Nyt se on tehty, moen kuukauden harkinnan jälkeen tunnustin tappioni exälle

Jos lapsi on tarpeeksi vanha ilmoittamaan ettei isäänsä halua tavata niin kyllä sitä silloin pitää kuunnella vaikka se ei isästä hyvältä tunnukaan. Aina ei kyse ole manipuloinnista vaan isän kanssa vietetty aika ei tunnu hyvältä muuten. Tästä voin puhua ihan omasta kokemuksestani. Isässäni ei ollut vikaa tapaamisten aikana eikä äiti ikinä rumasti puhunut aiheesta, en vain kokenut oloani isälläni mukavaksi. Pikkusiskoni siellä kävi mutta minä en tai siis joskus kävin kun oli pakko ja joskus sinne halusinkin, mutta harvoin. Itse olisin halunnut tavata isääni vain pari tuntia silloin tällöin mutta yöksi olisi aina pitänyt mennä. Enkä halunnut.



Jos lapsen manipulointia epäilee oikeasti niin ehkä siitä voisi puhua vaikka neuvolassa. Ja kyllä sinne saa mennä myöskin ilman lasta. Ja jos ei muuta niin eiköhän suurimman osan äitien kanssa pysty jonkilaisiin sopimuksiin jos itse vain jaksaa välejä rakentaa. Onko pakko aina olla niin ehdoton? Lapsi voi olla hyvinkin onnellinen jos isä silloin tällöin vie vaikka leikkipuistoon.



Niin ja joskus on ihan hyvä mennä peilin eteen ja tunnustaa ettei kaikki mene ihan mallikkaasti omastakaan puolesta. Ehkä ne sosiaalipuolenihmiset eivät olekaan paskamaisia tahallaan vaan ehkä niilläkin on perustelunsa. Tiedän tapauksia myös joissa lapset on määrätty isälleen vaikka äidissä ei isosti "vikaa" ollutkaa ja tiedän myös tapauksen jossa äidiltä on saatu jälkikäteen vietyä huoltajuus kun ei ollut kykenevä sitä kantamaan. Näissä tapauksissa isillä oli kuitenkin perusteet olemassa eivätkä jääneet vain itkemään surkeuttaan vaan tekivät asioille jotain. Eli kyllä tässäkin maassa oikeus toteutuu ainakin useimmiten.



Niin ja turha tulla sanomaan että kun en mistään tiedä. Kaikki tahot läpi soitettuna ja monen kanssa asiaa mietittynä ja oma ylpeys nieltynä ja nyt on asiat siten että lapsi on onnellinen ja sillä on molemmat vanhemmat. Itse pitää hammasta purra välillä että jaksaa mutta ikinä ei lapsen kuullen siitä sanota eikä toista mollata ja jos jotain negatiivista asiaa on niin se puhutaan silloin kun lapsi ei ole läsnä. Kaikesta ei vain kannata ruveta tappelemaan, mutta lapsen takia kannattaa jos siihen tarve vaatii.

Ovatko asiantuntijat olleet oikeasti sitä mieltä että on parempi kun et enää ole lapseen yhteydessä? Niin ja mitkä asiantuntijatahot? Neuvola? Koulu? Lasten psykiatri? Lastensuojelu? Perheterapeutti? Ensi- ja turvakoti? Sosiaalitoimi?



Minä olen jututtanut kaikki tahot läpi enkä muista edes tuliko tuossa kaikki ja joka paikasta ovat olleet sitä mieltä että lapselle on paras ku sillä on yhteys molempiin vanhempiin.



Eli jos itse on väsynyt tappelemiseen niin elä laita luovuttamista lapsen piikkiin. Se ottaa syyllisyyttä tilanteesta ihan varmasti muutenkin.

tsemppiä sulle ap.



Yritä pitää yhteyttä lapseen, oman itsesi ja lapsesi takia.



Jos exäsi on puoleksikaan yhtä hyvä manipuloimaan ja vääntämään asioita, ei lapsesi tule tietämään asioiden todellista laitaa. Tuommoiset ihmiset kun pystyvät puhumaan mustan valkoiseksi ja auringon kuuksi :(

pelkäämään tapaamisia. Lapsen psyyke ei myöskään kestä sitä, että häntä rangaistaan aina jollain henkisellä tavalla tapaamisista. Lapsiei kestä henkisesti sitä, että hän tietää vanhempiensa riitojen jatkuvan erosta huolimatta ja nyt riidat johtuvat hänestä. Lapsi ei kestä sitä, että velipuoli ja äiti avoimesti vihaavat isää. Lapsi ei ainakaan vielä uskalla nousta äidin ja velipuolen tunteita ja mielipiteitä vastaan.



Jotta lapsen ei tarvitse kantaa tätä kaikkea harteillaan ja jotta hän saisi vihdoinkin rauhallisen elämän, on minun parasta luovuttaa. Äidille kun ei mitään voida!



Äiti on ovela narsisti, joka osaa pyörittää pulloa.



Nyt toivon, että lapsen elämä rauhoittuu ja hänen ei tarvitse enää pelätä ja elää ritiriitaisissa tunteissa.



Lapseni saa tietää todellisuuden jonain päivänä minun kauttani alusta alkaen. Kaikki paperit ja lausunnot ovat tallessa, samoin exän lähettämät mailit ja teksitviestit. Olen exälleni sanonut, että kun lapsi on sen ikäinen, että ymmärtää asioita, tulen hänelle kaiken kertomaan. Exäni kommentti oli: Miksi haluat lasta niin satuttaa?



ap

Pyydän oman isäni menetyksen takia: älä hylkää lastasi!



Itse olen kasvanut ilman isää koska hän tappoi itsensä minun ollessani 7-vuotias. Syitä oli monia, mutta yksi iso syy oli se, että hän ei kestänyt sitä, että äitini vei minut häneltä ja hän ei saanut olla yhteydessä.



Niinpä hän päätti päivänsä tajuamatta mitä SE tekee minulle. Vaikka olen jo kolmekymppinen kolmen lapsen äiti, kaipaan isääni edelleen. Teini-iässä kärsin valtavat angstit koska olin todella katkera siitä, että isäni hylkäsi minut. Siltä minusta tuntui vaikkei tilanne äitini takia ollutkaan niin mustavalkoinen. Tajusin kuitenkin vain, että isäni ei halunnut minua vaan jätti minut -hylkäsi.



Se tunne on kamala. Tämän tunteen kanssa eläneenä toivon sinulta malttia ja sitkeyttä. Kekseliäisyyttä, jotta löydät keinon olla yhteydessä lapseesi. Ymmärrän, että mielestäsi ajattelet lapsen parasta, että riitely päättyisi ja lapsi saisi olla rauhassa. Mutta se rauha ei korvaa isää joka antoi periksi. Lapsesi tulee paiskaamaan sen naamallesi vielä joskus: miksi annoit periksi, miksi jätit minut!?



Mitä vastaat lapsellesi silloin?

Pyydän, älä tee tuota hänelle. Koeta jaksaa lapsesi vuoksi ja tee selväksi hänelle, että rakastat etkä halua missään tapauksessa olla erossa hänestä. Tilanne on taatusti vaikea ja raskas. Mutta sinä olet aikuinen jolla lapsesi haluaa vain olla lapsi. Terapeutti Tommy Helsten on sanonut, että voidakseen olla lapsi lapsi tarvitsee jonkun jolle olla lapsi. Vaikka mikä olisi ap, ole se lapsellesi!!!!



Voimia!

jotka ovat lähteneet kirves tai haulikko kädessä kostamaan vaimon eroaikeita.

"These findings reflect the hugely different emotional attachment that divorcing men and women feel towards their shared possessions.

"Men are far keener than women to put their past behind them and want to move on, which is why they are happy to let their ex keep almost all of their shared possessions - apart from those items that provide entertainment such as the car, digital camera and music system.

"Women, by contrast, have a far greater emotional attachment to their home and its contents, seeing these things as the fabric of their lives and things that should be preserved both for themselves and any children as symbols of their family history and life."

Pyydän asianajajaani selvittämään noita päätksiä, jos vaikka niistä löytyisi jotain sellaista, mistä olisi hyötyä.



Olen lähettänyt lapselleni tekstiviestejä, joissa kerron rakastavani ja ikävöiväni häntä.



Kiitoksia näistä asiallisista ja kannustavista viesteistä, joita olen saanut.



ap

mutta minua ihmetyttää, miksi tuot tällaisen

Tässä tapauksessa on ollut kyse vain miehen omista valinnoista, hänen isyyttään ei ole kukaan väkisin vienyt. Siksi karsisin mielelläni tästä ketjusta mustavalkoisen ajattelun, että AINA hylkääminen johtuu lähivanhemmasta tai muista ihmisistä.

Joidenkin ihmisten vanhemmuus on paljon ohuemman langan varassa kuin toisten.

tapauksen voimakkaasti esiin ketjussa, jossa mies nimenomaan on yrittänyt jo vuosia pitää yhteyttä lapseensa ja sovitella kaikin keinoin mahdollisuuksia pitää isyytensä. Se tuntuu hyvin loukkaavalta ap:tä kohtaan. Hänen vanhemmuutensa ei todellakaan vaikuta olevan "ohuen langan varassa" ja jos sinulla on katkeria kokemuksia ohuista langoista, huono homma sinänsä. Älä silti tyrkytä tiellesi sattuneita vastuuttomia isiä ketjuun, jossa isä selvästi etsii vielä luovuttamisen porteillakin viimeisiä keinoja päästä osalliseksi lapsensa elämään.

merkityksetöntä millaisia hirviöitä vastaan etävanhempi on taistellut ennen kuin lapsensa hylkää, vai onko niitä hirviöitä lainkaan. Lisäksi kukaan ei tiedä mikä on varsinainen totuus ap:n tarinassa; ap voi hyvin jättää kertomatta jotakin olennaista, mikä on vaikuttanut tähän astiseen tapahtumakulkuun. Lapsen hylkääminen tietoisesti on niin hirvittävä päätös, että "lieventäviä asianhaaroja" ei meistä kenenkään tulisi helposti niellä.

Jos ap ei asu kovin takapajulassa, jossa virkamiehet ja lakimiehet ovat kyvyttömiä nössöjä, on vaikeaa uskoa että lapsi saisi olla niinkin hullun äidin luona kuin mitä ap kuvailee.

Herää siis kysymys; mitä on jäänyt kertomatta?

Ex "hankkiutui raskaaksi" kun olit laittanut eron vireille.

Raskaaksi harvoin tullaan yksin. Tätä en teissä miehissä tajua:

jos erosta on jo päätetty, ja et ko. naisen kanssa halua enää olla, niin miksi ihmeessä SEKSI kelpaa silti???

Onko se molon uittaminen reiässä niin tärkeää, että kuka tahansa (jopa se ex-kumppani jota et enää rakasta) kelpaa?

Ja miksi et hyvä mies ole huolehtinut kondomin käytöstä itse?

Naurettavaa kitinää tuollainen.

Exäsi on toki kertomasi perusteella hullu, mutta hullu olet sinäkin kun teet lapsen tuollaisen kanssa.

Tämä johtuu siitä, että lastensuojelua sekä lasten asumista, huoltoa ja tapaamista koskevissa laeissa on isoja reikiä. Viranomaisilla ei ole kunnon selkänojaa, johon tukeutua. Näin ollen kyvyttömimpiä nössöjä ovat kansanedustajat, ja loppujen lopuksi syyttävä sormi osoittaa meihin kaikkiin, jotka olemme valinneet vaaleilla sellaiset kansanedustajat, joille vanhempien oikeudet ovat tärkeämpiä kuin lasten oikeudet.



Suomessa vanhempi voi laillisesti tuhota lapsensa mielenterveyden ilman, että viranomaiset pääsevät kunnolla väliin. Vasta, jos vanhempi saattaa lapsensa välittömään fyysiseen vaaraan eli jää rysä päältä kiinni esim. hakkaamasta lasta, aletaan toimia. Myös silloin, kun kyseessä on henkinen väkivalta, on oltava näyttöä todellisesta lapsen henkeä ja tulevaisuutta uhkaavasta vaaratilanteesta ennen kuin kukaan viranomainen uskaltaa toimia täysivaltaista vanhempaa vastaan.



Tasapainottomalta vanhemmalta saa lapsen pois vastoin vanhemman omaa tahtoa vain vetoamalla lapsen terveyteen. Esimerkiksi ap:n tapauksessa se onnistuu van, jos ap pystyy osoittamaan, että lapsella on kiireellinen terapian tarve JA samaan aikaan toinen vanhempi ei pysty tai halua huolehtia siitä, että lapsi saa terapiaa.



Yksi lakien reikä on se, että oikeudessa tehtyjä päätöksiä ei pystytä tehokkaasti toimeenpanemaan silloin, kun päätös koskee lasta. Vaikka oikeus päättäisi, että ap:n lapsen on parempi asua isän luona, ap ei välttämättä saisi lastaan luokseen. Äiti voisi vain yksinekertaisesti kieltäytyä antamasta lasta, eikä lasta saisi kukaan laillisesti haetuksi häneltä pois, jos hän esim. noutotilanteessa pitäisi lapsesta kiinni. Äiti voisi myös laittaa vireille uuden oikeusprosessin sillä tekosyyllä, että "tilanne on muuttunut" siten, että aiempaa päätöstä ei enää voida noudattaa. Käräjäoikeuden on PAKKO ottaa kaikki lasta koskevat hakemukset käsittelyyn, joten näin oikeudenkäyntiruljanssi alkaisi alusta uudestan. Ja koko sen ajan lapsi olisi edelleen äidin luona.

Eli tilanne on se että yhteishuoltajuus purettiin pelkästään sen takia että ex-vaimosi tappelee sinun kanssa. Minulla on kuitenkin pelkästään toisen suuntaisia kokemuksia. Eli minulle kerrottiin että yhteishuoltajuutta ei pureta missään tapauksessa jos ei vahvaa näyttöä ole siitä että toinen ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta. Esim väkivallasta tuomittu rikollinen, alkoholisti tai narkomaani. Ilmeisesti se on kuitenkin ehdollinen yksinhuoltajuus koska sinulla on oikeus saada noita tietoja. Yksin- tai yhteishuoltajuudella ei kuitenkaan ole mitään eroa nuiden tapaamisten kanssa eli lapsella on oikeus nähdä sinua.



Minkätakia teille tuli nuin tulehtuneet välit? Pelkästään sen takia että erositte? Ja miten se nainen jaksaa tapella sinun kanssa jos sinä et millään tapaa tappele takaisin?



Jos lapsen äiti ei kuitenkaan ole lapselle vaaraksi niin hänhän voi olla hyvä äiti vaikka ei hyvä ex-vaimo olekaan. Lapselle ei tosiaankaan ole hyvä olla tappelun keskellä ja se on hyvä lopettaa viimeistään nyt ja olisi pitänyt lopettaa jo silloin kolme vuotta sitten. Onko sinulla mitään käsitystä siitä miksi äiti ei halua lasta sinulle antaa tai miksi siitä aina seuraa tappelu? Voiko olla että lapsi ei oikeasti luoksesi halua tulla, niin pahalta kuin se tuntuukin? Entä mikä tämän hirvittävän tappelun on saanut aikaan?



Liian usein kuitenkin erotilanteessa miehen suku kaataa naisen päälle paskaa. Minullekin sitä tuli reippaasti. Lapsen takia nöyrryin ja pyysin ex-miestäni keskustelemaan asiasta ihan avoimin mielin ja nöyränä. Onneksi kumpikin nöyrryttiin koska vain niin saatiin se tappelu loppumaan kuin seinään. En tiedä miten muut tilanteet ajattelee mutta jos minun lapsesta olisi kyse niin ensin ajattelisin nöyrtymistä vaikka turpaan voisi tullakin ja pyrkisin kuuntelemaan avoimin mielin myös sen vastapuolen ajatuksia ja jos mikään ei auta niin katkaisisin välit kokonaan exään ja vaatisin tapaamiset vaikka sitten valvotusti. Enkä usko että se on mahdotonta kun murhamiehetkin saavat tavata lastaan eikä äidillä ole mitään valtaa sitä estää. Vain lapsi saa sanoa jos isäänsä ei halua nähdä ja siihen ei sitten auta maammelaulukaan kun lasta ei voi pakottaa.

Se ei poista sitä tosiasiaa, että on olemassa myös niin rikkinäisiä ihmisiä, sekä miehiä että naisia, että heidän käytöstään ja motiiveitaan on terveen ihmisen vaikea, lähes mahdoton ymmärtää. Nämä ihmiset kyllä jaksavat tapella vuodesta toiseen, vaikka toinen ei yhtään panisi vastaan. Ja kun lyömäaseena käytetään lasta, panokset ovat todella korkeat. On vaikea olla panematta yhtään vastaan, kun se tarkoittaisi nimenomaan oman lapsen hylkäämistä tasapainottoman ihmisen hoitoon.

Ystäväni tekee nuita huostaanottoja ja kyllä se vain niin on että suomessa saadaa lapsi pois jos se on oikeasti lapsen terveydelle haitallinen ympäristö. Ja kyllä se lastensuojelu on sellainen laitos että kun sinne oikeassa hädässä yhteyttä otetaan niin kyllä se toimii. Tosin siellä ollaan hirvittävän väsyneitä ilmanaikuiseen tappeluun joten mustamaalaus/erotappeluihin ne ei mukaan lähde. Melkein jokaisessa erotilanteessa suomessa jompikumpi tai kumpikin puoliso on valmiita todistamaan toisen kyvyttömyyden lapsen huoltajaksi, vaikka tilanne ei näin olisikaan. Vaikka itsellä olisi kuinka tulehtuneet välit ex-puolisoon ja vaikka keskinäinen kanssakäyminen olisi ala-arvoista ei se välttämättä tee kykenemättömäksi vanhemmaksi.



Teidän tilanne kuullostaa tuollaiselta perinteiseltä tappelutilanteelta, missä kummaltakin on kadonnut todellisuudentaju. Sääli lasten vuoksi, kun ne aseiksi otetaan.



Kalskahti muuten korvaan tuokin kun sanoit että lapsi saa sitten kymmenen vuoden päästä tietää mikä on totuus. Ihmettelen miksi haluat lastasi satuttaa. Ei sitten enää ole mitään väliä sillä että kuka oli oikeassa ja kuka väärässä. Lapsi vain syyllistetään taas vanhoista tapahtumista. Jos lapsi enää ottaa sinuun yhteyttä niin nauttisin vain tilanteesta enkä pilaisi herkkää nuorta aikuista vanhoilla riidoilla. On niitä osakseen saanut jo ihan liikaa. Sitäpaitsi jos äiti on hänet siihen asti kasvattanu kun isä hylkäsi niin ei lapsi enää äidilleen katkeroidu. Pilaat vain turhaan välit.

Totean nyt vielä toistamiseen, että sosiaalityöntekijöiden olosuhdekartoituksen mukaan kumpikin vanhempi on kelvollinen huoltaja. Yhteishuoltajuus todellakin purettiin sen takia, että vanhempien tulehtuneet välit voivat estää yhteishuollon toimivuuden. Minua ei ole tuomittu rikoksesta, en ole alkoholisti, en narkomaani enkä väkivaltainen.



Meillä on ollut tulehtuneet välit jo ennen lapsen syntymäämme. Laitoin jo silloin eropaperit ikeuteen mutta noin kuukausi sen jälkeen exäni, silloinen vaimoni, ilmoitti olevansa raskaana. Pyysin häntä tekemääm abortin, koska en halunnut hänen kanssaan vaan halusin eron. Vaimoni oli huijannut minua ehkäisyssä. Lisäksi hänen isänsä uhkasi tappaa minut jos otan eron. Yritin tehdä oikean päätöksen ja jäin. Jälkiviisaana on helppoa sanoa, että se oli virhe.



En tiedä, mikä saa exäni käyttäytymään tavalla, jolla hän käyttäytyy mutta yksi asia on varma ja se on se, että hän on valmis tekemään mitä vain, jotta lapsi ei minua tapaa.



Tappelu olisi pitänyt lopettaa jo kymmenen vuotta sitten. Minun näkemykseni mukaan exäni on läheisriippuvainen lapsesta. Exällä ei ole omaa elämää vaan hän elää lapsen kautta. Hänellä on varmasti tyhjä ja ontto olo kun lapsi ei ole kotona.



Sukulaiset ovat pysyneet tästä sopasta pois. Minua sukuni ei ollut meille avioliitonkaan aikana tervetulleita.



Kun lapsi aloitti koulun, niin vanhempani olisivat katsoneet lasta koulun jälkeen. Tämä ei exälle sopinut. Minä katkaisin työpäiväni ja olin lapsen kanssa. Kun exä tuli kotiin, minä palasin töihin illaksi.



Exä on saanut lapsen sanomaan ei ja siihen ei todellakaan mikä auta.



ap

NÄin ollen väitteesi, että lähes joka erossa pidetään toista kyvyttömänä vanhempana, ei pidä paikkaansa. Noista 30 prosentista, jotka menevät oikeuteen, 20 % saattaa olla ns. eropsykoosissa olevia yhtä hyviä vanhempia, jotka ovat tilapäisesti tolaltaan ja kykenemätön tajuamaan, että lasten kannalta olisi parempi lopettaa loanheitto ja sopia. Ja loput 10 % on sitten niitä perheitä, joissa toinen vanhempi on selvästi tasapainoisempi kuin toinen, mutta tasapainoton vanhempi ei pysty antamaan periksi, usein juuri omien vammojensa tähden. Lapsen rakkaus kun on balsamia haavoille. Näistäkin 10 prosentista valtaosa lienee vielä aika terveitä ja ehkä 5 % niin kipeitä, että huoltajuuskiistalla on edellytyksiä kestää vuodesta toiseen, mikäli toinen ei luovuta. Luovuttaminen on kuitenkin aika mahdotonta silloin, jos lapsi asuu koko ajan tasapainottoman vanhemman luona. Ei kukaan hyvä ja huolehtiva vanhempi oikeasti halua, että omasta lapsesta tulee tunne-elämältään häiriintynyt. Onhan sillä oikeasti valtava merkitys lapsen kehityksen kannalta, onko vanhempi turvallinen ja lapsen tarpeet huomioiva vai arvaamaton ja itse hoivaa tarvitseva.

että suurin osa vanhemmista eron hetkellä tappelee ja uhkailee toisiaan. Onneksi suurin osa rauhoittuu ja nöyrtyy siinä vaiheessa kun on saatu vähän välimatkaa tapahtuneeseen. Ja siksipä oikeuteen ei mene kaikki.



Kiitos selvennyksestä teidän tilanteeseen. Kyllähän oikeus voi tuomita väärinkin, mutta tässäkin tilanteessa äiti on katsottu täysin kelpo äidiksi eikähän isäkään sitä kiistä. Parin välit ovat vain tulehtuneet.



Lapsi saa kuitenkin olla isäänsä puhelimen välityksellä yhteydessä ja ehkä tilanteen rauhoituttua myös muuten. Olen edelleen sitä mieltä että tässä tapauksessa isä ja äiti eivät saisi olla vähään aikaan (vaikka vuoteen) keskenään missään tekemisissä tai ei vaikka ikinä jos välit ei parane. Lapselle tämän hetkinen tilanne on liian hankalaa kun tutkitusti lapsi haluaa olla lojaali vanhemmilleen ja jos ne tappelee keskenään niin sitten pyrkii olemaan sitä usein äidilleen. Nyt tilanteen rauhoitus on varmasti paikallaan eikä lasta kannata pyrkiä nyt edes näkemään jos kerran on itse sanonut ettei halua tavata. Jos hänelle pystyy soittamaan niin kyselee vain kuulumisia (äidistä ei puhuta mitään) ja kertoo rakastavansa, mutta ei mitään ikävästä tai tapaamishaluista, koska lapsi voi sen nyt kokea ahdistavana ja syyllistävänä. Kun lapselle tulee miellyttävä olo tarpeeksi usein nuista puheluista niin haluaa varmasti jo tavatakin. Siis lapselle pitäisi pystyä kertomaan että vaikka ei nähdäkään nyt niin isä on aina olemassa ja isälle voi aina soittaa. Ja jos siihen pystyy niin se päivä tulee varmasti ja aika pian kun tyttösi on kuitenkin aika iso jo.

Mutta ovatko asiantuntijat oikeasti sitä mieltä että lapsen on parempi äidillään, joka nakkelee tavaroilla ja käy ihmisen kimppuun paistihaarukan kanssa. Tätä en suostu uskomaan en sitten mitenkään. Varsinkin jos sinussa ei ole mitään vikaa. Enkä myöskään usko että äitiin ei voi saada mitään yhteyttä. Onko teidän erostanne mennyt pitkään? Menikö ero sinun puoleltasi kaiken tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan? Oletko varma että sinulla ei ole peiliin katsomista? Entä oletteko äidin kanssa pitäneet hajurakoa ilman yhteyksiä? Onkohan tappelusta tullut tappelua ihan vain tavan vuoksi?



Jos tuntuu että jotain meni pieleen jo alunalkaen ja jos itse et ihan "syytön" osapuoli ole ja erostanne on vasta vähän aikaa, niin ehkä on hyvä ottaa pieni väliaika. Antaa tilanteen rauhoittua. Sen jälkeen voisi myös yrittään luoda lapsen äitiin jonkinlaisen suhteen tai keskusteluyhteyden. Vaikka perheterapeutin avustuksella. Kun äidin kanssa voisi jutella niin kaikki olisi jo paremmalla mallilla.



Voihan tietenkin olla että äiti on oikeasti vaikea, hankala ja jopa vaarallinen ihminen, mutta kyllä silloin on lapsen parempi poissa äitinsä luota. Ja varmasti tuomioistuinkin on sitten sitä mieltä. Voihan myös olla että äiti on väsynyt eron jälkeen ja sitä kautta tappelemiseen jolloin tappelusta on tullut ehkä keino selvitä. Ehkä kaikki ei ole ihan niin mustaa kuin sinä asian kerrot. Vaikea sanoa kun ainoa mitä sinä suostut kertomaan tilanteesta on se että lapsen äiti on hullu ja mielenvikainen (tästä itselle tulee kyllä mieleen että ei taida olla ihan kaikki jauhot sinullakaan ihan puhtaita). Et myöskään kerro että mitkä viranomaistahot ovat sanoneet että lapsen on parempi ilman isäänsä. Etkä myöskään sitä että miksi äidille myönnettiin yksinhuoltajuus vaikka teillä on alunperin yhteishuoltajuus. Nimittäin sitä ei suomessa ihan helpolla tehdä eikä todellakaan pelkkä panettelu siihen riitä. Tästä minä olen erittäinkin selvillä. Eli ehkä viranomaisilla on ollut syynsä tähän, mitä sinä et ehkä halua nähdä. Alkaa tuntumaan että ehkä halusit vain sääliä täältä.

Meille tehtiin olosuhdekartoitus, jossa molemmat todettiin päteviksi huoltajiksi. Kuten jo aiemmin kerroin, oikeuden perustelut yksinhuoltajuudelle olivat meidän riitaiset välit. Mitään muuta perustetta ei ollut. Minulla on oikeus saada lapsen tiedot koulusta, terveydenhuollosta, poliisilta yms viranomaisilta.



En ole sanonut lapsen äiti hulluksi tai mielenvikaiseksi. Olen kertonut vain hänen tekemisistään. Hänen tekemisensä ovat lastensuojeluviranomaisten tiedossa, ovat olleet jo 2 vuotta.



Asiantuntijat ovat todenneet ja myös me olemme samaa mieltä, ainut asia, että meidän keskinäiset keskustelut eivät tule johtamaan mihinkään.



En ole hakemassa sääliä. Kerroin tämän tarinan sen takia, että näinkin voi Suomessa tapahtua 2000 luvulla. Kukaan lähipiiristäni ei voi tajuta sitä, kuinka lapsi on edelleen äidillään mutta tämä on tilanne. Vasta kun lapseen kohdistuu fyysistä uhkaa otetaan se vakavasti. Henkistä väkivaltaa saa harjoittaa kaikessa rauhassa.



ap

Vuosiksi vanhempiensa väliin joutunut lapsi tarvitsee yleensä terapiaa. Tyypillistä on tunne-elämän jäätyminen niin, että lapsi ei enää tunnista tunteitaan, mukaanlukien väsymys, nälkä ja jano. Usein hän myös taantuu muutamaa vuotta nuoremman tasolle tai vähintään normaali kehitys estyy. Psykosomaattiset oireet ovat tavallisia. Asuessaan tasapainottoman vanhemman luona hän joutuu perheessä ottamaan vastuun vanhemman hyvinvoinnista, jolloin hän ei saa enää elää huoletonta lapsen elämää, vaan skannaa jatkuvasti vanhemman mielialoja ja pyrkii pitämään tämän hyvällä tuulella. Tämä voi vaurioittaa häntä loppuiäkseen. Hän ei enää tunnista omia halujaan, tarpeitaan, toiveitaan ja tunteitaan, koska niillä ei ole vanhemman maailmassa ollut mitään merkitystä.



Ap, onko lapsellesi missään vaiheessa tehty kunnollsta lastenpsykiatrista tutkimusta? Ellei ole, sinuna koettaisin vielä viimeisenä ponnistuksena saada sellaisen aikaan. Sossujen olosuhdeselvitys ei ole riittävän kattava, jotta lapsen tunne-elämän vauriot tulisivat esiin.



Jos tutkimuksessa ilmenee terapian tarve, lapsen tulee saada terapiaa. TAsapainoton vanempi saattaa kiistää terapian tarpeen ja kieltäytyä tukemasta terapiaa. Silloin sinulla on hyvä case mennä oikeuteen ja vaatia lapsen asumisen siirtoa luoksesi. Ja joka tapauksessa lapsesi saisi apua, jos sitä tarvitsee.



Jaksa vielä tämä!

koska olen huolissani lapsen psyykkeestä. Oikeus ei tutkimuksia määrännyt, koska äiti vastusti.



Tein lastensuojeluilmoituksen aiheena lapsen psyykkinen tila ja oma huolestumiseni siitä. Samalla vaadin psykiatrisia tutkimuksia. Äiti vastusti tutkimuksia ja kertoi lapsen voivan hyvin. Tutkimuksia ei määrätty.



Tiedän lapsen tarvitsevan terapiaa ja samaa kantaan päätyivät lastensuojeluviranomaiset. Heille jäi päätöslauselman mukaan huoli siitä, että lapsi ei halua tavata isäänsä.



Äiti antaa lapsen päättää asioista. Lapsi sai paikan eroryhmässämutta äiti ei häntä sinne vienyt, koska lapsi sanoi ettei halua mennä.



ap