Eskarilaisen numero- ja kirjaintaidot, törmäsin mielenkiintoiseen ongelmaan näiden hallinnassa ;)

Meidän 5v siis se joka osaa lukea ja kirjoittaa tikkukirjaimin osaa myös uida ja ajaa pyörällä ilman appareita. Mut eihän näitäkään olis oppinut jollei olis viety uimakouluun ja kentälle harjoitteleen ajamista. Onhan vanhempienkin jotain oppimisen eteen tehtävä. Esim ostaa kunnon pyörä millä mukava opetella ym.

Puhuuko teidän Nico-Petteri myös latinaa. Meidän Jenna-Jannica nimittäin puhuu.

Puhuuko teidän Nico-Petteri myös latinaa. Meidän Jenna-Jannica nimittäin puhuu.

Minun 5-vuotias, lukeva ja kirjoittava lapseni on myös liikunnallisesti ihan kätevä, osaa esim. uida, hiihtää, luistella, ajaa pyörällä ilman appareita ja pelata pesäpalloa. Hän osaa myös tehdä sudokuja ja pitää ompelemisesta ja sormivirkkauksesta. Eikä nimi ole edes Nico-Petteri;-)

Niin ja kaksikielinen lapsi on myös, usko tai älä...

t. 7

tämä asia silti pisti miettimään... ap

mutta oma eskarilaiseni on itse opetellut, koska on ollut niistä niin kiinnostunut. Hän taitaa olla sitten toinen ääripää, nimittäin oppi kaikki kirjaimet 2-vuotiaana ja lukemaan himpun yli 4-vuotiaana. Koska oma poika on lukenut kohta jo kolme vuotta, tuntuu välillä hassulta, että toinen samanikäinen ei tunnista edes omaa nimeään kirjoitettuna. Mutta normaaliahan sekin on. Toinen lapsistani - 3,5-vuotias - ei tosiaankaan osaa yhtään kirjainta, eikä numeroa ja olen siitä vaan tyytyväinen. Ehkä hän tulee oppimaan lukemisen vasta koulussa :).

1-vuotiaasta alkaen ovat kyselleet numero/kirjainjuttuja. Mitään ei ole varsinaisesti opetettu, mutta sanottu, jos lapsi kysyy. Ovat oppineet ihan itse lukemaan 5-vuotiaina.



Eihän siitä mitään haittaa ole, jos lapsesi tutkitaan, voihan taustalla olla jokin häiriö, kun nuo asiat eivät ole kiinnostaneet. Ja jos jokin hahmotushäiriö on, niin mitä aikaisemmin saa kiinni, sitä parempi lopputulos.



Päiväkodissa tietääkseni jo aika pienillä esim. aamupiirin yhteydessä käydään läpi esim. monesko päivä tänään on, j-kirjaimella alkavat saa tehdä jotain tms.



Eikö lapsellasi ole koskaan ollut esim. joulukalenteria? Meillä jo 3-vuotias on tiennyt, mikä luukku avataan seuraavaksi.



Vai oliko provo, eihän kukaan pysty pitämään lasta täysin erossa kirjaimista ja numeroista kotonakaan.

Noin 3-vuotiaasta alkaen, eka tunnistettu kirjain oli molemmilla metron (asuinmaassamme) tunnus M-kirjain... ;-) Poika oppi myos jo nyt kolmevuotiaana kirjoittamaan sanan "Volvo", autohullu kun on ja katsonut mita autossa lukee... Ei olla siis opetettu erikseen, mutta toki juteltu asiasta kun on kaynyt ilmi etta lasta kiinnostaa. Esikoinen oppi kuitenkin vasta varsinaisesti lukemaan kun aloitti koulun ekaluokan, eli kiiretta ei ole pidetty taallakaan.

Meillä ei myöskään vanhemmat ole millään lailla opettaneet lapsille kirjaimia tai numeroita. Tosin lapsemme ovat olleet päivähoidossa nuoremmasta kuin ap:llä. Kaikki kolme lastani ovat oppineet tunnistamaan/kirjoittamaan kirjaimia ja numeroita selvästi ennen eskaria. Kolmas lapsi on nyt 5v ja tuntee kaikki kirjaimet ja kirjoittaa mallista tai saneltuna jo paljon sanoja, omatoimisesti tutuimpia nimiä. Mutta häntä on kyllä tainnut isosisko opettaa aika pienestä pitäen.



Meillä lapsia kiinnostavat kirjaimet ja numerot. En tiedä miksi, mitään painostusta/opetusta ei tosiaankaan olla käytetty. Uskoisin, että valtaosaa lapsista nämä asiat kiinnostavat jossakin tietyssä herkkyysvaiheessa, joka ei ehkä ole sitten sattunut ap:n lapsella kohdalle aiemmin. Lukemisellakin luulisin olevan vaikutusta...

missä muut lapset ovat oppineet nämä taidot, kun niitä ei ole tarvinnut opettaakaan kotona??? Onko muilla lapset ihan itsekseen oppineet vai oletteko opettaneet?? :)))

Aika pienestä ovat olleet kiinnostuneita kirjaimista (numeroista eivät niin aikaisin), tunnistaneet "oman" kirjaimensa parivuotiaana ja nimensäkin pian sen jälkeen (siis koko sanan, eivät tietenkään lukeneet).

Esikoinen (tyttö, nyt 7v ekaluokkalainen) alkoi kirjoittaa 4-vuotiaana, kirjoitti kirjaimia peräjälkeen sen mukaan miltä mikin kuulosti, ihan hyvin sai selvää mitä oli tarkoitettu tyyliin "parpitalo" (Barbie-talo). Oppi lukemaan 5,5-vuotiaana eikä häntä siis siihen opetettu.

Kuopus on 5,5-vuotias ja osaa lukea, oppi pari kk sitten. Ei ole kovin innokas kirjoittaja.

Eikä tosiaan ole opetettu, ei lukemista eikä kirjoittamista. Lapset ovat itse siitä kiinnostuneet, vastattu on kysymyksiin, ja jääkaapinovessa on magneettikirjaimia:-)

Olemme aina lukeneet paljon ja koko perhe on kaksikielinen (ja kielistä kiinnostunut).

on jo ollut yli vuoden kiinnostunut kirjaimista. Osaa jo melkein kaikki kirjaimet.. ja ei siis olla väkisin oltu opettamassa, vaan lapsella itsellään on ollut hinku saada tietää mikä on mikäkin kirjain. Sai viime jouluna mummolta lahjaksi muumi-tietokoneen, joka otettiin vasta tuossa kesällä leikkeihin ja sen avulla on oppinut ja innostunut lisää :)

Meidänkään akttiviinen ja liikunnallinen poika ei ole itse ollut koskaan kiinnostunut kirjaimista, toki iltasadut ja muut sadut on luettu. Eskarissa oppi ne jotenkuten, mutta edelleenkään ei niitä kotona harjoiteltu. Mutta koska oppi ne jotenkuten, kouluun mentiin ja siellä opeteltiin lisää. Ekaluokalla vielä välillä kääntyy peilikuvaksi, mutta ei sielläkään asiasta ole tehty ongelmaa. Numerot "kamalia", mutta hyvin osaa laskea.

meidän eskarissa mennään vasta vokaalaisessa. Mutta ovat tehneet plajon erilaisia hahmotustehtäviä etc.

Oisko kyse vana ihan jostain kirjainhahmojen ja yleensä kuoviohahmojen tunniktuksesta ja kyvystä jäljentää niitä etc. Sitä asiaa olis tietty hyvä harjoitella jos ongelmia on ennenkuin aletaan ensi vuonna tosissaan opettelemaan lukemaan ja kirjoittamaan. En muuten usko, että asialla on mitään tekemistä päiväkodissa olon kanssa, vaan ihan vaan lapsen kiinnostuksen. Meidän kahdesta PKssa olleesta lapsesta toinen oppi kirjaimet 2-vuotiaana ja tämä nykyinen eskarilainen ei osaa vielä kaikkia.

Siinä 3-4 -vuotiaana on tullut kiinnostus kirjaimia ja kirjoittelua kohtaan ja siinä yhteydessä olen opettanut niitä, toki lasten ehdoilla ja heidän niin halutessaan. En minäkään kyllä osaisi olla huolissani jos eskarilainen ei kaikkia kirjaimia osaisi.

niinpä tietenkin, kun tarkemmin ajattelee. Lapsemme on siis alkanut vasta nyt tuntea kiinnostusta kirjaimiin ja numeroihin, näköjään hyvin myöhäisessä vaiheessa. No, kiva että edes nyt :D



ap

ja kirjoittamaan omatoimisesti. Emme opettaneet ollenkaan, mutta tietenkin vastasimme jos kyselivät esimerkiksi mikä jokin kirjain on. Mutta eivät eskarissa läheskään kaikki osanneet lukea tai edes kirjaimia. Itsekin olen aikanaan oppinut lukemaan omin avuin 5-vuotiaana, ja meillä on aina luettu paljon myös lapsille, joten ehkä siksi olivat niin kiinnostuneita jo ennen eskari-ikää.

meillä tyttö osasi valtaosan kirjaimista alle kolmevuotiaana ja numerot varmaan sataan neljävuotiaan.

Mutta pikkuveli on nyt neljä, ja tunnistaa ehkä 4-5 kirjainta (I on monesti viiva, O ympyrä, M tuntee aina, kun oma nimi alkaa M-kirjaimella), mutta on innostunut kirjoittamaan mallista. Numeroista kiinnostui n. kuukausi sitten, ennen hyvä jos osasi laskea kymmeneen, eikä tietoakaa ollut siitä miten numerot piirretään / kirjoitetaan, nyt tunnistaa kahteenkymmeneen asti. Oma kiinnostus heräsi silloin, kun ymmärsi, että tunnistaa numeroita ja halusi itse oppia lisää.

Sekä osaa laskea sataan asti sekä helppoja yhteen ja vähennyslaskuja. Ihan olen itse opettanut kun lapsi on kiinnostunut vaikka onkin hoidossa päivät. Lisäksi luemme yhdessä paljon.



Mielestäni tämä opetus kuuluu lapsen vanhemmille.

Voithan vielä pyytää eskariopeilta, että tarkentaisivat ja selventäisivät teille vanhemmille, mistä ovat huolissaan.

Lapsesi siis tunnistaa osan kirjaimista ja numeroista? Osaako kirjoittaa oman nimensä? Osaako jäljentää kirjaimia mallista?

Eskarissahan näitä taitoja opetellaan, eikä tässä vaiheessa niitä tarvitse osata. Olisikohan huolenaihen oikeasti joku muu? Rohkeasti keskustelemaan!

Ja kannattaa ottaa mahdollinen tarjottu apu vastaan. Ei sinne lääkäriin kaikki PÄÄSE.

Esikoinen, nyt 4 v 7 kk, alkoi kyselemään niitä noin 2-vuotiaana ja rupesi tunnistamaan kirjaimia, ensin oman kirjaimensa.



Silloin hommattiin aakkoskirja (muumien aakkosmatka) ja katseltiin 1-v lahjaksi saatua kirjaa pupu tupunan aakkoset tms. Niitä luettiin kuin muitakin, ei mitenkään joka päivä. En siis koe, että opetettiin.



Hän oppi lukemaan vajaa kuukausi sitten eli noin 4,5-vuotiaana. Sitä ennen osasi muutamia sanoja hahmottaa. Itsekin opin 5-vuotiaana. Isosisarukset kertoivat kirjaimet, mutta itse opin.



Kirjottaminen on kiinnostanut paljon. Kun hän oli noin 3 kulki vihko kädessä ja kirjoitteli osaamiaan kirjaimia peräkkäin, ja pyysi koko ajan malleja miten kirjoitetaan se ja se tyyliin kukka, äiti, isi jne.



Malli on varmaan meistä, luemme paljon ja kirjoitamme juttuja ylös samaisiin vihkoihin.



Hän kirjoitti oman nimensä neuvomatta oikein jo noin 3,5-vuotiaana (on suht helppo 5-kirjaiminen nimi tyyliin Sanna, vaikka ei oo se).



Nyt osaa kirjoitella jo muutakin helppoa, isi, äiti, mummo, siskon nimen jne. Haluaa kirjoittaa itse oman nimen onnittelukortteihin jne.



Numerot kiinnostivat vähän myöhemmin, mutta osasi laskea kyllä oikein montako jotain kuvaa sivulla on ja luetella numeroita oikein. Ja tunnisti 1-10 numerot siinä 4 v aikaan.



Kuopus vielä alle 2 v, ei tietoa. Samantapaisesti on oppinut muita juttuja (syömään itse jne.) kuin esikoinen, ehkä jopa nopeammin kun on ollut vertaismalli.



Luulisin, että teillä epäillään jotain hahmottamisen ongelmaa, jos ei oo yhtään ollut kiinnostunut tai ei ole nyt ottanut kiinni muita. Onko johonkin muuhun voimakas kiinnostus? Meillä esikoinen on ollut hienomotorisesti taitava + liikunnallinen ja tykkää myös musiikista.

Ap:n lapsen kohdalla voi tosiaan olla epäily hahmotuhäiriöstä, joka voi tosiaan vaikeuttaa paitsi lukemisen ja kirjoittamisen myös matematiikan opiskelua. Eli vaikkei lapsen älykkyydessä tai asian oppimiskyvyssä ole sinäsä mitään vikaa voi hahmostuhäiriö vaikeuttaa opiskelua ja siksi on tosi hyvä, että se huomataan jo eskarissa ja lasta voidaan kuntouttaa ja toisaalta osataan käyttää vaihtoehtoisia opetusmenetelmiä.

Sekä osaa laskea sataan asti sekä helppoja yhteen ja vähennyslaskuja. Ihan olen itse opettanut kun lapsi on kiinnostunut vaikka onkin hoidossa päivät. Lisäksi luemme yhdessä paljon. Mielestäni tämä opetus kuuluu lapsen vanhemmille.

ei kannata opettaa jos lapsi itse ei osoita kiinnostusta. Naapurin eskarilainen ei osaa yhtään numeroa eikä kirjainta muttei se häntä kiinnosta. On liikunnallinen tyttö. Osannut uida jo reilun vuoden verran ja ajanut ilamn apurattaita jo ties kuinka pitkään. Kiipeilee tuossa pihan puissa niin , että isompiakin hirvittää. Puhuu hyvin täysin virheettömästi kaikki äänteet r myös tulevat virheettömästi.