Väsyneimpiä ovat ne äidit, jotka eivät osaa nukuttaa lapsiaan oikein!
Tarkoitan siis, että nukkumisesta tehdään jotain ihme sirkusta lapselle. En ole koskaan ymmärtänyt, että lasta pitää "nukuttaa" joka ilta 1-2h. Miten teillä on aikaa sellaiseen??
Lisäksi sitten lasten yölliset seikkailut (viereen, vessaan, on jano jne jne.).
Kun lapselle tekee vauvasta asti selväksi, että yöllä nukutaan, ja palvelua ei tipu, ei ole uniongelmista tietoakaan!
Kaverini valittaa jatkuvasti väsymystään, vaikka heillä nukkumissysteemit ovat aivan älyttömät!
2-vuotias ja vauva samassa huoneessa (herättävät aina öisin toisensa), lapset saavat tulla viereen joka yö, haetaan mehua ja jopa ruokaa lapsille keskellä yötä...
Kierrehän tuosta syntyy.
Kommentit (58)
Ei lasta saa pakottaa yksin omaan huoneeseen nukkumaan, mutta ei myöskään tarvitse kantaa yöllä hänelle ruokaa. Joku järki käteen naiset.
Itse olen kaikki lapseni nukuttanut tavalla tai toisella, en koskaan kouluttanut itsekseen nukahtamaan. Eikä kyllä sen takia ole väsyttänyt!
Antamalla lapsen huutaa läpi yön naama sinisenä? Aloitetaanko huudatus jos viikon ikäisenä, vai mistä asti vauvan tarpeet siirretään syrjään vanhemman unentarpeen tieltä??
En minäkään sentään ruokaa tai mehua sänkyyn kanna, ja palvelu on muutenkin minimissä, mutta itkevää lasta on toki lohdutettava. Tai ihottuman takia valvovaa, tai kauhukohtauksen saanutta, tai pahaa unta nähnyttä.
väsyneitä ovat äidit jotka nukuttavat lapsiaan. Minusta oikein ei voi nukuttaa, vaan jos nukuttaa niin sitten voi itsekin väsyä pitkäkestoiseen rumbaan. Koska noin yleensähän lasta ei kirjojen mukaan tarvitsisi nukuttaa (tietty poikkeuksiakin on ja lapsen iästä riippuu tilanne myös) vaan lapsen tulisi nukahtaa itse ja löytää itse se uni niinkuin me aikuisetkin tehdään.
mutta vastaan kuitenkin. :)
Olen antanut lasteni nukahtaa vauvasta asti itsekseen, mutta jossain vaiheessa hyvin nukahtavasta vauvasta on tullut huonosti nukahtava taapero. Eikä syynä taatusti ole yölliset palvelut tai muu oma toimintani.
Viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi pääsee itse omasta sängystään pois, hän tulee sieltä pois vaikka tuhat kertaa ellei vieressä pysytä kunnes hän nukahtaa. Pienempi paha on siis pysyä siellä vieressä ja vahtia nukahtamista.
Kokemusta jo kolmesta vauvasta ja yhtä monesta taaperosta.
Meillä taapero on kolmikuisesta asti osannut nukahtaa itse, sitä ennen nukahti rinnalle / pullolle.
Lapsella on perusturvallisuus kunnossa, kun hän uskaltaa nukahtaa itse. Laiminlyödyt lapset yleensä heräilevät varmistamaan vanhemman läsnäoloa.
niin kauan kuin lapset sitä vaativat.
Ihmettyttää vain erään tuttuni tapaiset äidit, jotka valittavat pitkiä "nukutussessioita" ja sitten selviää että ovat itse totuttaneet lapsen nukkumaan esim. käsi kädessä. Ja en nyt puhu vauvoista, vaan jos isommista lapsista.
Mutta enpä tiedä, mitä tekisin toisin. Lapsi, nyt jo 4v, nukahti niin kauan hienosti itsekseen, kunnes reilu 2v siirtyi pois pinnasängystä. Sen jälkeen alkoivat nukuttamiset, koska lapsi ei pysynyt sängyssä. Ei vaikka sen 100 kertaa palautti. Nyt jo pysyy siellä, mutta sisko 2v on aloittanut saman rumban, joten nyt nukutetaan häntä. Lisäksi molemmat heräävät pari ketaa yössä (eri aikaan), isompi vessaan ja viereen kömpiäkseen (palautamme ja joskus tätä saa tehdä useamman kerran yössä), pienempi kauhukohtauksiin tai siihen, että peitto on huonosti. Mutta miten estää nämä ja saada lapset nukahtamaan itsekseen ja nukkumaan yöt läpeensä heräämättä?
Tarkoitan siis, että nukkumisesta tehdään jotain ihme sirkusta lapselle. En ole koskaan ymmärtänyt, että lasta pitää "nukuttaa" joka ilta 1-2h. Miten teillä on aikaa sellaiseen??
Lisäksi sitten lasten yölliset seikkailut (viereen, vessaan, on jano jne jne.).Kun lapselle tekee vauvasta asti selväksi, että yöllä nukutaan, ja palvelua ei tipu, ei ole uniongelmista tietoakaan!
Kaverini valittaa jatkuvasti väsymystään, vaikka heillä nukkumissysteemit ovat aivan älyttömät!
2-vuotias ja vauva samassa huoneessa (herättävät aina öisin toisensa), lapset saavat tulla viereen joka yö, haetaan mehua ja jopa ruokaa lapsille keskellä yötä...
Kierrehän tuosta syntyy.
nukutan lapseni. Tuo pienille turvallisuutta. Ja viereen saa kömpiä vaikka joka yö, sekin tuo turvallisuutta. Ei se minun uniani haittaa, että saan halittavan tuhisijan viereeni.
Ja minäkin unohdin sen nukuttamisen jalon taidon toisen ja kolmannen lapsen välissä. Kaksi kun olin "osannut" nukuttaa ja kolmatta en saanut nukkumaan millään keinolla.
Hoh-hoijaa, toivottavasti ap:täkin elämä vielä joskus opettaa...
silti joka yö jos yksi lapsi herää kerran, tarkoittaa se vähintään 3 heräämistä/yö eli kyllä vaan väsyttää vaikkei lapsilla palvelu pelaakaan yöllä. :)
Jos tuollaiseksi seremoniamestariksi ryhtyy, niin mielestäni on turha valittaa.
Meidän kaikki viisi lasta ovat nukkuneet omissa sängyissään. Ilta villiimiset ja puuhastelut tehdään muualla kuin petissä, sänky on tosiaan vain nukkumista varten. Lapsi sänkyyn pusu, "hyvää yötä" ja pois.
Sitten on tietysti poikkeustapauksina sairastelut. Jos on tosi kova kuume tai mahatauti, niin yleensä petaanki olohuoneen levitettävälle sohvalle "sairasvuoteen", siinä on helppo valvoa ja jos tuntuu siltä, että täytyy enemmänkin huolehtia, käyn itse viereen nukkumaan, sitten kun olen väsynyt en lapsen käskystä.
... siitä huolimatta ne heräilevät yöllä, vaikka olisivat nukahtaneet nätisti itsekseen. Ei itsekseen nukahtaminen sulje heräilyjä välttämättä pois, varsinkaan vauvoilla. Meidän 6 kk poika nukkuu 20 - 03 ja sitten alkaa heräily tissille 1 - 2 h välein.
Että kyllä väsyttää niin perkeleesti, vaikka poika itsekseen ja itkemättä illalla nukahtaakin.
Itkettämään en rupea, muut lapset heräävät ja siitähän se riemu alkaisi...
ja kuitenkin kun vanhempi kaipaa läheisyyttä, nukutetaan lasta pitkään tai otetaan viereen.
äiti, isä ja lapset (5v, 1v).
Kaikki nukutaan hyvin ja virkeitä ollaan.
Ajattelimme siirtää isomman lapsen omaan sänkyyn, mutta se osoittautui vaikeaksi ja hankalaksi, joten päätimme jatkaa tätä kaikille helppoa ja miellyttävä järjestelyä. Eiköhän nuo joku päivä ihan oma-aloitteisesti halua omiin huoneisiinsa ;)
Nämä, jotka luulevat, että oman lapsen helppous (hyväunisuus, rauhallinen luonne yms.) on jollain tapaa heidän omaa ansiotaan ja onnistumistaan ja ne (=me) vanhemmat, joiden lapset ovat temperamentiltaan tulisempia ja/tai huonoja nukkumaan, ovat epäonnistujia.
Nämä älyn jättiläiset eivät osaa olla kiitollisia omasta hyvästä onnestaa, vaan käyvät sitten tuttaville, puoltutuille ja täällä av:lla toitottamassa omaa kuviteltua erinomaisuuttaan ja "opettamassa" muille itsestäänselvyyksiä.
Uskokaa nyt jo ap ja kaltaisensa: Lapset ovat yksilöitä ja se, että teidän lapsenne on helppo tapaus EI OLE "kasvatuksen" tulosta.
Uskomattoman raivostuttavia kommentteja on tullut kuultua 1-2 lapsen vanhemmilta, joiden lapset ovat rauhallisia, nukkuvat hyvin, uhmaavat vain vähän jne. AINA on tietysti näiden vanhempien omaa saavutusta kaikki tämä helppous. Mutta annas olla, jos lapsella kuitenkin sattuu olemaan joku muu, 'ikävä' piirre, vaikka toisten lasten tukasta repiminen, pureminen, läpsiminen tms. Sehän johtuu TIETYSTI lapsen tempperamentista, eikä siten suinkaan ole vanhempien 'vika'!
Ihan sappi kiehuu kun muistelen kaikkia 'hyviä' neuvoja mitä olen vuosien mittaan saanut tällaisilta idiooteilta!
Jos sulla on vain 1-2 lasta et tiedä lapsista välttämättä vielä yhtään mitään! Älä siis jakele hyviä neuvojasi!
jotka yö toisensa jälkeen juoksevat oman ja vauvan sängyn väliä rauhoittelemassa huutavaa vauvaa.
Vierekkäin nukkuessa molemmat saavat nukuttua hyvin.
jotka yö toisensa jälkeen juoksevat oman ja vauvan sängyn väliä rauhoittelemassa huutavaa vauvaa.
Vierekkäin nukkuessa molemmat saavat nukuttua hyvin.
Laitamme lapset nukkumaan siten että peitellään sänkyihin, iltalaulut ja iltarukous. välillä voivat lukea jotakin sängyssä. Itse kyllä kömmin mieheni viereen illalla. Ihan mukava kölliä ja jutella sängyssä.
T:viiden äiti.
ja kuitenkin kun vanhempi kaipaa läheisyyttä, nukutetaan lasta pitkään tai otetaan viereen.
nukkumaan yksin, jos lapsi itse haluaa läheistyyttä ja hellyyttä. Vauvan paikka on äidin sylissä tai vieressä, ei yksin kopan pohjalla omassa huoneessa suljetun oven takana. Hirveää :o( Missä on äidinvaisto??
Muistan vieläkin sen kauhean tunteen, kun äiti työnsi vierestä pois ja sanoi, että "nyt omaan sänkyyn". Mua pelotti olla yksin pimeässä huoneessa ovi kiinni. Pikkulapsiaika on nopeasti ohi, kyllä sen nyt kestää. Ja millainen on äiti, joka kokee oman lapsensa hellyyden- ja läheisyydentarpeet vaivallisiksi täyttää?