Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies ei halua toista lasta.
12.10.2009 |
Meillä on 6v eskarilainen (poika) ja miä olen halunut toista lasta jo noin kolme vuotta. Mies ei halua koska omien sanojensa mukaan ei halua sitä vaippahelvittiä ja niitä yöllisiä huutosessioita (pojalla oli koliikki). Ei auta vaikka olen puhunut mitä ja yrittänyt esitellä positiivisia puolia asiassa. Kaikki on miehen mielestä vaan huonoa.
Minua ahdistaa ja itkettää joka kerta kun kuulen, että joku ystävistäni on raskaana (viimeksi kuulin lauantaina) tai kun näen raskaanaolevan naisen.
Tässäkö tämä minun elämäni nyt on? Jatketaan työntekoa eläkeikään asti ja kotona sitä samaa kauraa päivästä toiseen? Olenko kaikki nämä vuodet säästänyt pojan vauvanvatteita turhaan? Yhtä hyvin olisin voinut antaa kaikki kavereille eikä säästää mitään... Mitä hiivattia mä niitä säästän kun sitä vauvaa ei meidän taloon enää koskaa kumminkaan tule?
Kommentit (50)
että sinä oot mahdollisesti katkera loppuikäsi, kun miehesi ei antanut sinulle toista lasta.
Ja kieltämättä en voi käsittää miten joku voi jostain koliikista saada elinikäisen kammon, ettei vielä kuuden vuoden päästäkään ole siitä toipunut. Kyllä tuollaiseen pitäisi jo hakea ammattiapua. Ei tavallinen koliikki vie normaalia aikuista vuosikausiksi tuolla tavalla raiteiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakasta olemassaolevaa lastasi, mene mukaan vapaaehtoiseen nuorisotyöhön, ota lapsen kavereita teille usein kylään...
Se, että tutut olettavat, että teillekin tulee kaksi lasta, ei ole peruste ryhtyä lasta tekemään.
jos asioista ei voi edes keskustella ja keskustelut loppuu lyhyeen. Siis miten niin loppuu? Alkaako mies huutamaan, raivoamaan, lyömään? Vai lähteekö pakoon? Vai miten se keskustelu voi loppua? Aikuisilla on tapana keskustella asiat loppuun asti, ennen kuin siirrytään muihin puuhiin. Ei tuollainen henkinen väkivalta, että ei edes suostu keskustelemaan toisen kanssa, ole mistään kotoisin.
meillä mies ottaa martyyrin aseman aina kun yritää keskustella (ei nalkuttaen). Kommentti on aina vaan mitäs jos mä suutun sille tai että mitäs jos mä inhoon sitä?? Mä en voi käsittää. Mies kuitenkin rakastaa tota meijän 4 vuotiasta aivan kamalasti. Pojalla oli kuuden kuukauden koliikki, joten sitä kai se pelkää. Oon jopa luvannut muuttaa toiseen huoneeseen vauvan kanssa, että mies saisi nukkua (siis avion velvotteita ;) unohtamatta).
se parin kuukauden koliikki ja yöimetykset! mä tekisin lapsen, ne tulee aina kuitenkin ennen miestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ei lapsia ole enempää. Laita miehesi selittämään, niin sun ei tarvi keksiä tarinoita. Selittäköön miehesi ja kohdatkoon itse sukulaisten reaktiot.
Kaikenlaisia vastuunpakoilijoita sitä mieheksi huolitaan.
Rakasta olemassaolevaa lastasi, mene mukaan vapaaehtoiseen nuorisotyöhön, ota lapsen kavereita teille usein kylään... Se, että tutut olettavat, että teillekin tulee kaksi lasta, ei ole peruste ryhtyä lasta tekemään.
Miten päästä täsät ikinä yli? Miten voida jatkaa elämää? Miten sietää niitä kaikkia kysymyksiä jatkuvasti? No, niihin kysymyksiin voikin kohta sanoa että ikä tuli vastaan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä haluat lisää lapsia, sinun on tehtävä ne toisen miehen kanssa. Niin se vain menee.
Äläkä IKINÄ hankkiudu "vahingossa" raskaaksi, jos mies ei halua lapsia. Se on silkka petos ja silloin on turha enää vaatia miestä pitämään minkäänlaisia lupauksia.
[ Miten sietää niitä kaikkia kysymyksiä jatkuvasti?
ap
kuin että sinkkunaiselta kysellään miehestä ja lapsettomalta naiselta lapsesta. Aina kysymyksiä riittää! Ne vaan pitää ohittaa kukin omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen mielestä.
Meillä on yksi yhteinen tyttö ja minun poikani edellisestä suhteesta.
Vielä voisin itse harkita kolmatta, mutta mies suunnittelee jo "tiilitystä" :-(
No, täytyy olla tyytyväinen kahteen lapseen, mutta tuskin olisin eronnut vaikka toista ei olisi tullutkaan. Mies ei ollut innoissaan puuhaamassa sitä toista, mutta olinkin vähän velmu...
loppuvat lyhyeen kun mies vaihtaa puheenaihetta vaikka kuinka yrittää kääntää takaisin aiheeseen. Näistä asioita ei huuda eikä räyhää. Ikinä ei myöskään lyö.
En tiedä mitä se loppujen lopuksi pelkää, onko se koliikkia vai taloudellisia asioita.
Vaikeeta tämä kuitenkin tuntuu miehelle olevan. Ei ole ikinä ollut mitään keskustelevaa sorttia, ei varsinkaan kun tulee puhe tunteista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehelläsi sisaruksia? Oletteko keskustelleet miltä lapsestanne tuntuu kasvaa ilman sisaruksia? Ehkä mies voi olla huolissaan myös puolisonsa puolesta kuinka hän jaksaa rankat valvomiset ja jopa synnytyksen.
Se että keskityt myönteisiin asioihin elämässä nyt siihen mitä sinulla jo on eli lapsenne ja puolisosi ja kehität valoisaa asennetta saattaa muuttaa miehenkin ajatusmailmaa. Kaikilla ei ole sitä ensimmäistäkään lasta vaikka kovasti toivovat. Kahden lapsen äitinä sanon vielä sen, että toisen lapsen kanssa on ollut paljon paljon helpompaa vauva-aika kuin ekan. Siitäkin voit miehellesi ohimennen vaikka mainita.
Miten sietää niitä kaikkia kysymyksiä jatkuvasti? No, niihin kysymyksiin voikin kohta sanoa että ikä tuli vastaan... ap
Miksi koet, että sun pitää vastata jotain muuta kuin totuus? Mikä estää sinua sanomasta, että sinä haluaisit lapsia, mutta miehesi ei, joten kysykää häneltä lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi koet, että sun pitää vastata jotain muuta kuin totuus? Mikä estää sinua sanomasta, että sinä haluaisit lapsia, mutta miehesi ei, joten kysykää häneltä lisää?
Olette luultavasti keskustelleet asiasta kymmeniä ellei satoja kertoja tässä vuosien aikana. Jos miehellä ei ole muuttunut mieli pätkääkään sitten edelliskerran keskustelun (tai sen keskustelun joka käytiin jo mahdollisesti 2v sitten) niin kyllähän se ahdistaa jos vaimo taas kerran ottaa puheeksi sen saman asian. Argumentitkin ovat luultavasti sinulla samat. Ihan niin kuin miehelläsikin ovat.
Tässä lapsiasiassa on nyt mielestäni niin että sen tahtoa on kunnioitettava joka haluaa pienemmän määrän lapsia koska kun lapsia saa heistä on vastuussa tavalla tai toisella kuolinvuoteelle asti olivatpa lapset sitten silloin 18v tai 58v. Jos tähän ei pysty on harkittava eroa (mutta missään nimessä ei saa painostaa toista tyyliin "jos sä et.....niin mä eroan susta").
Ap, ymmärrän että tuntuu kurjalta. Mutta nyt oikeasti realismi peliin. Ai että "tässäkö tämä nyt oli ja kotona samaa kauraa päivästä toiseen". Minkäarvoinen sinulle on jo olemassa oleva lapsesi? Varmasti äärettömän rakas. Mietipä jos sinulla ei olisi häntä. Silloin olisit mielestäni oikeutettu tähän marinaan. Mutta hyvänen aika, sinulla on jo lapsi jonka kasvamista voit seurata ilolla joka ikinen päivä elämästäsi. Samaa kauraa? Ei koskaan lapsen kanssa. Lapsesi kasvaa, kehittyy, aikuistuu, menee toivottavasti joku päivä naimisiin ja sinusta tulee ehkä mummi.
Nyt rutina veks ja nauti siitä mitä sinulla jo on!
Niin saat sanottavasi sanottua, ja voit myös esittää kysymyksiä, joihin miehen on vähän pakompi vastata, kun ne on kirjallisena esitetty. Annat miehelle muutaman päivän aikaa miettiä vastauksia, ja sitten kysyt sopivassa tilanteessa ilman sen suurempia alustuksia, ettei mies ehdi kääntää puhetta muualle.
Tee kirjeessä miehelle selväksi, että sulla on oikeus edes tietää miksi hän ei halua lisää lapsia. Nythän tuollainen peruskysymyskin on epäselvä. Tai sitten sekosin johonkin muuhun vastaajaan.
Melko juronkin miehen saa puhumaan, kun jaksaa itse olla sinnikäs, kärsivällinen ja keksiä keinot. Eikä kenenkään tarvi alistua sellaiseen, että ei edes tiedä miksi toinen ei halua lisää lapsia. Älkää antako miestenne käyttää tuollaista henkistä väkivaltaa.
Meillä on vähän sama tilanne eli mies ei halua toista lasta (tyttömme on vajaa 3,5 vuotta).
Itselläni on välillä tunne, että haluaisin toisen lapsen. Toisaalta sitten en tiedä jaksaisinko sitä (tyttömme on tosi "jääräpää") ja toisaalta pelottaa, jos kaikki ei menekään hyvin.
Nyt olen kuitenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja todella nauttinut tytöstämme ja pikku perheestämme. On kiva, kun voi tehdä kaikkea mukavaa yhdessä. Pikku perheellä esim. matkustelu jne. on paljon helpompaa (näin ainakin uskottelen itselleni). Lisäksi ei tarvitse pihistellä taloudellisesti.
Toisaalta yhden lapsen saa aina helpommin hoitoon (muilta vanhemmilta kuultua) ja isovanhemmat pyytävätkin usein tyttöämme yökylään jne. En tiedä pyytäisivätkö, jos lapsia olisi kaksi. Bonuksena jää sitten vanhemmillekin omaa yhteistä aikaa.
Tiukkaa on kyllä tehnyt minullakin myydä vauvatavaroita ja muutama itkukin on tullut. Toisaalta mies totesi, että saahan niitä sitten ostaa uusia jos joskus olisi tarvetta.
Painostamaan en kuitenkaan ala ja salaa en raskaaksi hankkiudu (moraalini ei anna periksi).
Miten sietää niitä kaikkia kysymyksiä jatkuvasti? No, niihin kysymyksiin voikin kohta sanoa että ikä tuli vastaan... ap
Miksi koet, että sun pitää vastata jotain muuta kuin totuus? Mikä estää sinua sanomasta, että sinä haluaisit lapsia, mutta miehesi ei, joten kysykää häneltä lisää?
Ehkä ilmaisin itseni väärin mutta kun kirjoitin "Ensalkuun sepitin tarinaa siitä, että juuri nyt mutta nykyään sanon suoraan, että toista ei voi siihen pakottaa....siitähän sen kysymystulva vasta alkaa....ja mua alkaa itkettäämään ja suututtamaan.... argh... "
takoitin siis, että ensalkuun heitin valkoisen valheen tuosta ettei aika ole sopiva mutta nyt olen sanonut ihan suoraan, ettei toista voi lastentekoon pakottaa.
että miehesi voi olla tosissaan.
Hän varmaan voisi rakastaa sitä toista lasta mitä ei halunnut, mutta rakkaus sinuun voi loppua ja jaksaminen perhe-elämään samoin.
Olisitko onnellinen kahden lapsen yksinhuoltajana? Olisiko silloinkin lapsi ollut sen arvoinen kun perhe menee rikki?
Älä nyt ainakaan tahallaan raskaaksi ntule. Tai jos niin teet, niin sinun pitää myös osata ottaa vastaan seuraukset mitä siitä voi tulla.
Alue: Aihe vapaa
Enimmäkseen olen tätä kärsinyt hilaisesti mutta mies tietää kantani. Joskus voin sitä kysellä mutta en usein. Ne keskustelut loppuu yleensä lyhyeen. Joskus taas mies antaa sen pienen toivonkipinän mutta sekin taitaa olla vaan silmänlumetta...
Olen tässä jo miettinytkin eroa, jolloin minun olisi helpompi hyväksyä tilanne ja mieskin saisi elellä omaa elämäänsä niin kuin haluaa.