Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut sitä että et tehnyt aborttia?
Kommentit (16)
mutta itse kadun että olen tehnyt 2 aborttia. Kadun niitä koko loppuelämäni ajan.. Tuska ei vuosienkaan jälkeen hellitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molempien lasteni kohdalla panikoin aluksi ja meinasin jo hakeutua aborttiin mutta onneksi en saanut sitä tehtyä. molemmat muuttuivat raskausaikana toivotuiksi.
Vaikken vieläkään ole saanut lasta syliini, niin lääkärien alkuvaiheen arvioista huolimatta tässä voi käydä vielä hyvin! Siltä ainakin näyttää! Eikä raskaus riistänyt terveyttäni tai henkeäni. Onneksi en suosituksesta huolimatta pyytänyt aborttia.
Mielenkiintoinen aihe, kiinnostaisi kuulla lisää.
(ja anteeksi vanhan topicin nosto)
En todellakaan! Päinvastoin, oikein itkettää ja alkaa oksettaa kun mietinkin, miten vähällä oli että olisin peloissani ja yksin taipunut miehen painostuksen ja uhkailun alla ja tehnyt sen :( Olisin jättänyt ottamatta vastaan parhaan ja ihanimman asian elämässäni. Mamin aurinko täyttää kohta 9v <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskausaikana peloissani ja ahdistuneena pari kertaa, lapsen synnyttyä en kertaakaan. Luojan kiitos en tehnyt aborttia.
Emn ole katunut kun annoin luvan lääkärille joka teki abortin ja en ole katunut kun sain lapsen joka on kohta täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän parikin henkilöä, jotka ovat tunnustaneet minulle katuneensa tai katuvansa yhä. Tältä palstaltakin saa välillä lukea vastaavista tapauksista. Sellaiset kirjoittajat vain saavat niin kammottavan paskamyrskyn niskaansa, että ei varmasti tee mieli kertoa asiasta enää ikinä kenellekään.
En varsinaisesti kadu, mutta tunteeni ovat erittäin ristiriitaiset edelleenkin kun lapsi 1v3kk. Kyseessä kolmas lapsi. Kaksi aikaisempaa jo paljon vanhempia, tämä tuli 'yllätyksenä', mies oli jo päättänyt mennä vasektomiaan. Huomasin raskauden aika myöhään (elettiin hyvin kiireistä aikaa ja mulla jäänyt aikaisemminkin kuukautiset stressin takia pois), emme pystyneet kumpikaan aborttiin. Lapsi tuli kuitenkin hyvin vaikeaan elämäntilanteeseen ja lapsen johdosta se vaikeutui entisestäänkin. Olen hyvin kovilla psyykkisesti ja koen, että olen joutunut 'uhraamaan' hieman liikaa.
Juuri viimepäivinä olen herätellyt itseäni etten antaisi katkeruudelle enää yhtään tilaa, vaan hyväksyisin tilanteen tällaisenaan. Pitää keskittyä näkemään ne olemassa olevat hyvät asiat sen sijaan että märehtisin huonosti olevia asioita, tai menetettyjä mahdollisuuksia. Ja lasta siis vilpittömästi rakastan, mutta stressitaso on kieltämättä liian korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olin silloin 16v. Olisi aika eri mallilla elämä, jos olisin pitänyt lapsen.
Tulin aikoinaan raskaaksi yli 40 v ja en todellakaan ole katunut. Ainoastaan sitä että olisin voinut aiemmin ottaa kierukan pois enkä kuunnella miestä. Loppupeleissä sekään ei ole merkityksellistä. Kiitos Taivaan Isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 21:19"]
Tulin aikoinaan raskaaksi yli 40 v ja en todellakaan ole katunut. Ainoastaan sitä että olisin voinut aiemmin ottaa kierukan pois enkä kuunnella miestä. Loppupeleissä sekään ei ole merkityksellistä. Kiitos Taivaan Isälle.
[/quote]halusin lapsen mutta meni aikaa ennenkuin tärppäsi
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 21:12"]En. Olin silloin 16v. Olisi aika eri mallilla elämä, jos olisin pitänyt lapsen. [/quote]
Olisit esim. käynyt koulut loppuun ja opetellut lukemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikimaailmassa. Tuo pikkuinen on rakkainta maailmassa.
En mutta olisin katunut, jos en olisi tehnyt.
Vanhemmuus on vankila, ja minä vältin elinkautisen.
Moni sanoo ettei kadu aborttia, mutta eipä taida olla montaa joka sanoisi päinvastoin.