Kirjoita tähän runo nimeltä Liian laihaa mehua

Kirkkaat silmät tähyävät tulevaisuuteen Aurinko vetää silmät sikkuraan Maailma on täynnä Ja kun olen sittenkin vain kolunnut kaikki tavanomaiset kapakat Rakastanut kaikki normaalit miehet Palaan vahakankaan ääreen ja kaadan itselleni äitin tekemää Liian laihaa menua

Arkista se on

tämä minun elämäni -

seurapiirikaunotarten

shampanjakuohujen rinnalla

kuin mukillinen

liian laihaa mehua.



Makua on

turhan vähän,

väriäkin

vain nimeksi



mutta itse se on keitetty

omista marjoista



ja janon se sammuttaa

kovimmallakin helteellä



ja sitä uskallan tarjota

nääntyneimmällekin.



Ilmaiseksi.

Saako olla kahvia?

Teetä on tuolla peremmällä.



- Kiitos, mutta... saisinko...



Terttu, katsopa onko meillä mehua.

Tässä, ole hyvä.

...

Istahdan pöytään.

Haukkaan itseleivottua pullaa

kyytipojaksi normilaihaa mehua.

tuttu kuvio.

Autuas hetki,

työn jälkeen on kotona

yhdessä perhe.

Kuulen nyt sanat:"Teit taas

liian laihaa mehua."

Valo taittuu lasista

on liinalla häivähdys punaista.

Maku halju, liian haaleaa.

Ei polta, ei kirpase.

Poissa rakkaus, eilinen.

Lapsella oli nälkäiset silmät

se suostui vain juomaan

liian laihaa mehua.



Vanhana syntynyt, minä mietin

ei elämäänsä voi kehua.



Istui pöytäni vieressä hetken

äitinsä tuli hakemaan

Veti haalarin nöyrästi päälleen

hävisi kylmään pimeään



Voi pientä linnunpoikaa

miten kylmä on maailma

Miten lapselta puuttua saattaa

turva ja unelmat

Liian laihaa mehua, sanoit.

naarmuisesta ikilasista juotuna

se on kuin mummmon pihlajanmarjakarkki

tai parhaan hetkensä elänyt jäävuorisalaatti.

Ketään ei saa kiusata.

Jokainen on tärkeä.

Sisäinen kauneus ratkaisee.

Sitä on elämä - sietämisen oppitunti.

Lapsi itkee, ei halua uneen.

Tai liian väsynyt nukahtaakseen.



Joka aamuun isompana ja vanhempana,

ja kerran etääntyy,

vaikka itse pysyn paikallani.



Elämä vie minusta mehut - laihat nekin.

Jäljellä yksinäisyys. Paluu alkuun.

lasten oma litkukatti se on ihan matti.

kun mehua pilloon paat aina halpaa juomaa saat,

näin toimii kunnon katti,

tuppeen sahattu mehukatti

Tulit myöhään kotiin

heitit avaimet piirongin päälle

söit mun tekemää spagettia

katsoit urheiluruudun

halusin tulla kainaloon

työnsit vältellen pois

halusit avioeron

ei kiinnosta sua enää

tää on liian laihaa mehua

sulla on uusi nainen



vauva mun mahassani potkii

näen teidät ostarilla

olet kuin et tuntisikaan

lasten oma litkukatti se on ihan matti. kun mehua pilloon paat aina halpaa juomaa saat, näin toimii kunnon katti, tuppeen sahattu mehukatti

Ei kelvannut kenellekkään. Päätyi viemäriin.

Lapsella oli nälkäiset silmät se suostui vain juomaan liian laihaa mehua. Vanhana syntynyt, minä mietin ei elämäänsä voi kehua. Istui pöytäni vieressä hetken äitinsä tuli hakemaan Veti haalarin nöyrästi päälleen hävisi kylmään pimeään Voi pientä linnunpoikaa miten kylmä on maailma Miten lapselta puuttua saattaa turva ja unelmat

Liian laihaa mehua

eihän tästä runoakaan tule

Kosmoksessa istuessa

li

ia

nlai

haameh

ualiia

nlaiha

amehua

liianl

aihaam

mehuap

ullollinenpöydällä

Meri.

Kastelee rantaa,

kuohuu,

vaahtoaa!

Vetaytyy ja tulee takaisin.

Aina uudestaan ja uudestaan.



Mä sanon sulle.

Mene pois tai anna kaikki!

Mutta sä vain tulet, menet takaisin.

Tulet ja menet takaisin.

Lakkaamatta.



Lopeta!

Olet liian laihaa!

Kuin liian laihaa mehua!

Mettä, jota juon, jääden kaipaamaan.

Jotakin lisää,

pientä ja makeaa.



Meri.

Se olet sinä.

Tulet ja menet kuin

laihasti hyväilevä mehu.

Sammutat janon mutta

-Siinäpä se kaikki onkin-

ihmisten laihat mehut... Yritän mäkin.



sen liian laihaa mehua

kannattaa kehua

jos sattuu oleen töissä

mehutehtaan vuoroöissä

tulee siihen pomo sanoo

porukalle tiedossa monoo

sähän tiedät sen mehua

kannattaa silloin kehua



Ja jos se sanoo lähes likka jatkolle

sä laitat sun linjas katkolle

otat laihat mehut

ja kehut mitä kehut.





tai toinen



kaukosäädin kopsahtaa lattialle

sä kuorsaat kuin vanha sika

ajat sitten sohvankuoppaan pudonnut

väsähtänyt eläin.



et sä jaksa vaivautua

en mä jaksa vaivautua

ainoa mikä susta on mulla jäljellä on sun haju

Se leijuu huoneissa sun jälkeen.

Se on niin väärä.

Elämä sun kanssa on liian laihaa mehua.



(Onneksi on gefilus ja täysmehutiivisteen)

se oli se naapurin rouva

jonka lapsella hienostelutakki

se tarjosi liian laihaa mehua.

Arvasin.

Jotain mätää siinä täytyi olla taustalla.

Jostain ne rahat on revittävä.

Elämä

Liian laihaa mehua

Mahtavia runoja!!! :)