Nyt se on tehty, moen kuukauden harkinnan jälkeen tunnustin tappioni exälle

Isä pani käräjäoikeudessa vireille tapaamisten täytäntöönpanon. Samalla hän pyysi oikeutta määräämään lastenpsykiatriset tutkimukset lapselle. Tätä tukemassa hänellä oli lastensuojeluviranomaisen kirjallinen lausunto. Oikeus päätti velvoittaa äidin sakon uhalla viemään lapsen tutkimuksiin (tämä oli tosin asianajajan meilestä harvinainen päätös). Tuloksena oli lausunto, jossa todettiin lapsen olevan terapian tarpeessa pääasiassa äidistä johtuvista syistä ja tuettiin lapsen asumisen siirtoa isälle. Tämän avulla isä pani oikeudessa vireille lapsen asumisen siirron, joka myöhemmin toteutuikin.

Jos tapaamiset eivät millään onnistu. voisitko hankkia lapselle puhelimen? Voisit jutella lapsen kanssa, eikä äidin tarvitsisi siitä tietää. VAi oletko jo kokeillut, ottaako äiti puhelimen pois?



Ymmärrän sua, toi on tosi paha tilanne

t yksi narsistin kanssa elävä nainen

Mielestäni miehestä ei voida tehdä väkisin isää.

eroon narsistisen isänsä vaikutuspiiristä. Tasapainon toi vain se, että isä on hänelle kuin kuollut. Yhteisymmärryksen luominen asioiden kulusta ja sen myötä anteeksianto eivät ole tuon isän kanssa mahdollisia.



Toivon vain, että miehen äiti olisi vienyt lapsen pois isän läheisyydesta, mutta ei hän vienyt; siinä samalla liemessä oli koko lähisuku.

Nyt lapsi on täysi-ikäinen, tapaa isäänsä säännöllisesti mutta ei pidä yhteyttä mielenvikaiseen äitiinsä.

Mielestäni miehestä ei voida tehdä väkisin isää.

Lapsi tarvitsee sinua, olethan sinä vähintään yhtä tärkeä vanhempi lapselle kuin äitikin.



Jos et enää tapaa lastasi, niin äiti saa syötettyä lapselle sellaista pajunköyttä, että lapsikaan ei enää voi muuta kuin uskoa äitinsä valheet sinusta, erosta ja kaikesta.



Jää lapsen elämään, niin silloin lapsella on mahdollisuus tutustua sinuun. Eikö todellakaan ole mitään millä aidin saisi pakotettua sopimusten mukaisiin tapaamisiin?

Sehän on ihan järkyttävä epäkohta, jos toinen vanhempi voi ilman mitään rangaistuksia rikkoa oikeuden määräyksiä. Sen tiedän, että etävanhempaa on ihan mahdotonta pakottaa tapaamaan lastaan, jos ei halua, mutta ei kai sitä saa lain mukaan estääkään?



Jos tilanne on noin hurja, niin voisiko poliisilta pyytää apua, eli jos lähdet poliisien kanssa hakemaan lasta tapaamisiin, niin kait siitä nyt tulee merkintä äidille virkavallan estämisestä, jos ei silloinkaan lapsia suostu antamaan?



Onko teillä yhteishuoltajuus? Hae oikeuden kautta yksinhuoltajuutta, jos äiti on noin epätasapainoinen, niin on ihan perusteltua, että lapsen olisi parempi asua sinun luonasi.



Älä jätä lasta yksin tuollaisen äidin/suvun armoille. Tämä lapsi tarvitsee sinua, eikä koskaan tulisi ymmärtämään sinun luopumistasi, koska äiti ehtii monta vuotta kääntämään lasta sinua vastaan.



ps. vaikka tuossa joku katkera mies kirjoittikin katkerista naisista, niin kaikki naiset, eivät edes kaikki tämän palstan naiset ole noin katkeria. Kyllä meitäkin on ihan järkeviä ja lasten etua ajettelevia.



Itse olen eronnut reilu 10v sitten. Isän kanssa oli vaikeaa, mutta "pakotin" isää tapaamaan säännöllisesti lastaan. En siksi, että olisin tarvinnut omaa aikaa vaan siksi, että heidän välille muodostuisi lämmin suhde. Se auttoi ja isä tapaa suhteellisen säännöllisesti lastaan ja mikä tärkeintä, niin isä on lapselleen ihan yhtä tärkeä kuin minäkin. Minähän tosin olen paljon ikävämpi vanhempi, koska minä joudun kieltämään ja kasvattamaan. Isä puolestaan nauttii aurinkoiseta lapsesta yhden n. yhden viikonlopun kuukaudessa. Lapsi siis ihan itse sanoi, ettei kehtaa isälle kiukutella ja lapsesta on ihan älytöntä tuhlata viikonloppu kiukutteluun kun harvoin näkevät. Lapsi on siis nyt 14-vuotias.



Voimia taisteluun, käy sitä lapsen vuoksi vielä.

Poliisi ei auta vanhempaa, jota toinen vanhempi estää tapaamasta lastaan. Lastenvalvoja tai lastensuojelun sossu voi joskus auttaa, mutta heilläkään ei ole siihen velvollisuutta. Ainoa varma tie on anoa oikeudelta tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa.



Täytäntöönpanon voi saada sakon tai noudon uhalla. Jos määrätään nouto, noudon suorittaa vouti eli ulosottoviraston päällikkö. Voudilla on yleensä mukanaan lastensuojeluviranomainen ja usein lääkäri. Poliisi tulee mukaan vain, jos vouti pyytää virka-apua, mutta yleensä poliisia ei näissä käytetä. On totta, että poliisi on ainoa viranomainen, jolla on oikeus tarttua kansalaiseen, mutta en ole vielä tavannut viranomaista, joka repisi itkevän lapsen pois vanhempansa sylistä. Tämän taka noudot yleensä epäonnistuvat ja siksi niihin ei helposti ryhdytä.

Isä pani käräjäoikeudessa vireille tapaamisten täytäntöönpanon. Samalla hän pyysi oikeutta määräämään lastenpsykiatriset tutkimukset lapselle. Tätä tukemassa hänellä oli lastensuojeluviranomaisen kirjallinen lausunto. Oikeus päätti velvoittaa äidin sakon uhalla viemään lapsen tutkimuksiin (tämä oli tosin asianajajan meilestä harvinainen päätös). Tuloksena oli lausunto, jossa todettiin lapsen olevan terapian tarpeessa pääasiassa äidistä johtuvista syistä ja tuettiin lapsen asumisen siirtoa isälle. Tämän avulla isä pani oikeudessa vireille lapsen asumisen siirron, joka myöhemmin toteutuikin.

tämä on tapahtunut? Tästä saattaisi olla apua, koska yleensä oikeudet tarkastelevat muita päätöksiä. Voisin yrittää veodota tähän päätökseen.

Suuri kiitos jos pystyt kertomaan enemmän.

ap

en valitettavasti osaa sanoa tarkkaa aikaa. Myös oikeuslaitosta on vaikea sanoa, koska tämä äiti muutti usein ja sen takia oikeutta käytiin useammalla paikkakunnalla. Tilanne ei nimittäin asettunut (= äitiä ei saatu ottamaan huomioon lapsensa etua) ensimmäisellä oikeudenkäynnillä. Ja vaikka saisin selville yksityiskohdat niin en kertoisi niitä täällä.

Tosi ikävä tarina. Exäsi on kyllä tosi heikko ihminen, kun tarvitsee tuollaista tehdä!

Tämä on kuitenkin seikka, josta kannattaa puhua asianajajani kanssa. Hän ehkä pystyy selvittämään tapauksen, koska oikeudenpäätökset ovat julkisia ellei niitä ole salaisksi julistettu.



Kiitos tästä tiedosta. Ehkä sittenkin on vielä olemassa keino/mahdollisuus muuttaa tilanne....



ap

muistutan vielä, että aina asiat eivät ole ihan niin mustavalkoisia, kuin monet tuntuvat täällä ajattelevan. Ottamatta nyt varsinaisesti kantaa tuohon ap:n tapaukseen kerron, että on myös sellaisia isiä, jotka päivänselväksi toimivat lapsille haitalliseksi, mutta niin lievässä määrin, että tapaamisia ei voida estää. Ja tällaiset isät tapaavat lapsiaan siksi, että vaikuttavat siten "hyville", mutta tosiasiassa lopettaisivat tapaamiset heti, kun se olisi kasvojaan menettämättä mahdollista. Olisiko sitten aina kyseessä narsisti, en tiedä. Oma kokemus on hyvin narsistisesta ihmisestä, ja tuo erään kirjoittajan vastaus oli todella lohdullinen: "Murrosiässä lapsi todennäköisesti kääntyy narsistia vastaan tajutessaan, ettei vanhempi olekaan pitänyt hänestä kunnolla huolta vaan on toiminut hänen etuaan vastaan." Ja muistutanpahan siitäkin, että usein tapaamisten loppuminen merkitsee totaalista hylkäämistä, jonka jälkeen lapsen elämä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ikäänkuin suhteen ylläpito edes vaatisi jätkuvaa fyysistä kohtaamista - puhelinten ja nettiyhteyksien aikakaudella!! Ap ilmeisesti päätyy hylkäämään lapsensa totaalisesti. Mikäs siinä, saat varmasti sympatiaa ympäristöltäsi, onhan lapsen äiti selvästi häiriintynyt. Ratkaisu osoittaa kuitenkin pelkuruutta ja lapsen tunteiten kylmää sivuuttamista. Ap voi lohduttaa itseään sillä, että lapsi sitten 10 vuoden päästä ymmärtää, mitä on tapahtunut. Lohtu on kuitenkin hyvin laiha tälle lapselle.

koeta jaksaa lapsen takia, ja löytää jokin keino pysyä lapsen elämässä. Lapsi voi hyvin olla haluton tapaamisiin kanssasi äidin kiristämisen takia. Äiti osaa manipuloida lasta, ja saada lapsen tuntemaan syyllisyyttä siitä, että haluaisi nähdä sinut, isänsä.

Mutta juuri siksi, sinun pitäisi jollain tapaa saada lapselle selväksi se, että sinä haluat tavata ja olla lapsen kanssa siksi, että olen hänen isänsä, rakastat ja haluat olla tukena ja turvana, vaikka äiti puhuisi mitä.



Ja koska lapsi tosiaan on jo 10 vuotias, hän osaa muutaman vuoden kuluttua käsitellä asioita ihan eri tavalla, ja ymmärtää asian sinunkin kannaltasi, ja alkaa myöskin paremmin pystyä sanomaan äidilleen mitä ajattelee ja haluaa. Äiti ei pysty mitenkään kontrolloimaan isoa lasta kuten pientä.



Tsemppiä, ja jaksamista, toivon, että lapsen takia jaksat yrittää, ja löytää keinon pysyä hänen elämässään!



Eikä kaikki äidit/naiset tosiaankaan täällä ole aivottomia, omaan napaan tuijottelijoita, ja isiä haukkuvia, kyllä täällä on järkevää porukkaa, varmasti enemmän kuin niitä toisia.

muistutan vielä, että aina asiat eivät ole ihan niin mustavalkoisia, kuin monet tuntuvat täällä ajattelevan. Ottamatta nyt varsinaisesti kantaa tuohon ap:n tapaukseen kerron, että on myös sellaisia isiä, jotka päivänselväksi toimivat lapsille haitalliseksi, mutta niin lievässä määrin, että tapaamisia ei voida estää. Ja tällaiset isät tapaavat lapsiaan siksi, että vaikuttavat siten "hyville", mutta tosiasiassa lopettaisivat tapaamiset heti, kun se olisi kasvojaan menettämättä mahdollista. Olisiko sitten aina kyseessä narsisti, en tiedä. Oma kokemus on hyvin narsistisesta ihmisestä, ja tuo erään kirjoittajan vastaus oli todella lohdullinen: "Murrosiässä lapsi todennäköisesti kääntyy narsistia vastaan tajutessaan, ettei vanhempi olekaan pitänyt hänestä kunnolla huolta vaan on toiminut hänen etuaan vastaan." Ja muistutanpahan siitäkin, että usein tapaamisten loppuminen merkitsee totaalista hylkäämistä, jonka jälkeen lapsen elämä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ikäänkuin suhteen ylläpito edes vaatisi jätkuvaa fyysistä kohtaamista - puhelinten ja nettiyhteyksien aikakaudella!! Ap ilmeisesti päätyy hylkäämään lapsensa totaalisesti. Mikäs siinä, saat varmasti sympatiaa ympäristöltäsi, onhan lapsen äiti selvästi häiriintynyt. Ratkaisu osoittaa kuitenkin pelkuruutta ja lapsen tunteiten kylmää sivuuttamista. Ap voi lohduttaa itseään sillä, että lapsi sitten 10 vuoden päästä ymmärtää, mitä on tapahtunut. Lohtu on kuitenkin hyvin laiha tälle lapselle.

Vai osaatko perustella? Millaisia kokemuksia itselläsi on isänsä hylkäämästä lapsesta, tai etäisän lapsia vahingoittavasta toiminnasta? Onko sinulla minkäänlaisia kokemuksia?

Minullapa on. Ja nimenomaan miehestä, joka tekee kaikkea tätä; hylkää osan lapsistaan (yhden mielenkiinnon puutteesta, yhden siksi, että koki tulleensa huijatuksi isäksi) ja kohtelee tarkoituksella huonosti muita lapsiaan. Tietysti tämä mies voi olla ainoa laatuaan, mutta miksi sitten vastaavia tarinoita kuulee muualtakin?

Lapsen totaalinen hylkääminen on aina tuomittavaa, perustui se sitten 10 vuoden harkinaan ja oikeustaisteluun tai 10 minuutin päähän pistoon. Lapselle on väliä vain sillä, että hänet on hylätty - tapahtui taustalla sitten mitä tahansa!

Ap:n tarina on tietysti surullinen. Mutta en koskaan tule ymmärtämään miehiä (tai naisia), jotka päätyvät tietoisesti hylkäämään lapsensa aina kokonaan. Edelleen perään sitä,miksi kouluikäiselle lapselle ei voisi soittaa, laittaa viestejä, kirjoittaa tms., jotta lapsi tuntisi että hänestä edelleen välitetään? Ovatko ihmiset niin avuttomia - vai pelkästään julmia - että mikään muu tapa hoitaa suhdetta ei tule kyseeseen kuin tapaaminen?

Voisiko joku siis selventää, miksi ajatukseni ovat hulluja?

hylkäsi nimenomaan 10 vuotiaan lapsen, jolla oli jo oma puhelin ja sähköpostiosoite. Nyt lapsi on lähes täysi-ikäinen, ja vihaa isäänsä suunnattomasti. Toinen miehen hylkäämä lapsi on vasta taapero, eikä tule koskaan tapaamaan isäänsä.



Tässä tapauksessa on ollut kyse vain miehen omista valinnoista, hänen isyyttään ei ole kukaan väkisin vienyt. Siksi karsisin mielelläni tästä ketjusta mustavalkoisen ajattelun, että AINA hylkääminen johtuu lähivanhemmasta tai muista ihmisistä.



Joidenkin ihmisten vanhemmuus on paljon ohuemman langan varassa kuin toisten.



terveisin tämän ketjun hullu tms.

Turku, Helsinki, Raasepori. Kyseessä oli varmaan yksi viime vuosien sitkeimmistä huoltajuuskiistoista, mutta se ei ole ollut lainkaan julkisuudessa. Oikeutta käytiin useampaan otteeseen lapsen asumisesta ja huoltajuudesta, mutta myös sekä tapaamissopimksen täytäntöönpanosta että asumissopimuksen täytäntöönpanosta. Asia ratkesi lopullisesti ehkä noin 7-8 vuotta sitten, mutta sitä ennen se oli jatkuvasti vireillä jossakin päin Suomea ainakin 5 vuoden ajan, usein monessa oikeudessa yhtä aikaa.



t.52

mutta minua ihmetyttää, miksi tuot tällaisen

Tässä tapauksessa on ollut kyse vain miehen omista valinnoista, hänen isyyttään ei ole kukaan väkisin vienyt. Siksi karsisin mielelläni tästä ketjusta mustavalkoisen ajattelun, että AINA hylkääminen johtuu lähivanhemmasta tai muista ihmisistä.

Joidenkin ihmisten vanhemmuus on paljon ohuemman langan varassa kuin toisten.

tapauksen voimakkaasti esiin ketjussa, jossa mies nimenomaan on yrittänyt jo vuosia pitää yhteyttä lapseensa ja sovitella kaikin keinoin mahdollisuuksia pitää isyytensä. Se tuntuu hyvin loukkaavalta ap:tä kohtaan. Hänen vanhemmuutensa ei todellakaan vaikuta olevan "ohuen langan varassa" ja jos sinulla on katkeria kokemuksia ohuista langoista, huono homma sinänsä. Älä silti tyrkytä tiellesi sattuneita vastuuttomia isiä ketjuun, jossa isä selvästi etsii vielä luovuttamisen porteillakin viimeisiä keinoja päästä osalliseksi lapsensa elämään.

Lapsesi vuoksi sinun on pakko jaksaa. Älä annan äidin voittaa, vaan taistele! Tapaamisoikeus on nimenomaan lapsen oikeus tavata etävanhempaansa.



Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!