Onko sua "pakkosyötetty" koulussa tai päikkärissä?

syömään keitettyjä kananmunia pääsiäisenä. Siis kirjaimellisesti työnnettiin kurkusta alas. (täti otti syliin, toinen avasi väkisin suuni ja työnsi kanamunanpaloja suuhuni).

Voitte arvata että en edelleenkään voi sietää keitettyjä kanamunia, niiden hajukin saa yököttämään...

Eli en ole sen kokemuksen jälkeen kertaakaan maistanut keitettyjä kanamunia enkä maista!!!

Ja olen 32 v nyt.

siis kokonaisina marjoina.. mehu, hillo, hyydyke mikä vaan menee, mutta ei hne halavatun marjat. Mut pakotettiin niitä esikoulussa syömään lautasellinen ja silloin päätin, että näitä en syö enää ikinä enkä ole syönyt. Meillä lapsetkitkin syö niitä innoissaan suoraan pensaasta ja kantaa mullekin, mutta kun ei mene als niin ei...

syömään lasagnea... se maistui ihan kamalalle, muistan että ne levyt oli ihan semmosia niljakkeita. YÄK!!! Oksensin lautaselle ja onneks ei sitä yrjöä tarvinnu syödä. En sen jälkeen ole voinut sietää edes hajua yökkäämättä.

Poikkeuksena tänä syksynä maistoin työpaikalla lasagnea, koska meidän oma emäntä sen valmisti ja olin siinä katsomassa mitä siihen tulee. Haju etoi, mutta maistoin rohkeasti. Se oli ihan hyvää, mutta ei tule mun lempiruokaa siitä vieläkään. Kotona meillä ei saa valmistaa sitä koska haju on niin kamala!!

Mulla on myös jäänyt kammon muutamia ruokia kohtaan. Muistan elävästi miten mua istutettiin päiväkodissa puuron äärellä. Tädit ivailivat vieressä, että pitääkö ambiulanssi kutsua kun ei ruoka mene alas ilman apua... Kai sen sitten lopulta sain syötyä mutta tiukille otti. Vieläkään ei kaurapuuro mene alas. Koulussa pinaattikeitto oli pahin ja jopa lintsasin sen takia pinaattikeittopäivinä (lehdessä luki koulun ruokalista)... Valehtelin vanhemmilleni olevani sairas ja jäin kotiin...

Toivon totisesti, että näistä pakottamisista päästäisiin jo eroon! Omille lapsilleni opetan, että ei ole pakko syödä. Maistaa pitää mutta kaikkea (varsinkaan jos ei ole itse ottanut) ei ole pakko syödä.

olin 80-luvulla työharjoittelussa (olin yläasteella) eräässä päiväkodissa ja ihmettelen suuresti kun yksi tyttö istui ruokapöydässä ja itki, koska ei halunnut syödä ruokaansa. En muista mitä oli tarjolla. Muut menivät nukkumaan. Päiväkodin johtaja jäi vahtimaan tytön syömistä ja hän istui ja itki ruokapöydässä siihen asti kun vanhemmat iltapäivällä tulivat hakemaan :( Tuo tapaus piintyi mieleeni :(

muistan kuinka ala-asteella oli pakko syödä lautasellinen ruokaa,oli ruoka sitten kuinka pahaa tahansa. yksi luokkakaverini jopa oksensi koska ei pitänyt ko. ruoasta,ja tämän jälkeen joutui vielä syömään ruoan joka oli TÄYNNÄ sitä omaa oksennustaan. ei jääny kivat muistot.

Ruoka oli kanaviillokkia. Muistaakseni opettaja sitten kuitenkin armahti eikä oksennusta tarvinnut loppujen lopuksi syödä.



Sairasta, että näin monella on tällaisia kokemuksia. Ja varsinkin nuo jutut, että toinen aikuinen pitää kiinni ja toinen syöttää. Mitä ihmettä kaksi kasvatuksen ammattilaista (?) tuollaisella kuvittelee saavuttavansa?

ja yhdessä päiväkodissa jouduin pienenä istumaan pahimmillaan useamman tunnin joku jumalan aamu kun en suostunut sitä puuroa syömään. Yökötti ja itketti.



Myöhemmin ala-asteella jouduin istumaan n 2h ruokalassa maksakastike edessäni. Muistan sen tunteen vieläkin, itkin ja ruoka haisi kamalalle. Todella nöyryyttävä kokemus. Lopulta opettaja päästi minut menemään (en syönyt sitä kastiketta). Taisi tuon episodin jälkeen äiti soittaa vihaisen puhelun koululle, koska sen jälkeen ei ole pakotettu.

Ja kaikki tuo on tapahtunut 90-luvulla.



Aivan sairasta porukkaa hakeutuu luokanopettajiksi.

yksityisessä tarhassa, suolakurkkuja ja punajuuria, ja verilättyjä. Oksensin niiden päälle, niin lopulta pääsin pois. Tervettä menoa.



Joskus sain ujutettua paperin kanssa taskuun ne lisukkeet (äiti oli luvannut että saan tehdä niin). Arvatkaa syönkö vieläkään noita.



Olin vähän järkyttynyt että tuo jatkuu vieläkin...

Kaakao ja sämpylä kyllä maistuivat, mutta se sekavihanneslaatikko



herneitä, porkkanaa, papua ja kukkakaalia munamaitohökkelissä.



En vieläkään mielellään syö ruokia, joissa on munamaitoa tai muitakaan valkoisia suolaisia ruokia kuten kananmunakastike, savusilavakastike tai vaaleanvihertävä pinaattikeitto.



Hyi helvetti. Ei mene alas, ei.

Tosin olin erittäin huono muutenkin syömään, muta minun kauhistukseni on aina ollut herneet. En voi vieläkän sietää herneitä.



Muistan hyvin kun olin ehkä tokalla luokalla ja siellä keittäjä jakoi ruoan lautaselle ja mitän jäteämpäriä ei ollut.



Sitten oli niitä keitettyjä herneitä. Ne eivät menneet millään alas. Olin viimeinen ruokalassa ja vieressä istui opettaja vahtimassa, että syön viimeisenkin herneen lautaselta. Yökkäilin ja yritin syödä.



Se oli mielestäni pakkosyöttöä.

tokalla ja opettaja mätti hirmu annokset kaikille. Ja pakkohan se oli syödä. Siinä sitten pupellettiin sitä hemmetin ällöttävän limaista kanaviilokkia, ällöä lasagnea ja niitä veetun kumiperunoita. Ja opettaja istui tasaperseellään ja katsoi, että kaikki varmasti syövät lautaset tyhjiksi.

Kolmanne vaihtui opettaja ja myös tuo jakoi ruuat. Ei helvetti, ei voi muuta sanoa. Herkkuruokaa (=pinaattiletut, makaronilaatikko, riisi- ja mannapuuro ym.) ei saanut kuin todella niukasti (=ei edes täyttä kauhallista), mutta paska ruokia sitten kauhottiinkin tupla-triplakauhalliset. Hyi helvetti. Viidennellä tulikin sitten jätekuppi käyttöön ja me saatiin itse annostella ruuat. Vanhemmat nimittäin valittivat liikaa asiasta! Meillä oli pieni kyläkoulu ja keittäjä oli perseestä, suoraan sanottuna. Itse en ole ala-asteen jälkeen syönyt keitettyjä perunoita (ainoastaan muusi, ranskalaiset ja sipsit on ok, samoin sosekeitossa), riisiä, lasagnea (ei mene alas, vaikka kuinka yrittäisi!), pinaattikeittoa, kaurapuuroa ja maksalaatikkoa.



Meidän päiväkodissa oli yks Hitler täti, joka Luojan kiitos jäi jo eläkkeelle. Meidän päiväkodissa on se periaate isojen puolella, että kaikkea maistetaan ja jos lapsi pyytää maistiaisen, se tarkoittaa YHTÄ hernettä, YHTÄ maissia, pikkulusikallisen muusia jne. Ja nuo on pakko syödä. Jos lapsi pyytää vähän, se tarkoittaa puoli kauhallista muusia jne. Ja jos paljon, se tarkoittaa normi annosta ja nämä on sitten pakko syödä.

Noh, yksi lapsi sitten kerran pyysi maistiaisen ja tuo täti sitten lätkäsi ison annoksen lautaselle ja lapsi istui syömässä vielä, kun muut menivät jo päikkäreille.. Ja muija istui vieressä vahtimassa, että lautanen tyhjeni.. Minä sitten "armahdin" lapsen ja vietiin lautanen keittiöön ja vein lapsen vessaan ja nukkumaan. Enkä sanonut mitään tuolle eukolle!

Samainen muija teki tuon saman tempun useamman kerran.

Kun ei syönyt, joutui istumaan ruokalassa koko ruokavälitunnin ajan. Tämä ala-asteella 80-luvulla. Ruokaa ei tosiaan saanut heittää pois, vaan kaikki oli syötävä. Jos ei saanut ruokaa alas, niin oli kärsittävä pöydässä niin kauan, että seuraava tunti alkoi. Yök sentään niitä läskin paloja lihassa, ei niitä vaan saanut alas vaikka mikä olisi ollut. Maksakastike samoin, hajukin inhotti. Keksimme sitten erilaisia tapoja jemmata ruokaa, esim. maitopurkkeihin tai haarukan alle, joskus heitettiin läskit opettajan huomaamatta pöydän alle. Ei tainnut kasvatus mennä ihan kohdilleen. Kapinaahan tuollainen pakkosyöttö vaan aiheuttaa plus ikuiset inhot tiettyjä ruokalajeja kohtaan.