Norjassa pieniäkin lapsia pidetään päiväkodissa, vaikka äiti olisi kotona

Ihana asua Suomessa, en todellakaan muuttaisi minnekään norjaan missä pakotetaan viemään lapset liian aikaisin hoitoon:( Kyllä se imetys onnistuu vaikka se isompi olisi kotona, ihme syy:(

Vastoin yleistä luuloa, Suomihan on täysi kotiäitien maa. Siis eikös enemmistö lapsista ole nimenomaan kotihoidossa alle 3-vuotiaina.

jossain Belgiassa missä jo kolmivuotias lapsi menee kouluun? Esikouluun tosin, mutta pakko on mennä.

jossain Belgiassa missä jo kolmivuotias lapsi menee kouluun? Esikouluun tosin, mutta pakko on mennä.

Esim. Ranskassa ja Britanniassa lapset voi mennä päiväkotiin jo muutaman kk:n ikäisenä. Ranskassa myös saa lääkettä, joka tyrehdyttää maidon tulon kun äiti menee töihin. USA:ssa ei mitään äitiysvapaita tunnetakaan.

Mutta auta armias, jos Suomessa viet alle 1-vuotiaan hoitoon, oot niin kamala ja surkea äiti ettet edes ansaitse lapsiasi.

Mun mielestä on hienoa että Suomessa työn ja lastenhoidon voi yhdistää. Jos haluaa olla kotona siihen on mahdollisuus (saa tukia) tai jos haluaa mennä töihin, sekin sallitaan.

että yli 50% alle 3-vuotiaista lapsista on Suomessa kotihoidossa MUTTA ihan 3-vuotiaaksi asti lapsi hoidetaan kotona vain n. viidenneksessä perheistä. Eli siis 20% on kotona 3-vuotiaaksi. Joten enemmistö menisi sitten kuitenkin alle 3-vuotiaana hoitoon mutta ikäskaala on laaja. Korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.

Norjassa on ihan normaalia, että isommat lapset pidetään päiväkodissa, vaikka perheeseen syntyisi vauva. Kaksi tuoreinta kuulemaani esimerkkiä: - Perheessä on 1 v 2 kk ikäinen poika ja vauva juuri syntynyt. Isompi lapsi aloittaa päiväkodissa samoihin aikoihin kuin vauva syntyy. - Perheessä on vauva, vajaa 2 v. ja 3,5 vuotias. Lisäksi perheen isä on työtön. Isommat lapset ovat päiväkodissa täysiä päiviä. En väitä, että Norjan systeemi olisi hyvä. Mielestäni molemmissa maissa on menty ääripäihin. Mielestäni isommille lapsille joku osapäivähoito olisi paras ratkaisu. Ihmetyttää vaan, että maiden välillä voi olla näin suuria eroja lastenhoitokulttuurissa. .

Anteeksi, en ihan ymmärtänyt missä se valtava ero oli? Kyllähän suomessakin on ihan yleistä että vanhemmat lapset ovat tarhassa kun vauva syntyy. Tai ovat kotona kuukauden verran ja sitten tarhaan.. Voisiko tässä olla kaupunkikohtaisia eroja? Vaikka suomi onkin kotiäitien luvattu maa, niin uskoisin että n. puolet äideistä menee kyllä töihin ihan ajalllaan ja vie isommat lapset tarhaan. Vai olenko oikeasti väärässä? Toi on siis ihan mutu-tietoa:)

että ensinnäkään Suomessa ei ymmärtääkseni suhtauduta kovin suopeasti ainakaan siihen, jos vuoden ikäinen esikoinen ALOITTAA hoidon samaan aikaan kuin vauva syntyy (ja useissa paikoissa ei päivähoitopaikkaakaan tuolloin kovin helposti saa).



Toiseksi ero on siinä, että YLEINEN ASENNE Norjassa on aivan erilainen: Siellä ei nähdä kummallisena sitä, että isommat lapset ovat hoidossa, vaikka äiti olisi vauvan kanssa kotona eikä siellä ainakaan toimittajaystävämme mukaan keskustella politiikan tasolla siitä, pitäisikö subjektiivinen päivähoito-oikeus kotiäitien osalta purkaa.

Ai sitä, että suomessa puhutaan ääneen lasten kehitysvaiheista ja siitä, millainen hoitomuoto on hänelle paras? Vai sitä, että kehdataan kyseenalaistaa vauvaikäisten ja jopa vähän isompienkin tarhaanmeno?



On ihan pakko tähän "niin sielläkin maassa ja siellä ja siellä" -paapatukseen todeta, että olen ainakin itse huomannut ihan silminnähtäviä eroja esim. pienten lasten sosiaalisuudessa ja muussakin käytöksessä riippuen heidän käyttämästään hoitomuodosta. Ikävän usein olen nähnyt ylivilkkaita, keskittymiskyvyttömiä ja antisosiaalisia pienenä päiväkotiin laitettuja lapsia. Esim. kotihoidettua tällaista en yhtäkään, pph:lla hoidettuja myöskään en juurikaan.



Muutamia päiväkodissa tyypillisiä, jokapäiväisiä asioita mainitakseni: jatkuva meteli, häly, valtava määrä virikkeitä (=naamoja, mekkalaa, touhua jne), kyynärpäätaktiikan oppiminen, jatkuva omien lelujen/leikkien puolustamisen tarve... Jokainen miettiköön tykönänsä, tekeekö ne hyvää vai huonoa elämänsä alkutaivalta vasta aloittavalle lapselle.



Asian voi tietysti päättää perusteella "mekin koska noi muut", mutta sillä periaatteella ratkaisuja tehden näkee sitten päätöstensä vaikutukset myös omassa jälkikasvussaan. Mutta niiltä vaikutuksiltahan sitten suljetaan yleensä silmät, ja vedotaan persoonaan, temperamenttiin ym.

että ensinnäkään Suomessa ei ymmärtääkseni suhtauduta kovin suopeasti ainakaan siihen, jos vuoden ikäinen esikoinen ALOITTAA hoidon samaan aikaan kuin vauva syntyy (ja useissa paikoissa ei päivähoitopaikkaakaan tuolloin kovin helposti saa). Toiseksi ero on siinä, että YLEINEN ASENNE Norjassa on aivan erilainen: Siellä ei nähdä kummallisena sitä, että isommat lapset ovat hoidossa, vaikka äiti olisi vauvan kanssa kotona eikä siellä ainakaan toimittajaystävämme mukaan keskustella politiikan tasolla siitä, pitäisikö subjektiivinen päivähoito-oikeus kotiäitien osalta purkaa.

Ei suomessakaan (ainakaan täällä meilläpäin) pidetä kummallisena, että pitää päivähoitopaikan vanhemmilla lapsilla. Ja jos vauva syntyy esim. sellaiseen aikaan, että päiväkodista vapautuu tilaa, niin en ole kuullut ikinä ettäkö vauva olisi este paikan saamiselle. Tiedän että nyt taantuman aikaan, joissain kaupungeissa on alettu marmattamaan siitä että äiti on äityisvapaalla ja vanhemmat lapset tarhassa, mutta sekin on rahakysy,ys, ei vanhempien asennekysymys.

Suomalaiset mukautuu trendeihin ja muiden äitien mielipiteeseen. Sosiaalinen paine on kova. Jos kaveripiirissä tai julkisuudessa on painostusta kotiinjäämisen suhteen, niin paine jäädä kotiin kasvaa ja sen tulkitsee yleiseksi mielipiteeksi koko maassa. Meidän tuttavapiirissä kotiäityis on harvinaista, joten itsestä se tuntuu yleiseltä tavalta toimia.

Osaako kukaan laittaa tilastoja peliin koko maan osalta? :) Olisi kiva tietää.