Lue keskustelun säännöt.
Väsyneimpiä ovat ne äidit, jotka eivät osaa nukuttaa lapsiaan oikein!
19.10.2009 |
Tarkoitan siis, että nukkumisesta tehdään jotain ihme sirkusta lapselle. En ole koskaan ymmärtänyt, että lasta pitää "nukuttaa" joka ilta 1-2h. Miten teillä on aikaa sellaiseen??
Lisäksi sitten lasten yölliset seikkailut (viereen, vessaan, on jano jne jne.).
Kun lapselle tekee vauvasta asti selväksi, että yöllä nukutaan, ja palvelua ei tipu, ei ole uniongelmista tietoakaan!
Kaverini valittaa jatkuvasti väsymystään, vaikka heillä nukkumissysteemit ovat aivan älyttömät!
2-vuotias ja vauva samassa huoneessa (herättävät aina öisin toisensa), lapset saavat tulla viereen joka yö, haetaan mehua ja jopa ruokaa lapsille keskellä yötä...
Kierrehän tuosta syntyy.
Kommentit (58)
Mutta kyllä meillä vettä saa yöllä jos on jano, ei muuta juotavaa, ei syötävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä laitettiin lapsi yöimetyksen jälkeen omaan sänkyyn,joka oli meidän sängyn reunassa kiinni ilman laitaa.Hän sen verran havahtui että tajus että siirretään.siinä hän nukkui sitten,kunnes taas heräsi tissille.jos vauvaa nukuttaa vieressä,se ei totu olemaan unessakaan itsekseen.Vauva ei tarvi läheisyyttä unessa ollessaan ja saa imiessään sen läheisyyden.Meillä siis nukahti tissille ja havahtui hieman kun siirrettiin.
Oma sänky on siis ollut oma pesä alusta asti.Itse en osaa nukkua vauvan vieressä ja vauva herää jos liikun tai käännän kylkeä.Ihan mahdotonta oli yrittää nukkua,kun ei saa vaihtaa asentoa.Paikat puutuu ja pelkään että vauva tukehtuu peittoon eikä sille varsinkaan voi selkää kääntää.
Mielestäni nykyään ollaan ihan ylihysteerisiä:ei se vauva unessa ollessaan tarvi hellyyttä.Mutta tietysti heti pitää ottaa vauva syliin tms.kun se itkee.Hellyys hoidetaan valveilla oloaikana,samoin seurustelu. Eikä yöimetyksellä kannata jutella vauvalle tai se virkistyy.
kaikki kolme on nukutettu alusta asti niin, että laitan omaan sänkyyn juuri ennen kuin lapsi nukahtaa. Siis vauvoina, kun ovat iltatankkausten aikana nukahdelleet rinnalle. Joskus olen vähän silittänyt päätä, yms että havahtuvat sen verran, että hoksaavat, että nyt siirrytään sänkyyn. Pinnasänky on ollut kiinni meidän sängynlaidassa ja yösyöttöjenkin jälkeen olen yrittänyt siirtää sänkyyn takaisin edes puolihereillä.
sitten 1v3kk-1v7kk ikäisenä kun ovat nukkuneet yöt läpi säännöllisesti jo aika pitkään, ollaan siirretty omaan huoneeseen. silloin ollaan ensin istuttu huoneessa lehteä lukien tai muuta rauhallista tai hiljaista puuhaillen, kunnes lapsi nukahtaa. Jos olen istunut vieressä vain tuijottamassa, niin kaikki lapset on vaan riehaantuneet ja muuttuneet tosi levottomiksi. siitä sitten hiljalleen siirryn kauemmas, pian voikin huoneessa oleilun sijaan olla viereisessä keittiössä touhuilemassa niin että lapsi kuulee mun olevan lähellä. Iltarutiinit on olleet aina samat ja tärkeät.
Huudettu/huudatettu ei olla kuin pinniksestä isoon sänkyyn siirtymisen yhteydessä. Silloin on lapsille täytynyt tehdä selväksi, että sängyssä pysytään. Se on vaatinut 1-3 yön taistelun, jolloin lapsi kannetaan kerta miljoonannen perään takaisin sänkyyn, kunnes lapsi on täysin uupunut, eikä enää jaksa nousta ylös ja nukahtaa kesken raivoamisensa.
Sen voin taata, että kaikilla lapsilla on aina turvallinen olo nukahtaessaan. minusta se turvallinen olo syntyy siitä mitä tapahtuu päivän mittaan, ei yöllä.
Meillä nukutaan huonosti ainoastaan silloin, kun ollaan sukuloimassa tai hotellissa/asuntovaunussa, jossa kaikille ei ole omaa rauhallista vuodetta. lapsetkin osaavat jo arvostaa omaa unirauhaa.
Meidän hyviä nukkumisrutiineita on auttanut paljon sekin, ettei yksikään lapsi ole kärsinyt mistään korvakierteistä, yms.
Meillä on kyllä pirtsakka äiti ja illalla jää kivasti omaakin aikaa :)
Lapsen nukuttaminen on maailman helpoin asia. _Te ette nyt vain osaa.
miksi täällä annetaan omaan suppeaan kokemukseen perustuen jotain mukaviisaita yleispäteviä neuvoja lapsen nukuttamisesta tyyliin "kun minun lapsenikin nukahti näin". Lapset ovat - tämä voi tulla yllätyksenä monille - erilaisia tässäkin asiassa.
Ja sulle joka isänä et ymmärrä, miksi lapsen nukuttamisesta tehdään niin vaikea asia: onnittelut! Sulla on ilmeisesti helposti nukahtava lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin vannoin käsisydämmellä esikoisen kanssa, että kyllä ne lapset nukkuu kun vain OPETTAA, kakkonen sitten OPETTIKIN minua, että jokainen lapsi on omanlainen ei niitö voi opettaa! edelleenkin vaikka ovat murkkuja ovat hyvinkin erilaiset nukkumaan.
Olen huonosti nukkuvan lapsen äiti ja olen väsynyt, koska itse menen ihan liian myöhään aina nukkumaan.
t. kahden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nukkumaan laittaminen ja yöheräilyt on kaksi eri asiaa.
t. kahden äiti
minäkin vannoin käsisydämmellä esikoisen kanssa, että kyllä ne lapset nukkuu kun vain OPETTAA, kakkonen sitten OPETTIKIN minua, että jokainen lapsi on omanlainen ei niitö voi opettaa! edelleenkin vaikka ovat murkkuja ovat hyvinkin erilaiset nukkumaan.
mutta lopulta eivät osaa antaa alkeellistakaan neuvoa siihen, että miten sitten toimitaan, kun lapsi protestoi. Koska eihän lapsi voi protestoida, kun hänet vaan vie sinne sänkyyn, ja sitten lapsi vain jää sinne ja nukahtaa naps naps.
ei paljon lapsi ole protestoinut. Jos joskus hyvin harvoin onkin, niin menen viereen paijailemaan ja taputtelemaan ja kokeilen tehdä lähtöä uudestaan hetken päästä. Yleensä lapsi on väsyksissä kun laitan hänet sänkyynsä ja annan tutin ja laitan mobilen soimaan, sitä hän jää katselemaan ja nukahtaa. Ja tosiaan, ei ole mitään osuutta asiaan, katson vain milloin on sopiva hetki viedä lapsi nukkumaan ja itse hän nukahtaa ilman sen kummempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin hermoherkän äidin lapsesta olisi pitänyt tulla ihan superhuono nukkuja. Siis jos asia olisi äidin toiminnasta kiinni. Mutta se ei ole äidistä kiinni. Ja vaikka äiti on pomppinut hereille ihan joka tuhahduksesta, niin eipä hän ole saanut vauvan unitapoja pilattua, koska tällä vauvalla on luonnostaan hyvät unenlahjat.
meillä lapsi on nukkunut omassa huoneessaan jo 3kk:n ikäisenä. Silloin oli nukkunut heräämättä koko yön jo pari viikkoa, siihen asti vain yhdellä heräämisellä pari kuukautta. Ovet eivät ole kiinni, mutta pienimmät kyljen kääntämiset eivät häiritse minua eikä miehen kuorsaaminen häiritse lapsen unta. Ensimmäisen 3kk olin kuin zombi kun en pystynyt nukkumaan vaan koko ajan loikkasin ylös vaikka lapsi vain tuhahti unissaan. No mutta joo, olen varmasti ihan kamala, ihan vain sen takia että nukun eri huoneessa lapseni kanssa.
Itsellä samat fiilikset. Vaikka omat lapset on nukkuneet hyvin jo vuosia, niin vieläkin tulee tästä aiheesta niin paha mieli, että ihan puistattaa ajatus, että joutuisin puhumaan aiheesta livenä jonkun ap:n kaltaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos vauvaa nukuttaa, niin sitä tapaa on sitten jatkettava niin kauan kuin lapsi kotona asuu. Tai niin kauan kuin lapsi sitä vaatii, kuten edellä joku sanoi? Siis miksi pitäisi?
Ei musta ole huudattamaan pikkuvauvaa tai puolivuotiasta. Mutta kyllä minä silti pystyn isommalle lapselle sanomaan, että nyt on nukkuma-aika, sekä vaatimaan, että lapsi myös käy nukkumaan. Kyllähän siihen isomman lapsen kasvattamiseen on paljon enemmän keinojakin kuin pikkuvauvan kasvattamiseen (jos nyt sellaisesta ylipäätään voidaan edes puhua).
että jos vauvaa nukuttaa, niin sitä tapaa on sitten jatkettava niin kauan kuin lapsi kotona asuu. Tai niin kauan kuin lapsi sitä vaatii, kuten edellä joku sanoi? Siis miksi pitäisi? Ei musta ole huudattamaan pikkuvauvaa tai puolivuotiasta. Mutta kyllä minä silti pystyn isommalle lapselle sanomaan, että nyt on nukkuma-aika, sekä vaatimaan, että lapsi myös käy nukkumaan. Kyllähän siihen isomman lapsen kasvattamiseen on paljon enemmän keinojakin kuin pikkuvauvan kasvattamiseen (jos nyt sellaisesta ylipäätään voidaan edes puhua).
Mua nukutettiin 4-5 -vuotiaaksi, sitten vähitellen jäin nukahtamaan itsekseni. Ei siis jatkettu enää kouluiässä :). Ja ihan normaali minustakin on tullut (kai).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä, jotka luulevat, että oman lapsen helppous (hyväunisuus, rauhallinen luonne yms.) on jollain tapaa heidän omaa ansiotaan ja onnistumistaan ja ne (=me) vanhemmat, joiden lapset ovat temperamentiltaan tulisempia ja/tai huonoja nukkumaan, ovat epäonnistujia.
Nämä älyn jättiläiset eivät osaa olla kiitollisia omasta hyvästä onnestaa, vaan käyvät sitten tuttaville, puoltutuille ja täällä av:lla toitottamassa omaa kuviteltua erinomaisuuttaan ja "opettamassa" muille itsestäänselvyyksiä.
Uskokaa nyt jo ap ja kaltaisensa: Lapset ovat yksilöitä ja se, että teidän lapsenne on helppo tapaus EI OLE "kasvatuksen" tulosta.
Jos sulla on vain 1-2 lasta et tiedä lapsista välttämättä vielä yhtään mitään! Älä siis jakele hyviä neuvojasi!
Eli vanhoillislestadiolaiset ovat parhaimpia vanhempia.
että jos vauvaa nukuttaa, niin sitä tapaa on sitten jatkettava niin kauan kuin lapsi kotona asuu. Tai niin kauan kuin lapsi sitä vaatii, kuten edellä joku sanoi? Siis miksi pitäisi?
Ei musta ole huudattamaan pikkuvauvaa tai puolivuotiasta. Mutta kyllä minä silti pystyn isommalle lapselle sanomaan, että nyt on nukkuma-aika, sekä vaatimaan, että lapsi myös käy nukkumaan. Kyllähän siihen isomman lapsen kasvattamiseen on paljon enemmän keinojakin kuin pikkuvauvan kasvattamiseen (jos nyt sellaisesta ylipäätään voidaan edes puhua).
että vauvan hyväunisuus johtuu huudattamisesta? Ei meillä ole koskaan tarvinnut huudattaa, vaan selkeällä rytmillä on saatu lapsi nukkumaan.
kukaan ole väittänyt, että mitä enemmän lapsia, sitä parempi äiti.
MUTTA kyllä jokainen lapsi opettaa vanhempiaan. Meillä 3 lasta, jokaisella oma luonteensa ja temperamenttinsa. Vuosien varrella on käytetty vaikka mitä nukutustapoja ja kokeiltu vaikka mitä keinoja uhmiksen kanssa jne, sillä lapsenkasvatukseen ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa tapaa. Mikä on toiminut yhdellä, ei toisella olekaan toiminut.
Ja tämä em. on ilmeisesti sellainen asia, mitä kaikki eivät ymmärrä. Osa äideistä näyttää olevan sellaisia idiootteja, että kuvittelevat jokaisen lapsen toimivan kuten omansa. Kun taas me, joilla on enemmän kuin 1 lapsi, tiedämme, että näin ei ole. Naurettavaa ylistää itseään ja omaa toimintatapaansa jos on sattunut saamaan yhden hyväunisen lapsen!
Jos sulla on vain 1-2 lasta et tiedä lapsista välttämättä vielä yhtään mitään! Älä siis jakele hyviä neuvojasi!Eli vanhoillislestadiolaiset ovat parhaimpia vanhempia.
Tietynlaisia vaiheita on molemmilla ollut, ensin vuoden iässä kun kävelemään on opittu on öistä tullut rauhattomia. Silloin riitti kun muutamana iltana kävin lapsen huoneessa sanomassa, että xx käy nyt nukkumaan, nyt on yö, äiti on täällä ei mitään hätää. Ja tämän toistin kun lapsi itki minuutin pari, menin siis huoneeseen, en nostanut sängystä pois vaan laitoin takaisin maate ja silitin. Sitten huoneesta pois sanoen että xx nukkuu nyt, oven jätin rakoselleen. Jos ja kun itku alkoi, odotin 2-3 minuuttia ja sitten toistin saman, eli menin huoneeseen, silittelin ja rauhottelin minuutin, en ottanut sängystä pois ja puolessa tunnissa se unikin tuli. Pari iltaa ja homma oli pulkassa.
Parivuotiaana tuli meilläkin seuraava vaihe, kun pinnasänky jäi pois niin taapero tuli sen 50 kertaa illassa sieltä sängystä pois. Pysyin tiukkana ja systemaattisesti palautin lapsen sänkyyn joka kerta kun lapsi tuli huoneestaan pois (istuin parina iltana huoneen ulkopuolella odottamassa kun ovi aukeaa). Olin uhmaikäistäni sinnikkäämpi ja systemaattisella sänkyynpalautuksella reilussa viikossa sängyssä pysyttiin suht mallikkaasti.