Mielestäni opettaja, sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja ja lääkäri ovat palvelu-

vähän eri tavalla. Mielestäni esim. myyjät, hotellien ja ravintoloiden työntekijät ovat palveluammatissa. Toimin opettajana ensisijaisesti oppilaideni edun mukaisesti, en huoltajien. Monesti nämä saattavat olla sama asia mutta ei aina, ja tätä on joidenkin vaikea ymmärtää. Asiakkaallahan on valinnanvapaus, hän voi halutessaan esim. mennä syömään mihin tahansa (jos nyt joku saivartelee-vaikka eihän tällä palstalla sellaista tapahdu- niin tietysti voit muuttaa toiseen kaupunginosaan päästäksesi tiettyyn kouluun tai lääkäriin) mutta koulupaikka ja terveyskeskuksesi sinulle määrätään. Lääkäriin et hakeudu niinkään vapaaehtoisesti vaan pakon eli sairauden tms. sanelemana. Samoin tuskin oppilaatkaan ainakaan aina tulevat kouluun vapaaehtoisesti vaan oppivelvollisuuden määrääminä.



Tämä ei tietenkään tarkoita että pitäisi heittäytyä täysin muiden "armoille", puolensa saa pitää ja täytyykin pitää, mutta johtaa aika outoon tilanteeseen ja koulusta halutaan "opetuspalvelua". Tervemenoa Jenkkilään ja yksityiskouluihin, siellä voi sitten vaatia jos on tarpeeksi paksu lompakko.

ensin on asiakas joka tahtoo jotain (josta aikoo maksaa), hän ilmaisee tahtonsa jonka asiakaspalvelija sitten täyttää.

Opettajan ammatissa lähtökohta ei ole kuitenkaan se asiakkaan (oppilaan?) tahto vaan kaikille olisi pyrittävä opettamaan samat asiat. Ei oppilailta eikä hedän vanhemmiltaan kysellä mitä ne oppilaat tahtoisivat oppia.

Vaikka nelosen saaneen oppilaan iskä ja äippä iskisivät kymppitonnin pöytään, niin se nelonen ei muuksi muutu.

Maksavat siis omaa palkkaansa eli tällä logiikalla sitten vissiin yksityisyrittäjiä?

no ei se nyt ihan noinkaan mene. Et sinä voi vaikkapa marssia lääkärin vastaanotolle ja vaatia sitä sun tätä tutkimusta. Tai tietysti voit, mutta tuskin saat... Ihan sama juttu muiden em. ammattien kanssa.

Oppilas / vanhempi ei ole asiakas, koska ei voi ostaa palvelua tai tuotetta..

koska niissä on olennaisena osana työtä sen asiakas/potilassuhteen hoito



Ei, opettajalta ei voi tilata nelosen sijaan kymppiä rahalla eikä lääkäri kirjoita joka pyytäjälle bentsoreseptiä, koska työssä on tietyt asiakkaan toiveista riippumattomat reunaehdot, mutta niin on myyjän ja tarjoilijankin työssä. Eivät hekään voi suostua kaikkeen mitä asiakkaille voi juolahtaa mieleen toivoa, tilata tai pyytää, esim. anniskelu alaikäiselle, kohtuuttomat hyvitykset olemattomista virheistä, alkon myynti ennen yhdeksää...

Mielestäni esimiehetkin ovat palveluammatissa. Eivät he voi silti tehdä aina alaisia miellyttäviä ratkaisuja, mutta alaisiaan varten he ovat olemassa.

Asiantuntijuuteen kuuluu kyllä ihmisten kanssa toimiminen ja "asiakkaiden" huomioiminen, minkä osittain kuuluisi olla ko. ammatissa toimivien ydinosaamista.



Asiakaspalvlijoita he eivät ole, sillä heiltä ei tilata palveluja vaan heidän asiantuntemustaan. Harkintavalta on heillä, sillä päätöksiin on harvalla riittävää tietoa vaikka toisin luullaan.



Jos he olisivat asiakaspalvelijoita menisimme kouluun ja sanoisimme: J"anica-Petteri haluaa nyt toiminnallisia menetelmiä, ja kinesteettistä oppimista iltapäivään. Arvosanat voisivat olla siinä kasin luokkaa, mutta liikunnasta ysi." Ja lääkäriin: "Ottaisin Sirdaludia kahdeksi viikoksi, ja kaamosmasennuksen varalta Prozacia. Ja oikea polvi pitäisi tähystää, sen voisi tehdä ensi tiistaina."

Vaan tekee työtään asiakasta mahdollisimman hyvin tyydyttävällä tavalla huolehtien samalla kuitenkin työnantajan edusta. Myös voimassa oleva lainsäädäntö yms. asiat tulee ottaa huomioon. Ja silti palvella asiakasta mahdollisimman ystävällisesti ja asiallisesti.



Ei asiakas voi kaupassakaan päättää, että otan kilon parasta paistia ja maksan siitä 2 euroa. Hei haloo, vähän realismia peliin!!!

asiakaspalvelija on perinteinen kaupan myyjä esimerkiksi, mutta opettajan ammattikin on palveluammatti.

Kovin moni ei tajuakaan, että esim. jos Nico-Petteri lyö opettajaa, hän syyllistyy virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen ja rangaistus on sen mukaianen. Jos N-P lyö kahvilan myyjää, hän ei syyllisty virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen, vaan kyseessä on muu rikosnimike.

niin silti voi olla (ja usein onkin) palveluammatissa.



Tosin tämän nieleminen oli ennen ainakin kovin vaikeaa joillekin viranhaltijoille, joillekin taas itsestään selvää.

Elämä alkaa sairaalan synnytysosaston asiakkaana, jatkuu neuvolan asiakkuudella, myöhemmin mukaan tulee päivähoidon asiakkuus, jonka asiakaspalvelijoiden tehtyä huoli-ilmoituksen päästään myös lastensuojelun asiakkaiksi. Kohta seuraa myös erikoissairaanhoidon lastenneurologisen osaston asiakkuus esiopetusasiakkaana olessa. Siitä siirrytään perusopetuspalveluiden asiakkaaksi kunnes tilanne johtaa poliisin asiakkuuteen ja sitä kautta nuorena asiakkaana lastensuojelun kodinulkopuolisten asumispalveluiden asiakkuuteen. Erikoisnuorisotyön asiakkaana tapahtuu edistymistä ja päästäänkin ammatillisen opetuksen asiakkaaksi ja myöhemmin maanpuolustuspalveluiden tuottamisen opetuksen asiakkaaksi, joka kuitenkin keskeytyy mielenterveyspalveluiden asiakkuuteen.



Seuraavaksi onkin vuorossa työvoimapalveluiden asiakkuus ja asiakassuhteen epäonnistuttua sosiaalihuollon asiakkuus. Päihdehuollon asiakkuuskin tulee mukaan tässä vaiheessa. Päihdehuollon palveluntarjoajat eivät kuitenkaan onnistu tuottamaan sopivaa palvelua ja seuraa taas poliisiviranomaisen kanta-asiakkuus, joka johtaa oikeuslaitoksen asiakkuuteen, mistä taas seuraa kriminaalihuollon asiakkuus. Kun poliisi- ja oikeuspalveluiden asiakkuus kuitenkin jatkuu päädytään lopulta vankeinhoitopalveluiden asiakkuuteen. Nämä asiakassuhteet vuorottelevat, kunnes päädytään taas erikoissairaanhoidon palveluiden asiakkaaksi ja sitä kautta lopulta hautauspalveluiden asiakkaaksi.



Asiakkuutta koko elämä!

nauttiva ammattien ala ja että opettajat ym. halutaan alentaa siihen luokkaan kuuluviksi. Opettajan ammatti ei ole kuitenkaan palveluammatti, eikä se ole mielipidekysymys. Opettajan ammatti ei ole myöskään arvokkaampi tai arvottomampi kuin ns. perinteiset palveluammatit. -ope

Mutta vaatii asennetta tekijältään ja on usein siksi vaativampi kuin joku ei-palvelu-ammatti.



Mutta pitäisin kyllä opettajan ammattia palveluammattina, kuten montaa muutakin ammattia.

Mun käsittääkseni open tehtävä on opettaa ja kasvattaa eikä palvella.

Hoitoytöntekijänä en katso ensisijaisesti olevani palveluammatissa. Asiakkaani ei ole aina oikeassa eikä minun kuulu loputtomiin myötäillä sitä mitä hän itse tahtoo. Sairaalassa kuuluu olla hyvä hoito ei palvelu. Jokainen voi miettiä mikä ero niillä on. Monille se ero on kummasti hämärtynyt.

mitä asiakas tahtoo, oli se mitä tahansa. Hyvään palveluun kuuluu sekin, että joskus on kieltäydyttävä asiakkaan toiveiden toteuttamisesta ja se on tehtävä fiksulla tavalla.

että opettaja on auktoriteetti. Samoin vanhempien tulisi olla lapsilleen auktoriteetteja. Valitettavasti tämä unohtuu monilta vanhemmilta ja siksi lapset hyppivät sekä vanhempiensa ja myöhemmin opettajien nenille. Sama jatkuu muuten armeijaan asti sillä erolla, että auktoriteettiin tottumattomat alokkaat kotiutetaan alta aikayksikön, kuten lehdistä saamme taas kohta lukea.

Toki oppilaat ovat tärkeimmät, mutta ilman kodin ja koulun hyvää yhteistyötä (joka edellyttää opettajalta palveluasennetta) ei opettajan työtä voi hyvin tehdä. Voi vaikka vilkaista minkälaisia tavoitteita koululle nykyisin on asetettu. Niiden sisäistämisestä se lähtee. Lisäksi tarvitsee tietenkin oikean koulutuksen. Mikään ei riitä yksin.



Ja opettajan palkan maksaa kunta, joka taas saa pääosan tuloistansa veronmaksajilta (joita monet vanhemmat ovat).