Mielipiteitä: isä vs 5v tyttö

jos ei siis mene jatkuvaksi vaihtamisen vaadinnaksi. Kyllä meillä lapsi saa valita tuollaisissa MERKITYKSETTÖMISSÄ pikkuasioissa itse, tärkeämmissä päättää sitten vanhemmat. Sitä ei tietenkään suvaita, että vaihtaa sitä valintaansa vaan sen kanssa on elettävä, lapsenkin. Mutta onhan se lapselle tärkeää, että hänenkin toiveensa ja halunsa huomioidaan (kohtuuden rajoissa tietysti). Tällä konstilla on ainakin meillä kasvanut tosi hyväkäytöksinen ja ajattelevainen tyttö, joka esim. mielellään jakaa omastaan (esim. leluista tai vaikka pähkinöistä) muillekin ihan pyytämättä eikä vaadi että aina tehtäisiin juuri niin kuin hän sanoo.

Tuossa tilanteessa homma olisi pysähtynyt siihen kun isä otti sen kärryn ja lapsi kärryssä ja hän olisi sitä työntänyt.



Sinä olisit voinut todeta että isä työntää koska otti kärrynkin



nyt lähdit mukaan lapsen pompotukseen ja halusit tehdä miten lapsi määrää



miehellä jämäkkyyttä ja ei ymmärrtänyt kuten en minäkään että lapsi päättää teillä



VANHEMPIEN ON VEDETTÄVÄ YHTÄ KÖYTTÄ JA SAMAAN SUUNTAAN



lapsi kyllä huomaa että valta on vanhemmilla ei hänellä ja alistuu siihen



tällä teidän systeemillä nämä tilanteet toistuu niin kauan kun te vanhemmat olette samaa mieltä olipa mielipide kummalta tahanasa aikuiselta alkujaan



Loppujuttu kotona ei hoitunut enää mieheltä asiallisesti, puhui todella rumasti lapselle.



Nyt yhteinen keskustelu ensin teidän aikuisten kesken ja sitten sovitte asian lapsen kanssa, kerrotte säännöt ja miehen on pahoiteltava rumia sanojaan - on oltava kuitenkin napakka että jatkossa ei kaupassa venkoilla ja siitä teidän on oltava yhtä mieltä kasvattajina

meidän perheessä asuu ainakin yksilöitä ja niitä pienimpiäkin ihmisiä kuunnellaan. Jos ei ole mitään ERITYISTÄ SYYTÄ aiheuttaa lapselle pahaa mieltä, sitä ei aiheuteta.



Ps. vaikuttaa siltä, että ap:n mies on pilannut suhteensa lapseensa jo kauan aikaa sitten.

eli että olisi annettu äidin työntää. Ei tietenkään olisi vaihdettu sen jälkeen.

Mutta eikö teistä tosiaan lapsi saisi päättää missään itseään koskevassa asiassa, edes sellaisessa millä ei ole mitään merkitystä (laitettavien lapasten väri, kuka työntää kärryjä tms.)? Kunhan siis ei mene liiallisuuksiin ja joka asiassa kysellä että haluatko sitä, tätä vai tuota.

Tuossa tilanteessa homma olisi pysähtynyt siihen kun isä otti sen kärryn ja lapsi kärryssä ja hän olisi sitä työntänyt.

"Äiti, en halua että isi huutaa."



Äiti asettuu av:n oppien mukaan yhteiseen rintamaan miehen kanssa.



"Voi kuule lapseni, sinä et päätä täällä huutaako isi vai ei. Isi saa huutaa, jos haluaa."

Minä en ymmärrä AIKUISTA miestä joka alkaa lapsen kanssa riitelemään siitä kumpi vanhemmista työntää ostoskärryjä! Oikeasti! Eikö mieheltä todellakaan löytynyt joustoa tuollaisessa asiassa, joka on aikuiselle varmasti tosi vähäpätöinen asia, mutta lapselle voi olla tärkeä?

Tietysti tuossa taustalla varmasti oli isän halu pieneen vallanmittelöön myös äidin kanssa, mutta oikeasti on niitäkin miehiä, jotka tahtovat jyrätä lapsensakin, jotta oma ego saa mahdollisimman paljon tilaa.



Itse olen niillä linjoilla, että aikuiset tekevät päätökset tärkeistä asioista, mutta lapset saavat mahdollisimman paljon päättää omista pienistä, mutta heille tärkeistä asioistaan. Ei siis aikuisten valtaa vaan sen vallan takia, vaan myös lapsen MIELIPIDE on otettava huomioon, oli se päätös lopulta mikä tahansa. Kuinka tuossa tapauksessa olisi voinut lapselle perustella isin päätöksen? "Ei kun isi työntää, koska se haluaa päättää, sillä ei ole väliä miltä sinusta tuntuu"?



Isän pitäisi mennä kyllä itseensä ja miettiä että ihan oikeastiko hän kokee arvovaltaansa kohtaan kolauksen jos 5v "valkkaakin" äidin kärryjen työntäjäksi? Ja kun lapsi "hylkää" hänet työntäjänä, niin isi kostaa sitten lapselle sanallisesti hylkäämällä hänet. Tosi kypsää.



Voihan olla että lapsi haastoi tuossa isänsä, että se ei edes ollut lapselle tärkeää, kuka työntää. Siltikin isä olisi voinut väistää tilanteen joustamalla, osoittaen olevansa aikuinen ja vahva, että isi kyllä kestää tällaisenkin testauksen. Rakastaa, vaikkei tullutkaan valituksi. Myös isien rakkauden ja hyväksynnän tulisi olla pyyteetöntä, eikä riippuvaista siitä mitä lapsi valitsee.



Mielestäni lapsen tulee saada valita asioita, ja vaikuttaa omiin asioihinsa mahdollisimman paljon. Vanhemmat tietenkin ja yksiselitteisesti päättävät tärkeät asiat, etenkin esim.turvallisuuteen, ravintoon ja puhtauteen liittyyvät asiat. Mutta jos on kyse siitä laittaako lapsi ulos punaisen vai keltaisen pipon, nouseeko itse auton turvaistuimeen vai nostaako aikuinen, tai työntääkö isi vai äiti niitä autokärryjä, niin antakaa lapsen päättää!! Varmasti aikuinen kestää vaikka se pipo olisikin eri värinen kuin mikä muihin vaatteisiin sopisi. Tai ostoskärryjä työntää se jonka lapsi haluaisi työntävän...



Haluan tsempata Ap:tä. Jos tuo oli ainutlaatuinen tapahtuma arjessanne, niin älä mietiskele tätä pidempään. Mutta jos samantyyliset tilanteet isän taholta toistuvat jatkuvasti, pysy lujana, äläkä anna isän kypsymättömyyden vaikuttaa lapsen minäkuvaan. Keinoja on kylläkin vähän, ja se riippuu tosi paljon siitä, kuinka paljon miehesi osaa ottaa palautetta vastaan.



Ja omaa napaa: Minulla on juuri tuollainen kypsymätön mies. Poistuu paikalta suurieleisesti, jos isi ei kelpaa johonkin. Surullisinta tässä on se, että lapsen epäluottamus isäänsä kohtaan vaan kasvaa noiden tapahtumien myötä :( Isi ei joko kelpaa enää juuri mihinkään, tai sitten lapsi joutuu mielistelemään isäänsä ja ostamaan rakkautta isiltä. Yritän sitten tasapainoilla tässä välissä, ja toivon ettei tyttäristäni tule liian kilttejä ja myötäileviä. Ihan sillä etteivät sitten tulevaisuudessa valitse ihan ketä tahansa tyrannia poikaystäväkseen...niinkuin minä.

Toivon, että mahdollisimman moni lukisi sen.

Miehesi oli täysin oikeassa ja sinä viet käytökselläsi VIIMEISETKIN RIPPEET lapsen isältä kasvatukseen ja vastuuseen. Kannattaisiko katsoa myös peiliin, miksi perhe-elämänne on väärällään? Ehkä sitä malkaa löytyy omastakin silmästä, jos tämä on tapasi tukea miestä vanhemmuudessa.



Ja sitten toinen juttu: Miksei 5-vuotias voi olla autokärryssä? Jos kerran lapsi haluaa, niin silloinhan ko. väline on hänen ikätasolleen oikein sopiva. Itse olisin varmaan vielä 7-vuotiaanakin halunnut tuollaiseen, jos noita olisi ollut 80-luvulla. Sehän näyttää hauskalta tavalta mennä kaupan läpi. Teidän mielestä tietenkään 10-vuotias ei saa enää leikkiä jne.

Mitä väliä sillä on AIKUISELLE kuka kärryjä työntää? Miksi siitä piti sen MIEHEN tehdä arvovaltataistelu:"Sinähän teet niin kuin minä sanon, vaikka asialla ei oikeasti ole mitään merkitystä".

Miehesi oli täysin oikeassa

joka ensin keksii jotain päättää - riippumatta siitä kuinka järjetön päätös on.



Tämä ketju on muuten mielenkiintoinen osoitus tunneälystä ja sen puutteesta.

ja kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että lapsen kasvatuksen tulee lähteä lapsen tarpeista eikä vanhemman tarpeista. Jos isällä on joku ongelma omassa uskottavuudessaan ja auktoriteetissaan, se on kyllä ihan tasan tarkkaan hänen syynsä eikä siitä tarvitse lapselle vierittää vastuuta! Sinut on kasvatettu niin että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa; niin on minutkin mutta en silti kunnioita paskan vertaa enää omaa isääni joka sitä minulta vaati valtavan kouran riepotellessa kuontaloani. Maailmaan mahtuu myös paljon muita aikuisia jotka eivät arvostusta ansaitse vain siksi että he ovat vanhempia kuin minä.



Väitän että jos haluaa kasvattaa lapsensa omanarvontuntoiseksi, niin silloin opettaa hänet ajattelemaan omilla aivoillansa - Ei statukset tee kenestäkään parempaa; ainoastaan teot. Ihmisyyttä itseään tulee kunnioittaa, mutta jos joku, vaikkapa oma isä ei kykene olemaan ihmisen mittainen niin ei hän kunnioitustakaan ansaitse.

jos avokki ei osallistu muutekaan kasvatukseen on aika outoa olettaa että 5v häntä millään lailla kuuntelisi kauppareissulla..

ja ihmettelen, että miksi sen 5v:aan pitäisi isäänsä kuunnellakaan. Ei miestäsi sen takia vain että sattuu nyt olemaan "isä" tarvitse kunnioittaa! Ei hän isyytensä ansiosta ole mikään "jumala". Arvostus pitää ansaita myös 5-vuotiaalta lapselta! Itse olisin myös varmasti halunnut työntää ja alkanut tuosta vänkäämään, koska mielestäni lapsen ei tarvitse totella sellaista läheistä, joka ei sitä ansaitse. Arvelisin että sinun AP, pitäisi yrittää myös selvittää itsellesi mikä suhteesi on tähän miehesi "isyyteen". Tsemppiä!

Kyllä minut on kasvatettu siihen, että aikuista totellaan. Oli se sitten lähisukulainen tai naapuri. Jos lapsi opetetaan pienestä pitäen, että "ei tarvii tota kunnioittaa ja totella, kun se ei toimi minunkaan mieleni mukaan", niin ei ihme, että lapset ja nuoret voivat pahoin.

Esimerkkinä; Olemme äitimme kanssa täysin eri mieltä joistain kasvatukseen liittyvistä asioista. Jos ilmaisen tämän lapselle, niin arvaa vain onko mummi enää minkäänlainen auktoriteetti?

Entä jos olet opettajan kanssa eri mieltä ja ilmaiset sen lapsellesi? Luuletko, ettei lapsi käyttäisi tuota koulussa hyväkseen?

Miettikää nyt hyvät ihmiset, olette mitä mieltä hyvänsä puolisonne kasvatustaidoista, että lapsi osaa kyllä käyttää näitä teitä ja muuta maailmaa vastaan. Loppujen lopuksi se on vain karhunpalvelus lapsellenne, että annatte heidän pompotella ja arvostelette toista vanhempaa lapsen kuullen..

Ja ap, silti olen myös sitä mieltä, että miehesi kuulostaa kakaralta puhetyylinsä perusteella.. Ja todellakaan ei olisi niin saanut sanoa lapselle.

Lisätään vielä, että 60 kiteytti hienosti!!

isää ei kiinnosta oma lapsi eikä perheen kanssa oleminen. Ei ihme, että lapsi reagoi sairaaseen tilanteeseen.



Minusta tässä ei ole nyt kyse siitä että lapsi haluaa pompotella ja kasvatusknopeista, vaan siitä, ettei lapsella ole ilmeisesti normaalia ja läheistä kiintymyssuhdetta isäänsä (toivottavasti olen väärässä...kuvailu tilanteesta vaan vaikutti aika hurjalta - ettei isää kiinnosta lapsen kanssa oleminen yhtään ja äidin pitää keksimällä keksiä jotain "yhteisiä harrastuksia". Siis kyllähän arjessa normaali ihminen osaa ja pystyy olla lapsensa kanssa läheisessä suhteessa ja läsnä ilman mitään harrastuksiakin")

Kasvatusneuvolaa sun muuta tarjotaan...

Eikö täällä tosiaan kukaan ole koskaan ollut oman lapsensa kanssa pinna kireällä tai epäjohdonmukainen?

Saati tullut jotain vääntöä puolison kanssa?

Ja missä nyt ovat ne henkilöt jotka joissain muissa ketjuissa kertovat huutavansa omaa väsymystään lapsilleen?

Nainenko saa kiljua ja hermostua muttei koskaan mies?

teille, jotka ovat sitä mieltä, että autokärry ei ole sopiva paikka 5-vuotiaalle: Minkälaista fyysistä tai henkistä vauriota arvelette syntyvän, jos viisivuotias kuitenkin istuu autokärryssä kaupassa? Uteliaisuudesta kysyn, sillä oma lapseni niissä joskus viihtyy ja mielestäni se on ihan oma asiani, jos viitsin sellaista työntää kaupassa.

Jos laitan miehen yksin sinne neuvolaan niin vaikutus on vielä parempi. Jos olen mukana niin odottaa että minä kuuntelen ja hän on omissa ajatuksissaan. Tai näin oli ainakin ennen.

Meillä oli ap:n kuvaama tilanne, mutta kun sitten mies on joutunut muuton (minulla ei ole ajokorttia)myötä kuskaamaan aina tai viemään yksin lääkäriin, päiväkotiin jne. niin suhde lapsiin ja asenne perheeseen on parantunut, siis todella kääntynyt melkein päinvastaiseksi kuin aiemmin:)Antakaa ja laittakaa miehet ottamaan vastuuta.

pyydä että kutsuvat isänkin mukaan neuvolaan.

Meillä terkkarin puheet otetaan todesta ja kerrotaan uusina sensaatiotietoina, vaikka minä olisin jauhanut samasta asiasta samalla lailla jo vuosia. Niin vain hammashoitaja- tai neuvolakäynnin jälkeen on taas keksitty uutta ruutia.

ei tuo ole 5v käytöstä, ei tod!

eihän lapsi voi noin huonosti käyttäytyä -tai voi toki mutta...huhhhhh...

Mä olen aina luullut että ne on nimenomaan "isommille" lapsille, noin 3 vuodesta ylöspäin. Kyllä meidän keskivertoa isompi 4v poika niihin mahtuu vallan hyvin.

Miksi hyväksyt tuollaista käytöstä tytöltäsi? Määräkö tyttösi muissakin asioissa teillä? Kysyitkö tytöltäsi miksi isä ei saisi työntää?

Onko teillä perheessä riitaa muutenkin jos lapsi muutenkin kärsii ja yrittää asettua sinun puolellesi?





Minä en olisi äitinä tuollaista käytöstä hyväksynyt. Olisin kysynyt tytöltä miksi äidin pitäisi työntää ja miksi isä ei saa työntää? Jos mitään järkevää selitystä ei olisi tullut olisi vastannut että nyt työntää isä. Arvaat varmaan itsekin että tuo meno tuhoaa sekä teidän vanhempien suhteen että suhteen lapseen kun lapsi on perheen pomo.

Eikö lapsi saa päättää mitään, pieniäkään asioita? Toki vanhemmat päättää esim. että kylmällä säällä laitetaan lapaset, mutta eikö lapsi muka voi sanoa laitetaanko punaiset vai vihreät? Tai vanhemmat päättää että saat mennä autokäryyn, lapsi sen kuka sitä työntää?

Vai eikö lapsen mielipidettä tarvitse kuunnella ollenkaan? Sen saa jyrätä miten vaan auktoriteetin nimessä? Koska eihän lapsen mielipiteillä ole merkitystä?

Miksi hyväksyt tuollaista käytöstä tytöltäsi? Määräkö tyttösi muissakin asioissa teillä? Kysyitkö tytöltäsi miksi isä ei saisi työntää?

Onko teillä perheessä riitaa muutenkin jos lapsi muutenkin kärsii ja yrittää asettua sinun puolellesi?

Minä en olisi äitinä tuollaista käytöstä hyväksynyt. Olisin kysynyt tytöltä miksi äidin pitäisi työntää ja miksi isä ei saa työntää? Jos mitään järkevää selitystä ei olisi tullut olisi vastannut että nyt työntää isä. Arvaat varmaan itsekin että tuo meno tuhoaa sekä teidän vanhempien suhteen että suhteen lapseen kun lapsi on perheen pomo.