Onko opettajalta liikaa vaadittu?

Omalla kohdallani ei ole kyse siitä, ettenkö viitsisi sitä parin rivin s-postia oppilaiden huoltajille kirjoitella viikoittain. Kyllä mää tuherran ihan mieluusti työajalla kaikenlaisia raportteja ja planketteja.



On vain kovin turhauttavaa raportoida Ossi-Andrean kotiin silloin, kun siellä kotona ei evää heilauteta kasvatuksen hyväksi. Kuvaavaa on se, että tänään eräs kossi veti turpaan toista niin, että veri lensi ja heikompia hirvitti. Iltapäivällä ko. hemmon mamma haki lapsensa ja niinpä vain lähdettiin Hesen kautta Hoploppiin.



Kyse ei ole siitä, ettemmekö me jaksaisi kirjoitella kaikenlaista. Kyse on siitä, että nämä raportit ovat melkoisen turhia hyvin monessa tilanteessa. Mitäpä auttaa meitsin raportti, jos himassa kaik on levällään?

Mutta kunta-alan töitä voi hyvinkin kaikkinensa verrata ennenvanhaisen neukkulossikuskin työhön. Kuski kävi vuosikaudet töissä lossikuskina, vaikka lossikin oli jo aikaa sitten roudattu veke.



Äiti ja ope

Et kuitenkaan ymmärtänyt ap:n aloituksesta, että hän nimenomaan yrittää vaan tehdä töitä ja ratkaista tilannetta sekä lapsen että opettajan hyväksi?

Mä en ainakaan saanut ap:n kirjoituksesta sitä käsitystä ettei hänta kiinnosta tms. vaan, että kun lapsi käyttäytyy kotona hyvin, toivoo palautetta opettajalta, että tietäisi kuinka koulussa sujuu. Varsinkin kun niitä ongelmia on ollut.

Mutta kuten sanottu, en ole opettaja eikä mulla ole häirikkölapsia, mutta silti hiukan ihmetyttää sun asenteesi.

En tietenkään katso töissä asiaa äidin vinkkelistä. Pidän kaikenlaisista lapsista ja 15 vuoden työkokemuksen jälkeen en suosi ns. helppoja lapsia. Kotona katson kuitenkin asiaa täysin eri näkökulmasta. Siksi minua ärsyttävät suunnattomasti lapseni luokan riehujat, joille ei tunnu tulevan kotona minkäännäköistä penalttia, vaikka tyypit terrorisoivat koko luokkaa. Juteltuani riehujien äitien kanssa olen todennut, että heiltä homma on ainakin lähtenyt lapasesta jo kahdeksan vuotta sitten. On olemassa vilkkaita lapsia ja sitten todella huonokäytöksisiä lapsia. Ylemmässä kirjoituksessani puhuin lapsista, joiden kotikasvatus on aivan hanurista. Äitinä suhtaudun asioihin ei-ammatillisesti, mikä minulle sallittakoon. Ope ja äiti

toitko ap jossain esiin, millaista keskustelukulttuuria olet tämän lapsesi kanssa asiasta viritellyt? Kysytkö usein häneltä mitä koulussa tapahtui, miten koulupäivä sujui, oliko opettaja hyvällä päällä, oliko rauhallista vai rauhatonta....

Et kuitenkaan ymmärtänyt ap:n aloituksesta, että hän nimenomaan yrittää vaan tehdä töitä ja ratkaista tilannetta sekä lapsen että opettajan hyväksi?

En vastannut ap:lle vaan jollekulle muulle, joka mietti, pitääkö lopettaa töissäkäynti, että ehtii perjantaisin käydä koululla palaverissa. Hänelle ja hänenkaltaisilleen sanoin -ja sanon edelleen- tämän:

Jos lapselle opettaa käytöstavat, lapsi osaa käyttäytyä koulussa. Silloin huoltaja voi käydä töissä eikä hänen tartte rampata koululla palavereissa.

Jos antaa lapsen hillua kuin rantapiru kaupassa, kirjastossa ja himassa, kannattaa varautua niihin perjantai-iltapäivien palavereihin koululla.

Vilkkaus ja huonokäytöksisyys ovat kaksi eri asiaa. Esim. toisten päälle puhuminen ja jatkuva tunnin häiritseminen ovat huonoa käyttäytymistä. Klassinen kotikasvatus ennen kouluikää, mammat!

Meidän koulussa on käytössä sähköinen reissuvihko Helmi. Toiset opettajat laittavat lähes tuntikohtaisesti infoa esim.: tytär oli erityisen huolella tehnyt englannin läksynsä TAI tytär oli matematiikan tunnilla väsynyt eikä tahtonut vastata edes kysyttäessä JNE. Tapana näyttää olevan, että poikkeamat käyttäytymisessa ja osallistumisessa oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia, raportoidaan vanhemmille. Minusta se on mukava asia! Helmestä luen kahden alakoululaiseni ja yhden yläkoululaiseni tapahtumat päivittäin: Näkee onko myöhästynyt, tarvikkeita kotona tai läksyt tekemättä ja nuo alussa mainitsemani tuntikohtaiset onnistumiset ja epäonnistumiset.

jos kaikille lapsille raportoitaisiin yllä mainittuun tyylliin ei opetukselle jäisi kovinkaan paljoa aikaa, mutta ei se ehkä nyky koulussa olekaan tarkoitus. Minusta se ei olisi ollenkaan mukavaa.

itse opettajalle vaikkapa joka perjantai ja vaihtaisitte muutaman sanan. Tuo on todella paljon ylimääräistä työtä opettajalle, vaikka tärkeää olisikin.

opettajilla on aina silmätikkuna lähin istuja, ja toiseksi tää opettaja ei ole kyllä tehtäviensä tasalla.

opettajalla on paljon muitakin oppilaita. Kyllä se kasvatus on sinun tehtäväsi. Opettaja kyllä ilmoittaa sitten kun tapahtuu sellaista josta hän kokee tarvetta ilmoittaa.

jokaisen viikon päätteeks. Huh. Kokeile vaikka tehdä lyhyt raportti jokaisesta sun talos/naapurustos asukkaasta joka perjantai. Sun häirikköpoikas ei oo ainoa oppilas.

meillä on ollut vastaavassa tilanteessa käytössä "viikkolomake", jossa ope on saanut piirtää hymynaaman tai laittaa tarran asiallisesti sujuneiden päivien (ja eräässä vaiheessa oli jopa jaettu tunteihin) kohdalle. Viikon lopussa lapsi toi lomakkeen kotiin nähtäväksi, ja jos siinä oli tarpeeksi tarrjoja tai hymynaamoja, käytiin yhdessä uimahallissa. jos taas ei ollut, ei käyty. Siitä oli opelle tietty työtä, mtuta siitä oli myös suuri hyöty, koska paitsi, että minä sain selville mitä tapahtui, myös lapsi huomasi selvästi, että häntä tarkkailllaan. Hänhän joutui sitä lappua kuljettamaan. Hän myös sai välitöntä palautetta, kun ne tarrat annettiin aina joka päivänä pivän päätteeksi. Niinpä hän oppi näkemään, mitä häneltä odotetaan, ja mitä ei suvaita. Tätä tehtiin reilun kuukauden tai pari, ja sitten lapsi ei tarvinnut systeemiä enää, vaan homma alkoi toimia.



menetelmä on aika tavallinen. Viehän se vähän aikaa ja vaatii vähän työtä, mutta jos sen lapsen saa sillä kasaan, se säästää paljolta työltä tulevaisuudessa. Toisaalta, voihan olla, ettei opettaja ole sitä mieltä , että ongelma ylipäänsä on hänen. Ehkä hän haluaa vain siirtää teidän lapsenne mahdollisimman pian erityisluokalle jonkun muun ongelmaksi. Näitäkin on nähty. Silloin hänen on tietysti turha yrittää yhtään mitään.

mutta jos sä vaikka kysyisit itse parin viikon välein sähköpostilla tai jos sulla on joskus mahdollisuus viedä tai hakea poika koulusta ja vaihtaa pari sanaa open kans.

mutta se meni siihen että opettaja unohti sitä täytellä ja en enää tiennyt, oliko tarra jäänyt antamatta syystä (ja poika vaan ei myöntänyt) vai oliko se unohtunut.



Ymmärrän toki ettei kellään ole aikaa kirjoittaa 20 raporttia joka perjantai, mutta tuskinpa luokalla on 20 lasta joiden suhteen on näin isoja ongelmia. Meillä on vielä käytössä sähköinen viestintäsysteemi, johon opettaja joka tapauksessa kirjaa poissaolot joka päivä. Ei luulisi yhteen lyhyeen viestiin menevän 5-10 minuuttia kauempaa aikaa, ja tämä siis kerran viikossa ehkä parin oppilaan osalta.



Meidän häirikköpoika käyttäytyy kotona ihan OK. Melkoisen vaikea on häntä kasvattaa koulukäyttäyttymisen suhteen, jos emme tiedä millaista se on...



ap

mutta se meni siihen että opettaja unohti sitä täytellä ja en enää tiennyt, oliko tarra jäänyt antamatta syystä (ja p

ap

Ja jos ope ei halua yrittää, on ihan turha muidenkaa yrittää. Ei onnistu ilman open yhteistyötä.

Ja kaikki ne, jotka kuvittelevat, että tämän kaltaista homma voidaan hoitaa jollain satunnaisella sähköpostailulla tai menemällä joskus koulun jälkeen juttelemaan, eivät ole koskaan yrittäneet kasvattaa lasta, joka käyttäytyy kotona hyvin ja koulussa huonosti. Kommunikaation PITÄÄ olla säännöllistä. Ja luotettavaa.

Koulusta ei tule viestiä kotiin tarpeeksi usein niin kasvata siinä sitten, poika itse kertoo vaan että hyvin menee.

Tunteja duunataan kotona älyttömiä aikoja ja tuhrataan aikaa kaikkeen turhaan. Sitten tälläinen peruskasvatustyö ja oleellinen yhteydenpito vanhempien kanssa on myrkkyä ja piiloudutaan salaisten puhelinnumeroiden taakse. Opettaja on ensisijaisesti peruskoulussa kasvattaja ja kodin kanssa yhteistyö on erittäin tärkeää. Vähän vähemmän sitä vannetta sinne päähän, rennompi asenne niihin tuntisuunnitelmiin ja yhteistyökykyä.

hei, onhan opettajallakin esimies, eikö totta? Voisitko ajatella ottavasti rakentavassa hengessä yhteyttä rehtoriin ja kysyä esim hänen mielipidettään miten asiassa olisi hänen mielestä syytä edetä? Ehdotuksesi ei mielestäni olisi liikaa vaadittu tältä luokanvalvojalta, mutta ehkäpä rehtorilla olisi "parempia" ideoita...?

Jos lapsella on ongelmia koulussa - eikä nämä käytösongelmat näy kotona - niin ongelma on nimenomaan koulun ja vain ja ainoastaan koulu voi niihin puuttua.

Jos lapsi käyttäytyy kotona hyvin, niin eihän siihen voi sitten puuttua ollenkaan!

Tunteja duunataan kotona älyttömiä aikoja ja tuhrataan aikaa kaikkeen turhaan. Sitten tälläinen peruskasvatustyö ja oleellinen yhteydenpito vanhempien kanssa on myrkkyä ja piiloudutaan salaisten puhelinnumeroiden taakse. Opettaja on ensisijaisesti peruskoulussa kasvattaja ja kodin kanssa yhteistyö on erittäin tärkeää. Vähän vähemmän sitä vannetta sinne päähän, rennompi asenne niihin tuntisuunnitelmiin ja yhteistyökykyä.

kasvatusvastuu kuuluu kodille.

miten lapsellasi menee koulussa. Minä ainakin olen kysellyt.

tuntuu että jotkut opet panostavat "loistotunteihin", joita suunnittelevat tuntikausia ja menevät sitten kouluun hienoine suunnitelmineen. Sitten kun joku oppilas häiritsee tunnin pitoa, onkin asenne helposti tuomitseva ja toteava. "Villekalle" häiritsee tunninpitoa. Helposti ope vielä sietää tämän ja vain huomauttaa pojalle (voi olla tyttökin)ja antaa asian toistua ja toistua aina vain huomauttaen. Harmistus poikaa kohtaan lisääntyy open mielessä joka kerta ja lopulta jo perusasenne lapseen on negatiivinen ja värittää vuorovaikutusta. Sitten kun kotiin lopulta otetaan yhteyttä, on opella jo asenteena jo valmiiksi se, että "teidän poika on nyt tällainen ja tällainen". Vaikka vanhempi ihan aiheesta kysyy että miten asiaa on pyritty koulussa hoitamaan, saa helposti vain rivien välissä viestin että kotonahan se pitää tavoille opettaa, että mitä meiltä tivaat asian hoitamista. Jo lähtökohta yhteistyöhön on syöty tällöin sillä ettei ope ole ottanut yhteyttä ajoissa kotiin.



Jos vaan ope viitsii heti siirtää huomion pios erinomaisuudestaan tuntisuunnittelussa ja -pidossa ja suostuu panostamaan kasvatusotteeseen ja vaikkapa täyttämään kaavakeviestiä pari viikkoa, voi sillä saavuttaa todelal paljon. yhteistyö kodin kanssa saa kenties vankan pohjan, lapsi huomaa että hänestä huolehditaan ja koulutyö sekä koko luokan työrauha on mallillaan.



Valitettavasti olen huomannut että tällaisia opettajia on niin kollegoissa kuin omilla lapsillakin ollut välillä. Itse olen hyvin matalalla kynnyksellä ottanut koteihin yhteyttä ja reissarissa on ollut leimasysteemeitä jne. ja huomannut että kun kasvatusasioihin paneutuu heti, niin se kyllä kantaa hedelmää. En ole myöskään koskaan saanut huonoa kommenttia siitä että olisin liian herkästi ottanut kotiin yhteyttä. Oma etukin se on kun siten saa nopeiten ja helpoiten asiat eteenpäin ja kuntoon eikä tarvitse koko vuotta vääntää saman oppilaan tai saman ongelman kanssa. (Poikkeuksena ovat tietysti jotkut erityistarpeiset oppilaat joilla esityminen esim. oman toiminnan ohjaamisessa on haasteellista).