oli sinulle vihainen, mutta harmi että lapsi kärsi.

jos se on mahdollista eli jos tilanne sellainen, että kummallakin on aikaa.

Lapsi voi istua autokärryssä niinkauan, kun niihin mahtuu.

Ei niissä ole mitää ikärajaa.

Heti kaupassa kysytään kumpi työntää, isi vai äiti?

Välillä vaihdetaan työntäjää jos lapsi niin haluaa. Lapsi myös valkkaa kumpaa maitoa ostetaan, sinistä vai punaista? syödäänkö ruisleipää vai pullaa? Ostetaanko punainen vai vihreä paprika, ehkä keltainen? jne. jopa kassajonon valitsee.



Mutta meidän lapsi ei huuda kaupassa, eikä se ainakaan saa traumoja eikä pettymymyksiä osakseen. Repikää siitä mammat!

ap:n kirjoituksen perustella tilanteessa ei ole se, että lapsi joka pompottaa vanhempiaan vaan se, että perheen vuorovaikutussuhteet näyttävät olevan kaiken kaikkiaan pielessä.



Jos isää ei kiinnosta oma lapsi ja vaimo(ke) sen vartaa että viitisi viettää näiden kanssa aikaa ja muutenkin näyttää reagoivan tytön olemiseen tavalla, mistä on haittaa lapsen kehitykselle, miten voi olettaa, että lapsi osaisi yhdessäolotilanteissa olla "kunnolla"?

En yhtää ihmettele että on kotona raivonnut. Tyttö venkuili kaupassa ja äiti meni mukaan siihen.

Isän auktoriteetti mitätöitiin ihan täysin, jos siinä vaiheessa kun isä sanoi että, "minä työnnän ja sillä selvä".



Jos ap haluaa että isä viettää enemmän aikaa perheen kanssa, niin ei se ainakaan tolla tavoin toteudu.

Ettet te kumpikaan ole kypsiä vastuuntuntoisia aikuisia kasvattajia vaan keskenkasvuisia kakaroita, jotka kilpailevat "Kivoimman vanhemman"-tittelistä antaen ipanalle kaiken vallan, vallan, joka hämmentää ja pelottaa lasta.

tuollainen venkuili (tytön) on todella rasittavaa. se joka työntää kärryjä, työntää. ei ole lapsi joka päättää. ehkä olisi voinut miettiä sanojaan tarkemmin kotona, mutta ymmärrän kyllä, että hermostuu. olisin ehkä itse sanonut vain tuon, ettei tuollaista käytöstä 5-vuotiaalta jaksa, ja että tuollaisesta ei vinguta. se joka työntää kärryjä, työntää, eikä lapsi siitä päätä.

miksi 5-vuotias istuu autokärryssä???

lähinnä nyt mietin tuota isän suusta tullutta tekstiä, että olikohan ihan ok... mutta jos suurin ongelma on autokärrynkäyttö (siis sellaiset avomallit, prismassa -ei "koppimalli"), niin meillähän on todella vaikeuksia...

oliko muita mielipiteitä?

lähinnä nyt mietin tuota isän suusta tullutta tekstiä, että olikohan ihan ok... mutta jos suurin ongelma on autokärrynkäyttö (siis sellaiset avomallit, prismassa -ei "koppimalli"), niin meillähän on todella vaikeuksia... oliko muita mielipiteitä?

mutta oletko ap sitä mieltä, että lapsi päättää, kuka työntää kärryjä kaupassa?

vastaan jostain kärryjen tyntämisestä, mutta ei puutu tilanteeseen, jos mies huutaa lapselle???

ollut joustava. Tilanne meni ainakin jossain määrin valtataisteluksi ja sellaisessa ei koskaan ole kuin häviäjiä, miehesi olisi ollut liian vaikea myöntää "tappiota".



aikuiset päättävät tiettyjä asioita. se missä joustetaan on yleensä tapauskohtaista, on paljon asioita, mistä ei neuvotella lasten kanssa. Mutta lasta pitää kuunnella, tässä kärryjutussa olisi pitänyt kuulla lapsen mielipide. miehesi ehkä osaltaan halusi lapsen huomiota ("kiva isä työntää lasta") ja olla jämpti. Toisaalta miehesi on jäärä ja nyt kaikki kärsivät. Lasten kasvattaminen on taitolaji: mahdoton tehtävä, mutta kaikki saa vuorollaan yrittää.

että varmaan mahtuu vuodenkin päästä. Joten se ei oo mikään ongelma.



Mutta mä en antaisi tytön päättää, kuka työntää. Olisin tuossa ekassa jankkaustilanteessa sanonut tytölle, että isä työntää, kun otti nyt ne kärryt, ja jos ei olisi käynyt, kärryt takaisin ja tavalliset ostoskärryt. Jos huutaa tai itkee, niin so what. Pakko on joskus oppia, että ei aina saa tahtoaan periksi. 5-v se olisi pitänyt jo olla vähän opittuna, mutta nyt kovaa koulua vaan.



Mulla on itselläni erittäin kovaluonteinen ja -tahtoinen 4-v tyttö ja juuri siksi ei voi antaa löysää paljoakaan, vaan joutuu pitämään tiukkaa linjaa ja olemaan "tyhmä äiti".



Mun mielestä käytös on just sitä, mitä sinä sallit. Miehesi olisi pitänyt suuttua sulle ja sanoa, että älä hyvä ihminen anna 5-v:n pompottaa meitä noin.

sen verran lyttyynlyöty, että en osaa mitään enkä ole mitään...

siksi kyselen täällä tyhmiä, että oliko miun ajatus (avokin käytöksestä) ihan normaali ja sellainen, niinkuin "pitää" vai onko miun päässä (taas) vikaa, niinkuin yleensäkin.

ap

vaikka kuinka mahtuis