Karpela lehdessä: Vauvamme on aivan enkeli

Mut yökkäysrefleksi ylläti jo alkumetreillä, viimeistään toi loppukaneetti sinetöi homman.

Hienoahan tuo vaan on.

on joskus ollut. Luin artikkelin naistenlehdessä kauan sitten jossa pui eroaan jostain tunisialaisesta, vaikutti todella lapselliselta nuorelta naiselta, en olisi uskonut että pystyisi joskus vielä jotain järkevää suustaan päästämään.

Itselläni myös kuopus "superhelppo" vauva ja mieskin on aina tehnyt aktiivisesti oman osansa kodin ja lasten hoidosta. Kyllä siitä mammoja ärsyttävän jutun näköjään saisi :)

Mutta kun minä näen tuollaisen ylimaallisen hehkutuksen vastapainona aivan takuulla parin vuoden päässä siintävän erouutisen. Ei auta.



t. ap (jolla kaksi myös ihanan hyväntuulista vauvaa, mutta eipä olisi tullut pieneen mieleenkään meidän arkea ihan noin kuvata. Poissa tästä maailmasta. Mun mielestä siis =)

on melestäni omituista, filmitähdethän niin yleensä tekevät, poliitikolta edellyttäisi hieman enemmän harkintaa ja malttia ennenkuin vihille ä rynnätään.

mutta hienoa, että menee noin hienosti. Eihän se minulta ole pois.



Silti olisi joskus kiva lukea haastattelu, jossa vastasyntyneen julkkisäiti valittaa, että muksu ei tee muuta kuin huutaa, raskausaika oli tuskaa ja synnytys ihan kamalaa ja vieläkin on kaikki paikat rikki ja väsyttää. Ihan vain vaihtelun vuoksi.

Outoa olisi jos ei kehuisi vauvaansa! Ettet vain olisi kade?

ei se voi sanoa että kauhee kun parkuu pää sinisenä yötä päivää.

"Kaksi viikkoa sitten synnyttänyt kansanedustaja Tanja Karpela hehkuu äitiyden iloa. Perheen arki on sujunut naisen mukaan mainiosti. Ennestään kahden lapsen äiti Karpela kehui raskausaikaa helpoksi, sillä hän sai paljon arvokasta tukea mieheltään."

No, kaipa mä olen sitten vaan kyyninen ja poikkeava.

t. ap (ja Huom! En todellakaan väitä, etteikö vauva-aika voisi olla myös helppoa, päinvastoin!)

Sitä aina mietin - itsekin eronneena ja minulla sekä lasten isällä uudet kumppanit (yhdet sellaiset olleet koko ajan, siis ne jotka lapsille 'esitelty') ja silti minua välillä huolettaa heidän rehaamisensa ja uusiin aikuisiin tutustuminen yms.

'

No, Tanjanhan elää hetkessä, kuten itse on joskus kommentoinut :-)

"Että saa nyt nähdä kestääkö tämäkään avioliitto, ja oikeesti tää vauva-arki on yhtä tuskaa..", vai?

Mutta kyllä teksti minunkin korvaani karahti.

Ja siis faktahan on, että tuo(kaan) ei kauaa kestä, sehän tästä tekee vielä enemmän kornia.



Huom. en toivo Tanjalle + perheelle mitään pahaa, mutta eiköhän tulevaisuuteen voi aika hyvin nähdä...

Mutta se just nimenomaan pistääkin epäilemään homman kestävyyttä. Tuntuu, että ovat vielä siinä alkurakastumisen huumassa. Mites sitten sen uhmakkaan kolmevuotiaan ja kahden teini-ikäisen huushollissa hetken päästä?

Äh, en halua manata enkä todella toivo ko. perheelle kuin pelkkää hyvää! Mutta jotain realismia noihin juttuihin... Toivottavasti eivät kuitenkaan elä oikeasti tollasessa pilvilinnassa vaan jaksavat sitten niitä vastoinkäymisiäkin. Ettei taas menisi puoliso sitten ongelmien tullessa heti vaihtoon. Tätä vaan toivon.

"Että saa nyt nähdä kestääkö tämäkään avioliitto, ja oikeesti tää vauva-arki on yhtä tuskaa..", vai?

Call me jealous, ok. Sovitaan sitten niin.

Kateellinen kanalauma paikalla näemmä! = D



Noh, minä en ainakaan ole kateellinen - en kaipaile enää vauva-aikoja, enkä ainakaan haluaisi vauvaa Erjolan kanssa! :-)

niitä negatiivisiä fiiliksiä kirjassaan "Heikosti positiivinen".

mutta hienoa, että menee noin hienosti. Eihän se minulta ole pois. Silti olisi joskus kiva lukea haastattelu, jossa vastasyntyneen julkkisäiti valittaa, että muksu ei tee muuta kuin huutaa, raskausaika oli tuskaa ja synnytys ihan kamalaa ja vieläkin on kaikki paikat rikki ja väsyttää. Ihan vain vaihtelun vuoksi.

voi saada ihan erilaisen kuvan kuin mitä olisi saanut, jos alkuperäinen keskustelu olisi painettu sanasta sanaan. Itsekin olen huomannut sen, kun minua on pari kertaa haastateltu (vaikka en olekaan mikään julkisuuden henkilö).



Esim. ap:n kirjoittama juttu olisi hyvin voinut syntyä seuraavan keskustelun perusteella.



Toimittaja: "Miten teillä voidaan?"

TK: "Kiitos, hyvin."

Toimittaja: "Onko vauva valvottanut pahasti?"

TK: "Ei ole. Hän on hyvin rauhallinen ja levollinen. Syö hyvin ja tarkkailee silmillään. Aivan enkeli!"

Toimittaja: "Miten JE on suhtaunut vauvaan?"

TK: "Tosi hienosti. Hän on aivan vauvan lumoissa."

Toimittaja: "Miten raskausaika sujui

TK: "Helposti. Sain paljon tukea mieheltäni."



Olisiko tuollaisessa keskustellussa jonkun mielestä jotain ihmeellistä?

Jos mä muistelen oman lapseni vauva-aikaa, kyllä ne ekat kaksi viikkoa oli aika ihmeellisen helppoa ja suloista. Vauva vain nukkui, söi ja välillä katseli suurilla silmillään. Miksei sitä saisi sanoa ääneen vaikka onkin Karpela? Miksei saa olla hetkestä onnellinen? Miksi pitäisi aina katsella kyynisesti tulevaisuuteen ja sen kurjuuteen?

Mutta Karpelahan hallitsee julkisuuden. Toki vanhemmatkin lapset olivat aikanaan ihania pilttejä, mutta myöhemminhän Karpela kertoi, että tyttö oli kamala huutaja vauvana. Ei kannata uskoa mitä vaan, mutta eihän se meille kuulu. Kaikkea hyvää vaan heille.