Saako teidän perheessä n. 8-13v lapset kiroilla?
Entä kiroiletteko te perheen aikuiset lasten nähden, tai jopa lapsille? Jos kiroilette mutta lapset eivät saa kiroilla, niin onko lasten mielestä epäreilua kun aikuiset saa kiroilla mutta lapset eivät? Jos itkeminenkin kielletään noin isoilta lapsilta niin pitääkö heidän pysyä viilipyttyinä jos jotain yllättävää epämukavaa tapahtuu? Eikös kiroilu opeta vähän kypsempää reagoimista pettymystilanteisiin?
Kommentit (26)
Saa, mutta meillä ei kukaan silti kiroile.
Kiroilua ei sallita eikä aikuisetkaan kiroile lasten kuullen.
Harmistusta voi ilmaista paljon paremmillakin tavoilla.
Itkemistä ei kielletä.
Miksi ihmeessä kukaan kieltäisi lapselta itkemisen???
Eikös kiroilu opeta vähän kypsempää reagoimista pettymystilanteisiin?
Kiroilussa ei ole mitään kypsää. Täysin typerää toimintaa. Itkeminen taasen on ihan normaalia kaiken ikäisille.
Ei sinänsä saa, mutta ei satunnaisesta kirosanasta mitenkään rankaistakaan. Itkeä saa totta kai, ihan minkä ikäisenä tahansa.
Lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita, riippumatta siitä minkä ikäinen hän on. Tämä on aivan tunnetaitojen ydintä.
Saa lapset kiroilla, kun omilta aikuisiltahan ne on oppinutkin.
Eikä kyse nyt ole semmoisesta joka toinen sana on kirosana tyyppisestä kiroilusta. Vaan jos esim jotain sattuu/kolahtaa/tipahtaa tms. ja se kele pääsee livahtamaan suusta.
Kukaan ei käytä puheessa kirosanoja, vaan Suomi on onneksi tarpeeksi värikäs kieli, että kyllä voimasanoja löytyy muitakin. Tuommoisessa äkkitilanteessa taas asia se ja sama.
Yleensä se houkuttaa eniten, mitä kovemmin kielletään. Meillä kiroilee kaikki, mutta vain silloin kun on tarve voimasanoille. Käytöstavatkin osataan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan kieltäisi lapselta itkemisen???
Se on hyödytöntä ja rasittavaa.
Multa jäi tuo itkeminen ihan huomiotta, tulipa vaan vilkastua... Pahoittelut.
Jotenkin meni nyt ihan oudoksi tuo aloitus uudelleen lukemalla. Eihän itkemistä nyt keltään kielletä. Se tietty, että miten itkee voidaan hallita.
Sellaista esiintymisitkuahan ei kuuntele kukaan, eikä se ole tarpeellistakaan. Näytelty itku loppuu, kun yleisö poistuu paikalta.
Itkeä saa, iästä ja sukupuolesta riippumatta, mutta ei meillä kukaan kiroile.
Onpa ajat muuttuneet. 1990-luvulla meidän luokkalaisista uskalsi kirota vanhempien kuullen vain yksi. Heillä myös tupakoitiin sisällä, ei käyty töissä, pornofilmit oli olohuoneessa koko perheen käytettävissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan kieltäisi lapselta itkemisen???
Se on hyödytöntä ja rasittavaa.
T. psykopaatti
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan kieltäisi lapselta itkemisen???
Minun isäni hermostui mulle kun mä rupesin jo niin vanhana itkemään jostain "turhasta" asiasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan kieltäisi lapselta itkemisen???
Se on hyödytöntä ja rasittavaa.
Ei kumpaakaan. Harmi, ettei sinulle ole opetettu tunnetaitoja.
No onhan se totta että itkeminen on epärakentavaa, eikä siitä itkijän tilanne tai mieli parane. Joissain vanhoissa opeissa on itua. Elämä yksiselitteisesti on parempaa jos oppii nousemaan nopeasti ylös ja reippaasti yrittämään uudelleen tai kohti uusia haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan kieltäisi lapselta itkemisen???
Se on hyödytöntä ja rasittavaa.
Ei kumpaakaan. Harmi, ettei sinulle ole opetettu tunnetaitoja.
Ei oikeastaan kenellekään vanhemman ikäluokan edustajalle ole opetettu. Tunnetaidot tulivat vasta noin puolenkymmentä vuotta sitten.
Eipä se meidän kielloista kiinni ole. Annetaan mennä ohi korvien, koska pikkuasioista turha tehdä numeroa. Sitten puututaan, jos joka toinen sana alkaa olla v¨ttu-saatanaa.