Kirjoita tähän runo nimeltä Liian laihaa mehua

Huippualoitus, näistä tuli päivän kohokohta! :)

Muussia, kastiketta, keittoa...

Tämä on mulle vain vitsin heittoa.

Kanaa, lihaa, kalaa

Kaikki mulla pohjaan palaa.

Haluaisin niin kovasti osata

ja miehelleni illallisen kokata,

Lapsilla on nälkä, lapset tahtoo ruokaa.

Tuokaa jotain! Lapsilleni ruokaa tuokaa!!!

Lapset yrittää kehua,

tein vain liian laihaa mehua.

Keräsin ämpäreittäin marjoja

se on niin tärkeää

itsetehty mehu



Minulla on mehumaija

ja kiloittain sokeria

ja pulloihin Atamonia



Ei lisäaineita

ei väriaineita

lapsille niin terveellistä



Keitän ja keitän ja keitän

ja hikoan

ja mehu lirisee pulloihin



Mies laittaa viestin

menee poikien kanssa vielä pelaamaan

että pysyy kunnossa ja jaksaa paineet



Minä perkele valutan puoli litraa

mehua lattialle

enempää en raaski



Lapset kysyvät mikä on

ei mikään

ei tietenkään

mieti eroa joka hetki

jokainen loraus putkessa on minusta tiristetty



Minne sitten menisin

minä ja mehuni ja lapseni

revin kantoliinan riekaleiksi

ja alan hangata lattiaa



***



liian laihaa mehua

kun ei kukaan kosketa

Sinä olit aina niitä,

jotka piileksivät peiton alla kun

ihmiset vaelsivat marraskuun viimassa töihin



jotka rakastuivat jokaiseen kauniiseen olentoon,

etteivät joutuisi kohtaamaan itseään



jotka juhlivat ettei suru asettuisi taloksi.



Sinä olit aina niitä,

jotka tarjosivat liian laihaa mehua

ja saivat sen maistumaan viiniltä.

Liian laihaa mehua, enpä taida kehua. Tää oli karvas pettymys, ei auta enää elvytys. On lasi rikki lattialla, tää mummo kapinoi sohvallansa. Mutt' ketä tämä kiinnostaa, ellei mehun laittajaa.

keitin sulle iltateen,

mut nukkumaan vain silti meet.

ei susta seuraa saa,

yksin pidän sohvaa paikoillaan.

kainaloasi hain,

mut murahduksen vastaan sain

"juon nyt tän mehun liian laihan

ja sitten seuras tyynyyn vaihdan."



"hahhahhaa", ajattelen salaa.

"nyt et unesta enää seuraani palaa."

otan lasin omaa "mehua",

tuskin saisin sulta tästä kehua.

samat on omenat tässäkin juomassa,

mutta asiat eivät olekaan enää sinun huomassa.

vähän on mulla vahvemmat aromit

ja sun juomasta puuttuivat prosentit.



nuku hyvin, rakas :)

Eräänä kesäisenä päivänä lapsuudessa kaukaisessa istun ylhäällä kalliolla minulla on siellä maja käppyräisessä männyssä Täällä korkealla sanasi eivät satu lyöntisi eivät osu äänesi ei kuulu Hengitän syvään ja hymyilen meri on kaunis edessäni sinä olet kirkuva lokki ilkeä kettu hajotat pesän ja rikot munat olet katkera kaikesta ja kaikelle minä tykkään upottaa käteni jäkälään silittää siilin muotoista sammalta uittaa pienessä sateentekemässä lammikossa tikun palaa Alhaalla vaaleassa talossa sinä tarjoilet liian laihaa mehua paistettua puuroa, eilistä ei ole minun herkkua Lensit yli enkä enää kuule sinua kuin joskus jossain kaukana En asu enää siinä talossa se on vain minun kesäunissa ja silloinkin niin oudon kauniina.

Lasissani mulla on

liian laihaa mehua.

Laimeaa aivan,

mitäänsanomatonta

maultansa,

kuten elämänikin.



Jotain terästettä joukkoon,

- saanhan laittaa?

Sormet

näppäimistön pehmeästi painuvilla kirjasimilla

huutavat näytölle



Kuivunut makaroni putoaa lattialle

'Liian laihaa mehua!' kuuluu huuto

'Liian laihaa mehua!'

Liian laihaa,

ihan turhaa vaivaa.

Mehun pitää mennä päähän,

ei jättää tätiä jäähän.

Muilla meno päällä,

minä vain mietin pojan huomisia lätkätreenejä jäällä.

Joskus pitäis saada äidinkin relata.

Ei aina tarvitse moraalisäännöillä pelata.

Ja paskat oo!

Huudahti äitini,

kun moitin mehua.



Että liian laihaa.



Älä välitä.

Sillä on dementia.

Rippijuhlien jälkeen ajoin pääni kaljuksi.

Lopetin soittotunnit ja aloitin elämän.

Poltin pilveä ringissä kotibilessä.

Makasin liian monen miehen kanssa.

Nauroin ääneen ja puhuin kovaa.

Enkä kuunnellut ketään.

Osoitin mieltä kadulla, vaikken enää muista miksi.



Istun perjantai-iltana kotona

ja nautin hiljaisuudesta.

Lasissa pöydällä haalean vaaleanpunaista

liian laihaa mehua.

Liian ihanaa mehua!

Hän hymyili.

Ja oli onnellinen.



Ajatteli, että olin kehunut.



En sitten voinut korjata,

että oli kuullut väärin.



Oikeasti se oli liian laihaa.

t. ketjun ap :)

nostin kun tämä on niin hauska :D Ehkä tulis lisää runoja :D

tänään sen teen

lirutan viimeisetkin tipat

liian kauan on jo mennyt

kaipaan makeaa hunajaa

joka saa aistini heräämään

olit minulle kuin liian laihaa mehua

Eräänä kesäisenä päivänä

lapsuudessa kaukaisessa

istun ylhäällä kalliolla

minulla on siellä maja

käppyräisessä männyssä

Täällä korkealla

sanasi eivät satu

lyöntisi eivät osu

äänesi ei kuulu

Hengitän syvään ja hymyilen

meri on kaunis edessäni

sinä olet kirkuva lokki

ilkeä kettu

hajotat pesän ja rikot munat

olet katkera kaikesta ja kaikelle

minä tykkään upottaa käteni jäkälään

silittää siilin muotoista sammalta

uittaa pienessä sateentekemässä lammikossa tikun palaa

Alhaalla vaaleassa talossa

sinä tarjoilet liian laihaa mehua

paistettua puuroa, eilistä

ei ole minun herkkua

Lensit yli

enkä enää kuule sinua

kuin joskus jossain kaukana

En asu enää siinä talossa

se on vain minun kesäunissa

ja silloinkin niin oudon kauniina.

"Liian laihaa mehua!"

huutaa mies joka talikoi rehua.

Hyvänä vaimona uuden teen,

lisään sokerin, vähennän veen.

"Liian makeaa mehua!"

mutisee mies ja jakaa rehua.

Kenen mehuun se mehuani vertaa?

Antaa ohjeetkin monta kertaa.

On mehun ohje tarkanlainen,

taitaa olla toinen nainen.

Heitän ulos vaatteet, en kehu.

Suhteen paljasti laiha mehu.

up

Up