Kirjoita tähän runo nimeltä Liian laihaa mehua
runosuoni sykkimään
Kommentit (110)
pakkasyö
lumihiutaleiden ensitanssi
pehmeä kaupunki
minä
tässäkö tämä oli
koko elämä
kannullinen liian laihaa mehua
loppu ennen aikojaan
lasin pohjalla
pieniä, tahmaisia pisaroita
lapsi kääntää kylkeä
mupeltaa unissaan
ei sentään!
Ensi kesänä kerään hyvät marjat
ja teen itse oman mehun.
Vahvan, punaisen ja makean.
Kelpaa sillä kasvaa ja vahvistua.
Meidän kaikkien.
Kun pokeripeli ei kulje
miestä alkaa vituttaa
ja se puhuu rumasti.
Teen sille ison lasin
liian laihaa mehua.
Tässä oma "runoni":
Liian laihaa mehua
Tarjolla usein kutsuilla
Ei vierasta arvosta
Tuon mehun tarjooja
"Lapsille voi mitä vaan
juottaa kutsuilla", ajatellaan
Mut liian laihaa mehua
Ei voi vieraat kehua
Sitten tietty suututaan
Ja lautasia paiskotaan
Kun ei mehu kelpaakaan
Kaikki pois pöydästä haluaa
Kiittämättömät kakarat
kotona sitten anovat
"Ei mun synttäreille mehua!"
Mut lause ei äitiin tehoa...
-----------------------------------------
Joo oli paska, tiedän. Luen nyt teidän muiden runot :).
Mehu on liian laiha,
ja kaikki tuo vaiva
mitä kärsiä sai aina.
Marjat murskaan, mehustan.
Metsässä kykkiessä sain paukamaisen selustan.
Perkaan, pakastan,
tätäkö muka rakastan?
Vaan talven viima kun puhaltaa,
niin kodin lämmössä mehutiivisteen sulattaa.
Kielen päälle saa maun,
vaikkakin laihan,
korvaa se sen kesän vaivan.
Liian laihaa mehua
Kirjoittanut Maiju.
Mehu on laihaa.
Hyi hyi hyi.
Liian vähän tiivistettä.
Hyi hyi hyi.
Liian paljon vettä.
Hyi hyi hyi.
Pitää juoda paljon.
Hyi hyi hyi.
Että maistuisi jollekin.
Hyi hyi hyi.
Pissahätä tulee.
Hyi hyi hyi.
Taas lasia täytetään.
Hyi hyi hyi.
Ei tee mieli ollenkaan.
Hyi hyi hyi.
Liian laihaa.
Hyi hyi hyi.
Ihan mautonta.
Hyi hyi hyi.
Mehua, minun mehuni on laihaa
en ole väkevä eivätkä geeninikään ole hyvät
Olen ruma, heikko ja kelvoton
Olen kapinen kettu joka kaivaa pesän ollakseen
rauhassa.
Mulla ei ole muuta antaa maailmalle kuin oma itseni, se ei kelvannut.
Elämä kuin on laiha mehu. Olisi voinut jättää väliin, jos ei aineita muuhun ole.
iltataivaan hennosti punattu pilvi
kalpean kuun sirpissä
on unelmien pihakeinu.
Evääksi vain liian laihaa mehua
tai vettäkin vain.
Sinne lapsetkin mukaani ottaisin,
sukeltaisin ylös ja alas,
kiljuisin riemuni avaruuteen
nauraisin pulputen maan peittoon
Katsoisin kuinka ilon laineilla
väri eläisi.
Minun palani ikuista onnea.
Sinä olit aina niitä,
jotka piileksivät peiton alla kun
ihmiset vaelsivat marraskuun viimassa töihinjotka rakastuivat jokaiseen kauniiseen olentoon,
etteivät joutuisi kohtaamaan itseäänjotka juhlivat ettei suru asettuisi taloksi.
Sinä olit aina niitä,
jotka tarjosivat liian laihaa mehua
ja saivat sen maistumaan viiniltä.
Liian laihaa mehua
Pitäskö siihen spermaa lisätä?
Naapurin Maija tykkäsi
Saada punaista lihaisaa
liian himmeä tupa, ilman lupaa, soljui hitaasti mukkiin mehu
Pöydällä mukki, reilusti munattu pulla, en anna kehua
Maistelen mehua alta kulmain, varovasti kiitellen.
Sanot elämän olevan hallittavissa
Puhut tavoista, jotka johdattavat parempaan
Puhtaampaan ja terveempäänKäteni tarttuvat granaattiomenaan
mangoon, kookokseen, persikkaan
Imen niistä elämän siemeniä
kuin äitini rintojaSivallat sanoillasi
moraalin ruoskallaSinulle villi, kesytettävä
Ei kiitos, sanon
liian laihaa mehua
Elämän perspektiiviä.
yksi tekee kuolemaa,
toinen iloitsee elämästä,
kolmas marisee liian laihasta mehusta!
;))))
Kosteassa sienimetsässä pikkuset saappat vinossa isän perässä kulkien. Evästauko, ei puhuta mitään. Kallion päältä tuntuu, että näkee koko maailman. Juusto on pehminnyt kelmussa liikaa ja mehu on liian laihaa. Sieniä pieni kori täynnä, puolet isän poimimia siihenkin.
Hyvä olla ja aurinko lämmittelee vielä oksien raoista.
Ymmärrys vasta vuosien jälkeen että sanoja oli paljon hetkissä.
Parhaat eväät elämään.
Elämänjanoon sinua join,
rakkauden nälkään söin.
Olit laihaa mehua,
olit kuivaa leipää.
Yksin eteiseen jäin seisomaan,
janoisena ja nälkäisenä.
Viimeinen ehtoollinen oli
pieni kulaus
liian laihaa mehua
vielä kerran
kurkunpää liikkui vaivalloisesti
ylös alas
Sen jälkeen hän eli
vielä monta päivää
ympäriltään säteilevällä
lämmöllä ja kaipauksella
Niin monen lapsuuden aurinko
oli hiipumassa
Vielä syksyllä
hän oli
itse nivelrikkoisin sormin
kerännyt marjat mehuun
Talvella ei enää
jaksanut saada voimaa
lähestyvästä keväästä
Täyteläinen, työntäyteinen elämä
kiertyi päätökseenä
Rakkaat muistot hänestä jäivät
Mehua joimme
kyyneleet virtanaan poskillamme